Arkisto: 2018

Absurdein saamani elämänohje

Vietän parhaillaan parahinta mökkiaikaa Kuhmon korvessa. Luin äsken Trans-Siperian reissumme aikana kirjoittamiani muistiinpanoja. Paljon oli höttöisiä ajatuksia, joitain runonpätkiä, vähän järkevääkin tekstiä. Mutta eräs kohta pomppasi kaiken joukosta kuitenkin niin selkeästi esille, nimittäin isältäni saamani elämänohje, jonka hän lausui mietteliäästi paikoitellen nykivänkin junan kyydissä: ”Jokaisen ihmisen pitäisi vuosi ajaa elämässään…

Miksi kukaan haluaisi koskaan lähteä täältä minnekään?

Istun suuressa pirtinpöydässä. Olen Sotkamossa, Haapala bnb:ssä, jonka tunnelma on niin hieno, että se on tultava teidänkin paikan päälle kokemaan. Kun siirsin sormet näppäimistölle kirjoittaakseni, päällimmäisenä mieleeni nousi otsikon ajatus: miksi kukaan haluaisi koskaan lähteä täältä minnekään? Ja tällä tarkoitan tietenkin Suomea. Olemme nyt kiertäneet kotimaatamme reilun viikon päivät ja…

Miksi kuvaan, millä kuvaan? Tunnelmia linssin läpi syvältä Siperiasta

Kaupallinen yhteistyö: Olympus Palasimme Trans-Siperian junamatkalta noin kaksi kuukautta sitten. Palaan reissuun ajatuksissani viikottain. Miten uskomattomalta kaikki tuntuukaan ja miten absurdeja nämä hetket jälkikäteen ovatkaan. Matka on tietysti itsessään jo elämys. Juna kuljetti meitä 10 000 kilometriä halki Siperian – ensin Helsingistä Moskovaan, siitä Irkutskin kautta Mongoliaan ja taas Ulan…

Villi, vapaa ja vastuuton

“Almost out off office till July 30th. Hello! Lomailen ja teen töitä rennommalla tahdilla 30.7. saakka, enkä lue sähköpostejani päivittäin. Akuuteissa asioissa voit laittaa viestin tai soittaa…” Miten ihanaa onkaan, kun tiedän lomavastaajani lähtevän paluupostina jokaisen lähettäjän mailiin. Olen villi, vapaa ja vastuuton. Kesä-minä. Kiva ja stressitön, paljon naurava, pärjään…

Mul on nälkänen sydän (joo)

No nyt on eletty. Nyt on eletty niitä päiviä, jotka muistaa vielä syksylläkin, muistaa vaikka lehdistä ei olisi jäljellä kuin lehtivihreä jossain suojassa maan alla, syvällä juurissa. Minun typerä sydämeni on lyönyt niin kovaa bäng bäng bäng. Typerä, nälkänen sydän. Olen elänyt koko viikonlopun takki auki, täydellä liekillä, nauranut niin,…

Mieleni on tyyni, niin ainakin luulen

Arvatkaa! En saanut tarinaa lainkaan: minulla ei ollut keskiviikko-iltana Helsingistä kohti Rovaniemeä lähteneessä yöjunassa hyttikaveria lainkaan. Ei kivaa, jonka kanssa juttelin yömyöhään. Ei täyttä tolloa, johon hermostuin jo alkumatkasta. Ei puheliasta teiniä, iloista perheenäitiä, sydänsuruista mummoa tai ketään muutakaan ihmiskohtaloa. Vain minä. Maksoin makuupaikastani neljäkymmentäyhdeksän euroa. Säästölippu. Nukuin yhdeksän ja…

Kesäloma – onko tärkeämpää luoda muistoja vai kerätä voimia?

Minulla on vähän sellainen elämä, että asiat, joita muistelen jälkikäteen eniten ja jotka tuntuvat hienoimmilta muistoilta, ovat usein myös vieneet aikaani, vaivaani ja jaksamistani kaikista eniten. Saatan kyllä muistella lämmöllä rentoja iltoja viinilasi kädessä, elokuva pyörimässä, mutta eivät ne usein vedä vertaansa sille, että olen herännyt ennen auringonnousua, kiivennyt vuorelle…

Onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa

Juhannus kului kesämökillä. Oli myrskyä, mutta silti taianomaista ja lämmintä vähintään saunassa ja sydämessä. Oli seppelettä ja seurapelejä, hyvää seuraa ja sikeitä unia. Olimme päättäneet Jannen kanssa jatkaa suoraan juhannuksenvietosta Suomi-roadtripille. Itää ylös ja länttä alas, korkeinta Lappia välissä. Mikä olisikaan parempaa kuin suhata kotimaassa, seikkailla menemään? No, onneksi suunnitelmia…

Maanantai on uusi perjantai

 Kaupallinen yhteistyö: Somersby & Asennemedia En suoraan sanoen kovasti välitä, mikä viikonpäivä on menossa, mutta koska lähes koko maailma makaa niiden mukaan, on niillä kuitenkin vaikutusta ajatuksiin. Maanantaina muka nukuttaa, tiistaina ahdistaa, keskiviikkona odottaa, torstaina alkaa tanssittaa, perjantaina lataillaan ja lauantaina krebataan. Sunnuntaina nukutaan pitkään ja sikeästi. Mutta tämän viikon…

Kaikki mistä halusin tänään kirjoittaa

Eilen kirjoitin, että vaikka sanat eivät ole lopussa, ne ovat lukossa. Sain todella hyviä, liikuttavia, kannustavia, ajatuksia herättäviä viestejä täällä ja somekanavissa – kiitos kaikista. Kiitos ihan oikeasti, ei vain nimellisenä heittona. Niin kuin usein, kommentit saivat taas ymmärtämään niin paljon laajemmin itseäänkin, omia ajatuksia. En todellakaan ymmärtänyt, miten paljon…

Sanat lukossa

Olen ollut kirjoittamisen suhteen lukossa viime ajat. En tiedä huokuuko se teille, luultavasti huokuu, mutta olen jotenkin piehtaroinut samassa hiekkakuopassa jo pitkään. Ja tuntuu, että vaikka se piehtaroiminen on aluksi mukavaa, ei siitä pidemmän päälle oikein nauti: ihoa alkaa kärvistää kitkasta. Pitäisi nousta ylös ja vaihtaa kuoppaa – tai lopettaa…

Luomi

Janne on siitä tylsä mies, ettei hän anna minun koskaan tehdä mitään. Juuri ennen reissuun lähtöäkin näin tilaisuuteni tulleen, mutta Janne oli heti kieltämässä. H: ”Mulla on tällainen outo punainen luomi tässä. Mä leikkaan sen saksilla pois.” J: ”No etkä leikkaa!” H: ”Leikkaan, leikkaan. Nyt heti.” J: ”No et todellakaan…

Lähiympäristö uusin silmin: kaksi suosikkipaikkaa ihan kodin lähellä

Kaupallinen yhteistyö: Ympäristöministeriö & Asennemedia Matkustus ei ole sitä, että lähdetään mahdollisimman kauas. Matkustus ei ole sitä, että etsitään hulppeimpia kohteita ja upeimpia ympäristöjä. Matkustus on mielentila. Ja matkustus on mielestäni myös sitä, että katsoo lähiympäristöään uusin silmin – arvokkaita kulttuuriympäristöjä löytyy usein jo heti nurkan takaa ja omasta korttelista….

Lempiasiani: Seikkailu, pussailu, kahvi

Punainen, nostalginen juna puksutti tänään alas Sveitsin Pilatus-vuorelta. Juuri sellainen juna, jonka voisi kuvitella höyryveturien aikaan, vaikka tämä kulkikin sähköllä. Ulkona satoi vettä ja ikkunalasit olivat pisaroita täynnä. Minua ei haitannut, päinvastoin. Veivasin metallikangella ikkunan auki ja laitoin pääni pihalle ikkunasta. Juna kulki ja hengitin vuoristoilmaa keuhkoihin. Ei mennyt montaa…

Maailman toimivin sokerilakko

Harrastan lakkoilua. Etenkin perheenjäseneni, ystäväni ja entiset kollegani tietävät hyvin, että jos minulle meinaa tarjota ruokaa, kannattaa ensin tarkistaa mahdolliset lakkoilut ja käynnissä olevat, empiiriset ruokakokeilut. Lapsena ja teinini olin aivan ehdoton, lakkoilin hulluja aikoja ja hulluista asioista. Vedenpitävästi kaiken lisäksi. Nykyisin rajoitan tapojani tasaisemmin: joskus aloitan leipälakon, joskus tauotan…

5 ajatusta äänikirjoista

Kaupallinen yhteistyö: Storytel Viime viikolla paljastin kuunnelleeni elämäni ensimmäisen äänikirjan. Se oli Saara Turusen Sivuhenkilö. Tällä viikolla paljastan toisen kuuntelemani kirjan, joka on Tiina Raevaaran Silloinkin satoi kaatamalla. En yleensä tartu dekkareihin, sillä pelkään kaikkea tuollaista (ja montaa muutakin asiaa) aivan kamalasti, mutta välillä teen poikkeuksia sääntöihin. Tässä kirjassa niin…

Lomalle omista ajatuksista

Istun lentokoneessa matkalla Zürichiin. Parin tunnin lento on nopeasti ohi. Kirjoittamisen vuoksi toivoisin matkan kestävän vielä, en ole tottunut siirtymään uuteen tilanteeseen näin nopeasti ilman kunnon siirtymäaikaa. Tarvitsisin muutaman tunnin blogille, muutaman päiväkirjalle, muutaman sille, että voisin kuunnella musiikkia ja olla vain. Ainiin! Ja sellaiset viisi extratuntia unelle, sillä nukuin…

Kirkkaankeltaiset saappaat ja ikuinen HAI-rakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Minulla on uudet saappaat Partioaitasta. Ne ovat kirkkaankeltaiset ja uskomattoman iloiset. Vaikka ne huutavat uutuuttaan, enkä ole käyttänyt niitä vielä montaakaan päivää, tuntui kuin minulla olisi ollut ne aina. HAI-saappaat ovat jo pitkään, varmaan kymmenen vuotta, olleet tavaramerkkini. Kuljen niissä kaupungilla, kuljen niissä metsässä. Mustat saappaat ovat…

Ehkä paras elokuva, jonka olen koskaan nähnyt

Kävin eilen yksin elokuvissa ensimmäistä kertaa ikinä. (Vaikka minun on vaikea uskoa itsekään, että se oli todellakin ensimmäinen kerta, ja nyt joudun poistamaan sen kohdan myös ”En ole koskaan” -listaltani.) Melko nopeana päähänpistona päätin lähteä iltayhdeksän leffaan ja olla kutsumatta ketään punaisille samettipenkeille nauttimaan elävistä kuvista kanssani. Valitsin vielä sellaisen…

Juna, kulkupeleistä rakkain

Kaupallinen yhteistyö: VR & Asennemedia Muistan edelleen, kuinka lapsena oli jännittävää kiivetä sinivalkoiseen pikajunaan. Rautaportaita pitkin, rautaisesta kaiteesta kiinni pitäen pääsi hinaamaan pienet kinttunsa kyytiin. Muistan, miten jännityksellä odotin konduktööriä, kuinka toivoin hänen tarjoavan ruskeaa, kivalla kuvalla varustettua lastenlippua ja kuinka rohkaistuin sellaista kysymään, jos tarjousta ei kuulunut. Toivoin aina…

Kolme päivää Tampereella – sopiva yhdistelmä luonto- ja kaupunkilomaa

Kaupallinen yhteistyö: Visit Tampere Tampere on yksi suosikkilomakohteistani. No kidding, hirveän hieno kaupunki. Olen viettänyt paljon aikaa Tampereella. Siellä asuu rakkaita sukulaisia, vieressä Kangasalla lisää. Tampereella kävin riiaamassa Janneakin silloin teininä, kun hän oli vielä kotonaan viikonloppulomilla soittokunnasta. Kuitenkin vasta kaksi kesää sitten tein ensimmäisen varsinaisen lomani Tampereelle. Nukuin omppuhotellissa…

Isona minusta tulee… eräruokavisualisti, ylähuuleton mummo

Aina välillä eteen sattuu iltoja, jotka ovat jostain toisesta todellisuudesta. Sellainen oli Tampereen reissulla, Seitsemisen kansallispuistossa pari viikkoa sitten, kun istuimme Nellan kanssa iltaa laavun pihalla eräillallisen äärellä. Toukokuusta huolimatta sortseissa pärjäsi jo helposti koko yön, mutta itikoita ei ollut vielä missään. Flanellipaidan hihaan sai pyyhkiä salaa liikutuksen kyyneleitä, kun…

Suomen huvittava kesä

Kävelin tänään Kaisaniemen puiston halki. Vastaan käveli nainen, joka lauloi kovaa. Hoilotti suorastaan. Laulu oli jotain oopperan ja iskelmän väliltä, volyymi suoraan kaakosta. Kysyin Jannelta: ”Mahtaakohan nämä olla polttarit? Onkohan joku tyttöporukka jossain puskassa odottamassa ja videokuvaamassa?” Janne arveli, että ei. Että nainen vai nauttii elämästä täysillä ja kovaäänisesti. Repesin…

Kuuntelin elämäni ensimmäisen äänikirjan!

Kaupallinen yhteistyö: Storytel.fi Toukokuu 2018 tulee olemaan merkityksellinen ainakin siitä syystä, että kuuntelin elämäni ensimmäisen äänikirjan – itse asiassa jopa kaksi! Jos ihan tarkkoja ollaan, olen kyllä kuunnellut jo lapsena satukasetteja. C-kasetilta pyöri satu, jota kuvakirjan kanssa seurailtiin. Meillä harrastettiin niitä reilusti, sillä VHS-laitteet saimme vasta melko myöhään, enkä osannut…

Tällaisenä mä haluan muistaa mut

”Tällaisenä mä haluan muistaa sut, juostiin kultaa hiuksissa”, laulaa Olavi. Vaan minä sanon, että tällaisenä mä haluan muistaa mut, haluan muistaa itseni – kultaa hiuksissa, mekossa ja vähän sydämessäkin. Onko se sitten hönösti ajateltu tai saako noin edes itsestään ajatella, tiedä sitä, vaan aion kyllä tallentaa lauantain olon visusti mieleeni….

Häähurmio ja tyhjä olo

Yhtäkkiä rakas ystävä otti ja meni naimisiin. (Periaatteessa voisi ajatella, että noin vuoden tarkan päivämäärän tienneenä sitä ei olisi niin kovin ihmeissään, mutta yhtäkkiseltä se tosiaan tuntui.) Koko viime viikko meni aivan täysin häähurmiossa. En pystynyt tiistai-illan jälkeen miltei keskittyä mihinkään muuhun ympärillä tapahtuvaan. (Ei voi ainakaan syyttää siitä, etten…

SHOKKIPALJASTUS: katso paljastavat kuvat!

Julkaisin pari viikkoa sitten kirjoituksen otsikolla ”En ole koskaan…” Kirjoitus käsitteli seurapeliklassikon lailla asioita, joita en ole koskaan tehnyt, mutta joita oletan muiden joskus tehneen. Mutta nyt seuraa shokeeraava paljastus: kuvissa oleva pinkkipukuinen hoopo olen minä! Olen siis sittenkin käyttänyt uimalakkia! Toisin kuin kirjoituksessani väitin. Toimitus pahoittelee asiavirhettä, menee itseensä…

Opiskeluaikojen kaari ja muistot

En kaipaa opiskeluaikoihin, mutta muistelen ilolla niitä aikoja ja eritoten olemista ystävien kanssa. Kaikkien elämän keskiössä oli silloin ystävät. Opiskeluja edistettiin kyllä, olin lähes joka viikonloppu töissäkin, mutta elin elämääni vahvasti vapaa-ajalle. Opinnot olivat tulevaisuutta varten, töissä käytiin rahan vuoksi, mutta se kaikki muu muodosti elämän tärkeimmän sisällön. Identiteetti rakennettiin…

Ps. Olispa syntymäpäiväni!

Kesämökkipäivän iltana. Raukeana, rauhallisena ja odottaen sitä, että kohta keitetään kahvit, katetaan iltapala pirtinpöydän kukkaisen pöytäliinan päälle ja nautitaan kaikessa rauhassa. Minulla ei todellakaan ole syntymäpäivät lähimaillakaan (tarkalleen 6 kuukauden ja 14 päivän päästä), mutta kuuntelin juuri Olavi Uusivirran Syntymäpäivä ja se sopi olooni niin hyvin. Olen jakanut kevään aikana…

Tärkeintä on hyvät eväät

Istun junassa matkalla Tampereelta Kouvolaan. Olen matkalla viikonlopuksi mökille. Viereisissä penkeissä istuu nelihenkinen perhe, joiden pojat ovat niin vallattomia, että keräilen leukaani paikalleen vähän väliä. Noin 3- ja 6-vuotiaat pojat kiroilevat kuin merirosvot ja heittävät niin hyvää huulta, että tyrskin kukkamekkoni kaulukseen. Muun muassa TRIP-mehu kirvoitti kovaa stand uppia: ”Kun…

Rakkauden kesä, elämäni kesä ja muut ihanat kliseet

Tuntuu, että tämä kesä on jo nyt ollut parempi kuin koko viime kesä. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Viime kesä oli yhtä maaginen kuin tämäkin (teimme esimerkiksi Kanada-Jenkit-roadtripin, juoksin maratonin ja ylitin maaliviivan Jukolan viestissä, koin kauniimpia auringonlaskuja kuin koskaan ikinä ja koska olin ensimmäistä kesääni täyspäiväisenä yrittäjänä, sain olla…

Mitä pakata mukaan Trans-Siperian junamatkalle?

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Saavuin viikko sitten reissusta kotiin. Kyllä vain, Siperian matkan kuva- ja tarinafiilistelyitä on tulossa blogiin. Lukuisten ja taas lukuisten kuvien lisäksi olen suunnitellut kirjoittavani matkaohjelman auki, sekä avaavani matkabudjetin kokonaisuudessaan. Trans-Siperian ja -Mongolian reitit ovat todellakin kokemisen arvoisia. Olen ollut aivan mielissäni huomatessani kuinka paljon Siperia, Venäjä,…

En tiennyt mihin mun jalat vie

Tulin eilen keskiyön aikaan kotiin. Tyhjä asunto, ikkunat levällään kesäiseen kaupunkiin, eikä silti kylmä. Keitin pannullisen kahvia, söin riisikakkuja jo vähän ruskeaksi muuttuneella avokadolla ja hehkuin kesäoloa – kuin olisin valmis rakastumaan, vaikken tietenkään. Istuin siinä aikani, kuuntelin ulkoa kantautuvaa huminaa ja kipristelin paljaita varpaita puulattiaa vasten. Sitten pesin hampaat…

En ole koskaan…

Tiedättekö klassisen En ole koskaan -pelin? Retropolttareiden ykkösviihdyke, kinkereiden kovin seurapeli. Tarkoituksena on yrittää keksiä itsestään jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt, mutta mitä muut ovat oletettavasti tehneet. Nata ja Arttu kirjoittivat omat En ole koskaan -kirjoituksensa marraskuussa. Siitä lähtien olen ajatellu julkaista oman listani. Ja kuinkas sattuikaan! Tiistaina tutustuin…

5 x yhteneväisyyttä minussa ja äidissäni (+kevätvaate-arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Sunnuntaina on äitienpäivä. Ellen ryhdy vallan spontaaniksi, taidan tällä kertaa jäädä kotiin, ja äiti jää juhlapäivänä näkemättä. Tiedän hänen ymmärtävän enemmän kuin hyvin, että vietän reissun vuoksi ensimmäisen viikonlopun kuukauteen mielelläni miehen kanssa, joka toivottavasti tekee minusta joskus äidin. (Kyllä, puhun Jannesta. Hah, ei shokkiuutisia tällä kertaa.)…

Me kaikki haluamme kuulua

Me kaikki haluamme kuulua. Me kaikki haluamme tulla kuulluksi. We all want to belong. Kuulin kyseisen ajatuksen eilen PING Festivalissa. Tunnistin tietysti itseni. Vaikka olenkin aina ollut oman tieni kulkija, niin kuin kai kaikki ovat, olen käsittämättömän fakkiutunut pelkoon, etten ole hyväksytty. Etten ole rakastettu. Ettei minusta pidetä tai että…

Valaistunut, rentoutunut, autuas, onnellinen

Kävelin tänään aamupäivällä pyyhe päässäni olohuoneeseen. Oli vähän kiire ystävän kanssa lounaalle, vaan en silti pitänyt kiirettä. Yhtäkkiä suustani pääsi outo huudahdus. Sellainen kiljahdus, äännähdys, selittämätön kiekaisu. Ja syynä oli silkka onnellisuus ja rentous. Elämä ja kaikki omassa mielessä kiertävä tuntui olevan kuplivan kivaa ja rentoutunutta. Repesin tietysti heti perään…

Illaksi kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan

Kaksi ja puoli viikkoa meni toisaalta yhtä nopeasti kuin posteljooni vilahtaa rappukäytävässä. Toisaalta lähdöstä tuntuu olevan kauan – kuin olisimme lähteneet lopputalvella ja tulossa alkukesästä takaisin. Katsoin säätiedotuksesta, että sadevapun jälkeen Helsingissä on vihdoin t-paitakeli. Erinomainen hetki siis palata Suomeen! Reissu on ollut ihan älytön, niin kuin olettaa saattaa. Taakse…

Kesä tulee – Etsinnässä matkavinkit Suomi-roadtripille

Janne tässä moi! Miten sitä vuosi toisensa jälkeen puhuukin siitä, kuinka monen viikon Suomi-roadtrip olisi siisti, ja silti jättää sen tekemättä? Varmasti myös teistä moni on joskus fiilistellyt samaa: auto alle, rasiallinen kirsikoita mansikoita herneitä, take-away-kuppi huoltoasemakahvia ja ilman kiirettä kohti seuraavaa kohdetta. Usein työt ja lomapäivien käyttäminen kotikaupungissa ja…

Onnellista vappua! Ja sydämiä.

Viime vuonna vappu näytti tältä. Päällä oli glitteriä, Suomenlinnan kaunokilla sattumalta samanlainen kimallus. Päässä tötteröt, huulilla hymy ja satunnainen porukka hyviä tyyppejä ympärillä. Ulkona oli aika viileää, mutta kuitenkin aika ihanaa. Viime vuonna sain mahdutettua pitkään vappuviikonloppuun PING Helsinki -festivaalin, kaksi brunssia, kolmet juhlat, parit kahvit ystävän kanssa, siskon vierailun…

Kun kamera ei rakasta (osa 10)

On ilonpidon aika! Tämä on kaikkien aikojen kymmenes ”Kun kamera ei rakasta” -postaus eli suorastaan juhlanumero. Huraa! Töttöröö! Kerrassaan mieltä ylentävää tietää, miten viehättävä sitä osaa kameran edessä tahtoessaan olla, ja että kuvista riittää kokonaiseksi formaatiksi. Kuka prinsessoista haaveksiva pikkutyttö- tai -poika ei unelmissaan näytä yhtä hyvältä, kuin tämän kuvasarjan…

Miten jahdata unelmia, joita ei tiedä?

 Janne tässä hoi. Alkuhuomautus: blogijuttujen kirjoittaminen on todella vaikeaa. Lupasin Henriikalle kirjoittaa pari juttua hänen ollessaan lomalla, ja arvostus lähes päivittäin kirjoittavaa mimmiä kohtaan kasvaa tunti tunnilta. Jo yksi juttu per viikko tuntuu tiukalta tahdilta. Nyt kun kerran olen lupautunut kirjoittamaan, haluan herättää ajatuksia aiheesta, joka on hieman vaivannut mieltäni, nimittäin unelmien…

Silmät vilkkuen, nilkat vilkkuen

Toinen kuvasarja, jonka halusin eilen jakamani lisäksi irrottaa omaksi kokonaisuudekseen, on tämä. Ihanat naiset rantasaunalla, avantoon menossa. Kun lopulta pääsimme laiturin päähän, tajusimme ettei avantoa oltu edes hakattu. Mutta tässä vaiheessa vielä olemme täynnä rohkeutta ja väkevyyttä ennen hyisenkylmää koetusta. Silmät vilkkuen, nilkat vilkkuen. Polttarisaunassa on aina jotain taianomaista. Ei…

Hetkiä, joita ei unohda

Hetkiä, jotka luulee muistavansa aina. Niitä on melko harvoin. Hetkiä, jotka tietää muistavansa aina. Niitä on hyvin harvoin. Hetkiä, jotka muistaa aina. Niitä ei ole juuri koskaan. Kuvissa on käsillä sellainen hetki, jonka toivoisin niin kovasti tipahtavan kolmoslokeroon. Meistä on Bean kanssa paljon kuvia, järkeviä ja järjettömiä, mutta tämä kuvasarja…

Vaimo matkustaa – miten pärjää mies?

Janne tässä moi. Tulin juttelemaan vähän eroahdistuksesta. Ja itse asiassa hieman sen puutteesta. Okei, eli tilanne on nyt se, että Henriikka on parhaillaan tosi kaukana. Itse asiassa hän sijaitsee aika lailla 5000 kilometrin päässä (Helsinki-Krasnojarsk), ja etäisyys kasvaa Venäjän halki kulkevan junan vauhdilla (n. 90-100 kilometriä tunnissa). Katseemme kohtaavat seuraavan…

Aivan ihana äitienpäivälahja: Äiti kerro minulle -kirja

Oletko jo keksinyt osuvan äitienpäiväidean? Itse en ole hankkinut äitienpäivälahjaa useampaan vuoteen, kun kohdalle ei ole sattunut mitään sopivaa. Vaan tänä vuonna on toisin! Tämän kirjan idea on niin loistava, että on pakko vinkata teillekin. Äiti kerro minulle -kirja on kirja, joka annetaan äidille täytettäväksi. Kirjan täytettyään äiti antaa sen…

Heippa vaan dillet, pellet, dorkat ja vanhat ritsat!

Voi olla, että ensimmäisen kerran elämässäni Hassisen kone laulaa tunneskaalani sanoiksi. Konttorityö on stressaavaa Täytyy, täytyy rentoutua Täytyy, täytyy matkustaa Täytyy, täytyy unohtaa Aa-aa-a-a-aa rentoudutaan Täältä tullaan Venäjä Täältä tullaan Venäjä Jouduin kyllä vähän sensuroimaan säkeistöjä, ja sanat ovat aika rajut. Mutta silti! Jos olet pelle, mene Rhodokselle Täältä tullaan…

Pehmeillä kuplilla perjantaihin

Kaupallinen yhteistyö: Perlage Sgàjo & Asennemedia Pyrin pitämään eilisen, lähtöpäivän, kiireettömänä. Kerrankin onnistuin tavoitteessani hyvin. Yleensähän päätöksestä huolimatta kaikki matkavalmistelut ja loppuhäslingit vievät kaiken ajan ja miltei hengenkin. Bea saapui kympiltä kotiimme. Olin kattanut kauniisti. Yllätyksenä sylistä kotimme lattialle tupsahti karvainen kaveri, joka on ystäväni hoitokoira. Maailmantuskaa harteillaan kantava ystäväni…

Monia lähtöjä ja isoa ikävää

Söimme iltapäivällä kotona porkkanakakkupalat ja joimme kupilliset kahvia. Mikrotettua, tietenkin. Oli lähdön aika. Ratikalla rautatieasemalle, pitkät pussailut ja moikat laiturilla. ”Nähdään sitten kahden ja puolen viikon päästä.” ”Nähdään. En tiedä, miten paljon pystyn olemaan yhteydessä.” ”No mutta kuullaan, kun kuullaan.” Sitten astuin junaan, etsin paikkani ja punnersin rinkkani hattuhyllylle. Ennätin…

Syksyllä opiskelemaan – tuleva erä- ja luonto-opas!

Paljastan nyt jotain oman elämäni mittapuulla suurta. Heinäkuun lopussa elämässäni kääntyy täysin uusi sivu: aloitan taas opiskelun. Tällä kertaa opiskelu tulee kuitenkin olemaan täysin uudenlaista, sillä muutan käytännössä pois kotoa, kun opiskelen ja asun viikot opistolla. Enkä missä tahansa suurkaupungissa, vaan keskellä metsää Tammelassa. Lähden joka sunnuntai-ilta rinkkani kanssa kouluun…