Suomi-roadtrip: Savo ja Pohjois-Karjala

Olimme Jannen kanssa heinäkuussa reilun kahden viikon Suomi-roadtripillä ja on sanottava, että te olette ihan mahtavia. Siis te seuraajat. Löysimme erinomaisia paikkoja nimenomaan niiden vinkkien avulla, jotka olitte kirjoittaneet tänne blogiin tai lähetitte minulle Instagramissa. Jottei nousisi hattuun, niin toki meillä oli muutamia paikkoja jo listalla, mutta iso osa kohteista kumpusi teidän ehdotuksistanne. Suurkiitos!

Meillä oli loistava roadtrip, ja olen odottanut sellaista hetkeä, että pääsisin kirjoittamaan siitä. Nyt, kun kouluni on alkanut ja iltoihin on tullut aikaa, niin täältä pesee. Lisäksi tuntuu siltä, että olen vihdoin päässyt yli ilmastoimattoman automme aiheuttamista lämpö-oireista ja hikoilusta.

Seuraavaksi ensimmäinen osa kuvia ja kohdevinkkejä nimenomaan meidän reittimme varrelta.

Ennen yksityiskohtaisempaa kuvailua on sanottava, että Suomi on kyllä kaunis, mutta kesällä vielä niin erityinen. ”Kauniita kesäkuntia” on käytännössä jokainen, teiden varsilta löytyy söpöjä kesäkahviloita, uimarantoja ja niin pieniä kuin isoja luonto-alueita, joilla kelpaa kävellä ja telttailla.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että reittimme kulkisi itäistä Suomea pitkin pohjoiseen ja länsirannikkoa pitkin alas. Suunnitelmat muutoin olivat vielä lähtiessäkin melko suurpiirteiset. Tiesimme, ettei aika lopulta kuitenkaan riittäisi Lapin kiertämiseen, joten sen jätimme jo henkiselläkin tasolla toiseen reissuun.

PÄIVÄT 1–2

Haimme auton lainaan Jannen vanhemmilta Kangasalta, Tampereen kupeesta. Roadtrip alkoikin tavallaan sillä, että vietimme pari yötä kesäisesti anoppilassa järven rannalla. Helteet olivat juuri alkamassa ja vesi oli kylmää, mutta taas tuli todettua Tampereen seudun olevan varsin kiva kohde. Olen harvoin yhtä onnellinen kuin järvenselkää soutaessani.

Päivä 3

Ensimmäinen varsinainen kohde löytyi blogistanikin tutun ystäväni Bean suvun mökiltä Kuopion eteläpuolelta, Vehmersalmelta.

Reitti kulki Kangasalta Jyväskylän ohittavaa 9-tietä kohti Kuopiota. Matkan varrelta löytyi heti pari helmeä, kuten entisen kotikaupunkimme Jyväskylän keskustassa piilevä salaatti-kahvila Miriam’ssekä tien varrella ennenkin kummitellut minihuvipuisto Nokkakivi, johon pysähdyimme vain ja ainoastaan ajamaan vuoristoradalla. Huippua! Oli matkan varrella myös huopatehdas, jonka myymälän pihaan kurvasimme, mutta paikka ei ollut auki.

Vehmersalmelle saavuttiin ylittämällä lossilla kaunis Puutossalmi. Ystävien mökki oli mitä suloisin, eikä ihana seura, ruoka ja vanhaan leikkimökkiin rakennettu rantasauna yhtään huonontanut tilannetta. Meidän oma pikkumökkimme olisi kustantanut metsähotellissa maltaita.

(Hahahahah tuota yllä olevaa kuvaa! Mitäs luulette, onko minulla Vaikon kauluspaita ensikertaa päällä?)

Päivä 4

Toiseksi yöksi suuntasimme kohti etelää, Hotelli Punkaharjuun, jossa olimme jo pitkään halunneet yöpyä. Kaksi ja puolituntisen ajon varrella pysähdyimme Leppävirralla Orinoron rotkolle, joka osoittautui todella näyttäväksi paikaksi – miten kukaan ei ollut kertonut tästä aiemmin? Kiva päiväretkikohde on saavutettavissa hyvin myös vaikka lasten kanssa, sillä kävelyä ei ollut paljon.

Aivan lähistöltä Heinävedeltä löytyi myös kummityttömme vanhempien kesäpaikka, joten vietimme parituntisen pysähdyksen myös hänen (ja hieman hänen vanhempiensa) kanssa touhuten.

Hotelli Punkaharjusta olimme ottaneet ns. metsähuoneen, joka oli pienessä mökissä varsinaisen hotellin ulkopuolella, niemenkärjessä (yllä). Paikka oli tunnelmallinen ja kaunis, kuten saattoi odottaa. Huoneeseen kuului myös aamusaunavuoro, jonka käytimme hyväksemme ennen aamiaista. Harmillisesti meillä ei ollut mitenkään erityisen paljon aikaa fiilistellä Punkaharjun todella näyttäviä harjumaisemia esimerkiksi kävellen tai pyöräillen. Onneksi auton ikkunasta näki jo paljon esimerkiksi ajamalla söpöön Savisepän pajaan Punkaharjun lähettyville Putikkoon. Vieressä olisi ollut myös useiden kehuma kesäkahvila, mutta paikka oli alkuviikosta kiinni.


Päivä 5

Voi olla, ettei mitään muuta kohdetta suositeltu yhtä paljon, kuin Lettukahvila Kalliolinnaa Savonlinnan Sulosaaressa, aivan pienen kävelyn päässä kaupungin keskustasta. Paikka oli kymmenien suositusten arvoinen: söpöstä, saaren keskellä kohoavasta puutalosta sai niin makeita kuin suolaisia lettuja, myös gluteenittomana.

Savonlinna on muutenkin melkoinen kesäkeskus. Oli helleaallon ensimmäisiä päiviä, ihmisiä oli solkenaan (varmaan osittain juuri alkaneiden oopperajuhlien vuoksi) ja Olavinlinna kohosi näyttävästi rannalla. Gluteenittomia sekä lihattomia lörtsyjä ei löytynyt, joten lounas meni lohikeittolinjalla.

Matkalla Savonlinnasta pohjoiseen pysähdyttiin Joensuun kyljessä Jannen Mummilla, jolla oli 84-vuotisjuhlapäivä. Tästä siirryimme täysin ummikkoina Outokumpuun, josta meille oli Instagramin kautta suositeltu retkeilyyn Särkiselän luontopolkua. Muutaman arvalla heitetyn käännöksen jälkeen olimme päätyneet pystyttämään telttaa ihanan Mustan tammen laavun kylkeen. Kahden järven väliin jäävällä niemellä sijaitseva spotti oli löytö, katsokaa vaikka näitä kuvia! Aurinko oli laskemassa puiden taakse, ja ilta oli lämmin.

Kommentoikaa ihmeessä tähän postaukseen, mitä näillä seuduilla olisi kannattanut vielä lisäksi tsekata! Suomi on niin suuri, ettei pariin päivään loppujen lopuksi mahdu kovin paljon, eikä liikaa kannata mahduttaakaan – jää seuraavillekin kerroille koluttavaa. Tämä reissuraportti jatkuu heti, kunhan saan seuraavan läjän kuvia karsittua. Seuraavaksi luvassa on lisää Pohjois-Karjalaa ja hyvä annos Kainuuta.

Mutta tänään olen suuntaamassa pariksi päiväksi ja yhdeksi yöksi patikoimaan Komioon ja Melkuttimille (yes, tell me about those names), joten pakko siirtyä viimeistelemään rinkanpakkaus. Tarvitsen lisäaikaa erityisesti nuotiojälkiruokani, suklaa-aprikoosien valmisteluun

– Henriikka

Kategoriat: janne, matkustus, outdoor Ei kommentteja. Kommentoi!

Suomi-roadtrip: Savo ja Pohjois-Karjala

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.