Onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa

Juhannus kului kesämökillä. Oli myrskyä, mutta silti taianomaista ja lämmintä vähintään saunassa ja sydämessä. Oli seppelettä ja seurapelejä, hyvää seuraa ja sikeitä unia.

Olimme päättäneet Jannen kanssa jatkaa suoraan juhannuksenvietosta Suomi-roadtripille. Itää ylös ja länttä alas, korkeinta Lappia välissä. Mikä olisikaan parempaa kuin suhata kotimaassa, seikkailla menemään?

No, onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa.

Palasin sunnuntaina Sveitsistä. Alkuviikko kului töitä tehdessä – viimenen täysi työviikko ennen lomaa, tai ainakin semilomaa. Nukuin vähän huonosti, vaikka nukun aina hyvin. Heräsin väsyneenä, kävin nukkumaan vieläkin väsyneempänä. Skippasin treenit, kun väsytti. Ärsytti. En tiedä miksi olin ajatellut, että olisin 9 päivän Sveitsin reissun jälkeen täysissä voimissani, vaikka nukuin sielläkin puolta lyhyempiä unia kuin tarvitsisin.

Keskiviikkona oli aika pakata roadtrippiä varten. Katsoin edellistä, vielä purkamatonta laukkua ja uskaltauduin kysymään Jannelta: ”Sopisko sulle, että lähdetään vähän myöhemmin? Mulla ei oikein ole nyt voimia lähteä.”

Janne ymmärsi. Tietenkin hän ymmärsi, niin kuin aina. En tiedä miksi jännitin asian ääneen sanomista niin paljon.

Kai minusta tuntui, että olen vähän jaksamaton tyyppi. Etten pärjää. Että valitan ja nurisen aivan ihanasta asiasta, mikä on sairaan typerää. Minunhan kuuluisi hyppiä riemusta, että pääsen unelmien lomalle. Kaikki muut varmaan jaksaisivat ja arvostaisivat, ja minä vain mietin itseäni.

Lähdin viime vuonna Jenkit-Kanada-roadtripille lopenuupuneena. Meni neljä päivää, että sain hommasta ja ilosta kiinni. Sanoin Jannelle, että toivoisin voivani tänä vuonna aloittaa yhteisen lomamme niin, että olisin parhaimmillani. Tai edes perustasoani.

Jos kalentereissa ei olisi ollut tilaa, olisimme varmaan lähteneet tien päälle alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Mutta kun nyt katsoimme kalentereitamme, molemmilla on heinäkuun loppuun saakka pelkkää tyhjää, täysin vapaata. Pystyimme helposti siirtämään yhteistä reissuamme parilla viikolla.

Lähden itse keskiviikosta sunnuntaihin Lappiin, mutta tähän väliin ja Lapin reissun jälkeen saamme ihania, tyhjiä päiviä, jotka käytämme leväten, treenaten ja siivoten kotia. Miten tärkeää onkaan nähdä, ettei kalenterissa ole pariin päivään mitään. Juhannuksen vietostakin kiirehdimme jo eilisyönä kotiin, että saimme herätä tänään ihkaomasta kodistamme.

Aikamoinen tilanne elämässä, että molempien kalenterit joustivat näin. En tiedä, onko meillä ollut vastaavanlaista tilannetta vuosiin elämässämme. Mutta tästä viime viikon ajatusmylläkästä päällimmäisenä on ylipäänsä jäänyt mieleen, että Luojan kiitos, suunnitelmia voi aina muuttaa.

Toiseksi yritän ajatella, että pärjään kuitenkin ihan hienosti elämässä, vaikka tällä kertää väsyinkin. Mutta en ihan vielä usko itseäni, joten jatkan ajatuksen työstämistä ja hellitän itseni piiskaamista.

-Henriikka

2 kommenttia

  1. Heidi 24.6.2018

    Todella mahtavaa, että jäit kotiin lepäämään! Olethan sä jo reissanut koko talven, kevään ja kesän ;) Aika aikataulutettua elämää näin sivusta seuranneena ?
    Ja vielä Lapin matkakin tulossa! (Mä en jaksaisi.?)
    On kyllä supersupertärkeää välillä levätä kotona ns. tekemättä mitään, ja on hyvä pitää huolta itsestään niin, ettei ole lopen uupunut ja väsynyt alituiseen.
    Ihanaa lomaa sinulle ja teille ⭐️⭐️⭐️???

    Vastaa
  2. enni 25.6.2018

    Mielenkiintoinen postaus! Mahtavaa, että molempien aikataulut sallivat suunnitelmien muutoksen. Mitä olisit tehnyt jollei joustovaraa olisi ollut lomien suhteen? Olisitteko vaan lähtenyt vai perunneet kokonaan?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.