”Olen avoin, iloinen sekä hidas ja huono oppimaan uutta.”

Ärsyttää tämä saakutin uuden oppiminen. Opiskelijana olo. Ainainen uusien taitojen ja tiedon virta, joka soman liplatuksen sijaan kaatuu päälleni kuin vesiputous täydellä temmolla. Että koko ajan tuntee itsensä tyhmäksi ja osaamattomaksi ja ettei sitä pysty mitenkään edes piilottamaan.

Olen aina ajatellut, että olen nopea, hyvä ja halukas oppimaan ja sisäistämään uutta. Nyt kahden kuukauden aikana onkin selvinnyt, että olen hidas, huono ja haluton oppija. Kaiken päälle pinnani on äärimmäisen lyhyt. Vielä minuakin paljon lyhyempi.

Eikä asiassa varsinaisesti auta se, että opiskeluporukasta ja opettajista on tullut tuttuja. Vastoin alkuperäistä luuloani olen tajunnut, että on oikeastaan aika kamalaa olla täysin oma itsensä.

Viime viikolla teimme erilaisia nuotioita ja vuolimme kiehisiä. Sohin puukko kädessä mitä sattuu ja sain juuri ja juuri sudittua muutamia säälittäviä puutikkuja halosta. Kiehisiksi ei valmiita tuotteita voinut kutsua, eikä niitä sellaisiksi edes tunnistanut.

Tänään seinäkiipeilimme. Varmistaminen, solmut, valjaiden pukeminen ja miltei jokainen yksityiskohta meni aivan päin prinkkalaa. En kokenut itseäni varmaksi, turvalliseksi varmistajaksi, enkä oppeja sisäistetyksi. Roikun köyden päässä, turkooseihin valjaisiin vyötettynä, ja tunsin olevani aivan väärässä paikassa väärään aikaan.

Pahinta ei kuitenkaan ollut se, etten osannut tai oppinut, vaan kuinka se kaikki menee minulla sadasosasekunnissa tunteisiin. Jos en onnistu samantien, olen näissä uuden oppimisen tilanteissa suoraan sanoan aivan mahdoton! Aloin heitellä niitä puutikkuja viime viikolla, tänään pompin kiipeilysalissa tasajalkaa ja poljin jalkaa. Kuka edes POLKEE JALKAA? Sehän on aivan sarjakuvahommaa.

Saatan tulistua aivan mahdottomaksi, tai joskus kyyneleet vaan tulvahtavat silmiini, vaikka kyse on jostain aivan mitättömästä asiasta. Kiukustun itselleni ja osaamattomuudelleni, joskus huudan ja riehun. (Siis ihan totta, olen aikuinen ihminen ja tekisi mieli pyyhkiä näitä lauseita pois, koska hävettää. Mutta tällainen on totuus. Totuus on myös, että joskus kanssaopiskelijat ja opettajakin vähän hämmentyy impulsiivisuudestani, vaikka kohdistankin sen itseeni, enkä heihin.)

Sen sadaosasekunnin jälkeen näen yleensä tunteitteni ulkopuolelle ja huvitun. Mutta niissä tunteen hetkissä en näe kuin sen, että en opi nyt enkä koskaan ja että olen epäonnistunut, ja että kaikki muut osaavat ja minä en, en nyt, enkä koskaan. Enkä haluakaan oppia, sillä miksi opetella jotain, mikä ei onnistu ensimmäisellä kerralla täydellisesti, miksi käyttää aikaansa johonkin, jossa kuitenkin on totaaliluuseri. Etenkin kun kaikki näkevät, miten luuseri olet ja he voivat sädehtivästä epäluusereiden aitiostaan katsoa luuserivarastoon ja nauraa. Ja siellä luuserivarastossa olen vain kurja minä, eikä muita.

Mutta sen huvittuneisuudenkin jälkeen jää ihmetys siitä, että miten olen voinut joskus ajatella olevani nopea omaksumaan uutta? Ja miten olen voinut ajatella, että olen hyvä ottamaan kritiikkiä vastaan? Minähän olen molemmissa erittäin kehno. Ja miten voin väittää olevani innoissani kaikesta uudesta ja kirkkaasta tulevaisuudesta ja huudella tuolla pitkin somekanavia, että ”Change is good”, kun oikeasti haluaisin tehdä ainoastaan kaikkea mitä osaan ja juuri niin kuin olen aiemmat satakin vuotta tehnyt.

Syvällä sisimmässäni onkin sitkeä karjakkomummo, joka istua tönöttää pirtinpenkissään ja keittää samaa kitkerää sumppia kuin jokaikinen aamu ja iltapäivä. Hyvää on, tosi hyvää.

-Henriikka

Kategoriat: opiskelu 6 kommenttia

”Olen avoin, iloinen sekä hidas ja huono oppimaan uutta.”

6 kommenttia

  • Ada sanoo:

    Hahaha mitä samaistumispintaa. Kai sekin on rohkeutta, että tekee, vaikka ei osaa.

    (Tosi ilahduttavia viime päivien kirjoitukset, samoin viiden vuoden takaiset interrail-postaukset omaa reissua suunnitellessa!)

  • lottay sanoo:

    Päätin juuri tuskaisen opiskelusession tältä päivää, tulin blogiisi ja miten mainio teksti täältä löytyikään! :D

  • E sanoo:

    Mä samaistun tähän. Mulla kyse ei oo vaan oppimisesta vaan kilpailusta. Luulin elämäni ensimmäiset 15 vuotta, etten oo kilpailuhenkinen. Sitten tajusin, etten vaan koskaan kilpaillut ellen ollut varma, että voitan.
    Se on kamalaa huomata, miten yleensä (omasta mielestä) kivasta ja mukavasta minästä kuoriutuu pieni ihmisperse, kun ilmassa on edes aavistus kilpailusta. On noloa olla pian 25 ja tajuta, että häviön hetkellä kiukuttelee kuin pikkulapsi ja miettii pitäisikö parisuhteesta pitää taukoa, kun puoliso voitti sut keilauksessa. Mun elämäntavoite on oppia häviämään niin, että voin coolisti todeta et sä olit parempi tänään.

  • Halla sanoo:

    I feel you! Oon reilu kuukausi sitten aloittanut uudessa työssä, jossa on ihan valtavasti kaikkea uutta, paljon opeteltavaa ja muistettavaa. Sitä ennen oon monta vuotta ollut edellisessä työpaikassa, siellä oon ollut hyvä, tehokas ja osaava. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

    Nyt uudessa työssä muutos on suuri, kun joutuu kaiken lisäksi opettelemaan uuden roolin, jossa ei osaa eikä tiedä mitään. Ja se on vaikeeta! Samaan aikaan tekisi mieli sekä luovuttaa että taistella, luottaa siihen että ehkä tämäkin vielä joku päivä sujuu. Ehkä. Joku päivä.

    Tsempit syksyyn! :)

  • Eve sanoo:

    Ihana samaistuttava kirjoitus! Varsinkin tuo loppu kolahti. Minustakin tuntuu usein, että sisälläni asuu sellainen vuosikymmenten takaa periytyvä pieni kiukkuinen mummo, joka haluaisi asioiden tapahtuvan just eikä melkein. :D

    Mukavaa opiskelusyksyä! :)

  • Mervi sanoo:

    Sain ystävältäni vinkin blogiisi ja en kestä miten ihanaa tekstiä! Varsinkin tämä kirjoitus osui ja upposi kuin ankkuri pohjaan. Ihan viime viikolla viimeksi nieleskelin kyyneleitä ilmajoogassa kankaan sisällä kun en ollut osannut tehdä yhtä hyppyä minkä muut osasivat :D olo oli luusereista luuserein ja ”en ikinä opi mitään ja varmasti olen kaikista huonoin kaikessa”. Että ei auta 30 -vuotiaaksi kasvaminenkaan näköjään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.