Arkisto: 2018

SHOKKIPALJASTUS: katso paljastavat kuvat!

Julkaisin pari viikkoa sitten kirjoituksen otsikolla ”En ole koskaan…” Kirjoitus käsitteli seurapeliklassikon lailla asioita, joita en ole koskaan tehnyt, mutta joita oletan muiden joskus tehneen. Mutta nyt seuraa shokeeraava paljastus: kuvissa oleva pinkkipukuinen hoopo olen minä! Olen siis sittenkin käyttänyt uimalakkia! Toisin kuin kirjoituksessani väitin. Toimitus pahoittelee asiavirhettä, menee itseensä…

Opiskeluaikojen kaari ja muistot

En kaipaa opiskeluaikoihin, mutta muistelen ilolla niitä aikoja ja eritoten olemista ystävien kanssa. Kaikkien elämän keskiössä oli silloin ystävät. Opiskeluja edistettiin kyllä, olin lähes joka viikonloppu töissäkin, mutta elin elämääni vahvasti vapaa-ajalle. Opinnot olivat tulevaisuutta varten, töissä käytiin rahan vuoksi, mutta se kaikki muu muodosti elämän tärkeimmän sisällön. Identiteetti rakennettiin…

Ps. Olispa syntymäpäiväni!

Kesämökkipäivän iltana. Raukeana, rauhallisena ja odottaen sitä, että kohta keitetään kahvit, katetaan iltapala pirtinpöydän kukkaisen pöytäliinan päälle ja nautitaan kaikessa rauhassa. Minulla ei todellakaan ole syntymäpäivät lähimaillakaan (tarkalleen 6 kuukauden ja 14 päivän päästä), mutta kuuntelin juuri Olavi Uusivirran Syntymäpäivä ja se sopi olooni niin hyvin. Olen jakanut kevään aikana…

Tärkeintä on hyvät eväät

Istun junassa matkalla Tampereelta Kouvolaan. Olen matkalla viikonlopuksi mökille. Viereisissä penkeissä istuu nelihenkinen perhe, joiden pojat ovat niin vallattomia, että keräilen leukaani paikalleen vähän väliä. Noin 3- ja 6-vuotiaat pojat kiroilevat kuin merirosvot ja heittävät niin hyvää huulta, että tyrskin kukkamekkoni kaulukseen. Muun muassa TRIP-mehu kirvoitti kovaa stand uppia: ”Kun…

Rakkauden kesä, elämäni kesä ja muut ihanat kliseet

Tuntuu, että tämä kesä on jo nyt ollut parempi kuin koko viime kesä. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Viime kesä oli yhtä maaginen kuin tämäkin (teimme esimerkiksi Kanada-Jenkit-roadtripin, juoksin maratonin ja ylitin maaliviivan Jukolan viestissä, koin kauniimpia auringonlaskuja kuin koskaan ikinä ja koska olin ensimmäistä kesääni täyspäiväisenä yrittäjänä, sain olla…

Mitä pakata mukaan Trans-Siperian junamatkalle?

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Saavuin viikko sitten reissusta kotiin. Kyllä vain, Siperian matkan kuva- ja tarinafiilistelyitä on tulossa blogiin. Lukuisten ja taas lukuisten kuvien lisäksi olen suunnitellut kirjoittavani matkaohjelman auki, sekä avaavani matkabudjetin kokonaisuudessaan. Trans-Siperian ja -Mongolian reitit ovat todellakin kokemisen arvoisia. Olen ollut aivan mielissäni huomatessani kuinka paljon Siperia, Venäjä,…

En tiennyt mihin mun jalat vie

Tulin eilen keskiyön aikaan kotiin. Tyhjä asunto, ikkunat levällään kesäiseen kaupunkiin, eikä silti kylmä. Keitin pannullisen kahvia, söin riisikakkuja jo vähän ruskeaksi muuttuneella avokadolla ja hehkuin kesäoloa – kuin olisin valmis rakastumaan, vaikken tietenkään. Istuin siinä aikani, kuuntelin ulkoa kantautuvaa huminaa ja kipristelin paljaita varpaita puulattiaa vasten. Sitten pesin hampaat…

En ole koskaan…

Tiedättekö klassisen En ole koskaan -pelin? Retropolttareiden ykkösviihdyke, kinkereiden kovin seurapeli. Tarkoituksena on yrittää keksiä itsestään jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt, mutta mitä muut ovat oletettavasti tehneet. Nata ja Arttu kirjoittivat omat En ole koskaan -kirjoituksensa marraskuussa. Siitä lähtien olen ajatellu julkaista oman listani. Ja kuinkas sattuikaan! Tiistaina tutustuin…

5 x yhteneväisyyttä minussa ja äidissäni (+kevätvaate-arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Sunnuntaina on äitienpäivä. Ellen ryhdy vallan spontaaniksi, taidan tällä kertaa jäädä kotiin, ja äiti jää juhlapäivänä näkemättä. Tiedän hänen ymmärtävän enemmän kuin hyvin, että vietän reissun vuoksi ensimmäisen viikonlopun kuukauteen mielelläni miehen kanssa, joka toivottavasti tekee minusta joskus äidin. (Kyllä, puhun Jannesta. Hah, ei shokkiuutisia tällä kertaa.)…

Me kaikki haluamme kuulua

Me kaikki haluamme kuulua. Me kaikki haluamme tulla kuulluksi. We all want to belong. Kuulin kyseisen ajatuksen eilen PING Festivalissa. Tunnistin tietysti itseni. Vaikka olenkin aina ollut oman tieni kulkija, niin kuin kai kaikki ovat, olen käsittämättömän fakkiutunut pelkoon, etten ole hyväksytty. Etten ole rakastettu. Ettei minusta pidetä tai että…

Valaistunut, rentoutunut, autuas, onnellinen

Kävelin tänään aamupäivällä pyyhe päässäni olohuoneeseen. Oli vähän kiire ystävän kanssa lounaalle, vaan en silti pitänyt kiirettä. Yhtäkkiä suustani pääsi outo huudahdus. Sellainen kiljahdus, äännähdys, selittämätön kiekaisu. Ja syynä oli silkka onnellisuus ja rentous. Elämä ja kaikki omassa mielessä kiertävä tuntui olevan kuplivan kivaa ja rentoutunutta. Repesin tietysti heti perään…

Illaksi kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan

Kaksi ja puoli viikkoa meni toisaalta yhtä nopeasti kuin posteljooni vilahtaa rappukäytävässä. Toisaalta lähdöstä tuntuu olevan kauan – kuin olisimme lähteneet lopputalvella ja tulossa alkukesästä takaisin. Katsoin säätiedotuksesta, että sadevapun jälkeen Helsingissä on vihdoin t-paitakeli. Erinomainen hetki siis palata Suomeen! Reissu on ollut ihan älytön, niin kuin olettaa saattaa. Taakse…

Kesä tulee – Etsinnässä matkavinkit Suomi-roadtripille

Janne tässä moi! Miten sitä vuosi toisensa jälkeen puhuukin siitä, kuinka monen viikon Suomi-roadtrip olisi siisti, ja silti jättää sen tekemättä? Varmasti myös teistä moni on joskus fiilistellyt samaa: auto alle, rasiallinen kirsikoita mansikoita herneitä, take-away-kuppi huoltoasemakahvia ja ilman kiirettä kohti seuraavaa kohdetta. Usein työt ja lomapäivien käyttäminen kotikaupungissa ja…

Onnellista vappua! Ja sydämiä.

Viime vuonna vappu näytti tältä. Päällä oli glitteriä, Suomenlinnan kaunokilla sattumalta samanlainen kimallus. Päässä tötteröt, huulilla hymy ja satunnainen porukka hyviä tyyppejä ympärillä. Ulkona oli aika viileää, mutta kuitenkin aika ihanaa. Viime vuonna sain mahdutettua pitkään vappuviikonloppuun PING Helsinki -festivaalin, kaksi brunssia, kolmet juhlat, parit kahvit ystävän kanssa, siskon vierailun…

Kun kamera ei rakasta (osa 10)

On ilonpidon aika! Tämä on kaikkien aikojen kymmenes ”Kun kamera ei rakasta” -postaus eli suorastaan juhlanumero. Huraa! Töttöröö! Kerrassaan mieltä ylentävää tietää, miten viehättävä sitä osaa kameran edessä tahtoessaan olla, ja että kuvista riittää kokonaiseksi formaatiksi. Kuka prinsessoista haaveksiva pikkutyttö- tai -poika ei unelmissaan näytä yhtä hyvältä, kuin tämän kuvasarjan…

Miten jahdata unelmia, joita ei tiedä?

 Janne tässä hoi. Alkuhuomautus: blogijuttujen kirjoittaminen on todella vaikeaa. Lupasin Henriikalle kirjoittaa pari juttua hänen ollessaan lomalla, ja arvostus lähes päivittäin kirjoittavaa mimmiä kohtaan kasvaa tunti tunnilta. Jo yksi juttu per viikko tuntuu tiukalta tahdilta. Nyt kun kerran olen lupautunut kirjoittamaan, haluan herättää ajatuksia aiheesta, joka on hieman vaivannut mieltäni, nimittäin unelmien…

Silmät vilkkuen, nilkat vilkkuen

Toinen kuvasarja, jonka halusin eilen jakamani lisäksi irrottaa omaksi kokonaisuudekseen, on tämä. Ihanat naiset rantasaunalla, avantoon menossa. Kun lopulta pääsimme laiturin päähän, tajusimme ettei avantoa oltu edes hakattu. Mutta tässä vaiheessa vielä olemme täynnä rohkeutta ja väkevyyttä ennen hyisenkylmää koetusta. Silmät vilkkuen, nilkat vilkkuen. Polttarisaunassa on aina jotain taianomaista. Ei…

Hetkiä, joita ei unohda

Hetkiä, jotka luulee muistavansa aina. Niitä on melko harvoin. Hetkiä, jotka tietää muistavansa aina. Niitä on hyvin harvoin. Hetkiä, jotka muistaa aina. Niitä ei ole juuri koskaan. Kuvissa on käsillä sellainen hetki, jonka toivoisin niin kovasti tipahtavan kolmoslokeroon. Meistä on Bean kanssa paljon kuvia, järkeviä ja järjettömiä, mutta tämä kuvasarja…

Vaimo matkustaa – miten pärjää mies?

Janne tässä moi. Tulin juttelemaan vähän eroahdistuksesta. Ja itse asiassa hieman sen puutteesta. Okei, eli tilanne on nyt se, että Henriikka on parhaillaan tosi kaukana. Itse asiassa hän sijaitsee aika lailla 5000 kilometrin päässä (Helsinki-Krasnojarsk), ja etäisyys kasvaa Venäjän halki kulkevan junan vauhdilla (n. 90-100 kilometriä tunnissa). Katseemme kohtaavat seuraavan…

Aivan ihana äitienpäivälahja: Äiti kerro minulle -kirja

Oletko jo keksinyt osuvan äitienpäiväidean? Itse en ole hankkinut äitienpäivälahjaa useampaan vuoteen, kun kohdalle ei ole sattunut mitään sopivaa. Vaan tänä vuonna on toisin! Tämän kirjan idea on niin loistava, että on pakko vinkata teillekin. Äiti kerro minulle -kirja on kirja, joka annetaan äidille täytettäväksi. Kirjan täytettyään äiti antaa sen…

Heippa vaan dillet, pellet, dorkat ja vanhat ritsat!

Voi olla, että ensimmäisen kerran elämässäni Hassisen kone laulaa tunneskaalani sanoiksi. Konttorityö on stressaavaa Täytyy, täytyy rentoutua Täytyy, täytyy matkustaa Täytyy, täytyy unohtaa Aa-aa-a-a-aa rentoudutaan Täältä tullaan Venäjä Täältä tullaan Venäjä Jouduin kyllä vähän sensuroimaan säkeistöjä, ja sanat ovat aika rajut. Mutta silti! Jos olet pelle, mene Rhodokselle Täältä tullaan…

Pehmeillä kuplilla perjantaihin

Kaupallinen yhteistyö: Perlage Sgàjo & Asennemedia Pyrin pitämään eilisen, lähtöpäivän, kiireettömänä. Kerrankin onnistuin tavoitteessani hyvin. Yleensähän päätöksestä huolimatta kaikki matkavalmistelut ja loppuhäslingit vievät kaiken ajan ja miltei hengenkin. Bea saapui kympiltä kotiimme. Olin kattanut kauniisti. Yllätyksenä sylistä kotimme lattialle tupsahti karvainen kaveri, joka on ystäväni hoitokoira. Maailmantuskaa harteillaan kantava ystäväni…

Monia lähtöjä ja isoa ikävää

Söimme iltapäivällä kotona porkkanakakkupalat ja joimme kupilliset kahvia. Mikrotettua, tietenkin. Oli lähdön aika. Ratikalla rautatieasemalle, pitkät pussailut ja moikat laiturilla. ”Nähdään sitten kahden ja puolen viikon päästä.” ”Nähdään. En tiedä, miten paljon pystyn olemaan yhteydessä.” ”No mutta kuullaan, kun kuullaan.” Sitten astuin junaan, etsin paikkani ja punnersin rinkkani hattuhyllylle. Ennätin…

Syksyllä opiskelemaan – tuleva erä- ja luonto-opas!

Paljastan nyt jotain oman elämäni mittapuulla suurta. Heinäkuun lopussa elämässäni kääntyy täysin uusi sivu: aloitan taas opiskelun. Tällä kertaa opiskelu tulee kuitenkin olemaan täysin uudenlaista, sillä muutan käytännössä pois kotoa, kun opiskelen ja asun viikot opistolla. Enkä missä tahansa suurkaupungissa, vaan keskellä metsää Tammelassa. Lähden joka sunnuntai-ilta rinkkani kanssa kouluun…

Haasteena alhainen hemoglobiini

Kaupallinen yhteistyö: Midsona & Asennemedia Minulla on aina ollut alhainen hemoglobiini, ja niin on äidillä ja siskollanikin. Muistan, kuinka ala-asteella arvo napattiin sormenpäästä joka vuosi ja vain kerran pääsin vertailuissa kerhoon yli 130-arvolla. Liikuntaluokilla kilpailuhenki saattoi joskus yltää esimerkiksi verikokeisiin, ja muistan harmitelleeni omaa matalaa arvoani, vaikka tiesinkin sen johtuvan…

Joogaa ja kakkukahvit lukijaporukalla ”kodissamme”

Muutama viikonloppu sitten oli seesteistä. Olin kutsunut Aamukahvilla-Facebookissa seuraajia pienellä porukalla kanssani joogaamaan ja vaikka influenssa kaatoikin useita sängynpohjalle, sain ihanan kourallisen paikalle. Miljöönä aamu-yhdeksän joogallemme oli Iittala & Arabia Design Centre, ei siis hassumpi paikka aloittaa lauantaita. Kun katto kohosi korkeana ja kaikista miljoonista ikkunoista vyöryi valoa päälle, ei…

Sairaan hyvä fiilis nro 2

Se on kuulkaas kansalaiset niin, että erinomainen fiilis jatkuu. En edelleenkään laita kynttilää vakan alle, vaan liehutan liekkiä ilmassa kuin olympiasoihtua itseään. Sisko on kylässä. Olemme hengailleet tänään koko pitkän päivän aamuyhdeksästä saakka. Hän sanoi juuri, että aina kun olemme lähiaikoina nähneet, on ollut ihan tosi kivaa. Olen samaa mieltä…

Niin hyvä olo, aivan erinomainen fiilis

Miten hyvä olo! Eilen kirjoitin pahasta olostani, tänään erinomaisesta. No, sellainen minä olen, vähän tuulella käyvä. Tälle päivälle oli yksi iso tavoite: saada ensimmäisen vuosikvartaalin materiaalit toimitettua kirjanpitäjälle. Tiedän, että toiset yrittäjät kantavat kuittinsa ja tietonsa paperipussissa perille, mutta olen itse sellainen neuroottinen lajittelija. Rakastan excelöidä ja skannailla kaikki systemaattisesti…

Päiväunet, tuo arjen vitsaus

Haaveilen usein päiväunista. ”Tänään nukun kyllä nokoset, kun pääsen kotiin!” uhkailen oikein kuuluvasti. Todellisuudessa nukun päivisin ehkä kahdesti vuodessa. Päiväunet kun ovat iso arjen vitsaus: niihin tyssää päivän tehokkuus, ne saavat kropan yleensä voimaan epämääräisesti ja niiden jälkeen tuntuu aina kuin olisi vain entistä väsyneempi. Tänään heräsin aikaisen työkeikan vuoksi…

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä

Tänään se alkoi, kesä. Voi olla, että se menee vielä hetkeksi jossain vaiheessa tauolle, mutta tänään oli joka tapauksessa kesän ensimmäinen päivä. Heräsin aurinkoisesta Tallinnasta. Varsin pitkäksi venyneen vötkistelyn ja valtavan aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään kaupunkia. Lämpömittari näytti 15 astetta, ja villakangastakki oli riisuttava. Korjaan: villakangastakin sai riisua. Kotiin päästessäni…

Kun rakas ystävä menee naimisiin

Olen ollut koko loppuviikon täällä blogissa ihan hiljaa. On ollut vähän tärkeämpiä bisneksiä, sellaisia joita kokee vain harvoin. Nimittäin kaasobisneksiä. Ystäväni Bean polttareita juhlittiin perjantaista lauantai-iltaan saakka. Näissä kuvissa olemme Långvikin rantasaunalla. Olen sydän kippuralla siitä, kuinka hyvin kaikki meni ja erityisesti siitä, miten onnellinen Bea oli koko ajan. Hän…

”It’s the Lapin taika”

Alkuviikko hujahti Levillä. Korjaan: ei hujahtanut, vaan kului. Vaikka emme olleet perillä kuin pitkän viikonlopun verran, tuntui kuin olisimme olleet paikan päällä pitkään, kun ehdimme tehdäkin vaikka mitä: laskua, after-ski-meininkiä ulkoterassilla, illallisen jääpalatsissa, lumikenkäilyä pariin otteeseen, päiväkaakaon laavulla, paljua ja saunaa lumihangen keskellä, pitkiä aamiaisia, villiruoka-workshopin ja armotonta revontulinkyttäystä. Ainiin…

Kevätkoti – lattiasiesta ja reilusti väriä

Kaupallinen yhteistyö: Vallila & Asennemedia Viime torstaina leveä valonsäde paistoi ikkunasta sisälle kotiimme ja lämmitti lattiaan kirkkaan raidan. Levitin uuden tiikerimattomme maahan ja pidin siinä tunnin siestan. Rakastan tuota mattoa. Siis periaatteessahan se on todella raju, mutta siksi juuri pidän siitä. Sitä paitsi rakastan tiikereitä, niiden voimaa, ylväyttä ja häikäilemättömyyttä….

Pääsiäisestä alkaa kevät

Ihanaa pääsiäistä. Toivon mukaan se on rentouttava, lempeä ja virtaa antava. Vähän niin kuin yllä oleva keväinen leikkihetkemme 90-luvulta. Näytämme nauttivan veljieni kanssa. Olen saanut selkeästi parhaan paikan keskeltä ruskeaa lammikkoa. Pääsiäinen katkaisee talven, oli mikä keli tahansa. Kun ajatukset siirtyvät kirkkaankeltaisiin, oranssiin ja vihreisiin tipuihin ja höyheniin, värikkäisiin pääsiäismuniin…

Lohtulauseita pääsiäisen keskelle

Olen Onnibussissa matkalla Tampereelta kotiin. Piti viipyä huomiseen appivanhempien rakastavissa helmoissa, vaan päätinkin napata tämän ja huomisen itselleni. Tai no, töille, vaikka en millään haluisi kirjoittaa pääsiäisestä niin. Olin myös viime vuoden pääsiäislomalla Onnibussin kyydissä, kuunnellen Mikael Gabrielia ja Isacia. Tänä vuonna korvissa soi Vesta. Ero viime vuoteen on, että…

Puuhapäivä – koko päivä täynnä yllätyksiä

Vietimme eilen ystäväni Johanneksen kanssa puuhapäivää. Puuhapäivä, mikä erinomainen konsepti! Hommahan toimii niin, että toinen järjestää toiselle koko päiväksi ohjelmaa, eikä toinen tiedä mitä tapahtuu. Vähän kuin olisi polttarit kahdestaan ilman, että kumpaakaan ollaan naittamassa. Tämä oli toinen puuhapäivämme. Ensimmäinen oli kaksi vuotta sitten. Ekan järkkäsi Johannes – silloin olimme…

Oma pikkuloma perheloman jälkeen

Kaupallinen yhteistyö: Joutsenmerkki Saavuimme sunnuntaina Lapista. Olimme viettäneet reilun viikon intensiivisen ja hyperaktiivisen perhe- ja urheiluloman Pyhällä ja sen huomasi: kroppa oli mustelmilla ja joka paikkaa kolotti sopivasti, mieli oli sosiaalisen energian suhteen loppu kulutettu. Totesimme junassa Jannen kanssa, ettei tämä nyt mikään parisuhdeloma ollut, eikä sellaista tosin oltu lähdetty…

Kuuntelen Vestaa, niin kuin kaikki muutkin

Kuuntelen Vestaa. Olen kuunnellut jo pitkään. Kamalan noloa, että tekee mieli kertoa se, niin kuin teininä, että minäpä tein tätä ennen kuin te muut tajusitte. Vaikka ovathan kaikki muutkin kuunnelleet häntä. Vestahan oli kuplassani koko viime vuoden hypetetyin asia sitten Kilpipiilean. Muistan kuinka ärsyyntynyt olin, kun Good Charlotte tuli massan…

Itsetehty, paahdettu cashewpähkinävoi -resepti

Kaupallinen yhteistyö: Earth Control & Asennemedia Saimme toissaviikonloppuna rakkaita vieraita Suomen Turusta (Kirjoitin näin, vaikken ymmärrä tuota sanontaa. Miksei se voi olla vain Turku?). Alina ja Juuso, yhdet parhaista ystävistämme, saapuivat odotetusti kylään viikonlopuksi, ja mukana oli tietysti myös heidän pikkutyyppinsä, yksi meidän lempimukuloistamme. Viikonloppu oli laitettu kalenteriin jo viikkoja…

Kaikkein onnellisimmillani olen aivan hiljaa

On iloisuutta, onnea ja onnellisuutta. On hyviä päiviä, ohikiitäviä onnenhetkiä ja pitkäaikaista iloa. On kiitollisuutta, tyytyväisyyttä ja tyytymistä. Tyvenentyyntä, iloista liplatusta, keinuttelevaa aallokkoa ja riemukkaina nousevia tyrskyjä. Todellisia onnenmyrskyjä. Kaikista kyllä nauttii, mutta olen omalla kohdallani ymmärtänyt, että kaikkein onnellisimmillani olen aivan hiljaa. Tiedättehän? Kun on pitänyt onnistuneet isot juhlat…

Miten tärkeää on tuntea itsensä toisinaan kauniiksi

Tunsin viime perjantaina itseni tosi kauniiksi. Näin jälkikäteen olen miettinyt, miten hurjan tärkeää onkaan tuntea toisinaan niin. Olimme lähdössä illalla junalla Jyväskylään ja siitä seuraavana aamuna edelleen Lappiin, mutta olin lupautunut vielä perjantaiksi malliksi Dashan projektiin. Emme olleet tavanneet koskaan ennen, ja kuvankin julkaisen vielä myöhemmin, vaan nyt keskityn omaan…

37 unohtumatonta kuvahetkeä Nepalista

En mitenkään saanut kaikkia kuvia ja hetkiä yhdistettyä maanantain Nepal-kirjoitukseeni. Siksi ajattelin vielä erikseen julkaista nämä 37 kuvaa, jotka jollain tapaa sykähdyttivät itseäni eniten kaiken kuvamassan keskeltä. “Travel makes one modest. You see what a tiny place you occupy in the world.” -Gustav Flaubert Tuntuu, etteivät suosikkikuvani ole läheskään aina…

Nepal – värien, yllätysten ja ystävällisten ihmisten maa

Odotin Nepalilta paljon. Ehkä muistattekin lähtöfiilikseni. Usein matkustan kohteisiin ilman odotuksia, mutta nyt en voi väittää, etteikö ennakko-oletukseni olisi olleet omasta madaltamisen yrityksestä huolimatta korkealla. Kaikkihan rakastavat Nepalia! Siellä kerran käyneet haluavat aina palata. Ja kyllä, Nepal täytti odotukset. Mutta se oli erilainen kuin ajattelin. Se oli paljon rauhallisempi, värikkäämpi,…

Pyhäpaita takaisin päälle

Olen lukenut viime päivät kommentteja edellisessä #kestäväreissu-kirjoituksessani, lukenut aiheen muita kirjoituksia, lukenut somekanavien kommentteja. Aivoni ovat muuttuneet normaaleista rumiksi ja ruskeiksi, tippaleivännäköisiksi, sillä ne ovat aivan solmussa. Olen tajunnut taas uudestaan asian monimutkaisuuden, mutta toisaalta myös sen, että ei sen monimutkaisuuden taakse voi piiloutua: yllättävän monet asiat ovat kuitenkin myös…

Tuhoan maailmaa työkseni – lentämisen epäekologisuudesta

Minä lennän paljon. Koen siitä todella huonoa omatuntoa. Koen myös velvollisuudekseni avata aihetta ja avata erityisesti avoin keskustelu asiasta. Toivonkin, että te liitytte mukaan keskusteluun kommenttiboksissa tai omissa kanavissanne hashtagilla #kestäväreissu. Kamala-ihana aihe, blogimaailman tabu En ole kirjoittanut aiheesta paljonkaan blogiini, eikä ole kovin moni muukaan ammatikseen bloggaava. Aihe on…

Mitä ostin tuliaiseksi Nepalista?

Nepalin matkajuttu coming coming, mutta sitä ennen keskityn tuliaisiin. Ostin taas harvinaisen paljon tuliaisia reissun päältä kiinnostavan kulttuurin, edullisen hintatason sekä laadukkaiden ja omintakeisten tuotteiden vuoksi. Mitä uutta matkalaukusta löytyi, kun palasin kotiin? Nahkaiset sandaalit (5€) kiinnittivät huomion heti. Näin itseni tallustelemassa Suomen suvessa valkoisessa pellavamekossa, simppelit sandaalit jalassa. Maalailtujen…

Terveisiä kuukkeli-kuplasta

Näytin Jannelle viime viikolla kuvia Pyhältä, Rykimäkurun laavulta. Olimme nukkuneet yön laavulla ja heräsimme aamuun hyvin nukutun yön jälkeen, kun kuukkelit kiertelivät kotipesäämme. Jaoin Lapinlokeille vähän aamiaisestani. Janne huudahti kuvat nähtyään: J: ”Eikä! Oliks jännää?” H: ”No ei kai kuukkelin syöttäminen nyt mitään jännää oo? J: ”Eikö?” H: ”Eiku sähän…

Ei jaksa kertoa kuulumisia

Yritän aloittaa tekstin, mutta mitään ei tule ulos. Minkäänlaista aiheenpartta ei tunnu syntyvän, mitään ei ole sanottavana. Minulle käy harvoin näin. Ehkä kahdesti vuodessa. Meillä on viikonloppuvieraita kylässä, ikäisemme ystävät ja vajaa 2-vuotias pikkuystävämme. Olemme puhuneet eilisillasta lähtien niin paljon, että ajatusvarasto alkaa olla ammennettu tyhjäksi. Ja siltä se oikeasti…

Ruma ja empatiakyvytön

Kirjoitin eilen voimakkaan naistenpäivä-tekstin. Totuus eilispäivästä ei ole kuitenkaan ihan yhtä yksioikoinen. Sitä tuntee aina niin älyttömästi. Eilen, naistenpäivän aamuna, Janne oli lähdössä töihin, kun pyysin vielä häntä ottamaan minusta vielä pari kuvaa voimapaita päälläni: sininen tiikeri-neuleeni olisi erinomainen valinta naistenpäivään. Janne otti pari ruutua. Katsoin kuvia. Hirveitä. Olin kamalan…

Miten mahtavaa olla nainen.

Miten mahtavaa olla nainen. En voi sanoin kuvailla, miten iloinen olen naiseudestani sen kaikissa muodoissaan. Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa juuri tällaiseksi naiseksi ja että saan kasvaa juuri sellaiseksi naiseksi kuin lystään. Miten mahtavaa olla feministi. Miten ihana liputtaa naisten oikeuksien puolesta, taistella viimeiseen saakka pyhässä vihassa sen puolesta, ettei…