Illaksi kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan

Kaksi ja puoli viikkoa meni toisaalta yhtä nopeasti kuin posteljooni vilahtaa rappukäytävässä. Toisaalta lähdöstä tuntuu olevan kauan – kuin olisimme lähteneet lopputalvella ja tulossa alkukesästä takaisin. Katsoin säätiedotuksesta, että sadevapun jälkeen Helsingissä on vihdoin t-paitakeli. Erinomainen hetki siis palata Suomeen!

Reissu on ollut ihan älytön, niin kuin olettaa saattaa. Taakse jäävät Moskova, Siperia, Mongolia ja Venäjän kauko-itä. Mukaan otan kaiken uuden ja ihmeellisen, kaikki lukemattomat tapahtumat ja tarinat. Ja kuvitella, ettemme ole riidelleet isän kanssa lainkaan. (Nauraneet senkin edestä.)

Pesin pyykit viimeisessä majapaikassa, joten saan lentää kotiin rinkka täynnä puhtaita vaateita. Viimeiset eväät otan käsimatkataravaroihin lennon ajaksi. Toivoisin saavani vielä ainakin yhden kirjan luetuksi ja kuunneltua Olavi Uusivirran uusimman levyn vielä paristi läpi. Näin varmistan, että kyseiset levyn biisit muistuttavat minua tulevaisuudessa aina tästä matkasta.

Saamme kotimatkalla seitsemän tuntia lisäaikaa, joita olemme hiljalleen menettäneet viime viikkojen aikana. Suomessa saattaa siis hiukan väsyttää, jos uni ei ota tullakseen lentokoneessa. Vaan olenpa huomannut tällä matkalla, että 16 tuntia unta vuorokaudessa ei ole minulle ihme eikä mikään.

Maanantaina aloitan hiljalleen työt, tiistaina höyryt ovat jo täysillä.

Isän kanssa on ollut huippua, vaan hänpä ei silti ole ollut enää pitkään aikaan se elämäni ykkösmies. Nähdään lentokentällä, kukkaispoika.

-Henriikka

Kuvat: Omer Levin / Instagram / nettisivut

Kategoriat: elämä 1 kommentti

Illaksi kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan

1 kommentti

  • Pipsa sanoo:

    Mun sydän suli tolle vikalle lauseelle ja nauroin vähän ääneen myös! Kukkaispoika, ai että kuinka ihanaa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *