Instagramin 9 tykätyintä kuvaa 2017 tarinoineen

Vuosi 2018 rullaa jo hyvää vauhtia eteenpäin, mutta itse olen edelleen vuodenvaihteen tunnelmissa. En ole siirtynyt henkisesti vielä uuteen, sillä uuden vuoden aatto ei tuntunut tuttuun tapaan uuden alulta, kun vietin sitä Sansibarilla. Johtui varmaan siitä, että perunasalaatti ja Pommac puuttuivat.

Joulukuussa Instagramin viime vuoden 9 parasta kuvaa tarinoideen jakoivat ainakin Elisa ja Sara. Luin taustoja kuvista innoissani, sillä Instan kuvateksteihin jaaritellaan harvoin kovin pitkästi. Koska idea oli niin kiva, kirjoitin auki omienkin suosituimpien kuvien tarinat sijainteineen ja ajankohtineen:

1. Aamyöllä vaaran huipulla
Elokuu, Koli

Sain heinäkuussa viestin Eevalta, johon olin tutustunut edelliskuussa: ”Hei mulla olis tosi erikoinen pyyntö/kysymys. Tarttisin Suomineidon Kolille yhteen kuvaan, joka tulee Luonnonpäivien markkinointiin, ja sä tulit tietty heti mieleen.

Vastasin vielä silloin melko tuntemattomalle Eevalle, että tulen mielelläni. Niinpä järjestimme niin, että saavuin suoraan Kuhmon kesämökiltä Kolille ja vaihdoin Eevan autoon. Pidimme lopulta kahden yön viikonlopun kaverin mökillä ulkoillen ja pitsaa syöden.

Ensimmäisenä yönä kello herätti kolmelta. Ajoimme mökiltä vaaralle ja kiipesimme kamppeinemme etsimään täydellistä spottia ja odottamaan auringonnousua. Lippu painoi miljoona kiloa ja se oli maailman vaikein saada pysymään aisoissa niin, että lippu olisi liehumassa ja ilmekin jokseenkin seesteinen. Eeva syötti jossain vaiheessa minulle yhden mustikan, kun ilmeeni meinasi väsähtää liikaa. Oli aivan hiljaista, missään ei ollut ketään. Tästä kuvasta inspiroitunut, moderni Suomineito-kuva otettiin auringon valjetessa taivaanrannassa.

2. Kylpemässä Islannin Blue Lagoonilla
Syyskuu, Reykjavik – Islanti

Islannin matka oli #theseikkailukerho:n pitkään odotettu, mutta hyvin heikonlaisesti etukäteen suunniteltu reissu. Oikeastaan olemme Bean kanssa molemmat vähän sellaisia, että alamme pohtia vasta perille päästyämme tulevaa ohjelmaa.

Saapuessamme Reykjavikiin tajusimme, että Bluelagoon onkin viimeisten vuosien aikana kasvattanut suosiotaan niin hurjasti, että sinne pitää nykyisin varata aika etukäteen. Tsekkailimme jäljellä olevia aikoja ja panikoimme vähän. Lopulta soitettuamme paikan päälle löysimme ihanan, riittävän aikaisin starttaavan iltaspotin.

Blue Lagoon on yksi niistä turistirysistä, joista maksaa suosiosta huolimatta ihan mielellään. Ilta kuumassa vedessä oli ikimuistettava. Ja hei! Islanti-juttuja on tulossa vielä tällä viikolla blogiin.

3. Soutelemassa murheita pakoon
Syyskuu, Liesjärven kansallispuisto

Viime vuonna tuli yllättäen vietettyä melko paljon aikaa aivan uudessa paikassa, Liesjärven Kansallispuistossa. Tammelan seutu tulee tänä vuonna varmasti vielä paljon tutummaksi.

Eeva oli haaveillut tietystä aamu-usvakuvasta ja lupasin lähteä seuraksi telttailemaan ja usvaa kyttäämään. Nappasimme inkkarin alle ja meloimme saareen yöksi. Aamuneljältä Eeva herätti ja tuskissani, kahvitta, ryömin takaisin intiaanikanoottiin villahattu päässäni. Unelmien kuva saatiin napattua ja minäkin sain kahvini ennen hyppäämistäni bussiin, joka körötteli iltapäiväksi takaisin Helsinkiin.

4. Tänään on paras päivä vuodessa
Joulukuu, Helsinki – oma koti

Kuvaan kiteytyy varmasti se olennaisin: kruunupäinen synttärisankari, ikionnellinen synttärihymy ja uskomaton synttärikakku. Oranssi mekko on Singaporen tuliainen ja peilissä roikkuu maailman liikuttavin joulukalenteri. Pidin syntymäpäivävastaanottoa kotonani lauantaina 2.12. ja sain luokseni päivän mittaan 30 vierasta.

Kirjoitin yhdestä vuoden parhaista päivistä juuri viime viikolla blogiini.

5. Ensimmäisen albumini kansi
Elokuu, Koli

Tämä kuva on samalta aamulta kuin tuo vuoden suosituin, lipunheilutus-kuva. Oli siitä maaginen aamu, että usva tuntui seuraavan meitä. Aina kun saavuimme uuteen paikkaan tuona aamuna vaaralta palatessamme, usva oli siellä, mutta katosi muutaman hetken jälkeen.

Tämä kuva on erään järven rannalta, jonne päädyimme vahingossa. Katsoimme auton ikkunasta, että paikka näytti upealta. Pysähdyimme tien viereen ja kävelimme järveä edeltäneelle suolle, joka oli täynnä aamuauringossa aamukasteesta kimmeltäviä hämähäkinseittejä. Kello oli varmaan aamukuusi ja tuntui kuin eläisi unessa. Suon keskellä kulki pitkospuut, jotka ohjasivat järvenrantaan. Kuvassa seison pitkospuiden päässä.

6. Harvoja kesäiltoja
Heinäkuu, Porkkalanniemi – Kirkkonummi

On aika ihanaa, miten isänmaallinen top 9:ni on. Hehkutan Suomea, rakasta kotimaatani, niin mielelläni.

Eeva oli pyytänyt minut samoja Luonnonpäiviä markkinoiviin kuviin Porkkalanniemen kallioille. Meitä oli useampi rento tyyppi mukana heilumassa ja heiluttamassa lippua. Kesäilta tuntui harvinaiselta: lämpimältä ja kauniilta. Paljaissa varpaissa pärjäsi hyvin ja kun kuvat oli otettu, heitin alusvaatteisilleni ja mereen uimaan.

Olin vahvoissa kesätunnelmissa, haikeissa ja hyvissä, ja muistan tuon olon varmasti vielä monta, monta vuotta.

7. Uusi harrastus – kuumat lähteet
Syyskuu, Reykjadalur – Islanti

En tiedä olenko koskaan ollut reissulla niin aktiivinen kuin Islannissa olin. Olemme moneen kertaan pohtineet Bean kanssa jälkikäteen, miten paljon koimme tuon viikon aikana.

Tässä kuvassa kökötön Reykjadalurin kuumassa joessa. (En todellakaan pysynyt noin epämukavassa asennossa kuin kuvanottohetken, vaan kameran palattua reppuun, röhnötin vedessä täytenä norppana.)

Miten ihanalta vesi tuntuikaan, kun olimme kävelleet pienessä sateessa perille muutaman kilometrin matkan. Ja miten vaikeaa sieltä oli nousta pientareelle pukemaan, kun tiesi mikä vilu rannalla odotti.

8. Avaruusolioita
Syyskuu, Ylläs

Syyskuussa teimme Roosaliina-siskon kanssa ruskaretken Ylläkselle. Jotakuta olisi varmaan haitannut pieni sade ja huomattava usva, mutta me nautimme täysillä. Miten kauniilta voikaan näyttää, vaikka mitään ei näy?

Vajaa viikon aikana ehdimme niin maastopyöräillä, retkeillä, syödä reilusti retkieväitä kuin meloakin. Ja saunoa ja lillua porealtaassa niin pitkään, että nousimme rusinoina ylös.

9. Hyviä, sanoi Henriikka pihlajanmarjoista
Lokakuu, tuntematon kohde – oliskohan ollut Espoossa?

Tämän kuvan tarina taitaa olla tarinattomin. Olemme pääkaupunkiseudulla, muistaakseni Espoossa, vaan varmaksi en tiedä, kun en yhtään seurannut minne auto ajoi. (Kuulostaa varmasti käsittämättömältä jonkun korvaan, mutta minulle ei yksinkertaisesti ole useinkaan väliä, missä olen kartalla.) Syön pihlajanmarjoja iltapäiväherkuksi. Illaksi suuntasimme vielä Liesjärvelle saunomaan rantasaunaan, nauttimaan raikkaasta ilmasta.

Paljon Suomea, pala Islantia. Paljon tarinoita, paljon usvaa ja keltaista sadetakkia. Sellainen oli viime vuoteni.

-Henriikka

Kuvat: 1, 3, 5, 6, 9: Eeva Mäkinen / 2, 7: Bea Vähäsarja / 4: Janne Simojoki / 8: Roosaliina Reinman

Kategoriat: matkustus, valokuvat 4 kommenttia

Instagramin 9 tykätyintä kuvaa 2017 tarinoineen

4 kommenttia

  • Heidi sanoo:

    Aivan ihastuttavia kuvia! Itse pidän erityisesti kasista!

  • Emilia sanoo:

    Ihania tarinoita kuvien takana! Nämä kaikki ovat kyllä ihan mielettömiä kuvia, osa satumaisia ja sellaisia, joita voisi tuijotella pidemmänkin aikaa. Feedisi on todella upeaa :)

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos, ihanasti kirjoitettu. On se kyl mieletöntä, että somen avulla tallentuu virtuaalikansioihin niin paljon muistoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *