Arkisto: tammikuu 2018

Kun elämä tyrmää, kun elämä kantaa

Joskus elämä, ihan sellaisenaan, vetää maton jalkojen alta ihan yllättäen. Tai tekijäksi luulee elämää silloin, kun kaikki tapahtuu. Useimmiten jälkikäteen ymmärtää, että maton päälle on ihan itse astellut ja koko shöwstä on ihan itse vastuussa. Eilen oli kamala päivä. Tekisi mieli heti kirjoittaa, että kylläkyllä olen elämästä kiitollinen, ei ei…

Pelasta maailmaa vähän joka päivä

Kaupallinen yhteistyö: Joutsenmerkki Olimme eilen ystäviemme luona illallisella. Oli rentouttavaa ja virkistävää. Ihanaa kotitekoista ruokaa ja täydellinen riippumatto huoneen nurkassa. Aiheet poukkoilivat urheilusta töihin ja ruokaan. Huomaan kuitenkin, että yhä useammin ystävienkin kanssa tulee keskustelua kaiken kevyen rinnalla maailman tilasta – Voiko avokadoja syödä hyvällä omatunnolla, kun ne ovat sellaisia…

Naisen terveyskatsaus: 17 laboratoriotutkimusta kerralla selville

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo & Asennemedia Olen aina ollut kiinnostunut terveyteeni liittyvistä numeroista: ovatko kilpirauhasarvot kohdillaan, kolesteroli kuosissa ja kehossa riittävästi vitamiineja. Lapsena odotin jokavuotista koulun terveystarkastusta, jotta sain tietää pituuteni, painoni ja erityisesti hemoglobiinini. Oli hauska vertailla lukuja edelliskertaan ja tietää, että kaikki on kunnossa. Olen samanlainen edelleen – en…

Rehellisiä otteita perheemme WhatsApp-keskustelusta

Perheemme WhatsApp-ryhmän linjat käyvät kuumina lähes päivittäin. Sinne jaetaan kyllä kuulumisiakin, mutta ennen kaikkea älytöntä läppää. Viimeaikaisia viestejä ovat olleet esimerkiksi sisareni selostama video uudesta kodistaan ja veljeni poseerauskuvia uudessa kuoritakissa. Tällä viikolla käytiin myös keskustelu, joka on tallentamisen arvoinen: Minä: ”Kyl meidän perhe on hauskin! Paitsi äiti. On sekin,…

Legolas, ensirakkauteni

Olin 11 vuotta, kun ensimmäinen Taru Sormusten Herra -elokuva rantautui Suomeen. Minusta tuli samantien suuri fani. En lukenut Harry Pottereitakaan, sillä se tuntui jotenkin petokselta TSH:lle. Muistan edelleen, kun näin Legolasin ruudulla. Sisälläni oli outo tunne. Joku sellainen mukava, mutta vieras, joka tuntui vatsanpohjassa asti. Kun sain joululahjaksi Taru Sormusten…

Omassa päässäni olen hauska ja nokkela

Käyn päässäni monenlaisia keskusteluita. Omassa mielessäni olen aina hauska ja vetovoimainen. Sanavalmis ja ratkaisun avaimet käsillä. Fiksusti argumentoiva ja kaiken lisäksi hyvä kuuntelijakin. Jonkun ilkeillessä harmittelen jälkikäteen, miksen keksinyt vastausta silloin kuin sitä kaivattiin. Myöhemmin mieleni suorastaan kuhisee toinen toistaan nerokkaampia vastaiskuja vyön alle ja päälle. Vaikka en tietystikään käyttäisi…

Oravanpyörä

”Kyllähän se aiheuttaa reaktioita ja herättää tunteita, jos joku tekee jotain niin radikaalia, että vaan hyppää pois oravanpyörästä ja tekee vaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa.” Tammikuun sitaatti tuli eräänä päivänä rauhallisella äänellä Jannelta, kun mietin suruissani ääneen, miksi ihmiset suhtautuvat muiden impulsiivisiin elämänvalintoihin ja radikaaliin muutokseen usein hyvin kielteisesti, kuin…

Tänään hämmästyttänyt, kummastuttanut

Kävin tänään aamiaisella pitkästä aikaa ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt useampaan vuoteen. Edelliskerta oli maaliskuussa 2015. Mietin, että miksi joidenkin kanssa voi jatkaa siitä mihin edelliskerralla jäi, ja joidenkin kanssa on jäätävää heti, jos ei ole nähnyt kuukauden päiviin. Tai vaikka ei olisi jäätävää, niin juttu lämpiää paljon hitaammin….

Pienen kodin ratkaisuja: Arabian uusi Mainio-astiasarja

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Sanon aina, että vaikka yritänkin päästä turhasta tavarasta eroon, astiat olisivat viimeisimpiä asioita, joista luopuisin. Niitä saa olla reilusti erilaisia, vaikka vähän liikaakin. Uusimpia kaapissamme ovat kuvissakin näkyvät Arabia Mainio -sarjan astiat. Astiastot muistuttavat minua siitä, että meidän kotimme on ystäville avoin – katamme mieluusti…

Syvänonnellinen, raukea ja ressukkaromanttinen

Lauantai-ilta pimenee, ja riuduttavan ihanan melankolian määrä lienee korreloivan suoraan lisääntyvän pimeyden kanssa. Istun kotona harmaalla sohvalla, jota olen alkanut vähän inhota, silmät tipahdellen ja sydän tyhjänä. Minulle käy aina näin. On jotain isoa tai intensiivistä, yleensä ihmisen ympäröimää. Kun ihmiset ovat lähellä, haluaisin usein olla yksin, mutta kun he…

Neljä erilaista asukokonaisuutta tammikuun arjesta

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sisältää arvonnan Olen elänyt joulun jälkeen syysmuodin uudestaan: olen pukeutunut (tai kääriytynyt, niin kuin todellinen muotibloggaaja kuvailee) mukaviin luonnonmateriaaleihin ja vähän liian suuriin neuleisiin. Tammikuu alkoi yhtäkkiä ja hujahti puolivälin yli sellaisella vauhdilla, että sen suurempia muutoksia omaan tyyliin en ole edes ennättänyt kehitellä. Käytin siis samaa…

Islanti-roadtrip: Länsi-Islannin päiväretki (Landbrotalaug, Kirkjufell ja Londrangar)

On aika palata Islantiin, syyskuiselle roadtripillemme. Ehdin jo kirjoittaa Reykjavikista ja Blue Lagoonista viime viikolla, mutta tällä kertaa keskityn päiväretkeen Islannin länsirannikolle. Menisi vuosia, että näkisi kaiken, mitä Islannissa on. Vaikka maa on pieni, niin se pitää sisällään vaikka mitä. Toisaalta, koska maa on pieni, päivässäkin ehtii nähdä paljon. Tälläkin…

Paitoja, kerrostaloja, polkupyöriä – puun monet mahdollisuudet

Kaupallinen yhteistyö: Metsäteollisuus ja Asennemedia Metsä kiinnostaa. Mitä enemmän vietän siellä aikaa, sitä enemmän se kiinnostaa. Eikä ainoastaan retkeilypuitteina tai kauniina maisemina, vaan myös monina muina mahdollisuuksina. Jos minulle olisi sanottu lukioaikana, että olen vielä joskus todella kiinnostunut biologiasta, olisin varmaan tyrskähtänyt. Luin ja opiskelin kyllä ahkerasti, kävin kurssit kelpo…

Islanti-roadtrip: Reykjavik ja Blue Lagoon

Kun pari vuotta sitten luulin Islanti-huuman olevan jo taantumassa, se olikin vasta kytemässä ennen roihahtamista ilmiliekkiinsä. Tuntuu, että kaikki ovat joko käyneet Islannissa tai haluavat sinne. Eikä käy kieltäminen: Islanti on upea. Aivan oma maailmansa keskellä merta. Uppouduin syyskuisiin reissukuviimme viime viikonloppuna ja päätin, että on aika kirjoittaa muutama Islanti-tarina…

Mitä kuuluu, iho ja hiukset?

Kaupallinen yhteistyö: Urtekram & Asennemedia Otsikkoa kirjoittaessani tajusin, että ihossa ja hiuksissa on ainakin yksi yhteinen piirre: Ne ovat ihania hoidettuina, niille kuuluvassa paikassa, vaan heti irrottuaan tai huonokuntoisina molemmista tulee helposti epämiellyttäviä. Tuppo irronneita hiuksia lavuaarissa, kuollutta ihosolukkoa yähh! Siksi haluan huolehtia ja helliä molempia parhaani mukaan. Tietenkin on…

Tulenpunainen täsmälöytö

Kaupallinen yhteistyö: ShopAlike.fi Halusin uuden vuoden kunniaksi kirkkaanpunaisen mekon. Tulenpunaisen, huutavanpunaisen mekon. Lainasin äitini punaista pitsimekkoa Saksan matkalleni toissasyksynä. Olimme silloisten työkavereideni kanssa Moselin laaksossa, ja kävelin mekossani ja koroissani pitkin mukulakiviä. Tunsin itseni kauniiksi. Sen jälkeen olen pitänyt silmiäni auki, jos sopiva punainen mekko sattuisi kohdalleni. Nyt, puolentoista vuoden…

Voiko peräkkäin olla kahta hyvää päivää?

Miksi se menee aina niin, että kun edellispäivä on ollut loistava, niin seuraavasta tulee armotonta säätöä? Kun maanantai onnistuu, tiistai pissii. Kun tiistai on timanttinen, keskiviikko on kuraa. Kuvissa näette tämän päivän säätöä ureankatkuisesta kadunkulmasta. Varmaan arvaattekin, että se onnistunut päivä oli eilen. Eilen kaikki tuntui menevän nappiin. Olin niin…

Instagramin 9 tykätyintä kuvaa 2017 tarinoineen

Vuosi 2018 rullaa jo hyvää vauhtia eteenpäin, mutta itse olen edelleen vuodenvaihteen tunnelmissa. En ole siirtynyt henkisesti vielä uuteen, sillä uuden vuoden aatto ei tuntunut tuttuun tapaan uuden alulta, kun vietin sitä Sansibarilla. Johtui varmaan siitä, että perunasalaatti ja Pommac puuttuivat. Joulukuussa Instagramin viime vuoden 9 parasta kuvaa tarinoideen jakoivat…

Mies saa olla poissa, ja nainenkin vähän

Mikä siinä on, että miehen ollessa poissa kotoa, kukaan ei juuri hetkahda, mutta perheen naisen reissut ja menot herättävät niin paljon tunteita? Myönnän, lause on kovin kärjistetty, mutta tällaista ajatusta olen pohtinut mielessäni koko viime vuoden. Olin paljon menossa ja reissuilla ja yhtäkkiä tajusin, miten monelta taholta sain kuulla ihmettelyä,…

Ilmeesi, kun Jodel on kerrankin oikeassa

Sattuipa kuluneella viikolla, että luin Jodelista blogiani koskevaa viestiketjua. Ketju koski sitä, etten koskaan vastaa blogikommentteihin tai että vastaan niihin hyvin hitaasti. Ja arvaatteko mitä? Kritiikki oli varsin aiheellista. Olen ollut suoraan sanottuna aivan surkea kommentteihin vastailija tämän vuoden vaihteen. Siksipä minulla on teille uudenvuodenlupaus: aion tänä vuonna vastata kaikkiin…

Ehkä he eivät sittenkään hylkää minua

Vaikka nostalgia onkin maailmanlopun kiihdyttäjä, niin turvaudun siihen aina toisinaan. Huomaan kuitenkin olevani selkeästi lähihistoria-nostalgisoija, lähimenneiden muistelija, en niinkään vanhoihin, hyviin aikoihin hamuilija. Tänään avasin läppärini työpöydältä kansion syntymäpäiviltäni. Lämpöaalto hulahti läpi kropan. Muistelin joulukuun toista, koko päivän, illan ja yön kestäneitä juhlia ja kaikkia, ketkä tulivat pikaisesti piipahtamaan tai…

Kaikki asut vuodelta 2017

Kävin tänään läpi viime vuoden asukuvat. Todettavahan se on – ei tässä olla aikoihin oltu enää mikään tyyliblogi. Tyylit kiinnostavat kyllä, ikään kuin omana taiteenmuotonaan, vaan vaatteet sinänsä ovat kyllä jääneet monessa hetkessä taka-alalle. Toisinaan pistän edelleen aikaa valmisteluun ja suunnitteluun: aika ajoin on ihanaa kimaltaa tai kulkea pitkään harkitussa…

Kuu on kaikille sama

I am not the same, having seen the moon shine on the other side of the world. – Mary Anne Radmacher Istun Rooman lentokentällä, takanani kolmisenkymmentä tuntia matkustusta. Edessäni on valtava, musta, kiiltävä flyygeli, jota ohikulkijat voivat halutessaan soittaa. Olen mykistynyt, miten paljon pianisteja tuntemattomien matkalaisten joukosta löytyy. Vähän väliä…