Legolas, ensirakkauteni

Olin 11 vuotta, kun ensimmäinen Taru Sormusten Herra -elokuva rantautui Suomeen. Minusta tuli samantien suuri fani. En lukenut Harry Pottereitakaan, sillä se tuntui jotenkin petokselta TSH:lle.

Muistan edelleen, kun näin Legolasin ruudulla. Sisälläni oli outo tunne. Joku sellainen mukava, mutta vieras, joka tuntui vatsanpohjassa asti.

Kun sain joululahjaksi Taru Sormusten Herrasta -pelikortit, niin vaalin niitä huolella. Katsoin Legolasin kuvaa, joka löytyi yhdestä kortista. Kasvot olivat niin miellyttävät ja niitä teki mieli katsoa koko ajan.

Joskus näin serkkuni seinällä julisteen Orlando Bloomista. Isoveljeni kysyi ilkikurisesti, että tiedätkös kuka se tuossa on? En toki tiennyt, mutta järkytyin kuullessani totuuden. Vaikka naama oli nätti ja hymy tuttu, niin se tummahiuksinen, normaalikorvainen, jousipyssytön poika ei ollut Legolas. Minun Legolasini.

Meni suoraan sanoen aika kauan, varmaan muutama vuosi, että ymmärsin miten ihastunut olin. Ihastunut nyt hyvänen aika satuolentoon elokuvateatterin kankaalla! 

Olin 11-vuotias, kun Sormusten ritari ilmestyi. 12-vuotias, kun Kaksi tornia tuli teattereihin. 13-vuotias, kun Kuningas palasi. Minusta tuli murrosikäinen näiden leffojen kanssa. Legolas tuntuu ensirakkaudeltani. Turvallinen valinta tuollainen ei-olemassa-oleva.

Äsken googlasin Legolasin pitkästä aikaa. Uudet Hobitti-elokuvat toivat valkokankaalle ilkeämmän näköisen, hohtavasilmäisen Legolasin, joka ei myöskään ole se minun lempeä jousitaiturini. Mutta niille 15 vuoden takaisille leffakuville hymyilin leveästi.

Kyllä se vain niin on, että jos Legolas ratsastaisi urhealla hevosellaan koska tahansa luokseni ja nostaisi kyytiin, niin kipuaisin hymyillen ratsaille.

Mutta miksi Legolas pyörii mielessä tänään? Minulla on uudet hiukset, joista tulee mieleen hän. Teos Helsingin Elina poisti hiusten keltaisuuden ja jäljelle jäi kasa hopeanvalkoista hiusta ja leveä hymy.

Tämän aasinsillan siivittämänä toivotan kaikille rakkaudentäyteistä, hopeanhohtoista viikonloppua.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen (eilen Hernesaaren Löylyssä lounaalla)

villapaita/Devold, takki/Samsoe&Samsoe, farkut/Twist&Tango, kumpparit/Tretorn, lapaset/käsityötä

16 kommenttia

  1. Helmi 26.1.2018

    Ihanaa löytää muitakin Legolasiin ihastuneita (ja just ne LotR-leffoista, ei Hobiteista). Tai siis, en tunnusta mitään…

    Vastaa
  2. IlonaK 26.1.2018

    Ihana kuvaus ensirakkaudesta! Mie taas ihastuin Aragorniin. Ja löysinpä aikuisena itselleni aika paljon häntä muistuttavan miehen! :D Ps. Aivan kertakaikkiaan ihanat kuvat!

    Vastaa
    • Heidi 28.1.2018

      Hauska tuo Aragorn-mies :))

      Vastaa
      • Henriikka 31.1.2018

        Huh, melkein jo pelästyin, että olet tulossa minun apajilleni. Mutta onneksi sentään vaihdoit leiriä ;)

        Vastaa
        • Heidi 31.1.2018

          Minä vai Ilona? ? Mä en oo koskaan vaihtanut, Aragorn on aina ollut se ykkönen ??

          Vastaa
  3. Julianna 26.1.2018

    onpa jotenkin ihan erityisen kauniita kuvia ! sävyt on ihan on point ja valloittava villisieluinen pohjolan mimmi ❄️✨

    Vastaa
    • Henriikka 31.1.2018

      Joo, niin minustakin. Eeva on onnistunut nappaamaan hetken juuri sellaisena kuin se oli. Ja vähänkö kauniisti kirjoitit. Tuo on ehkä mun uusi titteli ”villisieluinen pohjolan mimmi”.

      Vastaa
  4. salla 26.1.2018

    Otti oikein sydämestä kun luin otsikon, ah ihanaa Legolas, myös minun ensirakkauteni!

    Vastaa
    • Henriikka 31.1.2018

      Miten se osasikin ja osaakin olla niin sydäntä pampattava?

      Vastaa
  5. sannihaukka 27.1.2018

    Ihana postaus! Hymyilytti tätä lukiessa. Itse olin samanikäinen elokuvien ilmestyessä ja Frodo/Elijah Wood oli pitkään salainen ihastuksen kohde. <3

    Vastaa
    • Henriikka 31.1.2018

      Oh Frodo! Olisi kyllä ihan tosi mielenkiintoista päästä nyt aikuisena johonkin testiin, että miksi toista miellyttää toinen ja toista toinen.

      Vastaa
  6. Anni 27.1.2018

    Heh, mullakin Legolas oli ensimmäisiä leffaihastuksia, mutta sittemmin tykästyin enemmän Aragorniin – Aragorn on vieläkin niin kuuma niissä leffoissa! Siis silloin kun se on likainen, verinen ja hikinen, silloin lopussa putipuhtaana se ei olekaan niin hurnaava enää, heh.

    Vastaa
    • Henriikka 31.1.2018

      Likainen, verinen ja hikinen Aragorn on kyllä aika jees. Putipuhdas, kauluspaitainen Viggo Mortensen ei taas oikein hetkauta. On se kumma.

      Vastaa
  7. Heidi 28.1.2018

    Kuten IlonaK:lla ”Aragorn-mies”, niin olisiko Henriikallakin Legolas aika samannäköinen Jannen kanssa? ;)

    Vastaa
    • Henriikka 31.1.2018

      Oikeaa Legolasta ei kyllä korvaan kukaan, mutta onneksi hänellä on vähintään hiusta.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle sannihaukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.