Olenko juossut ollenkaan oikeaan suuntaan?

Aina välillä pysähdyn ja tajuan, etten ole viime aikoina oikein ajatellut. Tai siis olen olen, mutten oman elämäni kulkua, vaan kaikkea muuta: osaavatkohan kirahvit uida, miksi toisiin tarttuu murteet helpommin ja mistä ostaisi kansallispuvun. Itse asiassa minulle käy aika usein niin. Että olen vain ajattelematta juossut johonkin, tai vähintään kävellyt, ja asia on aina seurannut toistaan. Ja sitten siinä pysähtyessä katson olan yli taakse, enkä olekaan enää lainkaan varma, olenko juossut oikeaa polkua tai oikeaan suuntaan.

Edellinen kerta oli viime viikolla. Irtisanoin kesän lopulla erään suosikkiasiakkaistani, joille olin tehnyt markkinointiviestinnän konsultointia ja projekteja. Tiimi oli ihana, sain hyvää korvausta ja kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta jostain syystä yllättävän lyhyen miettimisajan jälkeen päätin lopettaa työt. Se ei vain nyt tuntunut siltä, mitä minun tässä kohtaa kannattaisi jatkaa. Tuntui, ettei työ kuitenkaan ohjannut minua sinne suuntaan, minne haluan kulkea.

Alkuviikosta mietin kotona ääneen Jannelle:

Mä en tiedä kannattaisko mun tehdä näin. Viskata vaan hyviä asiakkaita menemään. Mutta mä oon luottanut lähinnä mun intuitioon tähän saakka elämässä, ja on mennyt ihan hyvin.”

Ja niin sieltä vain tuli taas takaisin lempeän silmien saattelemina juuri oikeat sanat:

”No, on todellakin toiminyt hyvin. Mä rakastan sun intuitiota.”

-Henriikka

Kuva: Dorit Salutskij / Paikka Auringossa

Kategoriat: janne 4 kommenttia

Olenko juossut ollenkaan oikeaan suuntaan?

4 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.