Minun syksyni alkoi tänään

Lapsena syksy alkoi siitä, kun koulut alkoivat. Joskus ne alkoivat vähän aiemmin, joskus myöhemmin, mutta se oli joka tapauksessa aina syksyn ensimmäinen päivä. Intiaanikesät pyyhkivät välillä ylitse, joskus aurinko ei juuri ollut paistanut koko kesänä, mutta keli ei vaikuttanut minun ajatukseeni syksyn alusta.

Tänään minulla alkoi koulu. Minulle tämä oli syksyn ensimmäinen päivä. Hellettä on edelleen, sortsit vain lyhenevät, mutta en piittaakaan ulkoisista seikoista. Minun puolestani te saatte jatkaa kesäänne vaikka ensi vuoteen, olen itse jo seuraavassa sesongissa.

Ai jännittääkö edelleen? Kyllä jännittää. Mutta ei minun jännitykseni ole vielä koskaan ollut sellaista, että olisin lamaantunut. Se vain kulkee kropassa mukana, mielessä mukana. Vaikuttaa vähän fyysisesti ja vähän henkisesti, enkä minä sille oikein mitään mahda. Se vain tulee mukanani pyytämättäkin. Sitä paitsi jännitys ajatellaan hirveän helposti kielteiseksi asiaksi, vaikka minulle se on usein vain uuden alkua. Olisihan se outoa, jos uudenlainen elämänvaihe ei herättäisi kropassa tai ajatuksissa minkäänlaista poikkeustilaa.

Suomen kielestä puuttuu sellainen myönteinen jännityksen sana. Sellainen kuin englannissa on excitement. Innostuneisuus on kuitenkin melko eri asia, vaikka korvaakin monissa tilanteissa hyvin puuttuvan sanan paikkaa.

Rasittaa myös, kun usein jännitys käsitetään väärin. Esimerkiksi minun jännitykseni tällä hetkellä ei ole pelkoa siitä, etten pärjäisi. Tai että kokisin tilanteen jotenkin tukalana. Ei, ei, ei. Asioita vain laitetaan uusiksi ja reagoin siihen näin, vaikka tiedänkin handlaavani ja asioiden tasoittuvan uusista tavallisiksi.

Kävimme opiskelupäivän päätteeksi tutustumassa uusien koulukavereiden kanssa Forssan, lähimmän isomman kaupungin, ravintolatarjontaan. Takaisin urheiluopistolle päästyämme sauna oli lämmitetty ja lojuimme järvessä tunnin. Hypimme laiturilta veteen ja vaihtelimme tietoja siitä, kuka on kukakin ja mikäkin.

Pääsen uuteen hirsikotiini vasta torstai-iltana ensimmäisen vaelluksemme jälkeen. Tänään yövyn vielä hienosti hotellimajoituksessa ennen kahta yötä luonnossa. Kirjoittelen vähän, toivottavasti ennätän päiväkirjaakin. Luen kirjaa, kuuntelen mitä sydämellä, kropalla ja aivoilla on asiaa. Pakkaan tulevien päivien rinkkani ja jännitän vähän. Lähetän kotiin viestin (siis sinne vihreäkattoiseen kotiini), että on vähän ikävä ja tuntuu vähän yksinäiseltä, vaikkei ole yhtään yksinäinen, ja vaikka kaikki ovat kivoja. Tuntuu sellaiselta yksinäiseltä, ettei sitä tunnetta voisi poistaa kuin yksi vain.

Torstaina asetan hirsimökkimme keittiön hyllylle juhlallisesti mukin, jonka ostin opiskelujani varten Sotkamon kirpputorilta. Kahden euron kupposen kyljessä lukee ”Henri”. Close enough. Tämän kupin-asettamis-rituaali olkoon tietynlainen siirtymä uuteen kotiin. Olkoon minulla siellä hyvä.

    Äiti lähetti eilen illalla minulle viestin:

Sulle ihana opiskeluelämää ja paljon uusia oppeja elämään! Lähetän ajatuksissa sinulle penaalin, kyniä, vihkon ja repun. Siu siu!” Lisäksi viestissä oli paljon kouluaiheisia emojeita, sydämiä ja rukoilevat kädet. (Innostuvatko teidänkin äitinne emojeista?)

Nauroin aika paljon ajatuspenaaleille ja -koulutarvikkeille ja totesin, että pitäisi kyllä hankkia muutamat fyysiset koulutarvikkeetkin, vaikka nämä henkisetkin ovat erihienot. Mutta Back to school -ostoksille minun on ehdottomasti päästävä siskoni kanssa, joten täytyy odotella, että hänenkin syksynsä alkaa.

Ihanaa loppukesää, alkukesää, syksyä, talvea, joulua – ihan mitä kautta kukin nyt onkaan elelemässä.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen / Kotisivut, Instagram, Facebook

Kategoriat: elämä, opiskelu 8 kommenttia

Minun syksyni alkoi tänään

8 kommenttia

  • Saarai sanoo:

    Minunkin syksy on perinteisesti alkanut aina siitä päivästä, kun on palannut koulun penkille. Poikkeuksena tosin yliopisto vuodet: on se tunne syksystä hiipinyt mieleen ja kroppaan jo elokuun puolivälissä, vaikka opiskelut ois alkaneet vasta syyskuussa.

    Eilen haistoin ensimmäistä kertaa tänä vuonna syksyn. Yö oli pimeä ja lämmin, eikä enää yhtään kesän tuoksuinen. Uijui kun tykkään!

    Aivan käsittämättömän kauniit kuvat tässä tekstissä muuten!!

    • Henriikka sanoo:

      Yliopisto- ja AMK-opinnot ovat olleet kyllä itsellenikin niin outoja vuosia, kun opinnot alkavat niin super myöhään.

      Itse en ole haistanut syksyä vielä tänä vuonna, mutta odotan sitä suurella innolla.

      Kiitos! :))

  • Outi sanoo:

    Hihi, nauratti tuo äitisi viesti ja emojit. Juuri noin omakin äitini lähettää KAIKKI viestit. Asian perään on lisätty kaikki aihetta liippaavat emojit :D

  • Jaijai sanoo:

    Onnea uuteen! Minusta jänskättää on vähän parempi sana kuin jännittää, kuvaamaan innostuksen ja jännityksen kokonaisuutta.

    • Henriikka sanoo:

      Jänskätys on muuten hauska sana. Siitä tulee vaan mulla vähän humoristiset fibat, en tiedä miksi. Kiitos paljon!

  • Hanna L sanoo:

    Upeita kuvia!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.