Missä ikinä oot, pliis älä unohda minua

Joskus on vähemmän ikävä. Joskus on enemmän ikävä.

Tällä viikolla on ollut enemmän, jopa niitä daijuja keskusteluja, joita satelee arjessamme vähän väliä:

J: ”Mä haen nyt pari kolloo.”
H: ”Mitä? Pari kolloo? En tajua.”
J: ”Koripalloo! Etkö sä oo ikinä kuullut mun sanovan noin?”
H: ”En, en koskaan halua enää kuullakaan.”
J: ”Hitsi… tekis nimittäin mieli sanoa vielä kerran.”

Tuntuu vähän ontolta ajatella, että nyt meillä ei ole edes arkea. Että ei ole arkea, jossa näitä typeriä vitsejä voi sanella, jossa tanssia syyttä suotta ja halailla pitkään pimeässä tai verhot auki vilkkaalle kadulle.

Nyt on vain spesiaaliaikaa, joka pitäisi käyttää jotenkin hyvin ja laadukkaasti. Ja sekin menee puoleksi siinä, että totutaan taas aluksi toistemme seuraan ja orientoidutaan taas lopuksi olemaan toisistamme erossa.

Tänään kuuntelin aamulla Anna Puun uutta levyä (Minulta oli mennyt aivan ohi, että se on julkaistu. On huvittavaa odottaa kuumeisesti levyä, joka on ollut Spotifyssä jo pari kuukautta…), ja jokainen biisi kolahti taas tyhjänä kumiseviin sydämen seinämiin.

Oli pakko lähettää Jannelle viestiä, että missä ikinä oot pliis älä unohda minua, missä ikinä oot niin ethän unohda. Vaikka minä kyllä tiedän missä hän on, ja vaikka hänhän se ei koskaan tiedä, missä minä olen. Musta tuntuu että koko ajan ootan sua, mä vaan ootan sua takas. Vaikka minähän se lähdin ja harvoin edes odotan. Kesä meni, ja mulla on ikävä sua, musta tuntuu etten muuta tee, ku ikävöi sua. Vaikka minähän se olen, joka ei juuri ikävöi.

Maailma kutsui ja mä vastasin kyllä.

Oon nähnyt neonvalot Tokion,
Tanssinu alla miljoonan diskopallon.
Ilman sua oon sisältä valoton,
ilman sua oon valoton.

En sanoin pysty selittämään, miten tärkeältä tuntuu, että on joku kelle kirjoittaa, että taidan olla hullu. Ja että se joku vastaa, että tuntee kyllä minut, eikä sittenkään usko, että olen.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij / Paikka Auringossa

Kategoriat: janne 6 kommenttia

Missä ikinä oot, pliis älä unohda minua

6 kommenttia

  • Mirjam sanoo:

    Mä aloitin lukemaan sun blogia joskus 2014, sitten tuli parin vuoden tauko säännöllisestä ja jokaisen postauksen lukemisesta. Nyt olen taas muutamasti vilkuillut tänne ja pitänee käydä säännöllisemmin, sillä postauksesi ovat vain aina yhtä ihania ja osuvia, kuten tämäkin! Kiitos että kirjoitat!

  • Ruut sanoo:

    Tämä kolahti! Opettelen tässä elämään etäsuhteessa, ja perjantaisin sitä miettii, että mihin tämän ajan kuluttaa, ja sunnuntaisin miettii mihin se aika meni. On rankkaa olla yhtäkkiä lähellä ja sitten taas kaukana.

  • Riikkanen sanoo:

    Kirjoitat sun ja Jannen rakkaudesta tosi kauniisti. Voimia etäsuhteeseen! Muistakaa, ettei etävaihe kestä ikuisesti.

  • Matleena sanoo:

    Mitä mitä! ”Kollo” tarkottaa oikeesti kokista. Esim. ”Tänään vois juoda vähän kolloo”.

  • Heidi sanoo:

    Ihana kirjoitus rakkaudesta <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.