Tuhoan maailmaa työkseni – lentämisen epäekologisuudesta

Minä lennän paljon. Koen siitä todella huonoa omatuntoa. Koen myös velvollisuudekseni avata aihetta ja avata erityisesti avoin keskustelu asiasta. Toivonkin, että te liitytte mukaan keskusteluun kommenttiboksissa tai omissa kanavissanne hashtagilla #kestäväreissu.

Kamala-ihana aihe, blogimaailman tabu

En ole kirjoittanut aiheesta paljonkaan blogiini, eikä ole kovin moni muukaan ammatikseen bloggaava. Aihe on monisyinen ja -ulotteinen – luulen, että olen ainakin itse pelännyt keskustelun asetelmaa, minä vastaan muu maailma. Minä vastaan kaikkien alojen asiantuntijat. Tuntuu, ettei näin vaikeista asioista argumentoidessa voi kuin hävitä. Toinen syy hiljaisuudelle on varmasti se, ettei haluta purra ruokkivaa kättä. Kun matkailuorganisaatiot ja esimerkiksi lentoyhtiöt tuovat monenkin bloggaajan elannon pöytään, on kritiikin esittäminen aina riski. Kolmas syy on taatusti se huono omatunto. On helpompi olla ajattelematta, kun tietää ettei hyviä syitä välttämättä löydy. Tai ainakaan yksiselitteisen hyviä syitä. Minäkin sulkisin nyt mieluusti läppärin kannen ja katsoisin telkkaa.

Nämä kolme syytä eivät ole kuitenkaan riittävän hyviä. Etenkin kolmas iskee kovaa: en voi sulkea silmiäni maailmalta, ulkoistaa itseäni vastuulta.

Matkamessuilla törmäsin Salamatkustaja-blogin Satuun, joka asuu perheensä kanssa Islannissa ja joutuu/saa matkustaa työnsä vuoksi paljon. Emme ehtineet edes kuulumisia vaihtaa, kun aihe syöksyi jo lentopäästöihin ja tuskantaakkaan harteilla. Totesimme, että on aika kirjoittaa ajatuksia ylös. Myös hän on kirjoittanut tänään jutun aiheesta omaan blogiinsa.

Lentomatkat arjessani

Eletään maaliskuuta. Tänä vuonna olen lentänyt Tansaniasta kotiin, Rovaniemelle ja takaisin, Nepaliin Istanbulin kautta, yhden sisäisen lennon Nepalissa ja Katmandusta saman Istanbulin välilennon kautta takaisin kotiin. Viime vuonna kävin 14 maassa, 4 mantereella, suurimmassa osassa lentäen. Aivan järjetön määrä. Ei tekisi mieli kertoa lukuja ääneen, mutta piilottelu on kaikista pahinta. Vain läpinäkyvyydellä voi tehdä kunnon muutosta.

Olen itse tuskastellut lentojen aiheuttamien päästöjen vuoksi koko ajan enemmän ja enemmän viime keväästä lähtien. Sitä ennen lentomääräni olivat vielä kohtuullisemmat, blogityöni ja työaikani eivät olleet tarjonneet mahdollisuuksia matkustukseen, enkä suoraan sanoen ollut ajatellut päästöhaittoja vielä kovinkaan paljon. Viime vuonna homma lähti kuitenkin kunnolla käyntiin ja yhtäkkiä edessäni oli unelmieni työ: sain matkustaa, kirjoittaa matkoistani, nähdä paikkoja ja paikallisia, tutustua kulttuureihin ja jakaa matkakokemuksia. Sain kirjoittaa tarinaa maailmasta. Tartuin tilaisuuksiin sydän pakahtuen ja silmät liikutuksesta kosteina: ”Ei ole totta, pääsen näkemään maailmaa, joka on kertakaikkisen upea”.

Voin nyt jälkikäteen myöntää ihan rehellisesti, etten aluksi ajatellut maailmaa sen kummemmin. Lähdin ylpeästi ja innoissani, kun kutsuttiin sen kummempia analysoimatta. Mahdollisuudet sokaisivat pieneksi hetkeksi. Eräänkin yrityksen pressimatka järjestettiin Latviassa niin, että bloggaajia lennätettiin sinne eri pohjoismaista muutamaksi tunniksi, eivätkä latvialaiset eivät edes osallistuneet tilaisuuteen. Yrityksen asian esitteleminen ei olisi edes vaatinut matkantekoa. Ei mitään järkeä!

Muutama viime vuoden lomamatkoista oli varattu jo edellisvuonna ilman tietoa siitä, miten paljon mahdollisuuksia eteeni avautuisi. Oli työmatkaa ja lomamatkaa, kotimaan matkaa ja ulkomaan matkaa. Aika nopeasti tajusin, ettei lentäminen tulisi enää koskaan olemaan itselleni sitä mitä se joskus oli. Kun vielä joskus rakastin lentämistä ja kaikkea siinä, nyt sinänsä nautinnollisista lentohetkistä huolimatta tiedän myös hyvin, miten ne tuhoavat.

Sama kävi itselleni joskus lapsena pitkien suihkujen kanssa, kun sain kuulla, kuinka ne kuluttavat. Todellisuus iski nopeasti tajuntaan: vaikka kuinka nautin niistä edelleen, en voi enää koskaan ottaa pitkää, kuumaa suihkua hyvällä omatunnolla.

Vaikka tänä vuonna olenkin jo lentänyt reilusti, olen jo ehtinyt edellisvuoden hölmöilyn jälkeen tehdä edes pientä parannusta: matkustustahti on laantunut. Kun lähden lauantaina taas Lappiin, en edes harkinnut lentämistä. Päätimme vaihtaa kesän jenkkireissun Norjan roadtrippiin. Vaikka näille reissuille lähdemmekin porukalla, on jotenkin absurdia, että jopa yksityisautoilu olisi lentojen rinnalla ekoteko.

Toisaalta on myös vaikea tietää, ovatko nämäkin itsekkäitä päätöksiä: haluanko vain matkustaa vähemmän? Oliko Lappi-reissu vain helpompi taittaa julkisilla ja perheenjäsenten kyydissä? Tuntuiko Norjan reissu vain ihanammalta vaihtoehdolta, jolla nyt puhdistan omatuntoani? Olivat syyt mitkä tahansa, ne ovat ehdottomasti ekologisempia vaihtoehtoja.

Sen sijaan tekisi mieli jättää kertomatta, että lennän vielä huhtikuussa kerran Lappiin ja takaisin, ja että vaikka junailen huhti-toukokuun taitteessa Siperian halki, niin lennän Vladivostokista Moskovan kautta kotiin. Ja kesäkuussa olen lähdössä Sveitsiin, heinäkuussa Italiaan ystävän häihin. Maailma ei missään nimessä kestäisi, jos kaikki tekisivät näin. Eikä muuten kestä tätäkään määrää.

Miksi matkustan?

Mielestäni matkustuksen kestävyyttä ja vastuullisuutta mietittäessä on todella olennaista pohtia, miksi ylipäänsä matkustaa. Onko matkoille tarpeeksi hyviä syitä, jotta maailmaa voi tuhota siinä määrin, mitä lennot sitä rasittavat. Saako joku muu minun matkastani niin paljon, että voin tehdä tällä tavalla hallaa maailmalle?

Olen matkustuksen suhteen käännekohdassa. Koko alkuelämäni matkustin lähinnä itseni vuoksi: käytin kaikki rahani ja lomani matkustukseen, niin kaukomaiden kuin lähikohteidenkin kartottamiseen. Usein matkustin junalla tai autolla, mutta lensin myös. Muistan ensimmäisen lentoni 8.luokkalaisena ja huumaavaan lähdöntunteen vatsanpohjassa. Olen ammentanut reissuista ja ympärillä olevasta maailmasta elämääni ja ymmärrykseeni enemmän kuin mistään muusta.

Pari viimeistä vuotta olen kuitenkin elänyt niin sanotussa murrosvaiheessa. Matkoista on tullut osa työnkuvaani. Minua pyydetään kohteisiin, jotta jakaisin matkatarinoita muille, jotta kuvaisin Kanadan luontokohteita ja kertoisin, mitkä Berliinin kahvilat ovat tällä hetkellä in. Vielä ulkomaan kohteitakin isommin mukaan ovat tulleet kotimaan matkailuorganisaatiot, mistä olen ollut todella innoissani.

Työmatkojen rinnalle ovat kuitenkin edelleen jääneet myös lomamatkat. Olin siskoni ja äitini kanssa syksyllä Singaporessa, toisen perheeni kanssa joulun ja uuden vuoden Tansaniassa. Näistä matkoista minulla ei ole minkäänlaista velvoitetta kirjoittaa tai jakaa. Nämä matkat eivät välttämättä tuoneet kenellekään mitään hyvää tai informatiivista. Olisiko nämä reissut pitäneet vain jättää taittamatta? Olisinko voinut vain ilmoittaa perheelleni, ettei maailma enää kestä työreissujeni rinnalla huvin vuoksi matkaamista? En tiedä.

Vaikka matkustamisen syyni ovat edelleen myös itsekkäitä (rakastan nähdä ja kokea), rinnalle on tullut myös vahva palo rohkaista ja kertoa maailmasta muille. Haluan olla rohkaisemassa erityisesti naisia lähtemään paikkoihin ja tekemään asioita myös yksin tai naisporukalla. Haluan omilla matkakertomuksillani näyttää paikallista elämää, lisätä ymmärrystä eri maiden kulttuureista ja avata esimerkiksi vähäosaisempien oloja eri puolilla maapalloa. Naisten oikeudet ja silpomisen vastainen työ ovat jotain mille palan suuresti ja toivoisin tulevaisuudessa pystyväni jakamaan yhä enemmän myös näiden aiheiden tiimoilta. Haluan ammentaa tansanialaisten ilosta ja tallettaa kameralle islantilaisten päättäväisyyden. Haluan näyttää, että hallitus tai hallitsija ei ole yhtä kuin kansalaiset. Haluan osoittaa, ettei tarvitse pelätä. Haluan matkustuksellani hälventää maiden rajoja, ihmisten rakentamia lokeroita ja kuplia.

Kun lähdin itse 18-vuotiaana vapaaehtoistöihin kolmeksi kuukaudeksi Etiopiaan, en voinut ymmärtää millaisen lyhyen elämänkoulun saisin. Silloin en kotiin tullessani tajunnut omaa muutostani, mutta ymmärsin vasta vuosien jälkeen, että tuo aika jäi vaikuttamaan syvästi koko loppuelämääni. Vahva suomalainen identiteettini sai vahvistusta maailmankansalaisuudesta: tajusin vielä tarkemmin opin, jota olin kuullut vanhemmiltani syntymästä saakka – me kaikki olemme lopulta ihan samanlaisia.

Tämä onkin yksi matkustuksen vaikeimpia asioita. Matkailu avartaa, niin kuin viisas sanonta kuuluu. Jos kukaan ei koskaan matkustaisi, ei minkäänlaista hyvää muutostakaan tapahtuisi. Mitä enemmän itse matkustan, sitä enemmän haluan myös muutosta ja antaa takaisin, niin ihmisille kuin luonnollekin.

Mutta nyt kun matkailu on minut jo tiettyyn pisteeseen asti avartanut, niin olisiko ainoa oikea ratkaisu lopettaa reissaus? Onko minulla riittävän hyviä syitä matkustaa? Se on ainakin varma, että minun on itse keskityttävä tulevaisuudessa vielä paljon enemmän matkojeni syihin ja tehdä matkoistani myös muille kuin itselleni arvokkaampia.

Miten matkustan?

Jään usein kaipaamaan lentämistä kritisoiviin keskusteluihin näkökulmaa, miten perillä matkustaa. Vaikka ilmailu saastuttaa takuulla, sen rinnalla on todella olennaista miettiä, miten ja miten vastuullisesti kohteessa elää, miten vastuullisesti ylipäänsä matkustaa. Jos lentää vain lentämisen vuoksi, on varmasti ihmispylly. Oksennan joka kerta suuhuni, kun huomaan jonkun leijuvan kertyneillä lentokilometreillään tai lentolukumäärillään.

Monet kohteethan elävät matkustajista. Muualta tulevat rahavirrat pitävät paikalliset ja paikat elinvoimaisina. Tämäkään argumentti ei kuitenkaan ole kovin validi, jos niitä paikallisia yrityksiä ei oikeasti tue. Kannattaa ottaa selvää, kenen kukkaroon sitä rahaa syytää. Monissa kohteissa lomittain ovat ne ”riistohotellit, -kahvilat ja -palvelut”, sekä ne paikalliset paikat, joita matkustajan kannattaisi tukea. Moni valitsee ensimmäiset ajattelemattomuuttaan, esimerkiksi helppouden tai tuttuuden vuoksi. Tai ehkä sen vuoksi, että siellä toimii wifi. Olisi kuitenkin hyvä miettiä kahdesti. Paikallistenkin kohdalla, eritoten kaukomaiden halvimmissa vaihtoehdoissa, ongelmaksi kuitenkin nousee monesti työntekijöiden kohtelu. Riistää voi monella tapaa. Joskus selvitystyö on mahdotonta, mutta yllättävän paljon saa kuitenkin irti, kun ottaa selvää ja näkee vähän vaivaa. Asioilla on aina lukuisia puolia.

Matkustus avartaa myöskään harvoin vain rantatuolista tai hotellilakanoiden välistä. En voisi elää itseni kanssa, jos kiertäisin ympäri maailmaa ainoana tarkoitukseni kuvailla palmuja ja pakaroitani. Jokaisella paljon matkustavalla on vastuu siitä, että siinä omassa matkustuksessa on jotain järkeä. On hyvin mahdollista, että palmuilla ja pakaroillakin on hyvä syy, enkä missään nimessä tarkoita, etteikö matkalla voisi myös nauttia! Eivätkä kaikki jaa matkoista someen kuin pintaraapaisun. Mutta jos tarkoitusperät ovat puhtaasti itsekkäät, pitää myös kompensaatioiden mielestäni nousta korkeiksi. Mutta kannustan eritoten fiksaamaan matkustustapoja: adaptoitumaan yhä enemmän uusiin kulttuureihin, oppimaan niistä, tapaamaan ihmisiä ja oikeasti ottamaan kaiken (tai edes jotain!) vastuullisesti irti siitä paikasta, jonne on päättänyt matkustaa.

Ja sitten miettiä kaiken päälle, miten maailmalle pystyisi vielä maksamaan takaisin.

Kuinka voisin matkustaa paremmin?

Jos voisin siirtää sormia napsauttamalla itseäni paikkoihin, skippaisin tietysti lennot samantien. Se nyt ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Vaihtoehtoja kuitenkin löytyy, jos omiin matkatottumuksiin haluaa tehdä parannuksia.

On hullua ajatella, että joskus sitä vain etsi halvimpia lentoja ilman, että ajatteli sen pidemmälle. Pisimmillään olen lentänyt joskus lähes kaksi vuorokautta neljän välilaskun kautta perille. Rahaa olen säästänyt, maailmaa en. Pyrin nykyisin ajattelemaan toisin: Mieluummin vähän kalliimmalla ja vähemmillä välilaskuilla, lentotunneilla ja -kilometreillä. Halpalentoyhtiöt ja halpalennot ovat tietysti hienosti tuoneet matkustuksen useampien ulottuville, mutta niidenkin suhteen kannattaa olla kriittinen, kun miettii asiaa ekologiselta kantilta.

On myös olennaista, miten pitkään on perillä. Jos lentää vuorokauden viikonlopun vuoksi, on sanomattakin selvää, ettei reissu ole kovin kestävä. On parempi lähteä kerralla pidemmäksi aikaa, kuin monta kertaa lyhyille reissuille. Esimerkiksi ystävämme järjestävät heinäkuussa häät Italiassa. Emme olleet ajatelleet lähteä sinne kesäreissuun, mutta koska lennämme nyt sinne joka tapauksessa, päätimme yhdistää siihen pidemmän yhteisen loman. Tällainen yhdistely näkyy koko ajan enemmän myös työ- ja lomamatkojen yhdistämisessä, mikä on tosi hienoa, ellei se vain todellisuudessa kiihdytä lentojen ja lennätettävien ihmisten määrää.

Olen myös päättänyt maksaa vuoden alusta lähtien kaikista lennoistani kompensaatiota lentopäästöistäni. Mahdollisuuksia kompensaatioiden maksamiseenhan on hirveästi! Tähän mennessä olen kuitenkin vain kirjannut lentoni ylös, sillä en yksinkertaisesti tiedä, mikä väylä olisi tässä paras. Olen skeptinen sen suhteen, menevätkö rahani oikeasti siihen tarkoitukseen, johon ne tarkoitan? Tietääkö joku, mikä olisi luotettava ja hyvä tapa lahjoittaa?

Aion myös vähintään yrittää lisätä nämä kompensaatiokulut saamiini työtarjouksiini, jotka velvoittavat lentämistä. Jos yritykset eivät mene läpi, voin maksaa rahat omalta tililtäni, mutta uskon tällaisen olevan koko ajan tutumpaa tulevaisuudessa: jos yritys velvoittaa matkustamaan, sen kontolla on myös huolehtia ympäristövaikutuksista. Kyllähän se kertoo myös paljon yrityksen arvomaailmasta, nauraako se ehdotukseni vuoksi minut pellolle vai pitääkö remmissä.

On tunnustettava, että on vaikea kertoa lahjoittavansa lennoista kompensaatiota. On vaikea kertoa, mitä kaikkea hyvää maailman ja luonnon vuoksi tekee. Tuntuu hankalalta kertoa, että kieltäydyn vielä useammin matkoista kuin vastaan niihin myöntävästi. Se tuntuu heti prassailulta. Olen huomannut, että on huomattavan paljon helpompaa ottaa vastaan kritiikkiä, jota suolletaan lentojeni vuoksi keskustelupalstoilla, kuin puolustaa itseään hyvillä, todellisilla teoilla. Tulee heti tekopyhä-fiilis, kun latelee mitä ja millaisia summia lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Se jääköön siis omaksi asiakseni. Mutta haluan korostaa, että jokaisen on mielestäni tehtävä niin paljon hyvää, ettei kuolon korjatessa ole ollut olo, että olisi velkaa.

Ja ettei liikaa ylpistyisi, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että elämä on lahja ja velaksi täällä joka tapauksessa eletään.

Kun koko maailma matkustaa

Oikeastihan minun matkani ovat yksi kärpäsenjätös suurten linjojen rinnalla. Joku voi hyvinkin luulla, että ajattelen itsestäni liikoja tämän tekstin vuoksi. Välillä tekisikin mieli huutaa ääneen, että mitäs väliä minun muutamilla matkoillani on, kun vaikka Aasian business-matkat tuhoavat maailmaa triljoonakertaisesti. Niiden rinnalla ei paljon muutamat suomalaiset bloggaajat paina.

Mutta en tietysti huuda niin, sillä vastuuhan on jaettu. Vastuu on kaikkien. Ja eritoten niillä, joita erikseen seurataan, on vastuu tehdä paremmin ja vastuullisesti. Koska minunkin matkakuvistani on joku olettaakseni joskus innostunut, on minun kannettava framille myös ikävät asiat: mikään ei ole mustavalkoista. Siinä missä Sansibarin rannat ovat upeimpia, on paikallinen kulttuuri kärsinyt valtavasti ulkomaisten yritysten jyrätessä saarella seteliniput silmissä ja käsissä. Siinä missä Balin kahviloista saa Instagramin mukaan mielettömiä smoothiebowleja, meri kylpee muoviroskassa.

Ikävien asioiden rinnalle on nostettava myös erityisesti parempia vaihtoehtoja, sillä hedonismin kyllästämässä maailmassa ihmisten nautinnon tarve voidaan ohjata myös paremmin: junalla pääsee vaikka minne, Suomi on matkakohteista upein ja lähimatkailu äärimmäisen yes. Itsellänikään ei ole reissuja tiedossa heinäkuun jälkeen ja ajattelin pitääkin reissukalenterin Ruotsin risteilyä lukuun ottamatta tyhjänä vähintään koko loppuvuoden.

Yksi ratkaisuhan olisi verottaa lentämistä rutkasti. Matkustaisin, vaikka se olisi selkeästi kalliimpaa. Toisaalta se rakentaisi taas jälleen kerran kuilua tulojen mukaan. Entä sitten tulojen mukaan lasketut lentolippuhinnat? Tai rutkat kompensaatiokulut niille, jotka tienaavat reippaammin? Kuulostaa järkevältä, vaan enpä usko näkeväni sellaista päivää tässä maailmassa.

Onneksi esimerkiksi business-matkailuunkin on tehty jo paljon muutoksia. Videopalaverit mahdollistavat vaikka mitä, ja enää toiselle puolelle maapalloa ei lennetä yhtä usein vain allekirjoittamaan sopimuspaperia. Parantamisen varaa on kuitenkin äärettömästi. Ja siksikin toivoisin kritiikin antamiseen ja asioiden vaikuttamiseen vähän laajempaa näkökulmaa. Jostain keskustelusta luin, että paljon matkustavia bloggaajia voi kritisoida matkoistaan juuri siksi, että he tekevät matkansa julkisesti. Itse olisin enemmän huolissani lennoista, jotka tapahtuvat huomaamatta ja piilossa: maailman jätit tekevät tuhojaan, mutta monikaan ei osaa edes kritisoida asiaa, sillä niistä eivät yritykset itse hiisku. Läpinäkyvyys tuo muutosta, ei päinvastoin.

Kasvissyönti on turhaa, jos lentää – vai onko?

Kun nykyisin puhutaan lentojen päästöistä, ottaa joku lähes aina keskusteluun mukaan myös kasvissyönnin. Lopetin itse lihansyönnin reilu vuosi sitten ympäristösyistä.

Emme myöskään omista autoa, asumme kerrostalossa, 43 neliön kodissa, pidämme lämpöjä melko alhaalla, kierrätämme kaiken muovista biojätteisiin ja vaatteisiin ja asumme alueella, jossa on mahdollista ostaa lähiruokaa ja käyttää lähipalveluita. Käytämme ekosähköä, panostamme ekologisiin tuotteisiin ja palveluihin. Suljen hanan, kun vaahdotan shampoota ja uudestaan, kun käytän hoitoainetta. (Välihuomiona, että ei tässä turhan hyviä vielä olla: pitäisi esimerkiksi vähentää juuston menekkiä, olla nopeampi suihkussa yms yms…)

Olen kuullut jo useasti argumentin, että tämä kaikki tämä ”muu hyvä” on turhaa, kun kerran matkustan. En pysty olemaan samaa mieltä. Kaikilla teoilla on merkitystä, vaikka niillä ei saakaan ostaa itselleen hyvää omatuntoa. Sitä paitsi monet asiat ulottuvat niin paljon omaa napaa pidemmälle ja ovat niin paljon suurempia vyyhtejä kuin osaisi ikinä arvatakaan: ostamalla ulkomaisten ketjuliikkeiden vaatteita tuet usein järjettömäksi paisunutta vaateteollisuutta, jotka lähes poikkeuksetta polkevat ympäristöä ja ihmisoikeuksia. Ostamalla kosmetiikkajättien tuotteita heität niin ikään rahasi vaarallisen epäläpinäkyviin prosesseihin, jotka harvoin kantavat ympäristölle myönteisten vaikutusten kortta kekoon kemikaalihaitoista puhumattakaan.

Ja vaikka jokaisella olisikin vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin hiilipäästöihin, voi yhteiskunnan kehitykseen kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan mahdollisimman paljon. Typerintä on lamaantua tai ajatella, ettei mitään ole kuitenkaan tehtävissä tai ettei pienillä teoilla saavuteta mitään. Jos yksin ei tunnu saavan riittävästi aikaa, esimerkiksi järjestöt ajavat asioita kanssasi. Politiikkaan voi osallistua muualtakin kuin eduskunnasta.

Miksi olen jatkanut matkustusta?

Olen jatkanut matkustamista vaikka tieto onkin lisännyt tuskaa. Miksi? Siksi, että olen aika varma, että en saa ketään lopettamaan matkustamista, mutta luulen voivani vaikuttaa ihmisten matkustustapoihin. Ja luulen, että sillä on suurempi vaikutus maailman mittakaavassa kuin sillä, että lopettaisin kokonaan tai hiljenisin reissuistani.

Mutta myös minun on ehdottomasti oltava yhä järkevämpi ja vastuullisempi matkailija tulevaisuudessa. En voi seikkailla menemään itsekkäästi, vaan minun on pyrittävä ajattelemaan asioita laajemmin. Haluan vähentää matkustusmäärää, saada isompia ja parempia asioita aikaiseksi matkoillani ja saada parempia motiiveita itsekkäiden, elämyshakuisten tavoitteideni rinnalle.

Lisäksi haluan miettiä yhä tarkemmin, vaatiiko työni matkustamista. Usein itselleen on helppo selittää asioita. Voin itse sanoa silmät kirkkaina, että matkustus on työtäni. Toisaalta yrittäjänä voin myös itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan työtäni ja yritystäni kehitän. Toivon mukaan pinnalliset kaukomaan matkat ja maailman tuhoaminen syyttä eivät tule koskaan olemaan työni ydin.

Noniin, melkoisen ryöpytyksen jälkeen lopussa ollaan. Asiaa riitti, ja tekstin mitasta saattoi huomata, että olen miettinyt asiaa nyt viime keväästä lähtien joka ikinen päivä. Tuntui, että pääsin vasta alkuun.

Mutta haluaisin nyt antaa areenan teille ja keskustelulle. Pystyn kuitenkin miettimään tätä asiaa vain omasta näkökulmastani, vain omilla tiedoillani. Teksti jää väkisinkin naiiviksi ilman useampia näkökulmia. En ole opiskellut asiaa, enkä todellakaan tiedä tästä tavantallaajaa enempää. Mutta haluaisin tietää. Kuulisin niin mieluusti, mitä ajatuksia aihe teissä herättää, millaisia lisäpointteja keksitte.

Nyt saa kritisoida, nyt saa haastaa ja kysyä, nyt saa nostaa omat kokemukset ja ajatukset alttarille. Ainoa toiveeni on, että keskustelussa säilyisi hyvät tavat ja tolkku. Voit jättää omat ajatuksesi täällä tai somessa hashtagilla #kestäväreissu.

Lisäksi haastan kaikki muutkin bloggaajat ja sometyypit ottamaan aiheeseen kantaa. Aloitan kavereistani, joiden tiedän matkustavan paljon: Nata, Arttu, Stella ja Jarno, Sara, Veera, Otto, Joonas ja Jenni, olisi huippua kuulla, mitä ajatuksia aihe teissä herättää.

Meillä on vain yksi maapallo. Upea sellainen.

-Henriikka

EDIT: Keskustelusta syntyneitä blogipostauksia:

Salamatkustaja: Matkustan ympäri maailmaa, CO2-päästöt ne kasvaa vaan
Tickle Your Fancy: Kun matkustaminen ei tunnu enää niin vapauttavalta – Ajatuksia lentopäästöistä
WTD: Minäkin tuhoan maapalloa
Viimeistä murua myöten: Kun tajuaa itse olevansa pahinkin ilmaston tuhoaja- Lentomatkustelun tuska
Pipo silmillä: Rakastan vuoria, mutta en haluaisi lentää niiden luokse
Joanna Hearts: Maailman ihanin ja kamalin asia
Minielo: Lentäminen ja ainutlaatuinen maapallomme
Pupulandia: Pitkästä aikaa kuulumisia ja sekalaisia mietteitä
Ikkunoita elämään: Kulkuvälineistä
Sofian stoorit: Iso paha lentomatkailu, vai onko sittenkään? #kestäväreissu
Mustarttu: Itsekäs matkustaja – mietteitä lentämisen epäekologisuudesta
walleni.us: Näin paljon lentopäästöjä perheemme aiheutti
Elämää tyylillä: Hiilidioksidipäästöt kuriin – lennetään vähemmän, kulutetaan vähemmän
Pesojoonas: Lentämisen kieltäminen – itsekästä ajattelua?
Endorfiinikoukussa: Kestävämpi elämä
Jarin blogi – biologiaa ja maantiedettä: Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia
Homevialaura: #kestäväreissu: Näin kompensoit lentopäästöt
Project Mama: Se pahin synti
Viena K: Ylikulutuspäivä – mitä minä voisin tehdä paremmin?
Blogimutsitutkimus: Tutkijan hiilijalanjälki
Sunnuntaiaamu: Lentäminen tuhoaa ilmastoa
Konsta Linkola: Kun toimin arvojani vastaan

Tuhoan maailmaa työkseni – lentämisen epäekologisuudesta

86 kommenttia

  • Maija sanoo:

    Huvittavaa, matkailun eettisyydestä oli yo-esseeaihe maanantaisessa vihossa. hyvin ajankohtaista.

  • Nata sanoo:

    Messissä! Tulossa on!

  • Päivi sanoo:

    Itse olen pyrkinyt siihen, että lentomatka kerran tai kaksi vuodessa riittää minulle. Näen, koen ja aistin matkaa vielä usein matkan jälkeenkin. Suomessakin pystyy matkustamaan upeissa paikoissa. Ymmärrän toki, että matkustus kuuluu monen työnkuvaan, mutten voisi itse kuvitella matkustavani monta kertaa vuodessa juuri sen takia, että se on tälle upealle maapallolle niin kuluttavaa.

  • PlusMimmi sanoo:

    Kiitos tästä tekstistä! :) Samojen asioiden kanssa olen itse paininut ja on hyvä, että näitä nostetaan avoimeen keskusteluun muuallakin kuin Jodelissa.

  • kata11 sanoo:

    Siis todella hyvä kirjoitus ja aihe, mutta musta nimenomaan ne luvut on tosi tärkeitä pitää hallussa tässä asiassa, kuten sanoitkin. Ois hienoa jos jokainen tietäisi jokaisen lentonsa hiilidoksidipäästöluvun, ja samalla pitäisi myös kirjaa siitä luvusta ja olisi siitä tietoinen.. Laskin nyt noiden sun tän vuoden lentojen perusteella että ne olis tuottaneet noin 6200 kiloa hiilidoksidia.

    Keskimääräinen suomalainen autoilija tuottaa autoilullaan noin 2000 kiloa hiilidioksidia per vuosi. Keskimääräiset hiilidioksidipäästöt on laskettu olevan yhdelle eurooppalaiselle yhtä vuotta kohden noin 7000 kiloa.
    Noi luvut siis auttaa hahmottamaan paljon paremmin noita kulutuksia, kuin vaan se että ajattelee että ”no niitä päästöjä on varmaan paljon” :D

    • Eveliina J sanoo:

      Tämä on mielestä tärkeä kommentti! Itse matkusta vain muutaman kerran vuodessa, mutta olen silti potenut huonoa omaatuntoa. Haluaisin kuitenkin tietää, kuinka epäekologista lentäminen lukuina oikeasti on esim. autoiluun ja kokonaishiilidioksidi määrään / vuosi. Miten voin itse laskea kuinka paljon lentoni tuottavat päästöjä ja verrata muuhun?

      • kata11 sanoo:

        http://www.lentolaskuri.fi pystyy ainakin laskemaan lentojensa päästöt :) autoiluun ei oo ihan noin suoraa laskuria, vaan se lasketaan yleensä per kilometri. Perus henkilöauto tuottaa about 180 grammaa hiilidioksidia per kilometri.

  • Sunna sanoo:

    Kiitos, että julkaisit tämän, ja tätä on todella paikallaan miettiä. Kirjoitin aiheesta viime syksyä, ja postaus sai todella ristiriitaisen vastaanoton: monet matkabloggaajat loukkaantuivat, osa taas kiitteli. Peiliin katsominen tekee toisinaan kipeää.

  • Camilla sanoo:

    ” En voisi elää itseni kanssa, jos kiertäisin ympäri maailmaa ainoana tarkoitukseni kuvailla palmuja ja pakaroitani.” Huh, tämä! Just tämä, en voi ymmärtää miten porukka oikeuttaa itselleen sen, että matkustavat järkyttäviä määriä vuodessa vain kuvatakseen itseään (ja oikeasti, aina niitä kankkujaan?) eksoottisissa kohteissa. Rakastan matkustamista ja olen 17 vuotiaasta saakka rakastanut mennä ja tutkia itsekseni, mutta tämä uusi ilmiö ei vaan mahdu omaan ajatusmaailmaani. On myös todella surullista, että siihen jotenkin kannustetaan niin paljon. Varsinkin, kun tiedetään mitä juuri esim. lentäminen aiheuttaa maapallolle. Pff, tää aihe aina iskee muhun pahasti. :D

    Kuvailit osuvasti ja hyvin tuntemuksiasi tämän suhteen, allekirjoitan about kaikki niistä myös! Itse tosin en koskaan ole pitänyt lentämisestä, varmaan myös siksi että reissaan lähes poikkeuksetta yksin ja lentokoneissa ei bondaile samalla tavalla porukan kanssa kuin bussissa tai junassa. Yritän myös itse oikeuttaa harvat lentokertani sillä, että lennän vain oikeasti kaukaisiin kohteisiin, ja pysyn niissä vähintään kuukauden ajan. Ja jos ajallisesti vain on mahdollista, menen maateitse. Itsekin tein vuonna 2013 trans-mongolian reissun, helsingistä hong kongiin saakka kolmessa kuukaudessa junilla, busseilla ja lifteillä. Olisin tullut maata pitkin kotiinkin ellei olisi tullut yllättävä kiire ja pakko lentää.

    Enihuu. Todella ihana homma, että avasit tätä keskustelua blogissasi! Olet kuitenkin yksi Suomen näkyvimpiä bloggaajia ja juuri näitä reissaavampia tapauksia, niin todella jees että tuot rehellisesti omia mielipiteitäsi esille ja ennen kaikkea rikot tätä tabua, ettei bloggaajien tarvitse aiheesta puhua. :D Iso peukku tälle! Toivottavasti lentämistä ja varsinkin näitä pakarakuvia maailmalla fanittavia tyyppejä nämä ajatukset ja faktat myöskin tavoittaisivat.

  • Johanna sanoo:

    Tosi hyvä teksti! Hyvää pohdintaa ja oli mukava lukea ajatuksiasi tärkeästä aiheesta.

  • Sini sanoo:

    Niin hienoa, että otat kantaa tähän asiaan. Haluisin antaa kuitenkin yhden huomion: kun kerrot ideoita lentämisen hinnan muodostamiseen ja paljon lentävien verottamiseen, kuittaat asian ”enpä usko näkeväni sellaista päivää tässä maailmassa”. Usko vain! Jos sanot, että uskot ja näkisit, että asia voisi toimia, on ajatuksen voima paljon suurempi, kun jos lähtökohtaisesti et aio uskoa siihen. Se ei tarkoita, että olisit jotenkin utopistinen jos uskoisit siihen, koska ajatus on järkevä. Sen sijaan tulee nyt fiilis että peli olis jo menetetty, se fiilis leviää meihin kaikkiin lukijoihin, ja me aletaan uskoa siihen. Yks tärkeä osa ilmastonmuutostaistelussa on usko asioiden ratkaisemisen mahdollisuuteen, ei luovuttaminen.

    Tää oli tosi pieni nyanssi tässä tekstissä, mutta älä haluun vaan sanoa, että älä menetä uskoasi. Sä oot hyvis ja kun uskot johkin asian tapahtuvan, se tapahtuu todennäköisemmin, mitä useampi ihminen siihen uskoo, vaikka just nyt se asia voi tuntua tosi hankalalta ja epätodennäköiseltä. Toki realismia on aina hyvä pitää mukana, eikä pidä liikaa luottaa ihmeiden tapahtumiseen ja lentämiseen liittyvien asenteiden ja markkinoiden yhtäkkiseen muuttumiseen, mutta en tarkoitakkaan tässä että sun pitäis olla varma muutoksesta. Mun mielestä olis vaan parempi mieluummin olla toiveikas ja levittää hyvän ajatuksen siementä ympärille.

  • Sanni sanoo:

    Upeasti kirjoitettu teksti, johon olit selkeästi panostanut, suorastaan kirjaimellisesti maailman tärkeimmästä aiheesta!

    Rakastan itsekin matkustamista, maailman näkemistä ja kulttuureihin tutustumista. Ja myönnän, toisinaan matkabloggaajien upeat reissukuvat saavat tuntemaan kateutta siitä että toiset saavat työnsä puolesta matkustaa paljon. Oma työni ei sisällä matkustamista eikä palkka huitele taivassa joten varaa (tai lomapäiviä) useisiin reissuihin vuodessa ei yksinkertaisesti riitä. Koen kuitenkin saavani tehdä itselleni mieluisaa, koulutustani vastaavaa ja yhteiskunnan kannalta tärkeää työtä ja yritän muistaa että harvalla maailman mittakaavassa on mahdollisuutta siihenkään. Ja aina joskus pysähdyn miettimään että vaikka olisi huippuihanaa matkustaa työkseen, osaisinko elää niin? Ja luulen etten osaisi. Sanotaan, että ihminen ajaa aina omaa etuaan, mutta mielestäni se ei pidä täysin paikkaansa. Minusta on ihana hemmotella itseäni monellakin tapaa, ja en kieltäytyisi lottovoitosta, mutta en usko että olisin onnellinen jos en kokisi tekeväni myös työtä jolla voin pyrkiä positiivisesti vaikuttamaan yhteiskuntaamme.

    Blogisi on ollut suosikkini vuosia ja vaikka se on selkeästi kaupallistunut alkuajoista muututtuaan työksesi, olet tehnyt muutoksen niin taiten ettei se ole edes häirinnyt. Monta muuta blogia olen lukulistalta pudottanut, kun tuntuu että ne ovat nykyään pelkkiä teennäisiä mainossivuja, mutta sun teksteissä on säilynyt elämänmaku ja vilpittömyys. Ja toivon että jokainen bloggaaja olisi yhtä vastuullinen kuin sinä olet ja pyrkisi käyttämään vaikutusmahdollisuuksiaan juuri tällaiseen, kestävämmän kehityksen ja paremman maailman edesauttamiseen. Toivottavasti jatkat samaan malliin ja vielä pitkään! :)

  • rimma sanoo:

    Kiitos, kun nostit tärkeän asian esille! On minusta mahtavaa, että te bloggaajat kirjoitatte ja pohditte näitä asioita – jospa ajatuksen siemen näin juurtuisi jonkun muuhunkin päähän!

  • Ville sanoo:

    Vielä ehtii Malediiveille ottamaan instat ja snäpit ennen kuin jäävät veden alle!

  • Jane sanoo:

    Hei,

    Kiitos tekstistäsi ja pohdinnoistasi. On todella hienoa, jos lentämisen ja matkustamisen haitoista puhutaan enemmän!

    Nykyään tuntuu, että hienot luonnonnähtävyydet ovat nousseet monien ihmisten matkustushaaveissa ykkössijalle. Se on ymmärrettävää, sillä etenkin somen välityksellä on helppo inspiroitua uskomattoman hienoista kuvista ja maisemista. Monet hienoimmat luonnonnähtävyydet kärsivät kuitenkin suunnattomasti yhä lisääntyvästä turismista. Kuten HS:kin hiljattain uutisoi, on esimerkiksi Islannin luonto jo aivan kantokykynsä äärirajoilla turismin vuoksi. Yhdysvalloissa on samankaltainen tilanne monien kansallispuistojen tunnetuimmilla nähtävyyksillä. Instagramiin laitettu täydellin ruutu voi kätkeä ikävän yllätyksen – peilikirkkaan järven luonto tärveltyy turistiryntäyksen muoviroskien vuoksi. Hienojen luontokuvien ja elämyksien toivossa turistilaumat vaeltavat yhä kauemmas, ja yhä eksoottisimpiin kohteisiin. Fakta kuitenkin on, etteivät hauraat ekosysteemit kestä sellaista. Erityisen herkkää luonto on arktisilla alueilla, kuten vaikkapa Huippuvuorilla ja Antarktiksella. Puhumattakaan vaikka Baikal-järvestä, jonne olet itse pian matkalla. Onko silloin oikein, että somevaikuttajat ehdoin tahdoin matkustavat näille seuduille saadakseen uniikkia sisältöä, ja näin rohkaisevat kaikkia muitakin samaan? Välittääkö kaunis kuva hienosta luonnonnähtävyydestä tarpeen suojella tuota aluetta, vai vain kannustaa sadat muutkin lompsimaan paikalle sotkemaan ja tallomaan koko hienon paikan piloille?

    • Aleksi sanoo:

      Tosi hyvä kommentti!

      • Saara sanoo:

        Tämä!

        • Henriikka sanoo:

          Tämä on muuten todella olennainen pointti, jota oon miettinyt paljon, ja joka olisi ehdottomasti oltava mukana myös tässä puinnissa.

          Ja tämän lisäksi yksi pointti on ”luonnonlakien tottelemisen” lisäksi myös ihan ihmisten säätämien sääntöjen/lakien noudattaminen tai noudattamatta jättäminen hyvän kuvan vuoksi. Etenkin Instagramissa näkyy todella paljon kuvia, joista tietää, etteivät ne ole lain mukaan toteutettuja. Vaikka Honolulun kuuluisat portaat on kielletty kohde, mutta sinne sniikkaillaan salaa öisin ja juostaan karkuun vartijoita. Sitten taas pilvenpiirtäjiin salaa sniikkailevat eivät sinänsä usein tuhoa ympäristöä, vaan asettavat itsensä vaaraan. Tässäkin olennaista varmasti on se, että tuhotaanko omaa itseään vai luontoa sen kuvan vuoksi. Ensimmäinen tuntuu omasta mielestäni jollain tavalla hyväksyttävämmältä, mutta toki nämä tyypit saattavat saada muitakin, ei asian ammattilaisia, toimimaan samalla tavalla.

  • Hedda sanoo:

    Ihanan hyvin ja ajatuksen kanssa kirjoitettu teksti! Olen miettinyt aihetta jo pitkään – välillä haluan ajatella ja mietiskellä enemään, ja välillä taas painaa koko asian pois mielestä… Matkustan itse suhteellisen paljon moneen muuhun verrattuna, ja silti tuntuu että ”kaikki muut ovat käyneet kaikkialla” ja pieni kateus nousee pintaan. Pitäisi itsekin jossain vaiheessa väsätä tästä ainakin pieni postaus – niin tärkeä aihe!

  • Linnea sanoo:

    Älyttömän hyvä teksti, todella. Sun blogia on ilo lukea.

  • Aku sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus tärkeäastä aiheesta! Itse olen pohdiskellut ihan samoja asioita ja painiskellut samojen ajatusten kanssa.

    Pitkään selitin itselleni, että matkustelu tekee musta jotenkin paremman ja avarakatseisemman ihmisen. Ja tavallaan se on tehnytkin. Ihan samoja asioita tunnistin kuin mitä kirjoitit. Olen varmasti empaattisempi ja viisaampi nyt kuin ilman matkoja. Olen sukeltanut muoviroskan seassa ja syönyt viikon ajan samaa ruokaa mosambikilaisessa ruokakojussa samalla, kun naapuriravintolassa muut länkkärit vetivät pihviä. Tajusin, että vastuullisuus on joskus tosi puisevaa. Se pistää miettimään ja nämä oivallukset ovat jättäneet pysyvän jäljen siihen, miten elän arkeani. Eli jotain hyvääkin matkustelusta on ehdottomasti seurannut.

    MUTTA. Olen omalla kohdallani kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tämä on itsepetosta. Matkustan, koska nautin siitä ja voin selitellä asiaa vaikka miten päin ja oikeuttaa reissuni kyllä jotenkin. Ja samalla tiedän, että maapallon kantokyky ei kestä mun kaltaisia ihmisiä ja toimintaa.

    Se on täysin ristiriidassa mun arvojen kanssa ja en halua olla osa ongelmaa vaan osa ratkaisua. Niinpä itse olen todennut, että mun on pakko luopua jostain. Kolme neljä vuotta sitten tein useamman kaukolennon vuodessa ja siihen päälle useita Euroopan ja kotimaan lentoja. Nyt lennän yhden kaukolennon vuodessa (sen sallin itselleni) ja vain ”välttämättömimmät” (kuten nyt kun muutettiin tänne Jenkkeihin, ei oisi onnistunut oikein muuten kuin lentämällä). En kuvittele olevani täydellinen, mutta olen tehnyt uhrauksia ajatellen, että mun arvot ei ole arvoja jos en ole valmis maksamaan niistä hintaa.

    Välillä tuskastuttaa ja olen suoraan sanottuna ihan kateellinen ihmisille, jotka reissaa ihanissa kohteissa. Mieleen tulee tietenkin ajatus että mitä väliä on mun tekemisillä, jos muut ei välitä. Mutta eihän se mene niin, ja vaikka ne muut ei välittäisikään niin ainakin tiedän itse tehneeni sen mitä voin.

    Mutta tää on vaikea aihe, koska en itse ainakaan halua lähteä paasaamaan kenellekään tai kertomaan miten itse kunkin pitäisi elää. Enkä ole itsekään täydellinen missään nimessä. Mutta tällä hetkellä ympäristökeskustelussa eniten huolesttuttaa se, että kaikki vastuullisuus niputetaan yhteen. Keskustelu menee lentomatkustamisesta helposti siihen kuumaan suihkuun vaikka se on kuin vertaisi avaruusrakettia peräkärryyn. Pitäis kääntää katse sinne, missä vaikutukset on isoja.

    Lentomatkustamisen vähentäminen on merkittävintä (ehkä myös vähintä?), mitä suurin osa meistä hyvin toimeentulevista länsimaalaisista voidaan tehdä. Asuminen ja muu liikkuminen on toki olennaisia myös, mutta niihin voi olla vaikeampi vaikuttaa kuin matkusteluun, jota tehdään usein siksi, että halutaan kokea jotain uutta ja siistiä. Lentämistä vähentämällä saatais todella vaikuttavuutta aikaan. Ja samaan aikaan tää aihe on kuin elefantti olohuoneessa. On epämiellyttävää puhua aiheesta, joka on niin olennainen osa tätä meidän aikaa. Se ikään kuin kuuluu kaikille. Mitä jos pitäis todeta, että ei kuulu, se aika meni jo? En tiedä voiko niin edes sanoa.

    Itse uskon, että lentäminen ei muutu ennen kuin lentäminen kallistuu merkittävästi. Lentolippujen hinnat pitäisi saada nousemaan. Sillä se kysyntä saadaan korjaantumaan. Musta påäästöjen kompensointia ei voi jättää kuluttajan vastuulle vaan se kuuluu lentoyhtiölle. Mutta se on vaan mun mielipide. Eli kirjoita kirjoita näitsä aiheista, sillä tavalla se maailma muuttuu! Toivottavasti vaan muuttuu ajoissa!

  • Anni sanoo:

    Lentämisen pitäisi kyllä ehdottomasti olla paljon kalliimpaa kuin se nyt on. Ehkä se lisää eriarvoisuutta, mutta maapallo ei kestä sitä, että kaikki saavat kuluttaa yhtä paljon. Niin se vaan valitettavasti on. Itseään ja maailmankuvaansa voi avartaa niin monella muullakin tavalla että mielestäni matkailun avartavuuden korostaminen on vähän tyhmää. Hyvän kirjan lukeminen voi avartaa enemmän kuin se että makaisi kaksi viikkoa Thaimaassa rannalla. Ja jo vaikka junamatka Venäjälle voi olla hyvin avartava kokemus, ei tarvitse lentää johonkin Meksikoon. Enkä osoita tätä nyt kritiikkinä sulle, tää on vaan tällaista yleistä pohdintaa :D Hienoa, että kirjoitat tästä aiheesta ja aiot vähentää omaa lentomatkailuasi. Oot myös kannustanut varmasti monia esimerkilläsi lähimatkailuun. Just luin aamulla Hesarista kuinka kiinalaiset matkailijat on tuoneet huomattavan summan rahaa Suomeen ja herätti kyllä taas ajatuksen siitä että pitäisikö tästä olla iloinen vai mitä.

  • Roosa sanoo:

    Tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus! Itse kuulun näihin, jotka lentävät liikaa, mutta onneksi minulla on inspiraation lähteenä paras ystäväni, joka vuosia sitten päätti ettei lennä enää ikinä. Silti hän on matkustanut paljon. Asun tällä hetkellä Etelä-Koreassa ja hän halusi tulla tapaamaan minua, joten hän hyppäsi Trans-Siperian junaan ja puksutti Vladivostokiin, jonka jälkeen siityi lauttaan joka toi Korean kamaralle. Kotiinpaluu tapahtui samaa reittiä. Seuraavaa pitkää reissua hän on suunnitellut Amerikkaan, ja matkustus tapahtuisi rahtilaivan kyydissä.

    Onko se aikaavievää? Kyllä. Mutta ei mahdotonta. Usein esteinämme ovat paitsi aika, myös helppous ja mukavuudenhalu. Ystäväni on hyvä esimerkki siitä, että matkustaa voi ilman lentämistäkin.

  • P sanoo:

    Moikka! Erittäin tärkeä teksti ja hyvin tehty sellainen. Itse opiskelen matkailututkimusta Rovaniemellä ja näitä juttuja on tullut kelailtua ennenkin, mutta nyt opiskelujen aikana paljon enemmän. (Just oli eilen tenttikin tästä aiheesta :D)Tuntuu oikeasti pahalta kun on jatkuva tarve maailmalle, mutta samalla tietää, kuinka väärin se voikaan olla monella tapaa (myös onneksi todella hyvä juttu), varsinkin, jos kaikkia vastuulliisuuden osa-alueita ei ota huomioon. Olen kuitenkin päättänyt, että Suomen sisällä en aijo enää lentää, vaikka paljon kotona helsingissä käynkin. On kuitenkin todella vaikeaa pysyä päätöksessä (tähän mennessä onnistunut💪🏻) ja olla lentämättä, kun sillä pääsee niin paljon nopeemmin ja välillä puolet halvemmallakin, kuin junalla. Ajattelusta, että lentokone lentää eniveis ostin lipun tai en (sesongin ulkopuolella vielä varmaan melko tyhjänä..) pitäisi päästä eroon. Samaan aikaan kuitenkin mietin josko lähtisin lontoossa käymään ystävän luona, koska liput ovat niin halpoja ja pakko myöntää, että lähtisin lyhyelle kaupunkilomalle mielellään vaikka tiedän kuormituksen. Ristiriitaisia juttuja, jotka turhauttaa kyllä todella paljon. Mutta hienoa, että otit asian käsittelyyn, se on mielestäni askel jo eteenpäin. Olisi mielenkiintoista lukea täältä muistakin kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvistä ongelmista mitä matkailuun tulee. Oot loistava kirjottaja ja susta kyllä huomaa, että ajattelet paljonkin asioita! :) jatka samaan malliin!

  • Kiki sanoo:

    Kiitos tärkeästä aiheesta! Toivottavasti keskustelu jatkuu laajalti ja pitkään! Niinkin ihanaa kuin matkailu on niin sen imagosta pitäsi tehdä vähemmän ”coolia” jotta sen vetovoima mielikuvissa vähenisi. Eli lentomatkan tekemättä jättäminen ei olisikaan uhraus vaan oikeastaan ihan kiva juttu… ja kotimaan matkailusta enemmän hehkutusta ( muustakin kuin Lapista joka pian tulvii turistia ja roskaa..)

  • napanöyhtä sanoo:

    Hurmaavaa selittelyä, miksi juuri sinun ei tarvitse muuttaa tapoja. Mene itseesi ja kasvata omatunto, edes meidän muiden vuoksi.

    • Krisse sanoo:

      Veikkaan, ettei napanöyhdänkään kulutus ole maailman kestävimmällä tasolla, länsimainen tietokonetta käyttävä ihminen kun on, joten ihan hirveästi ei kannata tuomita bloggaajaakaan. Silti ymmärrän tuohtumuksen, sillä näitä kaikkia matkailun hiilijalanjälkikirjoituksia tuntuu vaivaavan tämä sama selittelymalli. Ymmärrän toki halun puolustella omaa matkustusta mitä erilaisemmilla syillä, eihän kukaan halua vain julistautua itsekkääksi länsimaiseksi ihmiseksi, joka tuhoaa maapalloa omaksi ilokseen. Tätä me valitettavasti kuitenkin teemme, hurjaan tahtiin.

      Lisäksi nämä selittelypostaukset ovat hieman hämmentäviä. Halutaan tuoda esiin kuinka matkustelu tuhoaa maapalloa, mutta halutaan samalla kirkastaa omia syitä matkustelulle, eikä aikomuksenakaan ole sitä lopettaa. Mikä tällaisen postauksen tarkoitus sitten on? Kertoa muille, että matkustelkaa te vähemmän? Selitellä itselle (ja muille), että vaikka nyt paljon matkustankin, olen silti ihan hyvä ihminen? Kaikista heikoimmilla jäillä ollaan kyllä mielestäni silloin, kun omaa itsekästä matkustelua puolustellaan joidenkin toisten palmukuvilla, samassa liemessä tässä ollaan kaikki maapalloa kilpaa tuhoavat ihmiset.

      • Buujaa sanoo:

        Word. Word, word, word.

        Mihin näillä postauksilla oikein pyritään? Omatunnon puhdistukseen ja omien lentomailien mitätöintiin?

        Ei valitettavasti onnistu. Miten olisi vuosi lentämättä? Empiiristen todisteiden valossa voisin ottaa tällaiset kirjoitukset hieman vakavammin.

  • VV sanoo:

    Kiitos Henriikka. Olen odottanut tällaista blogiheräämistä kauan. Hyvä, että laitoit keskustelun alulle.

    Olen pohtinut omaa lentämistäni ja matkustuskäyttäytymistäni viimeaikoina hyvin paljon. Muistan, kuinka opiskeluaikana yksi tärkeä kriteeri oli se, että pääsisin tulevaisuuden työssäni matkustamaan paljon. Sitä nyt teenkin, ja se on tietenkin upeaa, mutta samalla hyvin, hyvin ahdistavaa. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun uskalsin sanoa asiasta pomolleni ääneen ja jättäytyä pois yhdeltä reissulta.

    Tunnistan helposti itsessäni piirteen, että pyrin selittämään omaa lentämistäni sillä, että se olisi jotenkin erityisen tärkeää. Läsnäoloni ja työni olisi siis muka tärkeämpää kuin päästöt, joita tuprutan taivaalle. Teenhän työkseni kehitysyhteistyötä, koulutan ihmisiä uusiutuvasta energiasta, monitieteisestä ja kestävästä ajattelusta, ilmastonmuutoksesta. Samalla tässä on suuri ristiriita, sillä työni on maapallollemme myös hyvin haitallista.

    Osallistuin pari viikkoa sitten konferenssiin, jossa pääpuhujana oli ympäristöpsykologi. Hän puhui dissonanssista, eli siitä, miten puheemme ja arvomme ovat täydellisessä ristiriidassa tekojemme kanssa. Saatamme olla autottomia vegaaneja (koska se on myös tällä hetkellä elämäntapana tosi coolia) mutta laajempi oman käytöksen analyysi unohtuu, jos tarjoutuu matka kaukomaille. Sekin on coolia. Selitystä haetaan siitä, että matkailu avartaa silmiä ja sydäntä, ja paikalliset tarvitsevat matkailusta saatavia tuloja. Toki tämä on totta, mutta silmien sulkemisen ja selittelyn sijaan tosi asiat on joskus pakko kohdata. Eikä viikon shoppailumatka New Yorkiin oikeasti muuta maailmaa avoimemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi. Ihmiset kuulevat paljon mieluummin miellyttäviä valheita kuin epämiellyttäviä totuuksia.

    On myös hyvin ristiriitaista, miten matkustamme upeiden luontokohteiden perässä, mutta läsnäolomme luultavasti vain pahentaa tilannetta. Sukellusvideo HS:n sivuilla Balin muovilautoista sai todella voimaan pahoin, kun ajattelenkin miten samanaikaisesti moni lusikoi smoothiebowlia luomukahvilassa (perulaisista avokadoista ja marokkolaisista pensasmustikoista, tietty). Toivon, että luontomatkailuinto kanavoituisi kotimaan retkeilyksi ja lähimatkoiksi, eikä kaikkien todentotta tarvitsisi matkustaa vaikkapa Islantiin. Kaikki eivät yksinkertaisesti voi matkustaa Islantiin.

    Olen samaa mieltä siinä, että jokainen teko maapallomme hyväksi on merkityksellinen, eikä todellakaan ole vähäpätöistä, että kovin moni tuntuu lopettaneen lihansyönnin viime vuosina, tai harkitsee kahteen kertaan vaateostoksiaan. Toivon kuitenkin, ettemme tuudittaudu ajatukseen, että teemme jo ”tarpeeksi”. Vaikka iso osa päästöistä syntyykin Suomen ulkopuolella, olet ehdottomasti oikeassa siinä, että vastuu on kaikkien. Sitä paitsi suhteellisesti suomalaisen hiilijalanjälki on maailman suurimpia. Ympäristömme ei katso valtionrajoja. Vaikka muutokset saattavat tuntua radikaaleilta ja rajuilta, ei meillä oikeastaan ole vaihtoehtoa. Ympäristön kantokyky ja luonnonvarojen riittävyys ovat absoluuttisia, ja tietyn pisteen jälkeen tilanne ei ole enää tasapainotettavissa.

    Elämän ei silti tarvitse olla ankeaa kitsastelua, vaan jännitystä, elämyksiä ja onnea voi yrittää löytää myös vähemmän kuluttavasti. On jotenkin absurdia miten itsekin on ajautunut tilaan, jossa kuvittelee, ettei onnea voi olla ellei sähköpostilaatikossa ole ainakin yksiä lippuja odottamassa. Siispä suurkiitos myös siitä, että kannustat ihmisiä elämyksiin ja onneen myös arjessa, ei vain päiväntasaajalla. Jos ja kun kuitenkin edelleen matkustamme, yritetään tehdä se harkiten, kauemmin, ja kestävämmin. Ei anneta matkailun haittapuolien dominoida sitä kaikkea hyvää, mitä sen kautta voi tehdä.

    Toivon todella, että muutkin somevaikuttajat tarttuvat aiheeseen yhtä rehellisesti ja suorasti kuin sinä ja Sara. Selittelyjen aika on ohi, ja muutokseen on helpompi tarttua yhtenä rintamana.

    Rakastetaan tätä upeaa maapalloamme myös tekojen kautta.

    • R* sanoo:

      Hienosti kirjoitettu.

    • Hanna sanoo:

      Kiitos, tämä oli tosi hyvä kommentti! Ja kiitos tietty myös Henriikalle pohdituttavasta postauksesta! (En seuraa säännöllisesti yhtäkään blogia, mutta saatoit juuri saada minusta aktiivilukijan.)

      Postauksessa pyydettiin vinkkejä luotettavasta tahosta, jonka kautta voisi kompensoida omia päästöjään. Muistelen, että tuttavani suosivat itse joskus David Suzuki Foundationia, https://davidsuzuki.org. (Tavoitteena heillä oli kompensoida toiselta mantereelta saapuvien häävieraidensa matkapäästöt, mikä oli kerrassaan ihana ajatus!)

      VV, onko sinulla laajempaa tietoa näistä? Kysyn, koska koulutuksesi käsittelevät ilmastonmuutosta… :)

      • VV sanoo:

        Mä oon itse maksanut Atmosfairin ja ClimateCaren kautta. Mitään vedenpitävää vastausta mulla ei ole, koska koko päästökauppajärjestelmä ei oikein toimi. Tällä hetkellä vastuu on näillä järjestöillä, jotka sitten tukevat hankkeita, joissa joko estetään uusien päästöjen syntyminen (esim. puunpolttamisen sijaan ruoka tehtäisiin tai vesi puhdistettaisiin tehokkaamman keittimen avulla tai likainen vesi filtteröitäisiin keittämisen sijaan) tai sitten päästöjä pyritään absormoimaan (esim. puita istuttamalla). Yleensä kannattaa valita hanke jolla on lukuisia positiivisia kerrannaisvaikutuksia. Esimerkiksi vesifiltteri parhaassa tapauksessa ehkäisee puunpolttoa, metsäkatoa, vähentää naisten aikaa puunhaussa, vapauttaa aikaa muille töille, vähentää sisäilman pienhiukkaspäästöjä, suojelee ekosysteemiä, jne. Toinen hyvä esimerkki voisi olla maatalousjätteen hyödyntäminen energiantuotannossa, jolloin bioenergia korvaa fossiiliset, luo uusia työpaikkoja, ja tuo tuloja viljelijöille aiemmim arvottomasta jätteestä.

        On hyvä kuitenkin muistaa, että hankkeet ovat usein aika pieniä, niiden todellisia ilmastovaikutuksia voi olla vaikea laskea, ja tällä hetkellä mekanismi tosiaan perustuu ainoastaan vapaaehtoisuuteen. Eri laskurit laskevat summat eri tavalla. Kovin halpa hinta pitkästä kaukolennosta on enemmäkseen varmaan anekauppaa… Toki sekin on parempi kuin ei mitään. Kannattaa valita taho, jolla on jokin päästökauppa sertifikaatti (esim Gold Standard) ja jonka hanke on hyvin perusteltu. Pelkkä puun istutus on riski, koska se saatetaan hakata pian kuitenkin, tai siihen voi iskeä tauti.

        Kiva kun kysyit! :)

    • Riina sanoo:

      ”Osallistuin pari viikkoa sitten konferenssiin, jossa pääpuhujana oli ympäristöpsykologi. Hän puhui dissonanssista, eli siitä, miten puheemme ja arvomme ovat täydellisessä ristiriidassa tekojemme kanssa.” ah, tämä! En ole eläissäni tuntenut niin huonoa omaatuntoa kuin matkustettuani kestävän kehityksen konferenssiin toiselle puolelle maailmaa matkalaukullinen pinssejä ja paperiesitteitä mukana.

  • Nimetön sanoo:

    Aika tekopyhää. Yksi yhdensuuntainen lentomatka vastaa vuoden lihansyöntiä vs kasvissyöntiin (en nyt löytänyt linkkiä tähän, googlesta löytää). Tottakai jokaisella teolla on jotakin merkitystä, mutta lentomatkustus on se saastuttavin. Matkaaminen ei todellakaan avarra, jos menee vaan turistikohteeseen altaalle makaamaan. Ja tätä tekee lähes kaikki suomalaiset. Omaan yksityisauton ja koen, että nämä itseään parempina pitävät maailmanparantajat eivät ymmärrä, että saan ajella sillä aika paljon ja syödä lihaa sen rinnalla, mitä he saastuttaa planeettaamme lentämällä. Olen lentänyt neljännesvuosisadan aikana elämässäni yhteensä 14h. Ja voin olla siitä ylpeä. Tommoset pienet ”kompensaatiot” on aikalailla vaan omantunnon puhdistamiseksi, ei oikeasti hyvän tekemiseksi.

  • Elina sanoo:

    Oon kattonu viime aikoina tosi paljon dokumentteja ja yks juttu mikä on jäänyt mieleen olj se että kaikki maailman kulkuneuvot tuottaa 13% kaikista kasvihuonepäästöistä kun taas lihantuotanto yksinään 55%. Tottakai olis parempi, että jokainen meistä paljon matkustelevista alkais miettimään reissujaan, mutta tä fakra sai mut harkitsemaan ennemminkin lihansyönnin lopettamista kuin lentojen vähentämistä :)

    • VV sanoo:

      Tää on varmasti totta, mutta kannattaa tarkastella lukuja ei vain globaalilla, vaan myös henkilökohtaisella tasolla. Kasvissyönti ja runsas lentely on varmasti paljon kuluttavampaa kuin kohtuullinen lihansyönti (vaikka en todellakaan kannusta siihenkään). Mun mielestä meillä ei ole varaa valita, vaan petrata täytyisi ihan kaikessa. Oman hiilijalanjälkensä (melko yksinkertaisetetusti ja karkeasti) voi muuten laskea vaikka täältä: https://elamantapatesti.sitra.fi/

      • VV sanoo:

        Ja tällä globaali vs. henk-koht näkulmalla viittaan siihen, että vain hyvin pieni osa väestöstä lentää, mutta huomattavasti suurempi osa maailman väestöstä syö lihaa. Siksi lentopäästöjen osuus on vielä koko potista pieni. Se on kuitenkin hurjasti kasvamaan päin, ja jos jos kaikki myös lentäisivät, oltaisiin aika tukalissa oloissa jo nyt.

  • Aava sanoo:

    Tunnen helpotusta siitä että tästä aiheesta saa vihdoinkin puhua. Olen 34-vuotias enkä ole lentänyt koskaan, en koe jääneeni mistään paitsi. Tuloni mahdollistaisivat kohtalaisen matkustelun ja kulutuksen mutta nämä asiat eivät tuota minulle iloa. Toki toisinaan kiinnostaisi juuri Islanti, Uusi-Seelanti ja tahtoisin nähdä valaita Norjassa. Fakta on vaan se että vaikka miten ihailisin luonnon kauneutta ja eläimiä noissa kohteissa, ihailemani luonto ja eläimet vain kärsivät siitä.

    Työpaikalla matkailusesonki on käynyt kuumana lokakuusta asti, jokainen työyhteisössä kertoilee reissusuunnitelmistaan ja käydyistä kohteista. Olen ainut joka ei reissaa mutten ole sitä mainostanut vaikka kiukku noista puheista tuleekin. Muutamakin henkilö metsästi halpaa aurinkokohdetta äkkilähtönä, selityksenä se että kunhan johonkin pääsisi. Osa oli pettyneitä matkoihinsa, sää oli huono ja ruoka tympeää. Vaikuttaisi kovin avartavalta kokemukselta.

    Tiedän olevani monessa mielessä oman elämäni kevytversio Pentti Linkolasta (aivan, hyvin ristiriitainen henkilö hänkin) mutta soisin muidenkin ottavan hieman lisää vastuuta kulutuskäyttäytymisestään. Oma syntini on auto jonka tarvitsen työni takia (julkisiin sopimattomat työajat) sekä kaksi pienehköä koiraa jotka syövät lihaa. Koirien hankintaa en voi puolustella millään.

    Kunhan kirjoitin ajatuksiani, en halua saarnata kun en itsekään tee kaikkea sitä mikä olisi mahdollista. Ehkä arkeaan ulkomaille karkaavat voisivat keskittyä enemmän siihen hyvään mikä olisi kotimaassakin mahdollista?

    Loppuun vinkki hyvästä lahjoituskohteesta

    http://www.luonnonperintosaatio.fi/

    • ReetaJohanna sanoo:

      Aava, sinusta tuli tältä seisomalta minun idoli <3 Itse olen lentänyt ihan tarpeeksi ja tuntenut siitä aivan järjettömän huonoa omatuntoa. Ja olen asunutkin ulkomailla. Tykkään edelleen reissaamisesta, mutta se ei enää ole paskan fiiliksen arvoista. En pysty mitenkään ravistamaan paskan ihmisen viittaa pois yltäni lentäessäni.
      Mielestäni lentämisen ei tarvitse olla kansalaisoikeus ja se saisi olla paljon, paljon kalliimpaa. Ehkä sitä mietittäisiin sitten tarkemmin.
      Tänä vuonna onkin meillä tiedossa pelkkää kotimaan matkailua. Kolme meille uutta kansallispuistoa. Odotan innolla!

      Ja se on vielä sanottava, että ulkomaille matkustaminen ei ole ainoa tapa avartaa itseään. Lukekaa ja tutustukaa uusiin ihmisiin.

      Pidän siitä, että asiasta keskustellaan kunnolla. Luen säännöllisesti joitakin blogeja, mutta reissujutut ohitan. Minua ne eivät saa haluamaan matkustaa enemmän, vaan aiheuttavat pelkän vastareaktion. Olisipa kiva lukea sellaista matkablogia, mikä keskittyy vain lähimatkailuun (kotimaan matkailuun). Hmm, tai ehkä rupean itse kirjoittamaan sellaista…

  • Емйлйа й Нуутй sanoo:

    Mielenkiintoista keskustelua. Itse olen aika vähän lentänyt, ensimmäisen kerran 19-vuotiaana ja sen jälkeeen 5 kertaa eli yhteensä 6 reissua (edestakaisin) ja nyt 24-vuotiaana olen havahtunut ekologisempaan elämään ja päättänyt lopettaa lentämisen. Autoa minulla ei ole, mutta kanaa ja kalaa syön muutaman kerran viikossa ja minulla on lihansyöjä kissa. Ja niitä kuumia suihkuja. Olen kuitenkin havahtunut siihen että ns. luopuminen ja vähempään tyytyminen oikeasti antaa myös takaisin aika paljon. Tosi kliseistä mutta pieniäkin asioita arvostaa enemmän ja huomaa että kaukomatkailua, shoppailua tai muuta turhaa ei niin kaipaakaan. Toivottavasti tämä Henriikan teksti saa monet miettimään asioita ja vähentämään lentämistä ja muuta kuluttamista.

  • Kirjasto sanoo:

    Mä olen itse päättänyt, etten lennä. On miljoonia muita tapoja matkustaa, kuin lentäminen. Suosin lähimatkailua, Suomessa, Skandinaviassa eritoten. Koitan elää muutenkin mahd. ekologisesti, mutta lentäminen on se isoin juttu, joka hiilijalanjälkeen lopulta vaikuttaa. Toki koitan elää itse muutenkin pienesti, kasvisruokapainotteisesti ja kuluttamatta. Mutta lähimatkailu on toisaalta just siistiä. Oppii löytämään seikkailuja ihan eri tavalla. Samoissa paikoissa on tullut käytyä useasti, mutta aina löytää jotain uutta.
    Itseään voi avartaa muutenkin. Mulla on esim. e-mail kirjekavereita ympäri maailmaa! :) Oppii sitä kautta ihan hirmuna eri kulttuureista, ja saa paljon kuvia ja kuulumisia. Vaikken nouse lentokoneeseen, on onneksi paljon asioita, jolla tavoin maailmaa voi nähdä ja kokea muutenkin.

  • Suvi sanoo:

    Paine tässä kannattaisi kohdistaa lentoyhtiöihin ja lentokonevalmistajiin. Heillä on todelliset mahdollisuudet vaikuttaa.

    Fact: alle 10% kiinalaisista omistaa passin. Kun maailman trendejä seuraa, ei lentäminen ole loppumassa – päinvastoin.

  • Kaisa sanoo:

    Hyvin kirjoitettu pohdiskeltu postaus ja tarpeellinen keskustelunavaus. Oli ilo lukea pääosin asiallisia kommentteja ja erilaisia mielipiteitä.

    Haluaisin ottaa osaa keskusteluun siitä näkökulmasta, että itse blogiasi ja haastamiasi bloggaajia lukevana tunnen pääseväni tutustumaan moniin maihin, kulttuureihin ja elämyksiin kuvienne ja kertomustenne kautta. Tämä ei kuitenkaan usein sytytä minussa tarvetta alkaa varailla omia lentoja ja raivata tilaa taas uudelle matkalle. Koen pikemminkin maailmani avartuvan jo tekstejä lukiessani ja jotain uutta oppiessani. Tämähän on myös se maali, johon monet matkailuohjelmat tähtäävät. Niissä paikalle on luultavasti lennätetty koko kuvausryhmä.

    Mielestäni kaikkien pitäisi miettiä lentokäyttäytymistään ja sen tarpeellisuutta. Samaan aikaan kuitenkin suuri osa lennoista on eri yritysten edustajien tekemiä liikematkoja, enkä ole ainakaan kuullut että tästä olisi paljon julkista keskustelua. Bloggaajia ja heidän tekojaan on paljon helpompi kyseenalaistaa ja avata keskusteluyhteys heidän kanssaan, mutta samalla pitäisi mielestäni pyrkiä nostamaan keskusteluun myös yritysten edustajien jopa viikoittaiset liikematkat ja niiden tarpeellisuus.

    Keskiluokan kasvaessa esim. Aasian väestörikkaissa maissa, tulee lentomatkustelu väistämättä kasvamaan. Pitkään jatkuneen korkean elintason teollisuusmaista on helppo saarnata vasta vaurastuville omien virheiden toistosta, mutta mielestäni meillä ei ole siihen mitään oikeutta. Kasvissyöntibuumin jyllätessä koto-Suomen kuplassamme lihansyönti kasvaa globaalisti jatkuvasti. Ei meillä ole varaa tai oikeutta kieltää asioita, jotka saastuttavat ympäristöämme ja ilmastoamme, kun maapallon massat pääsevät viimein nauttimaan samoista etuoikeuksista missä me olemme kylpeneet jo vuosikymmenet.

  • Heiari sanoo:

    Tässä kaverin kanssa laskeskeltiin ajankuluksi (lennolla:)), että nykyliikennekoneet kuluttavat sen noin 2-4l/100km kerosoinia per matkustaja. Riippuen tietenkin hieman koneen täyttöasteesta ja koneesta. Co2 päästöistä tuntuu löytuvän huonosti tarkkaa dataa pois lukien uusien koneiden mainokset, joissa luvataan 25-75% pienemmät päästöt kuin vanhoissa koneissa.

    En nyt tähän hätään löytänyt linkkiä, mutta muistaakseni lentoliikenne tuottaa kolmanneksi eniten liikenteen tuottamasta hiilidioksidista. Auto -ja laivaliikenne olivat vielä selvästi edellä.

  • Junttipulla Savosta sanoo:

    ***”Kasvissyöntibuumin jyllätessä koto-Suomen kuplassamme lihansyönti kasvaa globaalisti jatkuvasti.”

    Lihansyönti kasvaa myös Suomessa. Ideologiset kampanjat eivät ole kääntäneet kulutuksen nousua laskuun. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kaikkea lihansyöntiä ei voi niputtaa yhteen. Lihaakin voi syödä vähemmän tai enemmän haitallisesti.

    Itse aiheesta kirjoitin kommenttini tuonne Satun blogiin.

    http://www.salamatkustaja.com/2018/03/matkustan-ympari-maailmaa-co2-paastot.html?showComment=1521159885103#c1037856657545809087

  • Essi sanoo:

    Ihanaa, että kirjoitit aiheesta! Opiskelen matkailua AMKssa ja kestävyys on selkeästi ollut tärkein ja suurin teema koko opintojen kohdalla. Siltikään siitä ei mielestäni ole tuotu tarpeeksi puolia esille. Ehkäpä otan jonain päivänä tämän tekstin esille! :)

    Ja olisi ihana lukea esimerkiksi miten otat kestävyyden ja ympäristön huomioon kotimaan matkailussa, varusteissa yms!

  • Merikilppari sanoo:

    Tämän kirjoituksen jälkeen ei ole epäilystäkään, ettetkö Henriikka olisi mun ehdoton lempparibloggaaja.
    ♡ ×10000

  • Lenu sanoo:

    Kiitos paljon, että nostit blogissasi esiin lentämisen ongelmallisuuden. Lentämisen boigotoinnista puhuminen vaikuttaa joissain tilanteissa tosiaan olevan lähestulkoon tabu. Kuten joku ylempänäkin kirjoitti, niin samoin itse olen todella usein tilanteissa, kun vertaillaan halpojen lentolippujen hintoja, matkustuskertoja kaukaisiin kohteisiin tai eri lomakohteita. Näissä tilanteissa ei huvita olla pahanilma lintu, joka nostaa keskustelun ekologiset ongelmat esiin.

    Mutta en ole itseni kohdalla pystynyt rehellisesti perustelemaan, että vastuullista ja tarpeellista lentämistä olisi olemassa. Jos minulla ei ole aikaa matkustaa kohteeseen maata pitkin esimerkiksi junalla, niin miksi minun pitäisi lähteä niin kauas?

    Moni muukin perustelee samoin kuin tässäkin blogitekstistä perustelit matkustamista maailmankuvan avartumisella ja toisaalta ihmisten samanlaisuuden huomaamisella. Ja nämä ovat tärkeitä elementtejä, joita koen itsekin matkustamisesta saaneeni. Mutta tosiaan, minä olen jo sen kokenut, miksi minun pitäisi aina vain jatkaa ja matkustella lisää?

    Ystäväni on ratkaissut tämän dilemman mielestäni todella upealla tavalla. Hän haluaa edelleen avartaa maailmankuvaansa ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja erilaisiin ihmiskuviin kuormittamatta kuitenkaan ympäristöämme. Siksi hän lukee paljon kaunokirjallisuutta. Nerokasta! Kirjojen avulla pääsee mielikuvitusmatkalle ihan mihin tahansa aikaan tai paikkaan. Kirjojen sivuilta voi upota jonkun toisen pään sisään, ja se jos mikä opettaa empatiaa, eli sitä avarakatseisuutta.

    Miltä tämä kuulostaa? Voiko kirjojen avulla ”korvata matkustamisen”? Vai onko itse päästävä haistamaan ja maistamaan koko kokemus paikan päällä?

  • Henna sanoo:

    Vau, upea teksti ja upeita kommentteja! Menin ihan sanattomasti. Ihanaa, että tästä aiheesta aletaan puhua julkisesti <3

  • Moi. Kunnioitettava avaus ja erinomainen teksti – vaikean asian monta kulmaa hyvässä paketissa. Olen itse pohtinut asiaan liittyvän tekstin julkaisemista kutakuinkin saman verran, ja nyt kun kutsu kävi niin ei auta kuin laittaa se julki.

  • Anni sanoo:

    Tää osui ja upposi, koska varsinkin viime vuonna Hong Kongissa asuessa mahanpohjassa alkoi kipristellä: normaalisti pyrin menemään pitkille, usean viikon tai kuukauden matkoille, mutta ahneuksissani ja ajanpuutteessa lensin ympäriämpäri Aasiaa. Rahaa ja aikaa säästääkseni lensin Japanin sisällä junan tai bussin sijaan, menin ihan lyhyeksi aikaa Koreaan lentosähläyksen vuoksi… Ensimmäistä kertaa tunsin tuon kuvailemasi huonon omatunnon, kun lentämisestä ei ihan täysin nauttinutkaan.

    Yleensä olen osannut selittää lentämisen sillä, että olen mennyt jonnekin pidempiaikaisesti. Opiskelen ulkomailla, joten menen usein kotiin kerran pari vuodessa ja muitakin reissuja tulee tehtyä. Mentaliteettini on kuitenkin, että pitkiä matkoja ei voi tehdä vain jokusen viikon takia. Jos menisin haaveilemaani Keski-Amerikkaan, matkan pitäisi kestää ainakin pari kuukautta. Minusta hidas, elämäntapamatkustus is the way to go: liftaaminen, polkupyöräily, vaikka sitten mantereen poikki käveleminen. Ehkä joku päivä olen tuolla levelillä, nytkin menen aina julkisilla tai liftaten.

    Mielessäni kompensoin kasvissyönnillä, kierrätyksellä, bambuhammasharjalla ja toisen käden vaatteilla, mutta onhan se totta että olen vähän hypokriitti. Enemmän pitäisi keksiä. Siitä olen samaa mieltä että vastuu on jaettu ja pienetkin teot ovat tärkeitä :)

  • Mari Vee sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja. Mutta miten käy suomalaisen maaseutuelinkeinon jos me kaikki olisimme kasvissyöjiä? Mielestäni lähellä tuotettu puhdas ja kotimainen ruoka, joka pitää sisällään kohtuullisesti lihaa, kalaa, kanaa ja maitotuotteita riistasta puhumattakaan on paitsi terveellistä, myös paljon ekologisempaa kuin toiselta puolen maapalla tuodut idut, siemenet sun muut marjajauheet. Meillä on superfoodeja ihan omassa maassamme. Meidän vesi on yksi maailman puhtaimmista ja ruokamme on terveellistä ja puhdasta. Toivon, että valinnoissa huomioitaisi nämäkin seikat. Monet maaseutuyrittäjät ovat monen polven tilallisia ja tekevät hartiavoimin työtä sen eteen, että meillä on vielä kotimaista valittavaa kaupoissa. Ruokahävikki on asia, johon olisi hyvä puuttua. Eräässä tutkimuksessa on todettu, että kaupat ovat saaneet hävikin todella hyvin aisoihin mm lahjoittamalla ruokaa seurakunnille, jotka puolestaan jakaa ruokaa eteenpäin. Suurin hävikki tulee nykyisin kotitalouksista. Leipää menee roskin selvästi eniten. Ylipäätään kokkailutaidot ja mielikuvituksen käyttö tähteiden käytössä vähentäisi kotitalouksien hävikkiä ja säästäisi rahaakin.

    Ja mitä tulee autoiluun, niin tokihan se on isommassa kaupungissa helpompaa kun kaikki on lähellä tai julkinen liikenne pelaa. Maaseudulla välimatkat ovat usein pitkiäkin ja julkista liikennettä on vähän tai ei ollenkaan. Auto on siis välttämätön ja on aika tekopyhää sanoa maalla asujalle, että vähennäppäs autoilua.

    Asioilla on monia puolia ja tämäkin kommentti on vain yksi muiden joukossa. Kunnioitetaan toistemme mielipiteitä. Muutoksia pitää tapahtua, mutta me kaikki emme voi olla autottomia kasvissyöjiä. Lisäksi hatunnosto useille vähävaraisille perheille, jotka ostavat sitä mitä rahalla saavat. Heillä esim ruokahävikkiä tulee varmasti vähemmän kuin muilla tuloluokilla.

    • VV sanoo:

      Ei kasvissyönti tarkoita perulaisia superfoodeja. Moni omaa ruokavaliotaan lihattomaksi tai maidottomaksi muuttanut haluaa syödä myös lähellä tuotettua. Entäpä se suomalainen liha, joka kasvaa brasilialaisella soijarehulla? Tai viljelty lohi, joka rehevöittää Itämerta? Suomalaiset liha- ja maitotilalliset voisivat ottaa nykyisen kasvisruokatrendin tosissaan. Kotimaiset viljat, vihannekset, juurekset, marjat ja palkokasvit ovat kaikkein paras ratkaisu.

      • Mari Vee sanoo:

        Et ilmeisesti tiedä, että rehu on valtaosaltaan kotimaista. Ja menepä kertomaan tuo näkemyksesi lihatilalliselle. Ei sinulla ole mitään oikeutta tuomita kenenkään lihansyöntiä ja ammatinvalintaa olla esim lihatilallinen.

        Ja tiedäthän sen, että viljelymaatakin lannoitetaan ja kyllä; sekin saastuttaa jos sitä ei tehdä oikein. Ja lannoitteita tulee myös Suomen lisäksi muualta. Eli otit kommentissasi kantaa vain rehuun.

        Kasvissyönnissä ei eletä pelkästään viljoilla ja marjoilla. Valitettavan paljon vegaanijuustokorvikkeita sun muita lihajalostekorvikkeita (jotka muuten sisältävät paljon lisäaineita) tuodaan ulkomailta jolloin ne eivät ole ekologisesti järkeviä verrattuna lähitilan luomulihaan.

        Ja onko paljonkin lisäaineita ja osin ulkomailta tuotu kasvisruokavalio ekologisempaa ja terveellisempää kuin mahdollisimman puhdas, lisäaineeton kotimainen monipuolinen ruoka joka sisältää lihaa, kalaa, kanaa, riistaa?

        En koe, että olet yhtään parempi ihminen kuin minä. Ja oletan että et itsekään sitä luule.

        Lisäksi olisi hyvä selvittää maataloudessa käytettyjen rehujen alkuperämaa ennenkuin vaittää, että yleisesti kaikki käyttävät ulkomailta tuotua rehua. Tuskin olet ottanut tietoa suoraan maatiloilta. Suomalaisen luomulihan ja suomalaisen lihakarjan ja maitokarjankin ruokinta on säädeltyä puuhaa ja Suomessa meillä on onneksi asit niin hyvin, että kun paketissa lukee millä ruokittu niin sitä voi hyvällä omallatunnolla ostaa. Osa varmasti ruokkii sillä brasilialaisella rehulla, mutta älä oikeasti yleistä asiaa. Ja riistan kohdalla väitteesi ei voi paikkaansa pitääkään.

        Mua vaan jotenkin kummastuttaa tämä asetelma, jossa lihansyöjästä tehdään pahis ja jotkut kuvittelevat olevansa niin paljon parempia. Järkeviä valintoja jokainen järkevä ihminen haluaa tehdä. Siihen kuuluu järkevä kuluttaminen ja kierrättäminen eikä toisten arvostelu kiillottaen omaa kehää.

        • Saara sanoo:

          ”Ei sinulla ole mitään oikeutta tuomita kenenkään lihansyöntiä ja ammatinvalintaa olla esim lihatilallinen.”

          Kyllä muuten on. Maapallo ja sen luonnonvarat ovat meidän yhteistä omaisuuttamme ja jos joku haluaa sitä tuhota paljon enemmän kuin oman hengen ylläpitämiseksi on tarpeen, niin meillä kaikilla on oikeus sanoa, että nyt riittää. Minulle on aivan sama, mitä joku tekee omalle keholleen, mutta se mitä joku tekee tälle maapallolle, on myös minun asiani.

          Ikinä en ole lihansyöntiä kritisoinut omaa kuvaani kiillottaakseni. Olen huolissani maapallosta ja luonnonvarojen riittävyydestä tuleville vuosikymmenille. Nykyisenlainen lihansyönti ei mahdu siihen yhtälöön mitenkään.

          Suomalaisten maitotilallisten on vain jossain vaiheessa keksittävä uusi elinkeino. Elinkeinojen katoamista on tapahtunut koko historiamme ajan ja aina on korvaavia löytynyt tilalle.

          • Mari Vee sanoo:

            Kiitos näkenyksestäsi. Toivon, että menet kertomaan tuon kasvotusten tilallisille ja kerrot samalla heidän tulevan toimeentulonsakin. Ja monille vähävaraisille myös. En tuhoa mielestäni maapalloa yhtään enempää kuin sinäkään. Jos olet eri mieltä niin toivon siitä laskennallista perustelua faktojen muodossa juuri minun kulutukseni kannalta. On varsin kurjaa ja epäasiallista, että koet olevasi parempi ihminen kuin minä ja moni muu kaltaiseni. Eikös me ihmiset ollakaan kaikki samanarvoisia? Ja miksei kaikkien mielipiteet olekaan sallittuja?

          • Saara sanoo:

            Hyvä MariVee. En pysty vastaamaan sinulle suoraan, joten vastaan tähän.

            ”Toivon, että menet kertomaan tuon kasvotusten tilallisille ja kerrot samalla heidän tulevan toimeentulonsakin. Ja monille vähävaraisille myös.”

            Voin mennäkin ja samalla voimme miettiä, että mitä he tekisivät seuraavaksi. Parempi lienee muuttaa suuntaa nyt kuin jatkaa epäekologisen elinkeinon harjoittamista ja mahdollista kasvattamista hamaan tappiin.

            ”En tuhoa mielestäni maapalloa yhtään enempää kuin sinäkään. Jos olet eri mieltä niin toivon siitä laskennallista perustelua faktojen muodossa juuri minun kulutukseni kannalta.”

            Tähän lienee mahdotonta ottaa kantaa, kun en tiedä sinusta mitään, etkä sinä minusta.

            ”On varsin kurjaa ja epäasiallista, että koet olevasi parempi ihminen kuin minä ja moni muu kaltaiseni. Eikös me ihmiset ollakaan kaikki samanarvoisia? Ja miksei kaikkien mielipiteet olekaan sallittuja?”

            Totesin ainoastaan, että minulla ja muilla on oikeus kritisoida esimerkiksi lihansyöntiä ja karjatalouselinkeinoa ekologisilla perusteilla. Katson, etteivät nämä asiat ole ainoastaan yksilön valintoja, sillä ne vaikuttavat meihin kaikkiin. En sanonut, että olisin parempi ihminen. En myöskään ajattele olevani parempi ihminen kuin kukaan muukaan. Ajottain ainoastaan ihmettelen, että miksei ihmisiä kiinnosta enempää.

            En todellakaan halua syyllistää yksilöä ja haluaisin kannustaa jokaista kohti ekologisempaa elämää. Jossain määrin tuntuu kuitenkin siltä, että ihmiset provosoituvat todella herkästi tämän aihepiirin ympärillä. Näin koen tässäkin keskustelussa käyneen. Hyökätään sen sijaan, että käytäisiin rakentavaa ja järkevää keskustelua. Se on sääli. Tarkoitan tällä myös itseäni, olisin voinut tuoda edellä olevan mielipiteeni esille ystävällisimmin ja vähentää provosoimisriskiä.

        • VV sanoo:

          Hei Mari. En tuomitse henkilökohtaisesti ketään ihmistä, mutta lihansyönnin yleisesti kyllä varmast tuomitsen, aivan kuten Saara totesikin. Ihminen voi aivan hyvin elää ruokavaliolla joka on vähemmän kuluttavaa tälle maapallolle, eikä siihen tarvita sellaisis liha- ja maitomääriä kuin suomalainen nyt syö.

          Ikävää että teet kovin suoria johtopäätöksiä kasvissyöjistä. Kaikki eivät esimerkiksi syö ulkomaalaisis vegaanijuustoja. Kuten sanoin, kotimaisella sesonkiin perustuvalla vegaaniruualla pärjää vallan hyvin, ja kyllä, sen ympäristökuormitus on huomattavasti pienempi kuin sekaruokavalion.

          Tilanne on myös se, että suurin osa suomalaisista ei syö pääasiassa luomulihaa, järvikaloja ja riistaa. Se on täysin eri keskustelu, kuin se todellisuus missä nyt elämme. Liha voi olla tuotettu suomalaisella rehulla, tai sitten ei, mutta harvan lautasella se on luomua. Itseasiassa monissa ravintoloissa liha saattaa olla jopa ulkomaalaista, broileri esimerkiksi Thaimaasta. Tiesitkö, että norjalainen lohi (jota suomalaiset eniten kaloista syövät), saatetaan pakata Aasiassa, ennenkuin se lennätetään takaisin Eurooppaan?

          Kuten itsekin sanoit, viljelymaata lannoitetaan. Ihmisiä voisi kuitenkin ruokkia huomattavasti tehokkaammin ja vettä säästäen, jos emme ensin viljelisi rehua, jota syötetään eläimille, joita sitten syömme. Yhden palikan (lihan) vähentäminen tuosta ketjusta tarkoittaa myös suurempaa ruoantuotantoa, ja se onkin yksi keino millä globaalista ruokapulasta voitaisiin päästä eroon (hyvän varastoinnin ja säilytyksen lisäksi).

          En ole sanonut olevani parempi ihminen, eikä tämä keskustelu liity siihen. Ikävää että provosoiduit noin kovin. Realiteetti on kuitenkin se, että yhden lihakilon ilmastopäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin vaikka kaurakilon.

          Tämä artikkeli on aika tyhjentävä, jos luulet että ihmiset kirjoittavat näitä kommentteja vain omaa paremmuutta esitelläkseen. Kyse ei ole siitä, vaan kyse on meidän kaikkien tulevaisuudesta tällä maapallolla.

          https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2367646/

    • N sanoo:

      Itse maalla asuneena en voi allekirjoittaa väitettä, että olisi tekopyhää kehottaa vähentämään yksityisautoilua, koska sitä pystyttäisiin tehostamaan paljon. On totta, että välimatkat on pitkiä, minkä takia monet kokevat auton omistamisen välttämättömäksi. Kuitenkin esimerkiksi kimppakyytejä pitäisi hyödyntää paljon enemmän, koska sehän vasta älytöntä onkin että ihmiset ajelevat yksin työmatkoja päivittäin. Omassa kotikaupungissani monet ihmiset käyttävät autoa myös lyhyisiin välimatkoihin taajaman sisällä eli mielestäni autonavaimiin tartutaan välillä liian helposti pelkästä tottumuksesta.

  • Nana sanoo:

    Nostan hattua, että kykenet tällaiseen itsekriittiseen lähestymistapaan – kritisoimaan koko ammattisi ydintä. Suoraan sanottuna ”matkailun avartavuus”, ”pelon vähentäminen” yms. kauniit korulauseet ovat omasta mielestäni ruman totuuden peittelyä nätillä valheella. Ilmastonmuutos on ja tulee olemaan ihmiskunnan suurin kriisi lähivuosikymmeninä ja eteenpäin, kuten pakolaisvirroistakin huomataan. Esimerkiksi Syyrian kriisissäkin on elementtejä, jotka on suoraan yhdistettävissä ilmastonmuutokseen. Ihmisiä kärsii ja kuolee asian vuoksi jo tälläkin hetkellä, moni joutuu jättämään tutun kotinsa ja muuttamaan slummeihin tai lähtemään pakolaiseksi.

    Lifestyle-bloggaaminen puolestaan ei tietenkään ole suunnattu näiden tai muiden kehittyvien maiden ihmisten hyväksi. Yksittäinen silpomisenvastainen kampanja ei tätä ydinasiaa muuta. Lifestyle-bloggaaminen on suunnattu rikkaiden teollisuusmaiden hyväosaiselle, kuluttavalle luokalle, ja muokkaamaan näiden ihmisten tarpeita ja mielihaluja sekä kulutuskäyttäytymistä. Money talks, ja siksi sinullakin on tuo työ: yritykset haluavat, että yhä useampi kuluttaa ja matkustaa. Olet osa tätä koneistoa, joka luo niitä tarpeita ja kulutuskäyttäytymistä. Tämä on pohjimmainen totuus. Tuloksena on yhä enemmän hiilidioksidipäästöjä ja yhä enemmän kuluneita ja saastuneita kohteita.

    Miten voitaisiin torjua ilmastonmuutosta ja auttaa kehittyvien maiden ihmisiä muutenkin tulemaan toimeen? Pitäisi tehdä juuri päinvastoin kuin kaltaisesi lifestyle-bloggaaja: pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen niin, että he eivät halua matkustaa ja kuluttaa yhä enemmän, vaan vähentää sitä. Mitä tulee empatian ja ymmärryksen kasvattamiseen, tutkimusten mukaan romaanien lukeminen ajaa saman asian ja laittaa asettumaan muiden nahkoihin. Ehkä pitäisi kannustaa ihmisiä lukemaan tarinoita eri kulttuureista matkustamisen sijaan?

    Kehittyvien maiden ihmisten elinkeinojen ja pärjäämisen suhteen taas oikeasti tehokasta olisi se, että rikkaat valtiot lakkaisivat säätelemästä maailmankauppaa niin, että hyötyvät kehittyvien maiden kustannuksella erilaisten rajoitteiden ja pakotteiden avulla, jotka estävät kehittyviä maita kehittämästä omaa talouttaan pitkäjänteisesti ja pakottavat nämä esim. halpojen raaka-aineiden myyntiin rikkaille maille. Kansainvälisen talouspolitiikan muutos siis olisi avainasemassa, ei se, kuinka monta lifestyle-bloggaajan innoittamaa turistia saadaan lennätettyä johonkin toiselle puolelle maailmaa.

    Lopuksi haluan tavallaan pyytää anteeksi ja todeta, etten tarkoita hyökätä erityisesti juuri sinua vastaan kommentillani. Tämä on vain näkemykseni ilmiöstä kokonaisuutena (lifestyle-blogit ja matkustelu), eikä ilmiö tosiaankaan lepää sinun harteillasi yksilönä. Ilmiö sinällään saisi puolestani olla kuollut, kuopattu ja unohdettu – mutta en voi sanoa, että osaisin välttämättä itsekään kieltäytyä, jos tarjottaisiin työtä joka mahdollistaisi matkustelua ja elämyksiä. Kerran täällä elävänä yksilönä on kovin vaikea tehdä päätöksiä ja uhrauksia tulevien sukupolvien ja kaukaisten kansojen hyvinvointi päällimmäisenä mielessä, ihminen on sillä lailla rajallinen.. siksi vastuun ei pidäkään olla yksilöillä, vaan tarvittaisiin rankkaa säätelyä ja ohjausta.

    • VV sanoo:

      Tämä oli erinomainen kommentti koko alasta, kiitos!!

    • Rs sanoo:

      Täysin samaa mieltä! Kiitos upeasta kommentista ja ajatusteni sanoittamisesta.

    • Saara sanoo:

      Juuri näin!

      Shoppailu, matkustelu, remppaaminen, ruokahifistely, materiaali-intensiiviset harrastukset… Kaikki ovat saman ilmiön erilaisia ilmentymiä: hyvintoimeentulevien ihmisten käsitys hyvästä elämästä on järkyttävän kytköksissä kuluttamiseen ja aina vaan kiihtyvällä tahdilla. Jos miettii nyt vaikka perisuomalaista hiihtoharrastusta, niin ei tainnut 50 vuotta sitten olla ihmisillä erikseen perinteisen suksia ja luistelusuksia ja vielä erikseen pakkaskelille ja suojasäälle.

      Nykyisentasoinen kuluttaminen ei puolestaan olisi mahdollista ilman köyhempiä maita, jotka valmistavat kulutustuotteemme. Valmistavat tuotteita, joiden tuottaminen aiheuttaa niin paljon ympäristöpäästöjä, että heidän päästessään samaan taloustilanteeseen, on maapallomme jo tuhottu. Tämän lähteen (http://uc-carbonneutralitysummit2015.ucsd.edu/_files/Bending-the-Curve.pdf) mukaan kolme miljardia maailman köyhimmistä ihmisistä tuottaa vain 5 %:ia kaikista ympäristöpäästöistä! Tämä tieto saa vatsan kääntymään.

      Ongelma on siis todellakin se, että käsityksemme hyvästä elämästä sisältää aina jonkinasteista liikakulutusta. Tämän pitäisi muuttua. Meidän pitäisi haluta kuluttaa vähemmän ja elää kuten vanhempamme esimerkiksi 1970-luvulla. Meidän pitäisi haluta matkustaa korkeintaan junalla Eurooppaan ja korjata rikkirakastamiamme vaatteita loppuun asti. Meille pitäisi riittää pieni kerrostalokaksio ja sukulaisilta perityt huonekalut. Runsas ruokapöytä jouluisin ja tomaatteja kesäisin.

    • Katariina sanoo:

      Kommentoijan kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni bloggaajan sponsoroidut matkat, joissa on tarkoitus kertoa ja näyttää/mainostaa matkakohdetta, ovat ikävämpi asia kuin omakustanteiset lomat. Ja nekin omakustanteiset lomat voisi jättää blogien ulkopuolelle? Tarkoitan tällä juuri sitä, että ne inspiroivat kymmeniä tai satoja lukijoita lentämään kyseisiin kohteisiin.

      Asiaa Henriikalla riittää varmasti vaikka matkapostaukset jättäisikin pois. Ja vieläpä painavaa ja kiinnostavaa asiaa :)

  • Ella sanoo:

    Ihanaa että tästä vihdoin puhutaan! Oon itsekin miettinyt tätä paljon viime aikoina. Kauhulla seurannut miten huolettomasta sinnetänne lentelystä on tullut normi blogimaailmassa ja sitä kautta elämäntyyliä markkinoidaan tavalliselle kansalle. Bloggaajat varmasti nauttivat saadessaan tehdä unelmien työtä: matkailla, kuvata ja kirjoittaa upeissa kohteissa. Mutta varjopuolena tällainen, tosiasiassa äärettömän epäekologinen elämä saadaan näyttämään entistä coolimmalta lukijoiden silmissä. Kieltämättä olen miettinyt, miten omatunto pysyy puhtaana. Itsekin rakastan matkustamista ja minulla olisi siihen varaakin (aika harvalla ei olisi, kun lennot nykyään on niin halpoja). Olen silti vähentänyt lentämistä viime vuosina niin että teen sitä max. kerran vuodessa. Nyt viime lentomatkasta on vuosi ja olen ajatellut, että oikeastaan pärjään ilmankin. En halua lopettaa matkustamista, mutta haluan tehdä sen itseäni huijaamatta jolloin se on myös paljon nautinnollisempaa. Loppuelämäni matkat taittukoot junalla, laivalla, bussilla, pyörällä ja jalkaisin. Onhan hitaammin matkustamisessa muitakin hyviä puolia kuin ekologisuus… Todennäköisesti paljon suurempia seikkaluita luvassa kuin joku 2 viikon makoilu Thaimaan rannalla.

  • Milli sanoo:

    Hirveän tärkeä aihe! Usein blogeja lukiessa on tullut mieleen, että miettiikö se joku siellä ruudun toisella puolella tätä asiaa ollenkaan. Monet blogit on jopa alkaneet hieman tympäisemään kun miettii sitä jatkuvan kaukomatkailun ilmastolle aiheuttamaa kuormaa. Nostan kyllä hattua että nostit aiheen esiin, toivottavasti muutkin tarttuvat siihen.

    Toisaalta taas en tiedä olenko mikään moralisoimaan. Jos saisin itse samalla tavalla tilaisuuksia, tarttuisinko niihin? Matkustamista rakastavana ymmärrän kyllä, että päätös on järjettömän vaikea.

    Olen itse vegaani, ostan kaiken käytettynä, välttelen muovia jne. Olen ekoihminen monella tavalla. Euroopan sisäiset lyhyet viikonloppulomat olen lopettanut kokonaan, ennen tein useamman vuodessa. Opiskelijan budjetti auttaa kyllä tässä :D.

    En halua lopettaa matkustamista, vaan olen ajatellut, että lyhyiden pyrähdysten sijaan panostan pitkiin reissuihin ja maata pitkin kulkemiseen. Lennän harvemmin ja viivyn kohteessa pidempään. Ehkä tämäkin voisi olla jotain muodikasta slow lifea, ”hidasta matkustamista”.

  • Lukija sanoo:

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Rohkeaa nostaa tämä aihe esille.

    Ensinnäkin, yhdyn johonkin edelliseen kommentoijaan edellä. Jäin miettimään, mikä on tämän postauksen lopullinen viesti? Lentäminen on pahasta, pitäisi vähentää, mutta haluan edelleen matkustaa ja nautin siitä, eli lennän? Ovatko tästä kirjoituksesta poikivat blogikirjoitukset vain omantunnon puhdistamista? Jonkun ajan kuluttua pöly laskeutuu ja jatkuu sama lentoralli, kun kirjaimellisesti lennetään kuvaamaan niitä omia pakaroita Balille ja milloin minnekin?

    Olen paljon miettinyt myös matkustamista ja sitä, miten paljon oma maailmankuva siinä avartuu. Onko suurin osa tekemistä matkoistamme kuitenkin vaan puhdasta konsumerismia? Miten avartuu maailmankuva sillä Balin matkaajalla, joka yöpyy valkoisten lakanoiden hotellissa, juo smoothieta Instagram-vegaanikahvilassa ja kuvaa kankkujaan auringonlaskussa? Kuinka paljon suodatamme matkoilla näkemäämme ja kokemaamme vain oman viitekehyksemme ja kuplamme läpi? Voisiko syvempää ymmärrystä toisia kulttuureja kohtaan tulla esimerkiksi sohvalla romaaneja lukemalla?

    Ovatko ylimääräiset, vapaaehtoisesti maksetut korvaukset lentojen hiilidioksidipäästöistä myöskin vain omatunnon puhdistamista? Vaikka nämä korvaukset käytettäisiin esim. ympäristönsuojeluprojekteihin, hiilidioksidipäästöjä tulee joka tapauksessa. En tiedä olenko mustavalkoinen, mutta en näe oikein muuta mahdollisuutta kuin lopettaa lentäminen, jos tälle asialle halutaan muutosta. Lentämistä ei voi oikeuttaa ja kompensoida sillä, että on kasvissyöjä/ei autoile/asuu ahtaasti/käyttää blogiyhteistyön kautta saatua bambuhammasharjaa.

    Tämä kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla hyökkäys sinua vastaan, vaikka hieman kärkkäästi nyt osallistunkin keskusteluun. Kiitos kun nostit asian esille!

    • VV sanoo:

      Erinomainen kommentti!

    • June sanoo:

      Komppaan – hyvä kommentti, joskin hyvä on alkuperäinen tekstikin! Jonka lopullinen tarkoitus oli varmasti nimenomaan keskustelun herättäminen – sekä puolesta että vastaan. Tarkastelemme yhdessä asiaa monesta eri näkökulmasta, ja ehkä jossain vaiheessa päädymme ratkaisuun, joka on kompromissi luonnon täydellisen tuhoamattomuuden ja oman näkemisen ja kokemisen halun välillä. :)

  • U sanoo:

    Hienoa ja tärkeää pohdintaa, kiitos Henriikka! Samoja ajatuksia olen itsekin pyöritellyt. Kirjoitan tätä kommenttia meren takaa ja vaikka matkustaminen on suurin iloni ja täällä on ihanaa, on pakko pohtia, että oliko tämäkin reissu taas aivan välttämätön. Ensi kerralla kun matkajalkaa vipattaa, painun rinkan kanssa metsään.

  • Aino Huotari sanoo:

    Olen jo pitkään odottanut tätä, että Suomessa ja maailmalla erittäin seuratut ihmiset ottaisivat kantaa ilmastonmuutokseen ja sitä kiihdyttäviin ilmiöihin. Olen siis erittäin kiitollinen siitä, että kirjoitit asiasta avoimesti ajatuksiasi ja tunteitasi esille tuoden. Myös kritiikkisi omaa työtäsi ja alaa kohtaan on erittäin tervetullutta. Saman keskustelun toivoisin avautuvan kaikilla aloilla. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että ihmiset uskaltaisivat puhua asiasta, vaikka heillä ei olisikaan taustallaan alan koulutusta tai muuten vain valtavaa tietomäärää. Jostain kun on aloitettava.

    Luin tekstisi lisäksi kommenttiketjua. Mielestäni siellä oli pääosin hyvää pohdintaa ja perusteltuja argumentteja. Halutessamme asia on tosiaan mustavalkoinen; tiedämme, mistä suurimmat päästöt syntyvät ja voisimme hypoteettisesti lopettaa sellaisen toiminnan, joka ympäristöä turmelee. Tähän skenaarioonhan kommenteissa raskaimmat kritiikit nojaavat. Ajatukseen: ”Jos tiedät mitä lentäminen aiheuttaa, mikset vain lopeta sitä?”

    Ihmisiä on helppo syyllistää ja pieniä arjen tekoja kutsua tekopyhäksi. Aiheesta keskustelua voi soimata oman tunnon puhdistamiseksi. Mutta mitä näillä haetaan takaa? Sitä, että henkilölle tulee niin paha ja syyllinen olo, että hän kertaheitolla vaihtaa elämänsä suunnan? Jos kaiken tämän energian saisi kanavoitua rakentavaan keskusteluun päättäjien suuntaan eikä yksittäisten ihmisten sättimiseen, saataisiin varmasti enemmän aikaan. Sättimisen sijaan voi kääntyä kysymään itseltään, mitä voisin tehdä harrastukseni parissa, työpaikalla, lähipiirissäni. Kuinka saisin ääneni kuuluviin politiikassa, voisinko kenties kirjoittaa äänestämälleni kansanedustajalle tai allekirjoittaa kansalaisaloitteen, jolla useita ympäristöongelmia pyritään saamaan eduskunnan käsiteltäviksi.

    Mielestäni ei ole mitään vikaa siinä, että rehellisesti kertoo pitävänsä matkustamisesta. Tai siinä, että kokee oppineensa sen kautta paljon. On aika vaikea lähteä arvottamaan yksilöiden henkilökohtaisia kokemuksia. Pakettimatkalla yhden henkilön kohtaaminen voi olla jollekin yhtä arvokas kuin kuukauden reissulla pientä kyläyhteisöä tutkimassa olleen henkilön. Yksikin kohtaaminen voi muuttaa ajattelua ja elämän suuntaa. Toki tällaisia kokemuksia voi saada kotipaikkakunnallaan tai kotimassa matkustaessa yhtälailla.

    Se, että kirjoitit tekstin, tavoittaa varmasti tuhansia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole aihetta aiemmin pohtineet. Kerrot jo tehneesi konkreettisia muutoksia omassa elämässäsi ja tekeväsi niitä jatkossakin. Purat avoimesti vyyhtiä, josta ollaan ennen oltu hiljaa. Mitä jos kolmasosa blogisi lukijoista jättää kirjoituksen inspiroimana muutaman ulkomaanmatkan vuodessa tekemättä, valitsee suorat lennot, alkaa kasvispainotteiseksi ruokailijaksi, vaihtaa sähkösopimuksensa kestävään uusiutuvaan ja alkaa karttaa muovia. Eikö tällä ole jo suurempi vaikutus yhteensä, kuin että lopettaisit itse matkustamisen kokonaan?

    Toivon, että lentämistä aletaan pian verottamaan ja kuluttamiemme tuotteiden hinta määräytyy esimerkiksi niiden hiili/vesijalanjäljen mukaan. On totta, että tämä käytävä keskustelu rajaa ulkopuolelle vähäosaisimmat, joiden elämässä prioriteettina on selvitä. Heillä ei ole välittämättä varaa valita, mutta monella meistä on. On muistettava, että juuri vähävaraisten, ahdingosa olevien elämäänsä ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaiten ja siksi koen, että me, joilla on vaikutusmahdollisuuksia (lompakollamme) kannamme vastuun myös muista.

    Toivoisin, että ihmiset omaksuisivat ajattelutavan, että kaikilla ympäristön hyvinvointia edistävillä valinnoilla ja toimintamalleilla on väliä. Jos joku aloittaa pienestä ja heti joku on huutamassa, että tuo on tekopyhää, tekeekö henkilön mieli jatkaa? Mitä jos kommentti olisikin, ”Hei hienoa, seuraavaksi kannattaa kokeilla tätä!” En täysin ymmärrä joko/tai ajattelua. Jos ei lennä, miksi silti on pidettävä kiinni lihansyönnistä tai jos lentää, miksei jättäisi lihaa lautaseltaan? Lihansyöntiä on mielestäni myös kankeaa perustella elinkeinonmenetyksellä – elinkeinot ovat aikojen saatossa mukautuneet vallitseviin olosuhteisiin ja kestämättömät rakenteet tulevat varmasti muuttumaan ja ihmiset löytämään uusia ansaitsemisen malleja. Kotimainen kaurabisnes varmasti vain voimistuu, joten miksei jollakin aikavälillä tuettaisi liha/maitotilallisia siirtymään siihen vaikka sukupolven vaihdoksen myötä?

    Olen itse huomannut, että ekologisempi elämäntapa on kuin peli, joka ruokkii itseään/koukuttaa oivaltamisen ja ilon kautta. Kertomalla omista oivalluksista/valinnoista, kuten juuri teet, levität sanomaa, joka tarttuu. Suun avaaminen on ensimmäinen askel ja toivottavasti jokaista ajatusta seuraa konkreettinen teko, meidän kaikkien kohdalla.

    Olen mukana talviurheilijoiden ilmastoliikkeessä Protect Our Winters Finlandissa, joka on laatinut polun talvien pelastamiseksi. Kannattaa tutustua siihen, jos pähkäilee sitä, mistä aloittaa. http://www.protectourwinters.fi/polku-talvien-pelastamiseen/

    Tämä on hyödyllinen sivusto myös, jos kiinnostaa vertailla eri matkustusmuotojen päästöjä ja vaihtoehtoisia reittejä! http://ecopassenger.hafas.de/bin/query.exe/en?L=vs_uic&amp;

    Halutessaan voi myös tehdä ilmastolupauksen, jolla kannustetaan kansalaisia puolittamaan päästönsä http://myrskyvaroitus.fi/ilmastolupaus/

    Se että ympäristöaiheista puhuminen nimetään ”saarnaamiseksi” tai ”paasaamiseksi” saisi muuttua jo. Et ole hankala, jos otat aiheita esille, et ole hankala jos kerrot haluavasi juhlissa kasvisruokaa tai jättäväsi matkan ulkomailla asuvan ystäväsi luokse. Raskainta kritiikkiä osakseen saavat usein ne, jotka ottavat ilmastonmuutoksen tai muut ympäristöongelmat esille. En ole täydellinen, mutta olen silti mielummin äänessä kuin hiljaa. Olen joidenkin mielestä tekopyhä, mutta jatkan silti omassa elämässäni matkaa kohti kestävämpää elämäntyyliä.

    Kiitos kirjoituksestasi! Jaa sitä mielelläni omissa kanavissani.

    • Kiitos tästä kommentista! Arvostan tämäntyyppistä perusteltua kirjoittamista kovasti, samoin arvostan myös Henriikan panosta asian esilleottamiseen. Itse pohdin kovasti samoja asioita ja mietin myös kaikkia muitakin kuluttamiseen/elämyksiin liittyviä juttuja, mutten ole täysin osannut omaa tietäni näissä asioissa valita. Haen siis vieläkin ja nämä kirjoitukset antavat pohjaa taas ryhtyä miettimään asioita omalta kannalta, rolimalleja siis tarvitaan. Uskon myös, että ”hieman paremmin joka päivä”- asenne kantaa pitkälle, koska asioiden pysyvästi muuttaminen vaatii aikaa.

  • Aino Huotari sanoo:

    Edelliseen kommenttiin haluaisin vielä lisätä sen, että yhteiskuntamme toden totta tarvitsee uusia ihanteita. Tähän tarvitaan roolimalleja ja niitä ovat esimerkiksi bloggaajat. Toki vastuu on myös kuluttajalla itsellään. Tarvitaan uusia ihanteita, jotka perustuvat kaiken kuluttamisen karsimiseen ja vastuullisempiin valintoihin. Millaista on esimerkiksi kolmekymppisten ihanne-elämä? Millaisten asioiden omistamista ja millaisten asioiden tekemistä siinä ikäryhmässä ihannoidaan ja katsotaan ylöspäin? Ehkä identiteettiä rakennetaan tulevaisuudessa enemmän arvojen pohjalta. Vähemmän on yhteiskunnallisesti ok. Myös talouden pitää pyrkiä yhä rohkeammin askelin kohti kiertotaloutta, jossa ei enää synny jätettä vaan uusia raaka-aineita ja jossa omistajuus vaihtuu yhä useammin jakamiseen/lainaamiseen/vuokraamiseen. Kiertotalouden piiriin kuuluvia tuotteita ja palveluita käyttäen voi viedä arkielämäänsä huomattavasti kestävämpään suuntaan. Matkabloggaajien kohdalla tätä periaatetta voi tukea kertomalla kohteista löytyvistä palveluista, jotka noudattavat tätä mallia. Samoin voi vinkkailla järjestöistä, jotka tarjoavat turisteille mahdollisuutta osallistua paikalliseen ympäristötyöhön. Kehitysehdotusten ja positiivisen palautteen antamista silloin kun on onnistuttu ei pidä unohtaa.

  • -mirkku- sanoo:

    Tahtoisin kertoa mietteitäni liittyen aiheeseen ”matkailu avartaa” varsinkin kun sitä tunnutaan usein käytettävän puolustuksena omalle kestämättömälle lentomatkailulle. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja ahminut läjäpäin tietokirjoja ja eri maiden kirjallisuutta. Nykyään myös netti on tiedon suuri aarreaitta, kunhan muistaa lähdekriittisyyden. Katson säännöllisesti dokumentteja eri puolilta maailmaa. Asuin nuorempana kansainvälisellä alueella ja myös koululuokkani ovat olleet hyvin kansainvälisiä. Minulla on tälläkin hetkellä maahanmuuttajia kaveripiirissä. Olen seurustellut useammankin ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa. Minulla on myös useita ulkomaalaisia kirjeenvaihtokavereita. Pääosan uutisista luen ulkomaalaisista uutispalveluista. En jotenkaan pysty allekirjoittamaan väittämää että vain matkustaminen avartaa maailmankuvaa varsinkin kun suurin osa matkustajista hengailee lähinnä turistikohteissa.

    Mitä tulee ihmisenä kasvamiseen niin kaikki eivät Suomessakaan elä keskiluokkaisessa pumpulissa, vaan jos empaattisuuttaan tahtoo kehittää ja auttamishaluaan hyödyntää, niin kaikenlaisiin elämänkohtaloihin pystyy tutustumaan myös kotimaan kamaralla. Ja myös täältä käsin pystyy tekemään esimerkiksi lahjoituksia muihin maihin. Oikeastaan jos on siinä asemassa että täytyy oikein hakemalla hakea haasteita elämäänsä jonkin hienon itsensä kehittämisen hengessä niin pelkästään jo se kertoo erittäin etuoikeutetusta asemasta. Sellaisella ihmisellä on varaa hankkia tietoa maailmasta ja kasvaa ihmisenä muutenkin kuin maapalloa tuhoavalla tavalla.

    Tämä ei nyt ollut hyökkäys ketään kohtaan ja olen itsekin joskus elämässäni matkustanut lentokoneella. Halusin vain osallistua mielenkiintoiseen keskusteluun :)

  • Siiri sanoo:

    Kiitos tekstistäsi, Henriikka! Olen pohtinut paljon samoja asioita.
    Suosittelen lukemaan tämän: https://rakkaudestammelajiin.com/2017/10/29/kohtuullisuuskynassa-nico-rissanen-lentavat-vegaanit-eli-keskitymmeko-oikeisiin-asioihin/

  • Halina sanoo:

    Haluaisin takertua sen verran tähän ”matkailu avartaa”-argumenttiiin, että se on sama asia kuin väittäisi oppineensa uuden asian pelkästään istumalla koulun luentosalissa. Ainakaan itse en kyllä ole oppinut yhtään mitään uutta maailmasta rantatuolilla tai italialaisessa kahvilassa. En siis voi perustella itsekästä ja nautintoihin keskittyvää lomamatkailua henkisen kehityksen kautta. On myös erikoista, että elämme globaalissa maailmassa emmekä muka voisi kokea eri kulttuureja täällä Suomessa. On erikoista, että täytyy lentää afrikkaan asti kokemaan ruokakulttuuria kun täällä asuu paljon ihmisiä, jotka osaavat kokata sitä meille (helpointa on vaikka vierailla joka vuotuisessa maailma kylässä festivaalilla). Olen saanut suomessa yhtä hyvää italialaista pitsaa kuin italiassa. Olen tutustunut nepalilaiseen, kiinalaiseen ja japanilaiseen ruokalulttuuriin käymättä ikinä koko maassa. Minä tunnen jokaisesta maasta henkilön suomessa. Täällä pystyy harrastamaan samoja asioita kuin kohdemaassa. Jos haluat kokea kamppailulajeja ja oppia jotain kulttuurista – varaa judotunti. Se että lennät japaniin ja otat kirsikankukkakuvia turisti kohteessa, ei opeta mitään syvällisempää maailmasta tai kulttuurista. Se on sama kun aasialaiset tulevat käymään joulupukkimaassa ja lapsissa olettaen ymmärtävänsä suomalaista kulttuuria. Miyä hyötyä siitä on, että he kertovat blogeissaa poroista ja joulumaasta painottaen ”avartaneen maailman katsomustaan päästyään taputtamaan suomalaista poroa”. :D

    Tämä siis vain yleinen ajatus, joka itselläni heräsi. Me olemme jo osa göobaalia maailmaa, ja saamme tietoa vaikka mistä kanavista. Itse en edes luea matkablogeja siitä syystä, että niiden sisältö on turhaa. Jos haluan lukea kohdemaasta, seuraan maan uutisia ja tutustun paikallisiin internetin välityksellä. Miksi austraalialainen kysyisi austraalialaiaelta millaista suomessa oli? Järkevämpää etsiä joku suomalainen ja seurata hänen blogiaan suomesta jos haluaa oppia jotain muutakin kun vain hotellitärppejä.

    • Gus sanoo:

      Sitten sanoisin, että olet matkustanut monen tapaan väärällä tavalla. On aivan höpön höpöä väittää, etteikö matkailu avartaisi, sillä useat tutkimukset todistavat sen muun muassa vähentävän rasismia, lisäävän avoimuutta ja luovuutta sekä parantavan itseluottamusta – kunhan matka kestää tarpeeksi kauan. Tutkimuksissa korostuvat termit ”cultural immersion” ja ”culture shock”, jotka ovat avainasemassa mielen avartamisen suhteen. On totta, että näitä harvoin saa pakettimatkalla, mutta ei niitä kyllä saa romaanista tai katufestareiltakaan. Kohteessa tuleekin viettää mielellään kuukausia ja kohtaamisten tulee ravistella. Kulttuureista voi toki oppia kotonakin, mutta mielen todellista, suvaitsevaisuuden lisääntymiseen johtavaa avartumista harvemmin tapahtuu kotisohvan turvallisessa nurkassa.

    • VV sanoo:

      Todella hyvä pointti ja kommentti! Tästä olisi kivaa saada lisää pohdintaa.

  • Jenna sanoo:

    Upea kirjoitus ja todella tärkeä avaus! Olen miettinyt aivan samoja asioita ja kipuillut pitkäänkin jo matkustamisen ekologisuuden kanssa. Pitää kirjoittaa tästä itsekin jotain.

  • S sanoo:

    Hei te kaikki kommentoijat! KIITOS maltillisista ja monipuolisia näkökulmia esiin nostavista kommenteistanne -teidän ansiosta sain jälleen tunteen, että järkeviä ihmisiä on olemassa ja kyllä asiat tulevat vielä muuttumaan. Työ jatkukoon!

  • matkailija sanoo:

    Hyvä postaus! Lennot altistaa myös säteilylle 😫

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.