Luomi

Janne on siitä tylsä mies, ettei hän anna minun koskaan tehdä mitään. Juuri ennen reissuun lähtöäkin näin tilaisuuteni tulleen, mutta Janne oli heti kieltämässä.

H: ”Mulla on tällainen outo punainen luomi tässä. Mä leikkaan sen saksilla pois.”
J: ”No etkä leikkaa!”
H: ”Leikkaan, leikkaan. Nyt heti.”
J: ”No et todellakaan leikkaa! Asia on loppuun käsitelty.”
H: ”Janneeeee. Sä et ikinä anna mun leikata mun luomia saksilla.”
J: ”Toivottavasti sä kuuntelit itse itseäsi.”

Janne saapui vauhdilla olohuoneeseen. Seisoin oranssit kynsisakset kädessä, peilin edessä. Repesimme yhteen ääneen nauramaan.

Emme ole yleensä kovasti yhteydessä, kun reissaan. Molemmat keskittyvät omiin juttuihinsa, viestejä lähetetään harvakseltaan. Eilen puhuimme WhatsApp-puhelun kaiken reissuhäsellyksen keskellä. Tuntui niin kivalta. Erityisesti mieleen jäi, kun Janne sanoi lopuksi:

”Arvaa mitä ikävöin sussa eniten?”
(Tässä kohtaa ehdin tietysti miettiä kaikki huumaavat ulkonäköni piirteet läpi, ajatella kaikkia hienon persoonallisuuteni ominaisuuksia, kunnes hän jatkoi…)
”Pelleilyä. Sun kanssa on aina niin hauskaa.”

Huomenna nähdään.

T. Pelle

Kuvat: Dorit Salutskij

Kategoriat: elämä, janne Ei kommentteja. Kommentoi!

Luomi

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *