Arkisto: 2018

Vuoden 2018 luetuimmat blogikirjoitukset

On vuoden viimeinen päivä ja aika listata kuluneen vuoden suosituimmat blogikirjoitukset. En ole mikään ahkera analytiikan tuijottaja (vaikka ammattilaiset tietysti neuvovat toista), joten myös itselleni tulee yllätyksenä, millaisia juttuja on luettu ja selattu ahkerimmin. 1. 4 tapaa tehdä nuttura Tämä jaksaa naurattaa! Edelleen, vuodesta toiseen, kärkipaikkaa kaikkein suosituimpana pitää nuttura-tutoriaalini…

Never met a boy I didn’t like

Henriikka: ”Joskus mä mietin, että jos sä kuolisit, niin mitä mä tekisin, ja että kuinka nopeasti mä alkaisin deittailla muita. Janne: ”No, monelta?” — Saattaisi itkettää, jos ei naurattaisi niin kamalasti. -Henriikka Kuvat: Dorit Salutskij / Paikka Auringossa

Tunnen olevani vihdoin levännyt (eli en vielä todellakaan ole)

Lomilla tulee aina se hetki (tai siis ainakin minulle tulee), kun tajuaa, että nyt on levännyt. Olen virtaa ja uutta energiaa täynnä. Elämä ja tulevaisuus odottavat glitterkuvioisena superpallona edessä ja sitä tekee mieli alkaa pomputella vimmaisesti samantien. Mutta arvatkaa mitä? Olen oppinut tuntemaan itseäni sen verran, että kun tämä olo…

Ohikiitänyt, onnellinen perhejoulu

Se oli juuri tässä. Ja yhtäkkiä ei enää ole. Joulu on niin outo juttu. Se on niin pitkään hakusessa, hyppysissä ihan hetken ja jo seuraavassa hetkessä kiitänyt ohi. Kahta ulkomailla vietettyä vuotta lukuun ottamatta kaikki joulut ovat olleet tismalleen samanlaisia. Tiedän, kuinka ne kulkevat, tiedän millaisia tunteita ne minussa nostattavat…

Jos jotain jouluksi toivon, niin levollisuutta ja rauhaa

Olen saapunut lapsuudenkotiin. Pehmeät, tutut, taivaansiniset lakanat on laitettu sänkyymme, ja täälläkin saamme nukkua tuplakokoisen peiton alla. Helsingistä lähtiessä joulua sai vielä nuuskimalla nuuskia, mutta täällä joulu tuntuu kaikkialla. On lapsuudesta tutut koristeet, kuvankaunis kuusi ja vähän väliä glögi- tai glühwein-tarjoilu. Ja niiden kanssa tietysti aina herkkuja; mutakakkua, After Eightiä…

Joululahjaksi pienpaahtimoiden kahvia kotiinkuljetuksella?

Kaupallinen yhteistyö: Slurp & Asennemedia Ainahan se on mielessä. Kahvi. Olenhan kertonut, että kahvi on yksi elämäni suosikkiasioista heti seikkailun ja pussailun jälkeen. Olen kuitenkin pyrkinyt muuttamaan kahvinjuontitapojani. Tai jos en aivan muuttamaan, niin ainakin hivenen fiksaamaan. Olen nimittäin ollut pahimmillaan sellainen kolmen litran tonkasta kurkkuun kaataja, juuri sellainen, joka…

Hetkiä nutturamieheni kanssa

Viikonloput nutturamieheni kanssa. Asia, josta välitän. Yhteiset hetkemme viuhahtelevat ohi niin, ettei perässä pysy. Joskus palaan hetkiin ja keskusteluihin takautuvasti ja monille dialogeille muistan nauraa vasta jälkikäteen. Kun toisen seuraan on tottunut, ei tilannekomiikkaan tai yhteiselon erityisyyteen ymmärrä välttämättä tarttua. Siksi ajattelin kirjoittaa nyt ylös muutaman spesiaalin, jotka ovat parina…

Rakas joulupukki, tässä lahjalistani

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Olemme päättäneet perheeni kanssa, että toisille saa ostaa tai hankkia lahjoja vain, jos tulee jotain osuvaa eteen. Toinen sääntö on, ettei lahjansaaja saa kokea huonoa omatuntoa, jos itse ei ole hankkinut antajalle mitään. Toisen perheen linja pitääkin vielä tarkistaa, mutta muistaakseni samoilla linjoilla mennään – kaikille maksimissaan…

Siivoa jouluksi sen verran, että se riittää itsellesi

Kaupallinen yhteistyö: Sinituote, sisältää arvonnan Joulusiivous. Siinä sana, joka varmasti herättää erilaisia mielikuvia eri ihmisissä. Itselleni se kuulostaa korvaan kivalta, vähän kuin kutsulta juhlaan. Koko kodissa tuoksuu ihanan raikkaalta, petivaatteet ovat pakkasesta viileät ja kaikkialla on jouluntaikaa. Saunaveteen on lisätty tervatippoja, jotka levittävät löylyjen mukana tuoksuansa. On levännyt lomaolo. Olen…

Ulkona kaikesta

Meillä on koulussa eräperinneviikko. Linnottauduimme muuan Metsäukon tiluksille Hollolaan ja täällä sitä sitten kökitään loppuviikko. Tuntuu kuin olisi puolessatoista vuorokaudessa muuttanut täysin henkistä tilaansa – kuin olisin tippunut ulkopuolelle kaikesta, mitä elämässäni yleensä tapahtuu. Mitä elämässäni yleensä tapahtuu? Olemme käyneet läpi perinnemetsästystä ja -kalastusta, sekä käsitöitä. Eilen tutustuimme nahkan parkitsemiseen…

Treffipäivä ja joulusauna Tuomaan Markkinoilla ja Torikortteleissa

Kaupallinen yhteistyö: Tuomaan Markkinat, Torikorttelit & Asennemedia Meillä oli lauantaina Jannen kanssa treffipäivä. Siis ei mitkään pienet iltadeitit, vaan ihan oikeasti kokonainen päivä. Tuntui tärkeältä irrottaa vuoden kiireisimpänä aikana kunnolla aikaa yhdessäoloon. Rauhallisen kotiaamiaisen jälkeen suuntasimme Tuomaan Markkinoille Helsingin Senaatintorille, sekä historiallisten, mutta urbaanien Torikortteleiden salamyhkäiseen ja tunnelmalliseen joulutunnelmaan. Olen…

Kuka haluaa olla kaikkein kaunein, kun voi olla kesyttämätön?

Kaupallinen yhteistyö: Kalevala Koru Pidin viime viikolla koulussa Kalevala Korun Kuutar-korvakoruja. Juuri samanlaisia kuin äidilläni joskus oli, kun olin pieni. Minua parikymmentä vuotta vanhempi luokkakaverini kysyi: ”Mitä? Ovatko nuo taas muodissa? Pitääkin kaivaa omat koruvarastot esiin.” Siihen en osaa vastata, ovatko ne taas muodissa, enkä oikeastaan ole siitä niin kiinnostunutkaan….

Todisteita siitä, että musiikkimakuni on vähän pimeä

Olen jollain pimeällä tavalla aina hävennyt musiikkimakuani. Se ei totta tosiaan ole tolkun ihmisen musiikkimaku, eikä ole koskaan ollutkaan. Tässä muutama todiste. Lapsena kuuntelin lähinnä lastenlauluja, kristillistä musiikkia ja ehtaa iskelmää. Näistä kolmesta genrestä osaan ulkoa lähes kaiken suomenkielisen. Kotonamme ei edes kuunneltu kovasti iskelmää, mutta minulle kaikki Tähtitaivas-levyt olivat…

Miksi vihaan ja rakastan Suomea?

Muistan, kuinka parikymppisenä koin, että identiteetissäni on todella vähän suomalaisuutta. Vaikka ulkomailla minut yhdistettiin helposti Pohjoismaihin, ja vaikka olin ollut aina tyytyväinen Suomessa, enkä harkinnut pysyvää muuttoa muualle, koin Suomen olevan vain melko pieni osa minua – lottovoittoa syntymämaana, mutta periaatteessa kuitenkin vain onnellista sattumaa minussa. Koin olevani pohjoismaalainen, ehkä…

Tytöt turvaan

Epäkaupallinen yhteistyö: Solidaarisuus Kun ajattelen lapsuuteni joululomia, mieleeni tulee jännittävä joulujuhla ja sitä seurannut todistuksen jako. Todistus pokattiin kättelemällä, opettajaa tuli katsoa silmiin. ”Saa tietysti hymyilläkin, jos siltä tuntuu”, neuvoi äitini, kun kysyin häneltä asiasta. Todistuksen kanssa sai Fazerin sinisen suklaalevyn (maidottomille oli Talousuklaa, mikä aina säälitti), mutta mikä parasta:…

Kaksi runoa, jotka itkettivät 28-vuotiasta

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Se ei varmasti ole jäänyt huomaamatta keneltäkään, joka on kanssani yhtään missään, kaukaisissakaan tekemisissä. Täytin 28 vuotta, mikä tuntuu aika hullulta, sillä olen 25-vuotiaasta lähtien pyöristänyt ikäni seuraavaan kymppiin. Joka vuosi yllättää: ”Ei vieläkään 30!” Ehkä voin pitää 30-vuotisjuhlani jo ensi vuonna, sillä eihän tässä jaksa…

Ihania asioita marraskuulta

Olen rakastanut marraskuuta tänä vuonna enemmän kuin olen koskaan rakastanut. Olen monesti väittänyt rakastavani sitä vankasti, mutten ole näin jälkikäteen varma, onko se kuitenkin ollut vain elämänhallintakeino, selviytymistapa. Mutta tänä marraskuuna olen kävellyt Hämeen rämeitä, tuntenut saappaani uppoavan paksuun sammaleeseen ja haistanut suopursun tuoksun. Sydämeni on muljahdellut sillä lailla mukavasti,…

Modernin maalaistalon pikkujoulupöytä

Kaupallinen yhteistyö: Vuohelan Herkku & Asennemedia Tunnistatteko tilanteen, tiedättekö tunteen? On ollut vieraita kylässä ja illalla kotiin viemisiksi annetaan mukaan notkuvan pöydän viimeiset herkut. Aamulla on päällä hirveä nurina ja katumus, kun tekisi niin paljon mieli sitä mukaan annettua herkkua. No minä tunnistan! Olen juuri se, joka ähkyoloissaan pyytää piilottamaan…

Mikä hitsi tässäkin nyt taas jännittää?

Meillä on huomenna ja ylihuomenna koulussa 36-tuntinen luontohaaste. Kertoisin enemmän, jos voisin, mutta en tiedä siitä mitään. Tai tiedän sen verran, että mukana on oltava täysi eräoppaan varustus ja että yövymme hyvin oletettavasti ulkona. Ja että fyysisiä ja henkisiä rajojamme on tarkoitus vähän kokeilla ja ravistella. Tiedän myös, että pysymme…

Liian aikaisin saapunut maanantai

Yksi teiniaikojeni lempibiiseistä oli Apulannan Maanantai. Biisissä laulettiin apinoista, kivisistä kauluksista ja kaikesta, mistä en ymmärtänyt mitään. En tietenkään kertonut sitä kenellekään, vaan korostin entistä enemmän vanhan Apulannan ylivertaisuutta uusiin pilipalikappaleisiin verrattuna. Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai On liian helppoo olla onnellinen Minä tiedän kyllä sen Minä tiedän…

Mongolia – yksi ehdoton suosikkikohteeni

Kaupallinen yhteistyö: Olympus Käyn läpi vuoden reissukuvia ja tällä hetkellä ruudulla on huhtikuinen Mongolia. Olen ollut tämän vuoden Olympuksen ambassador, ja kuvankaunis kamerani on kulkenut uskollisesti matkassa kaikki  reissut ja retket, minkä vuoksi myös kuvakansiot ovat ylenpalttiset. Alkuvuoteen mahtui Tansania, Nepal, Viro, Mongolia, kahdesti Venäjä, Sveitsi ja Italia. Ja joka…

”Tiedoksi teille, pojille ja miehille!”

Aina välillä lannistuu miettiessään, että tapahtuuko muutosta milloinkaan. Tällä kertaa mielen päällä on, taas kerran, naisten ja miesten välinen tasa-arvo. Alkuviikon aiheena koulussa on ollut metsästäjätutkintokoulutus. Olen kuunnellut innolla esimerkiksi riistaekologiaan ja vastuullisuuteen liittyviä luennonosia, enkä niin suurella mielenkiinnolla (= olemattomalla mielenkiinnolla) esimerkiksi aseenkäyttöön ja -säilytykseen liittyviä juttuja. Huomenna on…

Vanhojen suosikkilevyjen valtava voima

Olen kuunnellut lähiviikkoina Juha Tapion vanhoja levyjä. Ne olivat teini-ikäisenä minulle äärimmäisen tärkeitä, muistan lähes kaikkien biisien sanat ulkoa ja osaan luetella muistoistani, mihin elämänvaiheeseen mikäkin biisi liittyy. Tuntuu aivan hullulta, millaisia muistoja nuo vanhat albumit nostavat pintaan. En olisi koskaan uskonut, millaiseen aikamatkaan pääsen ja miten vikkelästi. Minä päivän…

Lumeton yllätysloma: Tahko marraskuussa

Viikko sitten vein Jannen synttäreiden kunniaksi yllätyslomalle. Ajattelin, että olisi kiva viettää yhdessä kunnolla aikaa, lähinnä levätä, mutta myös tehdä asioita yhdessä: ulkoilla, syödä, pussailla ja saunoa. Viikonloppu kotona Helsingissä olisi tietysti ollut helppo vaihtoehto, mutta nyt kouluarjesta Helsingin kotiin palatessani on välillä vaikea rentoutua. Koko ajan olisi jotain hoidettavaa,…

Surkeimman sisaren pokaalin saa… minä!

Tuli kamala ikävä siskoa. Sellainen ikävä, ettei sitä voi korvata kukaan toinen. On ikävä suoria, mutta rakkaudella lauottuja kommentteja, käpertymistä vierekkäin, maneereita, jotka tunnistaa löytyvän myös itsestään. Sitä uskomatonta yhteyttä, kun jotain tapahtuu, ja molemmat katsoo toisiaan välittömästi ymmärtäen, miksi toinen katsoi. Ja hyvin usein sitä seurannutta naurua. Janne kertoi…

Pistä pikkujouluihin päälle fiksua, vanhaa, lainattua tai kierrätettyä

Pikkujoulukausi, bling bling blinggg! Jouluradio avattiin tänä vuonna ennätyksellisen aikaisin kuulijoilleen, näyteikkunoissa välkehtii pallot ja piparminttutangot, ja kaupunkien ensimmäiset jouluvalot on asennettu paikoilleen. Olen joulusta aivan innoissani. Viime joulu meni Tansanian lämmössä, joten tuntuu kuin en olisi juhlinut kahteen vuoteen. Pääsin tietysti viime vuonnakin osallistumaan pikkujoulukauteen (esim. näihin reivien, salakapakan…

Entä jos lähtisin somesta?

Pari viikkoa sitten sain ajatuksen: entä jos lähtisin somesta? Piilottaisin blogini, poistaisin somekanavani, lakaisisin kaikki mahdolliset somejälkeni. Olisin aina kokonaan vain siellä, missä olenkin. Se oli rehellisesti sanottuna ensimmäinen kerta koskaan, kun ajattelin asiaa ihan tosissani. Huomasin jopa haaveilevani siitä. Ettei tarvitsi koskaan päivittää mitään mihinkään, ettei elanto olisi kiinni…

Päivänsankari, tyttären sankari

Lapsena, kun en itse osannut vielä juuri mitään, osasin kyllä luetella, mitä kaikkea isä osaa. Hän surffaa, ajaa junaa ja bussia ja rekkaakin, hän hyppää laskuvarjolla tuosta noin vaan, laskettelee, lumilautailee, laskee telemarkeilla ja vielä opettaa niitä kaikkia. Ja on ajanut ympäri Eurooppaa moottoripyörällään niin komeana, että naiset ovat laonneet…

Kuinka oppia olemaan tehottomampi?

Toin Jannen yllätyksenä Tahkolle. Vietämme autuaan rauhallista ja hidasta viikonloppua hotellissa, Tahkovuoren juurella. Toistelin koko eilisen automatkan, että ei mennä sitten varsinaisesti tekemään mitään, olemaan vain. Sitähän me kaipaamme ja tarvitsemme, eikö totta? Yhdessäolo ja lepo riittää. En ollut suunnitellut sen kummempia lumettomalle marraskuun lomallemme. Luontohan kuiskii aina kauniita ja…

Etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta

Mä en ole aivan virheetönkään, useimmiten saan vain huolia aikaan Silti sä olet aivan siinä, siinä mun vierelläin   Sä näet valoa siellä missä tie katoaa pimeyteen Ja poimit’syliin siipirikon pilvistään pudonneen   Siksi etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut Etkä hukkuisi ihmisvirtaan,…

Ihan tavallinen hetki

”Miksei me vaan oteta kuvia ihan jostain kämäsistä hetkistä, niinku vaikka nyt?” ”No, otetaan.” Tällainen hieno keskustelu käytiin sunnuntai-aamuna kotonamme. Janne oli tehnyt harvinaisen spesiaaliaamiaisen meille, hotellityyliin: liukuhihnamaisesti sai valita lautaselleen mitä tahtoi. Oikeasti valikoima ei ollut mikään mieletön, mutta kun asioita asetteli nätisti vieretysten, tuli olo, että vain taivas…

”Minna Canth on voinut olla jossain syvällä sisimmässään aika kovis.”

Kaupallinen yhteistyö: Storytel ”Oot Paju oikeessa. Minna Canth on voinut olla jossain syvällä sisimmässään aika kovis.” Muun muassa näillä sanoilla ilmaisen ajatuksiania Minna Canthin novelleita, kirjailijaa itseään, feminismiä ja äänikirjoja käsittelevässä Kuulitko saman? -lukupiirissä pari viikkoa sitten. Seurassani olivat Paju ja Hanna, ja vaikka aluksi istahdimme äänitysstudioon vähän jännityksissämme, niin…

Koulupäivä halloween-asuissa

Tiistai-illalla tuli opiskeluporukkamme WhatsApp-ryhmään viesti toiselta opettajaltamme: ”Hei, mä löysin itselleni mahtavat vaatteet torstaille, tulen niissä kouluun. Pukeudutaanko kaikki halloweenin hengessä hassusti torstaina? Tai, mä ainakin nyt teen niin.” Ja tämä meidän opiskelijaryhmämme taitaa nyt tosiaankin olla sellainen, että kun panostetaan, niin panostetaan. Ja lähes aina panostetaan. Miten luoda Halloween-asu…

Minusta minä olen kiva tyyppi

Olen tehnyt paljon töitä pitääkseni itsestäni. Olen aina ajatellut, että minussa on kivoja ominaisuuksia ja piirteitä, paljon hyvää. Mutta voi veljet, siitä on valovuosia siihen, että oikeasti pitäisin itsestäni. Mutta jotenkin nyt, aivan lähiaikoina, tämän vuoden aikana vasta, olen alkanut ajatella, että jestas, minähän olen ihan kiva tyyppi. Olen ollut…

Odottakaa nyt vähän

Viime talvesta tuli yhden kahden viikon Siperian matkan aikana kesä. Ihan oikeasti, siltä se todella tuntui. Olin odottanut vapaudelta tuntuvaa kevättakki-vaihetta, mutta päälle heitettiinkin kuumia heinäkuun löylyjä toukokuusta saakka. Nahkatakki, trenssitakki ja farkkutakki jäivät ypöyksin odottamaan syksyä. Tai siis eivät nyt ypöyksin, sillä olihan heillä toisensa. Sitten tuli syksy, mutta…

Mikä ja miten kosteuttaa ihoa mahdollisimman hyvin?

Kaupallinen yhteistyö: Mossa & Asennemedia Iho kaipaa kosteutusta voidakseen hyvin. Ihon kosteuspitoisuus on vaaravyöhykkeellä etenkin säiden viiletessä, minkä minä olen ainakin saanut tuntea kirjaimellisesti nahoissani viime viikkoina. Kädet kuivavat, nenää kiristää ja yhtäkkiä paksumpi kasvovoide tuntuu taas ihanalta iholla. Edellisviikon melontavaellus ja kolmen päivän ulkona olo muistutti taas tehokkaasti, että ei…

5x lapsuuden nerokkaimmat leikit

Jostain kumman syystä päädyin keskiviikkona nuotion ääressä kertomaan lapsuudenleikistäni nimeltä ”Yllytyshullut”. Koska leikki herätti hilpeyttä kuulijoissa, ajattelin jakaa tänään muutaman mieleen muistuneen lapsuudenleikin. Yllytyshullut Yllytyshullut oli samannimisen TV-sarjan inspiroima leikki, jota leikimme siskoni kanssa saunoessamme. Toinen meistä oli legendaarinen juontaja Arttu Harkki, joka valmisteli koitosta suihkuhuoneessa, ja toinen oli saunan…

Retkellä Kotipizzan luovan johtajan kanssa: Ripe & Henriikka sienimetsällä

Kaupallinen yhteistyö: Kotipizza Viime viikolla, syyslomalla, tapahtui jotain, jota en olisi kyllä heti arvannut tapahtuvaksi. Olin Kotipizzan luovan johtajan, Ripe Mikkolan, kanssa sieniretkellä. Kun hurahdin tänä syksynä luonto- ja eräopaskoulun myötä sieniin ja sienestykseen, en myöskään olisi osannut aavistella, että Kotipizzan kaltainen (tai ylipäänsä mikään) firma laittaisi sitä merkille. Mutta…

Ei mitään tarvetta lähteä yhtään minnekkään

Arvatkaa mikä tuntuu ihanalta? Rauhoittavalta. Suoraan sanoen erinomaiselta. Se, etten kaipaa ulkomaille. En kaipaa reppureissuun kauas pois, palmun alle maailman toiselle puolelle tai löytöretkeilemään kaukomaille. Ettei tee mieli lähteä minnekään. Että ajatellessani juna- ja bussiasemia, tuntuu kivalta ja turvalliselta, sopivan pieneltä. On miellyttävä ajatus käydä pikkureissuilla naapurikaungeissa ja matkustaa ehkä…

”Pääsikkö perille?”

Bussi kulkee oudosti täristen eteenpäin. Ulkona on pilkkopimeää, mutta sisällä katonrajasta hohtaa linja-auton kelmeä, sinertävä valaistus. Pysähdyimme juuri Vihdin pysäkille, ja muutama matkustaja hyppäsi kyydistä ja katosi pimeään. Istun bussin takaosassa, kun edessä ei ollut enää tilaa. Sunnuntai-iltana moni muukin matkustaa kotiin tai kotoa pois. Omasta tahdostaan tai tahdotta. Viereeni…

6 outoa tapaani

Koko päivä meni metsäsynttäreillä Nuuksion kansallispuistossa. Siskon kunniaksi järjestetyt luontokekkerit olivat menestys olympialaisineen kaikkineen. Kotiin tultiin valtavan suppilovahveropussilisen kanssa ja kastikkeetkin ehdittiin jo tehdä kikhernepastan kaveriksi. Koska juhlat olivat juuri tänään, ilmastomarssia seurattiin vain somen välityksellä – tosin pidimme kyllä pienen marssin ja palopuheen aiheelle metsässä itsekin. Äsken instassa #nytonpakko-hashtagin…

Kun kamera ei rakasta (osa 11)

Yllä näette nykytaiteellisen valokuvateoksen, joka kulkee otsikolla: ”Pientä flirttiä pilkun jälkeen.” Muita osuvia voisivat olla esimerkiksi ”Hypnotisoin itseni” tai ”Kasvojen kokoinen elohiiri.” Onneksi poikkitieteelliset ja -taiteelliset arkistohelmet eivät lopu tähän. Kun kamera ei rakasta -postaussarjan osa 11 esittelee taas kuluneen vuosikolmanneksen herkut napakasti koottuna ja nimettyinä. Näppärimmät otsikoivat kuvat vielä…

Merinovillan ylivoimaisuudesta (+North Outdoorin vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor Nämä kuvat ovat taas sellaisia, joiden jakamista ei ole meinannut jaksaa odottaa. Kuvasimme pari viikkoa sitten Eevan ja Mikon kanssa aamuhämärässä, aivan Tammelan kotini nurkilla ja vihdoin voin näyttää, millaista taikaa Eeva on saanut taas aikaan. Taustatarinana kerron, että meillä kaikilla oli kolmella oli suuria vaikeuksia…

Kultainen lokakuu – häissä Suomenlinnassa

Eilen tanssittiin taas ystävien häitä. Se ei ollutkaan mitään kepeää valssaamista, vaan kunnon diskoa ja vähän twerkkaustakin. Suomenlinna on siitä kätevä paikka pitää juhlat, ettei sieltä niin vain karatakaan. Nappasin itse lautan klo 23:40 ja nukahdin tanssista hikisenä samantien tasaisiin laineiden tömähdyksiin. Onneksi heräsin laiturissa Kauppatorilla. Syyshäät ovat upeita ja…

Olen hauskimmillani unissani

Saavuin eilen Helsinkiin syysloman viettoon. Monta tuntia kuulumistenvaihtoa, yhteistä iltapalaa, avaamattoman postin läpikäymistä ja ilonpitoa siitä, ettei tarvitsisi herätä aamulla aikaisin. Olin rättiväsynyt, niin kuin aina palatessani, ja lopulta raahauduinkin nukkumaan päivän viimeisillä voimilla. Janne jäi vielä olohuoneen pöydän ääreen tekemään töitä ja kömpi sitten viereeni tunnin päästä, kun olin…

Kahden kodin välissä (+ vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sis. arvonnan Olen elänyt kahden kaupungin elämää nyt kaksi ja puoli kuukautta. Maanantaina alkoi yhdestoista kouluviikko. Näin ollen nämä yksitoista viikkoa minulla on ollut kaksi kotia: toinen kotimme Helsingissä ja toinen täällä Tammelassa. Helsingin kotimme on 43-neliöinen kompakti keskustakoti, jossa on vihreä katto, valkoiset lankut ja aina…

Maanantaiolo.

Samaistun harvoin hassunhauskoihin maanantai-meemeihin, iänikuisuudeen viikonaloitusvalitukseen ja päälleliimattuun nuhruun, joka halutaan kietoa viikon ensimmäisen päivän ympärille kuin sinappihuntu sialle. Mutta tänään. Hemmetti. Tuntuu, että olen ollut puolet muita hitaampi. Olen kulkenut hitaammin, ajatellut hitaammin, avannut silmäni maailmalle hitaammin. Kaiken tämän päälle olen kuitenkin tuntenut vielä puolet normaalia enemmän ja nopeammin….

Hyvähän mun on huudella

Mitäkö olen tänään miettinyt? Sitä, että hyvähän minun on huudella vapautta ja tehdä näennäisen spontaaneja päätöksiä, kun taustalla on vakaa tukiverkko, joka kannattelee, jos jotain käy. On mies, on perhe, on toinenkin. On lukuisia ystäviä, lakkaamattomaton tsemppi ja monta lämmintä kotia, johon kulkea, jos oma koti lähtee alta tai vaikka…

Älä koskaan lopeta etsimistä, älä lopeta matkaa

Kaupallinen yhteistyö: Olympus Pahin pelkoni on, että elämästäni loppuisi seikkailu. Etten saisi enää kulkea silmät ja sydän avoinna, uutta etsien ja ympärillä olevasta innostuen ja kiinnostuen. En halua koskaan lopettaa etsimistä, en halua koskaan lopettaa matkaa. Elämässä itseäni ajaa eniten eteenpäin uteliaisuus. Olen luonnonlapsi, seikkailijamieli. Minusta elämä ja arki on…

Miksi nimeni on Henriikka?

Nimeni on Henriikka. Minusta se on kiva ja kaunis nimi. Se on persoonallinen (en ole vielä koskaan tuntenut toista Henriikkaa), muttei kuitenkaan nimi, jota kukaan koskaan hätkähtäisi. Sitä tarvitsee harvoin tavata ja se näyttää mukavalta kirjoitettuna. Se ei liity tiettyyn aikakauteen, vaan on ollut tasaisen epäsuosittu nimi kautta aikain. Sukunimen…