Haasteena alhainen hemoglobiini

Kaupallinen yhteistyö: Midsona & Asennemedia

Minulla on aina ollut alhainen hemoglobiini, ja niin on äidillä ja siskollanikin. Muistan, kuinka ala-asteella arvo napattiin sormenpäästä joka vuosi ja vain kerran pääsin vertailuissa kerhoon yli 130-arvolla. Liikuntaluokilla kilpailuhenki saattoi joskus yltää esimerkiksi verikokeisiin, ja muistan harmitelleeni omaa matalaa arvoani, vaikka tiesinkin sen johtuvan pitkälti perinnöllisyyssyistä.

Viimeksi arvo otettiin tammikuussa ja silloin se oli 122. Arvo ei ole siis kovin kummoinen edelleenkään, vaikka mahtuukin juuri viitearvoihin (naisella 117–155 g/l). Aina välillä olen syönyt satunnaisia rautakuureja, mutta vasta viime vuosina lihattomaan ruokavalioon siirryttyäni olen tajunnut, miten ehdoton rautalisä itselleni olisi.

Liian yksipuolinen ravintokin voi aiheuttaa raudanpuutetta, vaan en usko sen olevan itselleni iso ongelma. Vaikken syökään lihaa, niin syön reilusti kalaa ja rakastan vihreitä kasviksia, papuja, parsakaalia, cashew-pähkinöitä, linssejä, kananmunia ja muuta rautapitoista. Mutta koska hemoglobiinin rakentamiselle olennaista B12-vitamiinia saa vain eläinperäisestä ravinnosta, on minun pitänyt lisätä ruokavaliooni kyseinen vitamiini purkista.

Toisaalta keliakiani voi olla myös osaltaan vaarantamassa toisen hemoglobiinin ja punasolujen valmistuksessa tarvittavan vitamiinin eli foolihapon riittävän saannin, sillä foolihappoa on reilusti täysjyväviljassa.

Kolmantena erityishuomion alaisena asiana pidän tiukkaa treenaamista. On-off-urheilijana liikuntarytmini ja -tapani vaihtelevat arjessa suuresti ja minun tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota raudansaantiin nimenomaan tiukkoina treenikausina, sillä liika treenaaminen voi altistaa anemialle kiihtyneen hapen kuljettamisen ja hikoilun vuoksi.

En ole huomannut satunnaisia väsymysjaksoja lukuun ottamatta, että melko alhainen hemoglobiinini vaikuttaisi elämääni. Toisaalta, en taas ole koskaan kokeillut rautakuuria yhtäjaksoisesti kovin kauaa, joten voi hyvin olla, että saattaisin huomatakin eron.

Eniten on harmittanut, etten ole vielä koskaan saanut luovuttaa verta. Raja luovuttamiselle on 125. Rautakuurit saavat hetkellisesti rauta-arvoni koholle, mutta olen myös kuullut, että rauta-arvoja ei saisi ulkoisin avuin nostaa luovuttamista varten. Argumentteja on kuulunut puolesta ja vastaan. Ja vaikka verenluovutuspisteillä usein jaetaankin rautakuureja, nehän ovat sitä varten, että luovuttamisesta hetkellisesti laskenut hemoglobiini saataisiin takaisin koholle. Tietääkö kukaan ruudun sillä puolen asiasta enemmän? Haluaisin todella kovasti luovuttaa verta.

Aloitin pari viikkoa sitten vihdoin syömään rautaa ja vitamiineja myös ulkoisesti. Floravitalin gluteeniton rautaliuos sisältää myös sitä peräänkuuluttamaani B12-vitamiinia. Jos väittäisin, että olen hyvä muistamaan kaikki vitamiinit ja pillerit, niin valehtelisin. On siis hyvä, että samasta purkista tulee mahdollisimman paljon tarvittuja aineita samalla kertaa. Rautavalmisteessa on mukana myös C-vitamiinia, joka edistää raudan imeytymistä.

Säilöntäaineeton Salus Floravital on Floradix-rautavalmisteen hiivaton, gluteeniton ja makeuttamaton vaihtoehto, joka on suunniteltu erityisruokavaliota noudattaville kuten keliaakikoille, hiiva-allergisille tai vegaaneille raudan saannin täydentämiseen. Pullosta naukkaillaan pieni annos kahdesti päivässä, sillä se imeytyy paremmin pienemmissä erissä. Retronnäköinen pullo on melkoinen jötkäle, joten siitä riittää pitkäksi aikaa, ja vaikka liuos ei mitään viiniä olekaan, niin maku on varsin ok.

Onko meitä muita, joilla hemoglobiini huitelee viitearvojen alarajoilla? Varmasti löytyy niitäkin, joille alhaiset rauta-arvot ja anemia ovat oikeasti iso ongelma.

On se kyllä tylsää, että kasviksista ja viljoista saatava rauta imeytyy kehnommin kuin eläinperäisten tuotteiden. Se tuntuu jotenkin epäreilun epäloogiselta, kun haluaisi kuitenkin olla löytämässä kaikkia perusteluita, miksi lihaa voisi hyvin syödä vähemmän. Mutta onneksi purkista voi napata vaikka mitä tarpeellista tänä päivänä, eikä omasta hyvinvoinnista tarvitse missään tapauksessa karsia.

Energistä, rautaista viikkoa kaikille!

-Henriikka

21 kommenttia

  1. aino 16.4.2018

    Itselläni on myös aina ollut matalanpuoleinen hemoglobiini, kuten molemmilla vanhemmillani. Verenluovutus on ollut aika tuuripeliä, joskus arvot ovat olleet sen 122 ja joskus juuri ja juuri 125. Mutta sain yllättävästä vinkistä avun tähän! Mulla on huono ääreisverenkierto, kädet ja varpaat ym. aina vähän viileät. Eräs hoitaja vinkkasi, että ennen hemoglobiinin ottamista kannattaa lämmittää käsiä esimerkiksi vedellä. Olen paristi kokeillut nyt tätä ennen verenluovutusta ja arvoni ovat nousseet 131! Vaikka edelleen olen kasvissyöjä ja nykyään myös melkein vegaani, kylmät sormet olivatkin olleet se ongelma :D

    Vastaa
    • Juu, totta. Nyt ainakin Jyväskylän luovutuspisteellä oli ihan maininta siitä, että jos kätesi ovat kylmät, käy ensin lämmittämässä ne hanan alla. Kylmät kädet vääristävät hemoglobiinia.

      Vastaa
      • Henriikka 7.8.2018

        Oikeesti! Onpa yllättävä ja yllätävän helppo keino. Mitähän ihmettä, ikinä en oo kuullutkaan. Meen ensi kerralla kuumavesipullot käsissä tiskille! :D

        Vastaa
  2. Roosa 16.4.2018

    Täältä löytyy kohtalontoveri. Oon ottanut juuri kyseistä rautalisää kuuriluontoisesti ja haluan tuoda ilmi haittapuolen: ainakin omalla kohdalla hampaat otti aika voimakkaasti väriä itseensä ja valkoinen hohde oli mennyttä. Onneksi aktiivihiili auttoi. :D

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Hei tosi hyvä, että kerroit tästä. Hampaat on mulle tärkeät ja täytyy kyllä pitää silmällä, miten ne tästä tykkäävät.

      Vastaa
  3. Hep! Hemoglobiinini on aina kiikkunut niukin naukin satasen yläpuolella, mutta eipä tuo sen kummemmin ole elämääni vaikuttanut. Voisinkin pitkästä aikaa testata rautakuuria ja sen vaikutuksia.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Joko ennätit kokeilla? Oletko huomannut vaikutuksia?

      Vastaa
  4. Lipe 16.4.2018

    Mulla ei ole koskaan mittauksissa ollut yli sadan! Mutta hyvin pyyhkii, olen energinen enkä kalpeakaan. Aikansa lääkärit yritti ties mitä saadakseen sen nousuun, mutta ei se siitä nouse.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Ohoh! Onpas alhainen. Mutta eikai siinä, numerolla ei ole väliä, jos elämässä on kaikki hyvin. <3

      Vastaa
  5. Noora Laine 16.4.2018

    Henska, Veripalvelu oli mun edellinen työpaikka, multa voi ainakin kysyä luovuttamiseen liittyviä kysymyksiä. Ja Veripalvelun toimistoilla on ihanaa henkilökuntaa, sinne voi mennä myös vaan kyselemään ja tutustumaan jos miettii luovuttamista.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Ihana Noora! Kiitos. Ja pitäis kyllä vain jaksaa lähteä sinne Veripalveluunkin ilman oletusta siitä, että ”emmä varmaan taaskaan saa luovuttaa.”

      Vastaa
  6. Eve 16.4.2018

    Heippa! Mulla on kans itellä verenluovutusta ajatellen arvot aina arvoitus miten käy. Välillä on pitänyt lähteä kotiin kun on ollut liian matalat ja välillä on saatu keskiarvo 125, kun hb on otettu muutamaan otteeseen. Mielestäni luovuttaminen alhaisella hb:llä riippuu sinusta itsestä ja yleisestä hyvinvoinnista. Jos alhainen hb ei vaikuta jokapäiväiseen elämään tai ole itselle ongelma on luovuttaminen täysin mahdollista. IItse olen luovuttanut useamman vuoden aina kun mahdollista ja hb on kerennyt melkein aina palautua luovutusten välissä minun ”normaaliksi”, eikä se vaikuttanut normaaliin elämiseen tai perus treenaamiseen. Nyt olen itse kuitenkin jättänyt luovuttamatta oman lajini takia, sillä en halua riskeerata treenaamista tai omaa oloa kun rasitus on kovempaa. Toivottavasti onnistut, luovuttaminen on super hieno asia!<3

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Luovuttaminen on niin hieno asia, että pistää kyllä ärsyttämään, ettei sitä voi tehdä. Tai etten ole oikein pystynyt ainakaan tähän asti. Lukuihin ei tässä(kään) asiassa kannata varmasti liikaa tuijottaa, vaan yrittää tuntea oma olonsa ja kuntonsa.

      Vastaa
  7. pasi 16.4.2018

    Oikkeesttaan päin vastanen juttu. Nuorempana hp huitell lähellä 200:ttaa. Kävin ”vamppyyrilläkkii” otattamassa verta 2 kk:n vällein, kun suhis vähän piässä. Helepotusta sai, mutta pyrki elimistö tuottammaan hp:tä liikkoo silti ja lopetin sen. Nyt kohtalaisen allaalla, vähän piälle 180. Onneks en ruennut kilipa urhheilijaks. Riittäähän sukurasitteena, ykssii kolomin kertanen Olymppia kultamitallisti.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Ohoh! Hurjia summia, en itse tunne ketään, kellä olis ”vaiva” näin päin.

      Vastaa
  8. Lode 17.4.2018

    Toisaalta et taitaisi matkustelunkaan takia päästä hetkeen luovuttamaan. Mulla on sama juttu matalan hemoglobiinin kanssa, silloin kun olen yltänyt rajan yli nippanappa, olen kyllä luovuttanut useita kertoja eikä se ole tuntunut jaksamisessa. Mutta reissut malaria-alueelle aiheuttaa aina pitkähkön karanteenin.
    Kiva kun käytät blogitilaasi verenluovutuksen esilläpitoon! Voisitko joskus kirjoittaa myös kantasolurekisteristä, siellä kaivataan erityisesti miehiä.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Se on ihan totta, että mun reissutkin ovat olleet sellaisia, että oon automaattisesti ulkona pelistä. Mutta nyt, kun tarkoituksena on olla pitkälti Suomessa ainakin seuraavan vuoden, olis ihan päästä geimeihin :))

      En tunne tuota kantasolurekisteri-asiaa kovin hyvin. Pitäis miettiä, saisinko jonkun asiantuntijan kirjoittamaan asiasta.

      Vastaa
  9. Eliza 17.4.2018

    Moikka! Luin eilen pääsykokeisiin ja vastaan tuli asiaa siitä kuinka usein isot määrät maitotuotteita voi laskee hemoglobiinia, mutta kasvissyöjillä ei tavata usein anemiaa, koska C-vitamiini auttaa raudan imeytymistä. Maitotuotteet taas vaikuttaa päinvastoin.

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Oonkin lukenut tästä myös. Tosi olennainen asia, jota ei mieluusti pidetä esillä Suomessa, jossa maito on pyhempi asia kuin presidentti ;)

      Vastaa
  10. Marsu 18.4.2018

    Moikka! Täällä yksi jo viisi vuotta vegaanina ollut (sitä ennen kasvissyöjänä 15 vuotta) ja Hb:ni huitelee aina lähellä 150. Hyvin pärjää siis ilman lihaakin! Ainoat rautakuurini olen syönyt itseasiassa silloin kun vielä söin lihaa. Ei se lihattomuus välttämättä aina ole se syy :)

    Vastaa
    • Henriikka 7.8.2018

      Ehdottomasti pärjää ilman lihaa! Ja ei missään tapauksessa ole syy. Eikä kenenkään rauta-arvon takia kannata syödä lihaa, sehän on korvattavissa kyllä.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Henriikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.