Haikein jouluterveisin Henriikka

Siinä missä kesälomaan kiteytyy huumaava vapaudentunne, joululoma tuntuu tunnelmalta. Joululoma on kynttilänvaloa ja –paloa, joulukukkien tuoksua ja vielä piiloteltavia ja jo kerrottuja salaisuuksia. Taustalla soivia joululauluja ja vähän rumia, mutta kuitenkin yhdessä leivottuja tähtitorttuja ja pipareita, sekä kauniita sanoja naapureilta kerran vuodessa.

Olemme perheeni kanssa viettäneet joulua aina samalla tavalla, muuttumattomana yli 20 vuotta. Aamulla ulkoillaan, rentoillaan ja paketoidaan viimeiset lahjat, lounaaksi syödään riisipuuroa, jonka jälkeen suunnataan lähikirkon jouluaattohartauteen. Sen jälkeen saunotaan pitkän kaavan kautta, laittaudutaan kauniiksi ja komeiksi ja syödään hyvin ja hartaasti. Sitten saatetaan laulaa muutama laulu, jonka jälkeen jaetaan lahjat. Lahjat avataan aina vuorotellen, niin että kaikki näkevät, mitä muut saavat. Keskiyöllä mennään jouluyön kirkkoon, vanhemmat reippaasti kävellen ja lapset autolla siitä asti, kun pystyimme itse ajamaan. Kahvit ja osa lahjoista jaetaan yleensä vasta kirkon jälkeen ja valveilla ollaan aamuyöhön saakka.

Ollessani 19, asuin joulun Ruotsissa. Silloin siskoni tuli jouluviikoksi luokseni Skövdeen. Muu perhe tuli kuitenkin jo Tapaninpäiväksi Tukholmaan meitä katsomaan. Ruotsalainen joulu poikkesi vähän suomalaisesta, vaan oli kuitenkin lopulta aika tutun tuntuinen, etenkin kun asuin suomalaisen perheen luona.

Naimisiinmenon jälkeen olemme viettäneet Jannen kanssa joulua vuorotellen kummankin vanhempien luona – kummallekin perheelle on kertynyt jo kolme kertaa. Jännitin aluksi, millaista olisi viettää joulu poissa lapsuudenkodista. Olenhan kovin kiintynyt kotimme jouluun. Vaan äkkiä huomasin, että aika samalla kaavalla mennään Janneillakin. Ja niin taidetaan mennä valtaosassa suomalaisista kodeista: kukin perhe tekee omasta mielestään muista poikkeavalla tavalla, vaan ulkomaalaiselle lähes kaikki näyttäytyisivät kovin samalta.

Tänä vuonna voin siis vasta ensi kerran todeta, että edessä on jotain ihan muuta. Lähemmäs 30 astetta lämmintä, päiväntasaaja kivenheiton päässä ja lautasella todennäköisesti jotain ihan muuta kuin laatikoita ja erilaisia kaloja. Alustava idea on kai grillata.

Onhan se toisaalta haikeaa: missata yksi vuoden kohokohdista, ehkä jopa suosikkipäivä, ja ne kaikki perinteet ja koko odotusaika. Toisaalta taas, jätän aina haikeana Suomen taakseni, kun lähden reissuun. Pidä kaikista vuodenajoista, pidän perinteistä. Mutta jos ei koskaan olisi valmis missaamaan mitään, niin ei koskaan näkisi tai kokisi mitään uutta. Joulu Afrikan tähtitaivaan alla tuntuu nyt täydelliseltä idealta.

Kaksi asiaa toivon täälläkin olevan joulussa läsnä: kiireettömyys ja siihen rauhoittuminen sekä yhdessäolo. Olisi jouluruoaksi sitten mehujäätä tai porkkanalaatikkoa, luulen sen nousevan juhlaruoaksi jo siitä syystä, että sitä saadaan nauttia yhteisen pöydän ääressä.

Tänään saapuessamme Kilimanjaroon 30 asteeseen, terminaalissa soivat joululaulut. Ihan samalla lailla ne eivät vielä soineet sydämeen, niin kuin pakkaslumen naristessa kengänpohjien alla, vaan onhan tässä vielä vajaa viikko aikaakin ottaa haltuun joulu päiväntasaajalla kaikkine mausteineen.

Kiireetöntä joulunalusaikaa kaikille.

-Henriikka

yöpaita / Nanso (saatu)

Kategoriat: juhlapyhät, sisustus Avainsanat: , 2 kommenttia

Haikein jouluterveisin Henriikka

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *