Kuuntelen Vestaa, niin kuin kaikki muutkin

Kuuntelen Vestaa. Olen kuunnellut jo pitkään.

Kamalan noloa, että tekee mieli kertoa se, niin kuin teininä, että minäpä tein tätä ennen kuin te muut tajusitte. Vaikka ovathan kaikki muutkin kuunnelleet häntä. Vestahan oli kuplassani koko viime vuoden hypetetyin asia sitten Kilpipiilean. Muistan kuinka ärsyyntynyt olin, kun Good Charlotte tuli massan tietoisuuteen I just wanna live -biisillä, ja minä olin fanittanut heitä jo, kun he vasta soivat vain pienemmissä, viileämmissä piireissä. Itsehän olin 13-vuotias varhaisteini, varmaan hirveän viileä.

Lohtulauseita-albumi ilmestyi juuri. Vesta kolahtelee jonnekkin syvälle.

Tuntuu kuin olisin itse eronnut ja täysin murheenmurtama. Kuljen vainoharhaisena kaduilla, kun musiikki soi kuulokkeista ja väistelen entistäni, jota ei edes ole. Nykyiseni joutuu vähän kärsimään, kun olen kuunnellut musiikkia vähän liian pitkään ja heittelen tavaroita hänen saapuessa kotiin. Oon saanut särkyä ja sattuu yhä. Näen itseni noissa tavaroissa, jotka otit oikeudekses rikkoa. Joo, mulla on ne viälä.

Toisaalta tekee varmaan meidän parisuhteelle ihan hyvää, kun nautin niin suuresti turvallisesta sodasta. Ja se on myös ehdottomia suosikkibiisejäni Vestalta, vaan ärsyttää ihan sikana se alkusepostus siinä musiikissa. Tekee jotenkin liian naiiviksi koko kokonaisuuden.

Mä oon vaan tämmönen tyyppi. Turhamainen luonne, joskus liian nopeat liikkeet saa mut kapinoimaan. Saat mut kapinoimaan. Toivotonta oottaa, et levoton sietää rauhaa.

Ota varovasti saa kylmät väreet kertosäkeessä. Sitä kovemmat, mitä useammin olen biisin kuullut. Vaikka se onkin niin raju. Varmaan juuri siksi.

Mikä onni, että Vesta laulaa suomeksi. Kunnon räytyminen milteinpä vaatii äidinkielen.

Haluaisin ehkä tavata hänet. Vestan. Upea nimikin, ja kaikkea. Vaan olisi suuri riski, etten sitten pitäisikään hänestä. Tai että ymmärtäisin, etteivät ne kappaleet sitten kerrokaan minusta. Etteivät ne kerrokaan siitä sydämeni säpäleiksi pistäneestä, suolet ja sisäelimet ympäri kääntäneestä erosta, jonka juuri koin.

-Henriikka

Kategoriat: musiikki Avainsanat: 4 kommenttia

Kuuntelen Vestaa, niin kuin kaikki muutkin

4 kommenttia

  • Tuo Good Charlotte -kommentti osui ja upposi! Siis muistan vieläkin tuon saman, kun oltiin kaverin kanssa fanitettu täysillä bändiä jo aiempien levyjen ajan, ja sitten yhtäkkiä kaikki ”kuuntelee” sitä I Just Wanna Liven myötä. :D (Asiat olivat siis loistavasti, kun tuollaiset olivat murheet.) Joku siinä vaan rassasi niin kovasti. Mehän oltiin niitä AITOJA faneja. 😆😄 Kiva kuulla, että säkin olit yksi meistä! Long live Lifestyle of the Rich and Famous!

  • Inka Nitta sanoo:

    Jotenkin niin ihana postaus. Kirjoitin itseasiassa aika samalla idealla vähän aika sitten Pyhimyksestä postauksen omaan blogiini :)

  • Lili sanoo:

    Mut hei,
    ”Mistä nä biisit kertoo, kenestä lauloit nä?
    Sinusta tietenkin, sinulle kaiken tein.” ❤️
    Kiitos kun kirjoitit Vestasta. Mulla on menny koko tyyppi jostain syystä ihan ohi. Mutta nyt en voi lakata kuuntelemasta tätä albumia loputtomalla loopilla. Olen koukussa.

  • Salla sanoo:

    Pakko kertoa että mulla on ollut sama ”löysin tän ensin”-olo sun blogin kanssa. Nyt kun monet kaverit ovat alkaneet lukemaan blogiasi, niin tekisi mieli mainita heille ylpeänä kuinka luin tätä jo ihan ekoista postauksista lähtien! Vaikka ihanaahan se on että muutkin ovat löytäneet näin hyvää luettavaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *