Arkisto: 2018

Surkeimman sisaren pokaalin saa… minä!

Tuli kamala ikävä siskoa. Sellainen ikävä, ettei sitä voi korvata kukaan toinen. On ikävä suoria, mutta rakkaudella lauottuja kommentteja, käpertymistä vierekkäin, maneereita, jotka tunnistaa löytyvän myös itsestään. Sitä uskomatonta yhteyttä, kun jotain tapahtuu, ja molemmat katsoo toisiaan välittömästi ymmärtäen, miksi toinen katsoi. Ja hyvin usein sitä seurannutta naurua. Janne kertoi…

Pistä pikkujouluihin päälle fiksua, vanhaa, lainattua tai kierrätettyä

Pikkujoulukausi, bling bling blinggg! Jouluradio avattiin tänä vuonna ennätyksellisen aikaisin kuulijoilleen, näyteikkunoissa välkehtii pallot ja piparminttutangot, ja kaupunkien ensimmäiset jouluvalot on asennettu paikoilleen. Olen joulusta aivan innoissani. Viime joulu meni Tansanian lämmössä, joten tuntuu kuin en olisi juhlinut kahteen vuoteen. Pääsin tietysti viime vuonnakin osallistumaan pikkujoulukauteen (esim. näihin reivien, salakapakan…

Entä jos lähtisin somesta?

Pari viikkoa sitten sain ajatuksen: entä jos lähtisin somesta? Piilottaisin blogini, poistaisin somekanavani, lakaisisin kaikki mahdolliset somejälkeni. Olisin aina kokonaan vain siellä, missä olenkin. Se oli rehellisesti sanottuna ensimmäinen kerta koskaan, kun ajattelin asiaa ihan tosissani. Huomasin jopa haaveilevani siitä. Ettei tarvitsi koskaan päivittää mitään mihinkään, ettei elanto olisi kiinni…

Päivänsankari, tyttären sankari

Lapsena, kun en itse osannut vielä juuri mitään, osasin kyllä luetella, mitä kaikkea isä osaa. Hän surffaa, ajaa junaa ja bussia ja rekkaakin, hän hyppää laskuvarjolla tuosta noin vaan, laskettelee, lumilautailee, laskee telemarkeilla ja vielä opettaa niitä kaikkia. Ja on ajanut ympäri Eurooppaa moottoripyörällään niin komeana, että naiset ovat laonneet…

Kuinka oppia olemaan tehottomampi?

Toin Jannen yllätyksenä Tahkolle. Vietämme autuaan rauhallista ja hidasta viikonloppua hotellissa, Tahkovuoren juurella. Toistelin koko eilisen automatkan, että ei mennä sitten varsinaisesti tekemään mitään, olemaan vain. Sitähän me kaipaamme ja tarvitsemme, eikö totta? Yhdessäolo ja lepo riittää. En ollut suunnitellut sen kummempia lumettomalle marraskuun lomallemme. Luontohan kuiskii aina kauniita ja…

Etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta

Mä en ole aivan virheetönkään, useimmiten saan vain huolia aikaan Silti sä olet aivan siinä, siinä mun vierelläin   Sä näet valoa siellä missä tie katoaa pimeyteen Ja poimit’syliin siipirikon pilvistään pudonneen   Siksi etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut Etkä hukkuisi ihmisvirtaan,…

Ihan tavallinen hetki

”Miksei me vaan oteta kuvia ihan jostain kämäsistä hetkistä, niinku vaikka nyt?” ”No, otetaan.” Tällainen hieno keskustelu käytiin sunnuntai-aamuna kotonamme. Janne oli tehnyt harvinaisen spesiaaliaamiaisen meille, hotellityyliin: liukuhihnamaisesti sai valita lautaselleen mitä tahtoi. Oikeasti valikoima ei ollut mikään mieletön, mutta kun asioita asetteli nätisti vieretysten, tuli olo, että vain taivas…

”Minna Canth on voinut olla jossain syvällä sisimmässään aika kovis.”

Kaupallinen yhteistyö: Storytel ”Oot Paju oikeessa. Minna Canth on voinut olla jossain syvällä sisimmässään aika kovis.” Muun muassa näillä sanoilla ilmaisen ajatuksiania Minna Canthin novelleita, kirjailijaa itseään, feminismiä ja äänikirjoja käsittelevässä Kuulitko saman? -lukupiirissä pari viikkoa sitten. Seurassani olivat Paju ja Hanna, ja vaikka aluksi istahdimme äänitysstudioon vähän jännityksissämme, niin…

Koulupäivä halloween-asuissa

Tiistai-illalla tuli opiskeluporukkamme WhatsApp-ryhmään viesti toiselta opettajaltamme: ”Hei, mä löysin itselleni mahtavat vaatteet torstaille, tulen niissä kouluun. Pukeudutaanko kaikki halloweenin hengessä hassusti torstaina? Tai, mä ainakin nyt teen niin.” Ja tämä meidän opiskelijaryhmämme taitaa nyt tosiaankin olla sellainen, että kun panostetaan, niin panostetaan. Ja lähes aina panostetaan. Miten luoda Halloween-asu…

Minusta minä olen kiva tyyppi

Olen tehnyt paljon töitä pitääkseni itsestäni. Olen aina ajatellut, että minussa on kivoja ominaisuuksia ja piirteitä, paljon hyvää. Mutta voi veljet, siitä on valovuosia siihen, että oikeasti pitäisin itsestäni. Mutta jotenkin nyt, aivan lähiaikoina, tämän vuoden aikana vasta, olen alkanut ajatella, että jestas, minähän olen ihan kiva tyyppi. Olen ollut…

Odottakaa nyt vähän

Viime talvesta tuli yhden kahden viikon Siperian matkan aikana kesä. Ihan oikeasti, siltä se todella tuntui. Olin odottanut vapaudelta tuntuvaa kevättakki-vaihetta, mutta päälle heitettiinkin kuumia heinäkuun löylyjä toukokuusta saakka. Nahkatakki, trenssitakki ja farkkutakki jäivät ypöyksin odottamaan syksyä. Tai siis eivät nyt ypöyksin, sillä olihan heillä toisensa. Sitten tuli syksy, mutta…

Mikä ja miten kosteuttaa ihoa mahdollisimman hyvin?

Kaupallinen yhteistyö: Mossa & Asennemedia Iho kaipaa kosteutusta voidakseen hyvin. Ihon kosteuspitoisuus on vaaravyöhykkeellä etenkin säiden viiletessä, minkä minä olen ainakin saanut tuntea kirjaimellisesti nahoissani viime viikkoina. Kädet kuivavat, nenää kiristää ja yhtäkkiä paksumpi kasvovoide tuntuu taas ihanalta iholla. Edellisviikon melontavaellus ja kolmen päivän ulkona olo muistutti taas tehokkaasti, että ei…

5x lapsuuden nerokkaimmat leikit

Jostain kumman syystä päädyin keskiviikkona nuotion ääressä kertomaan lapsuudenleikistäni nimeltä ”Yllytyshullut”. Koska leikki herätti hilpeyttä kuulijoissa, ajattelin jakaa tänään muutaman mieleen muistuneen lapsuudenleikin. Yllytyshullut Yllytyshullut oli samannimisen TV-sarjan inspiroima leikki, jota leikimme siskoni kanssa saunoessamme. Toinen meistä oli legendaarinen juontaja Arttu Harkki, joka valmisteli koitosta suihkuhuoneessa, ja toinen oli saunan…

Retkellä Kotipizzan luovan johtajan kanssa: Ripe & Henriikka sienimetsällä

Kaupallinen yhteistyö: Kotipizza Viime viikolla, syyslomalla, tapahtui jotain, jota en olisi kyllä heti arvannut tapahtuvaksi. Olin Kotipizzan luovan johtajan, Ripe Mikkolan, kanssa sieniretkellä. Kun hurahdin tänä syksynä luonto- ja eräopaskoulun myötä sieniin ja sienestykseen, en myöskään olisi osannut aavistella, että Kotipizzan kaltainen (tai ylipäänsä mikään) firma laittaisi sitä merkille. Mutta…

Ei mitään tarvetta lähteä yhtään minnekkään

Arvatkaa mikä tuntuu ihanalta? Rauhoittavalta. Suoraan sanoen erinomaiselta. Se, etten kaipaa ulkomaille. En kaipaa reppureissuun kauas pois, palmun alle maailman toiselle puolelle tai löytöretkeilemään kaukomaille. Ettei tee mieli lähteä minnekään. Että ajatellessani juna- ja bussiasemia, tuntuu kivalta ja turvalliselta, sopivan pieneltä. On miellyttävä ajatus käydä pikkureissuilla naapurikaungeissa ja matkustaa ehkä…

”Pääsikkö perille?”

Bussi kulkee oudosti täristen eteenpäin. Ulkona on pilkkopimeää, mutta sisällä katonrajasta hohtaa linja-auton kelmeä, sinertävä valaistus. Pysähdyimme juuri Vihdin pysäkille, ja muutama matkustaja hyppäsi kyydistä ja katosi pimeään. Istun bussin takaosassa, kun edessä ei ollut enää tilaa. Sunnuntai-iltana moni muukin matkustaa kotiin tai kotoa pois. Omasta tahdostaan tai tahdotta. Viereeni…

6 outoa tapaani

Koko päivä meni metsäsynttäreillä Nuuksion kansallispuistossa. Siskon kunniaksi järjestetyt luontokekkerit olivat menestys olympialaisineen kaikkineen. Kotiin tultiin valtavan suppilovahveropussilisen kanssa ja kastikkeetkin ehdittiin jo tehdä kikhernepastan kaveriksi. Koska juhlat olivat juuri tänään, ilmastomarssia seurattiin vain somen välityksellä – tosin pidimme kyllä pienen marssin ja palopuheen aiheelle metsässä itsekin. Äsken instassa #nytonpakko-hashtagin…

Kun kamera ei rakasta (osa 11)

Yllä näette nykytaiteellisen valokuvateoksen, joka kulkee otsikolla: ”Pientä flirttiä pilkun jälkeen.” Muita osuvia voisivat olla esimerkiksi ”Hypnotisoin itseni” tai ”Kasvojen kokoinen elohiiri.” Onneksi poikkitieteelliset ja -taiteelliset arkistohelmet eivät lopu tähän. Kun kamera ei rakasta -postaussarjan osa 11 esittelee taas kuluneen vuosikolmanneksen herkut napakasti koottuna ja nimettyinä. Näppärimmät otsikoivat kuvat vielä…

Merinovillan ylivoimaisuudesta (+North Outdoorin vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor Nämä kuvat ovat taas sellaisia, joiden jakamista ei ole meinannut jaksaa odottaa. Kuvasimme pari viikkoa sitten Eevan ja Mikon kanssa aamuhämärässä, aivan Tammelan kotini nurkilla ja vihdoin voin näyttää, millaista taikaa Eeva on saanut taas aikaan. Taustatarinana kerron, että meillä kaikilla oli kolmella oli suuria vaikeuksia…

Kultainen lokakuu – häissä Suomenlinnassa

Eilen tanssittiin taas ystävien häitä. Se ei ollutkaan mitään kepeää valssaamista, vaan kunnon diskoa ja vähän twerkkaustakin. Suomenlinna on siitä kätevä paikka pitää juhlat, ettei sieltä niin vain karatakaan. Nappasin itse lautan klo 23:40 ja nukahdin tanssista hikisenä samantien tasaisiin laineiden tömähdyksiin. Onneksi heräsin laiturissa Kauppatorilla. Syyshäät ovat upeita ja…

Olen hauskimmillani unissani

Saavuin eilen Helsinkiin syysloman viettoon. Monta tuntia kuulumistenvaihtoa, yhteistä iltapalaa, avaamattoman postin läpikäymistä ja ilonpitoa siitä, ettei tarvitsisi herätä aamulla aikaisin. Olin rättiväsynyt, niin kuin aina palatessani, ja lopulta raahauduinkin nukkumaan päivän viimeisillä voimilla. Janne jäi vielä olohuoneen pöydän ääreen tekemään töitä ja kömpi sitten viereeni tunnin päästä, kun olin…

Kahden kodin välissä (+ vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sis. arvonnan Olen elänyt kahden kaupungin elämää nyt kaksi ja puoli kuukautta. Maanantaina alkoi yhdestoista kouluviikko. Näin ollen nämä yksitoista viikkoa minulla on ollut kaksi kotia: toinen kotimme Helsingissä ja toinen täällä Tammelassa. Helsingin kotimme on 43-neliöinen kompakti keskustakoti, jossa on vihreä katto, valkoiset lankut ja aina…

Maanantaiolo.

Samaistun harvoin hassunhauskoihin maanantai-meemeihin, iänikuisuudeen viikonaloitusvalitukseen ja päälleliimattuun nuhruun, joka halutaan kietoa viikon ensimmäisen päivän ympärille kuin sinappihuntu sialle. Mutta tänään. Hemmetti. Tuntuu, että olen ollut puolet muita hitaampi. Olen kulkenut hitaammin, ajatellut hitaammin, avannut silmäni maailmalle hitaammin. Kaiken tämän päälle olen kuitenkin tuntenut vielä puolet normaalia enemmän ja nopeammin….

Hyvähän mun on huudella

Mitäkö olen tänään miettinyt? Sitä, että hyvähän minun on huudella vapautta ja tehdä näennäisen spontaaneja päätöksiä, kun taustalla on vakaa tukiverkko, joka kannattelee, jos jotain käy. On mies, on perhe, on toinenkin. On lukuisia ystäviä, lakkaamattomaton tsemppi ja monta lämmintä kotia, johon kulkea, jos oma koti lähtee alta tai vaikka…

Älä koskaan lopeta etsimistä, älä lopeta matkaa

Kaupallinen yhteistyö: Olympus Pahin pelkoni on, että elämästäni loppuisi seikkailu. Etten saisi enää kulkea silmät ja sydän avoinna, uutta etsien ja ympärillä olevasta innostuen ja kiinnostuen. En halua koskaan lopettaa etsimistä, en halua koskaan lopettaa matkaa. Elämässä itseäni ajaa eniten eteenpäin uteliaisuus. Olen luonnonlapsi, seikkailijamieli. Minusta elämä ja arki on…

Miksi nimeni on Henriikka?

Nimeni on Henriikka. Minusta se on kiva ja kaunis nimi. Se on persoonallinen (en ole vielä koskaan tuntenut toista Henriikkaa), muttei kuitenkaan nimi, jota kukaan koskaan hätkähtäisi. Sitä tarvitsee harvoin tavata ja se näyttää mukavalta kirjoitettuna. Se ei liity tiettyyn aikakauteen, vaan on ollut tasaisen epäsuosittu nimi kautta aikain. Sukunimen…

Suojat alhaalla

On omituista, kun joskus jollain porukalla pääsee henkiseen tilaan, jossa on auki ja aseeton, suojat alhaalla. Se on luottamuksen tila, jossa ei tarvitse pelätä, mutta jos pelkääkin, sen pystyy kertomaan avoimesti. Voi tuntea mitä tuntee, olla mitä on ja vapautua ulkoisista paineista. Yksin, kaksin tai muutaman hengen läheisissä piireissä tällaista…

Mikä on puhtaan ja normaalin kauran ero?

Kaupallinen yhteistyö: Vuohelan Herkku & Asennemedia Olen viettänyt viikonlopun Jannen vanhempien luona. On aina ihana saapua sinne, kun joka kerta tuntee itsensä tervetulleeksi: pieni villakoira meinaa revetä liitoksistaan, kun on niin innoissaan, ja jääkaappi on täynnä ihanaa yllätysruokaa. Saunaan saa mennä koska tahansa ja jos ei ole itse muistanut kaulahuivia…

Kohtaaminen bussiasemalla

Kuuntelen Hectorin Mandoliinimiestä ja istun Tampereen bussiasemalla. Ostin aseman kahviosta paprika-kurkku-juustovoileivän, banaanin ja pullon kivennäisvettä. Maustamatonta. Ruoka jo loppui, mutta juomista on onneksi vielä. Odotan vielä tunnin verran kyytiä. Tuntuu turvalliselta, mukavalta ja tutulta. Olen ollut täällä ja tällaisissa paikoissa ennenkin: ihmiset lähtevät ja tulevat, toiset kiireellä ja toiset kiireettä,…

Ihanat aamut yksin

Kaupallinen yhteistyö: Risenta & Asennemedia Ketään ei varmasti yllätä, että aamu on lempivuorokaudenaikani. Olen saanut ihan riittävän monesti sitä toitottaa, sanella nousevan auringon upeudesta ja aamu-usvan mystisyydestä. Kun vain saan itseni jalkeille, tulee harvoin olo, ettei nouseminen ollut sen arvoista. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani, kello näyttää 06:20 ja ympärilläni on…

Suomi-roadtrip: Pohjanmaa, länsi-rannikon helmiä

Kesäisen Suomi-reissumme viimeinen ja kolmas osuus sijoittui pohjanmaalle, Suomen länsirannikolle (1.kirjoitus Savo ja Pohjois-Karjala, 2.kirjoitus Kainuu). Kokonaisuudessaan alueen fiilistely jäi hieman turhan vähälle, koska budjetoimamme aikataulu oli melko tehokkaasti käytetty jo itäisessä Suomessa. Varsinaisestihan tämä ei ole ongelma, sillä on aina kiva jättää paikkoja, joihin haluaa ehdottomasti takaisin (Lähes kaikki…

Kuulumisia

Istun Tammelan kotimme olohuoneen pöydän ääressä, niin kuin päivittäin. Toinen kämppis soittaa kitaraa ja laulaa, toinen piirtää, kolmas kirjoittaa kirjaa ja neljäs on sieniretkellä kumppaninsa kanssa. Viides karkasi kotipaikkakunnalleen viikonlopuksi, mutta kaikki loput sain pitää kanssani täällä, kun jäin viikonlopputöihin Tammelaan. (Rehellisyyden nimissä kuitenkin paljastan alkushokkini asiasta, olinhan ajatellut viettäväni…

Missä ikinä oot, pliis älä unohda minua

Joskus on vähemmän ikävä. Joskus on enemmän ikävä. Tällä viikolla on ollut enemmän, jopa niitä daijuja keskusteluja, joita satelee arjessamme vähän väliä: J: ”Mä haen nyt pari kolloo.” H: ”Mitä? Pari kolloo? En tajua.” J: ”Koripalloo! Etkö sä oo ikinä kuullut mun sanovan noin?” H: ”En, en koskaan halua enää…

”Olen avoin, iloinen sekä hidas ja huono oppimaan uutta.”

Ärsyttää tämä saakutin uuden oppiminen. Opiskelijana olo. Ainainen uusien taitojen ja tiedon virta, joka soman liplatuksen sijaan kaatuu päälleni kuin vesiputous täydellä temmolla. Että koko ajan tuntee itsensä tyhmäksi ja osaamattomaksi ja ettei sitä pysty mitenkään edes piilottamaan. Olen aina ajatellut, että olen nopea, hyvä ja halukas oppimaan ja sisäistämään…

Ikimuistoisia sitaatteja puhelimen muistiinpanoista

Selasin tänään automatkalla Helsingistä Tammelaan puhelimeni muistiinpanoja. Järjestelin niitä listoiksi ja ryhmiksi, niin kuin aina järjestelen kaikkea. On ihanaa, että erillisistä asioista muodostuu loogisia kokonaisuuksia ja siellä täällä haahuileva tieto saadaan systemaattisesti naarattua kokoon. Oli kauppalistaa, potentiaalisia lastennimiä, sähköpostiosoitteita ja tuntemattomia salasanoja. Mutta parasta antia olivat ehdottomasti kaikki lukuisat sitaatit,…

Tyylini pähkinänkuoressa: Kööpenhaminaa, Helsinkiä ja Tammelaa

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Minusta tuntuu, että tämänhetkinen vaatetyylini on yhdistelmä kolmea itselleni rakasta kaupunkia: Kööpenhaminaa, Helsinkiä ja Tammelaa. (No, Tammela on kyllä kunta, mutta kuitenkin.) Muistan, kun matkustin ensi kertaa Kööpenhaminaan. Olin 22-vuotias, interraililla, ja silmät ja sydän auki kaikelle uudelle. Olin jo reilaamassa toista kertaa, olimme edelliskerralla skipanneet Tanskan,…

Mitä minusta tulee isona? Unelma-ammatistani

En usko siihen, että minusta tulee isona mitään. Tarkoitan, mitään tiettyä. Uskon jatkuvaan muutokseen, toivottavasti myös jatkuvaan kehitykseen. Uskon, että tulevaisuuden työmaailmassa ei tehdä vain yhtä työtä kerrallaan, enkä usko, että juuri kukaan voi edes etsiä mitään vakkariduunia, sillä sellaisia ei ole. Virka katoaa käsitteenä historian hentoon havinaan. En usko,…

Sienien ryöpyttämistä ja teltta, johon mahtuu helposti koko perhe

Syksy etenee ympärillä: tatteja on valtavasti, sellaisia joita tunnistan ja sellaisia, joista ei ole minkäänlaista hajuakaan. Viime syksynä löydetyistä salapaikoista löytyy vihdoin karpaloita, ja kesämakuupusseja tarvitsee laavulle kaksi päällekkäin. Vihdoin, oi vihdoin, anorakki ei ole liian kuuma, ja maiharit eivät hiosta jaloissa. Tunnistan syksyn myös hyvin siitä, että alan pohtia…

Miltä tuntuu ilman meikkiä?

Meikki. Todella omituinen asia olemassa. Piirrämme naamaamme erilaisia viivoja, maalailemme jollain sävyllä jotain kohtaa, toisella toista. Koitamme korostaa tiettyä piirrettä tai piilottaa toista, ehkä muuttaa kasvojemme tai kallomme muotoa. Kaiken kaikkiaan siis varsin erikoinen asia. Siitäkin huolimatta, olen meikannut nyt jo useita vuosia. Olen tottunut värjäämään olemattomat, vaaleat ripseni ja…

Nukun yön sisällä

Tänään on Suomen Ladun järjestämä Nuku yö ulkona -tapahtuma. Piti olla keikkumassa kahden puun välissä jossain ihanassa riippumatossa, valmistautua yöhön tunnelmallisella laavulla, paistaa maissintähkää nuotion lämmössä ja haaveilla, mitä marjoja aamupuuroon tiputtelisi. Piti nauttia metsähotellin tunnelmasta, raikkaasta ulkoilmasta ja yhteisöllisyyden tunteesta, kun niin moni muukin uinuu ulkosalla. Sen sijaan olen…

Kaikkea muuta, kunhan ei

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” -Minna Canth Yrittäjien päivä oli eilen ja Keliakiaviikkokin taitaa olla juuri käynnissä, mutta unohtelen näitä suuria juhlapäiviäni yhtä tiuhaan kuin kuluvat kuukaudet ja viikonpäivätkin. Minna Canthin päivä meni jo maaliskuussa, mutta hänen sitaattinsa on pyörinyt päässäni aivan koko viikon. Miten upea onkaan…

Suomi-roadtrip: Kainuu (Kajaani ja Ärjänsaari, Vuokatti ja Sotkamo)

(Huom! Tämä on Suomi-roadtrip-sarjan toinen kirjoitus. Lue roadtripin ensimmäinen juttu täältä.) Päivä 6 Heräsimme Outokummussa auringon saunaksi lämmittämään telttaan. Ylös, naku-uinti ja aamiainen. Oli aika tutustua pohjoiseen Pohjois-Karjalaan tarkemmin. Olimme ajamassa illaksi Vuokattiin, joten oli kokonainen päivä aikaa ajaa kahden ja puolen tunnin matka. Tien varsilla odottelivat kirpputorit, kesäkahvilat ja…

Syyskuun toinen ja sienimania

On vaikea uskoa, että on syyskuu. Koko vuosi on ollut muutenkin aivan käsittämätön, kun talvi vaihtui käytännössä kahdessa viikossa suoraan kesäksi, eikä kesälle näy loppua. Juuri kun ehdin viime viikolla innostua viileämmistä aamuista, tummanpuhuvasta kaatosateesta ja suopursujen syksyisestä tuoksusta, luvataan tulevalle viikolle taas lämmintä. Haluaisin jo usvaharsot suolampien päälle, iltaisin…

Niin monta lämmintä päivää

Nyt kuljen pohjoiseen Tiet lintuaurojen etelään johtaa Päivä luopuu ajastaan Ja tilaa pitkille illoille antaa Kaari auringon kumartaa Ja hellästi viistoilla säteillään Kesä kuin uupuen hyvästejä perhosilleen vielä silittää Monta lämmintä päivää sain Niin moneen kirkkaaseen aamun mä nousin Monta lämmintä päivää sain Ja ilta-auringon laskuja poimin Vaikka tummuisi pilvet…

Kuherruskuukausi on ohi

Tänään tajusin, että opiskelun alun kuherruskuukausi on päättynyt. Oikeastaan kuulin saman toteamuksen opiskelukaverilta autossa matkalla lounaalle, mutta totesin sen myöhemmin todeksi itsekin. Tänään alkoi viides kouluviikko. Odotin Tammelaan pääsyä ja uutta kouluviikkoa yhtä kaikki, niin kuin kaikilla edellisilläkin viikolla, mutta odotus oli erilaista. Sellaista tyynempää, ehkä ymmärrystä siitä, että tämä…

Kesän turmelema iho ja hiukset kuntoon lämmöllä, lemmellä ja luonnonkosmetiikalla

Kaupallinen yhteistyö: Mossa & Asennemedia Tämä kesä jätti mieleeni ajatuksia ja hetkiä, jotka tulen muistamaan aina. Kesä oli kuuma ja huoleton. Kesä jätti jälkensä myös ihooni ja hiuksiini. Osa jäljistä on kauniita ja sellaisia, joita katson heti hyväksyvästi, ja osa vähän vähemmän sellaisia. Mutta yhtä kaikki, hetkeäkään en vaihtaisi. Pitäisin…

Suomen luonnon päivä on uusi lempijuhlapäiväni

Eilen vietettiin Suomen luonnon päivää. Tämä oli vasta toinen lajiaan, mutta kyseisestä päivästä on tullut jo minulle uusi lempijuhlapäivä, lempiliputuspäivä. Vaikka avohakkuu- ja sinilevä-uutisten keskellä tuntuu toisaalta, että luontoa arvostetaan yhä vähemmän, tällaiset juhlanaiheet antavat myös toivoa sille, että suunta on muuttumassa. Toivon mukaan riittävän nopeasti. Tässä on ehdottomasti itsellänikin…

Kari Hotakainen on melkein yhtä hauska kuin minä

Istun kahvilassa ja lähetin juuri vahingossa AirDropilla jollekin tuntemattomalle valokuvia kirjailija Kari Hotakaisen Me Naiset -lehden haastattelusta, josta inspiroiduin tänään jalkahoidossa. En tiedä, kuka ne otti vastaan, mutta hän varmasti tietää, kuka ne lähetti, sillä repesin vallattomaan nauruun. Nyt mielessä muutama asia: 1) Nauru on parasta. 2.1) Ihailen ihmisiä, jotka…

Kuinka siivous sujuu pienessä kodissa? + siivoustuotesuosikkeja

Kaupallinen yhteistyö: Sinituote, sisältää arvonnan Rakastan siisteyttä ja järjestystä? Kyllä. Voi kyllä! Rakastanko siivota? En. En todellakaan. Jos yrittäisin tässä nyt alkaa teille kirjoittaa, että siivous on jokaisen viikkoni ykköspuhde, päivieni ilo ja viikonloppujeni virkiste, niin valehtelisin rankasti. Mutta puhdas koti, se vasta on jotain. Ajatus puhtaasta, raikkaasta kodista on…

Suomi-roadtrip: Savo ja Pohjois-Karjala

Olimme Jannen kanssa heinäkuussa reilun kahden viikon Suomi-roadtripillä ja on sanottava, että te olette ihan mahtavia. Siis te seuraajat. Löysimme erinomaisia paikkoja nimenomaan niiden vinkkien avulla, jotka olitte kirjoittaneet tänne blogiin tai lähetitte minulle Instagramissa. Jottei nousisi hattuun, niin toki meillä oli muutamia paikkoja jo listalla, mutta iso osa kohteista…