Entä jos lähtisin somesta?

Pari viikkoa sitten sain ajatuksen: entä jos lähtisin somesta? Piilottaisin blogini, poistaisin somekanavani, lakaisisin kaikki mahdolliset somejälkeni. Olisin aina kokonaan vain siellä, missä olenkin.

Se oli rehellisesti sanottuna ensimmäinen kerta koskaan, kun ajattelin asiaa ihan tosissani. Huomasin jopa haaveilevani siitä.

Ettei tarvitsi koskaan päivittää mitään mihinkään, ettei elanto olisi kiinni somesta, ettei koko somea edes tarvitsisi ajatella. Ettei tarvitsisi päivittää joululomalta, päivittää kuulumisia koulusta, vastata yhteenkään viestiin koskaan. Ja saisi vain keskittyä meneillä olevaan hetkeen, siihen käynnissä olevaan live-hetkeen ja siihen oikeaan elämään.

Kuulostaa IHANALTA.

Ilman sosiaalista mediaa kellään ei olisi koskaan minusta somesta pääteltyjä ennakko-oletuksia. Saisin oikeissa kohtaamisissa vaikuttaa itse enemmän siihen, millaisen kuvan itsestäni annan. Työnantajat ja yhteistyökumppanit eivät pystyisi googlaamaan minusta elämäntarinaani, rakkaustarinaani, pituuttani tai urheiluhistoriaani. Opiskelupäivieni jälkeen voisin lähteä lenkille niin kuin opiskelukaverini, eikä retkiltä tarvitsisi koskaan somettaa mitään.

Ei tarvitsisi miettiä, kuka pitää liian tavallisena, kuka liian tavattomana. Hajuttomana, mauttomana, lihoneena, laihtuneena, tyhmänä, pinnallisena tai itsekkäänä. Eikä kukaan toisaalta olettaisi hauskaksi, lempeäksi, älykkääksi tai hyväntuuliseksikaan. Olettaisi yli-ihmiseksi ja pettyisi sitten, kun olenkin oikeasti vain tällainen.

Ylipäänsä jossain oudossa sosiaalisen median kerroksessa ei olisi minua – luuloja, toiveita tai harhakuvia minusta. Tai jos olisi, niin ne eivät olisi minusta lähtöisin.

On absurdia, että samaan aikaan pohdin, että aloittaisiko tekemään enemmän videoita, perustaisiko podcastin. Mietin somea enemmän kuin ikinä, mitä siellä jakaisin ja millaisia arvoja ja asioita haluaisin tuoda esille. Blogin uusi ulkoasu on vihdoin tuloillaan ja vastailen Instagramin direct-viesteihin aktiivisemmin kuin koskaan ikinä. (Jos olet jäänyt vaustauksetta, se on ollut vahinko.)

Lähes koko toimeentuloni on oman sosiaalisen median läsnäoloni varassa ja sen myötä rakennettu. Vaatteet päälläni, kosmetiikat kaapissani ja retkeilyvarusteet rinkassani ovat valikoituneet paljon sen mukaan, millainen ”hahmo” olen sosiaalisessa mediassa – millaiseksi olen itseni ”luonut”, millaiseksi muut ovat minua muovanneet. Eli periaatteessa sen mukaan, mitä oikeasti olenkin, mutta on mahdotonta ajatella, mitä olisi ilman somea. Moni asia elämässäni on määräytynyt somen vuoksi, kautta ja mukaan. Se on järkälemäinen motiivi ja vaikuttaja elämässäni, toisaalta illuusio ja toisaalta täyttä totta.

Nyt kun kirjoitan, tulee sellainen olo, että mitä ihmettä vielä teen somessa? Elämä ilman sitä kuulostaa unelmalta! Ikuiselta kesämökiltä. Eikä tämä ole vain joku bloggaajien asia, vaan ihan jokaisen somessa olevan tilanne, joskin tietysti somea työkseen tekevällä korostunut.

Ja sitten toisaalta tiedän, miten aitoja kohtaamisia somessa voi olla, miten paljon täällä voi vaikuttaa. Miten tärkeää sosiaalisen median luoma jaettu vaikutusvalta ja demokratia on, mitä tämä kaikki sekopäinen on parhaimmillaan.

Somen kautta olen yhteydessä kaukana oleviin ystäviin, jaan intohimoa samanhenkisten kanssa, käyn keskusteluja ja kuuntelen omista mielipiteistäni eriäviä argumentteja. Näen maailmaa miltei sen kaikilta laidoilta, saan tietoa enemmän kuin ikinä ehtisin kirjastoista kipittää hakemaan, minkä lisäksi inspiroidun, ilahdun ja innostun. Some on mieletön pankki kaikkea – niin hyvässä kuin pahassa.

En minä täältä ole heti karkaamassa, ettäs tiedätte. On vielä paljon, mitä haluan tehdä ja saada aikaan. Toivottavasti se on teillekin kiva uutinen. Mutta yllättävän usein pienet ajatukseni johtavat johonkin suurempaan, joten älkää ihmetelkö, jos yhtenä kauniina tai rumana päivänä olen lakaissut somen tomut jaloistani ja kadonnut. Soronoo!

-Henriikka

pipo/Vaiko – Nelly beanie, takki/Halti (äitiltä lainassa), lapaset/käsityö, farkut/second hand

Kategoriat: elämä, oma tyyli 10 kommenttia

Entä jos lähtisin somesta?

10 kommenttia

  • Liisa sanoo:

    Osui ja upposin. Luin kuin omia ajatuksia.

  • Heidi sanoo:

    Tätä olen itsekin nimenomaan viime aikoina mietiskellyt, että mietiskeletkö esimerkiksi sinä Henriikka (tai joku muu some-vaikuttaja) koskaan, että onko se someilu kaiken väärti. Olen miettinyt, miten ihmeessä jaksat päivittää päivittäin kuulumisiasi, että eikö se ole psyykkisesti aika raskasta, ja eikö se vaikka ärsytä sitä parisuhteen toista puoliskoa :)
    ”Kiva” on kuulla, että teillä ammatikseen somettajillakin käy välillä mielessä somen ns. kielteinen puoli.

    Ainakin minulle, tällaisena tavallisena tallaajana, ajoittain rasittaa suunnattomasti olla ”esillä” somen kautta – lisäksi saan siitä myös fyysisiä oireita: selkä- ja niska-/hartiakipuja, päänsärkyä jne. Some-taukoa olen pitänyt välillä 2vk, ja se on tuntunut todella tarpeelliselta ja rentouttavalta. Suosittelen sitä kaikille, myös tunnetuimmille ome-vaikuttajille. Ei me lukijat minnekään hävitä jos te häviätte hetkeksi lepäämään. Odotamme vain entistä innokkaimpina paluutanne ja uusia, kiinnostavia juttuja <3

    • Heidi sanoo:

      Niin ja lisäksi pitää kommentoida että tämä postaus oli kielellisesti aivan upeaa luettavaa! T. Ammatikseen kirjoittava ja suomen kieltä aktiivisesti päivittäin käyttävä :)

  • Sanna sanoo:

    Oi että, näitä olen paljon itsekin pyöritellyt! Somettomat viikot ovat tehneet terää ja aivot saanut lepoa kaikesta ärsyketulvasta. Bloggaamisen lopettamistakin mietin, mutta tulin päätökseen, jossa ainut mahdollisuus blogin jatkamiseen oli hakea uusi täysin omannäköinen linja. En suostu enää olemaan esikuva kiiltokuvamaisessa kulutuskeskeisyydessä ja pr-näytteiden laarina, vaikka siihen linjaan aikoinaan itse halusinkin. Koen, että jos someen käyttää paljon aikaa, haluan käyttää sen ns. hyvän ja aidon edistämiseen – se motivoi eniten.

  • Niina sanoo:

    Olipas mielenkiintoista! Tee juuri niinkuin tahdot<3

  • Henni sanoo:

    Olisi aivan loistavaa jos käyttäisit vaikutusvaltaasi nykyistä enemmänkin. Olet jo aiemmin kirjoittanut ilmastonmuutoksesta ja lentomatkustamisen haitallisuudesta, mutta toivoisin sinulta vielä lisää ulostuloja kyseiseen aiheeseen liittyen. Ronja Salmi kirjoitti tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan uudenlaisen tarinan luomisesta. Salmi on kokenut runsaan matkustelun kuuluvan omaan elämäntarinaansa, mutta nyt ilmastoahdistuksen herättyä hän kysyy, millainen tarina pitäisi luoda, jotta kykenisi aurinkolomien sijaan jäämään kaamosajan Helsinkiin ja selviämään järjissään. Luettuani kolumnin, mietin, että juuri sinä voisit olla se vaikuttaja, joka tavoittaa oikean kohderyhmän ja kykenee luomaan uudenlaista tarinaa. Ainakin blogiteksteistäsi päätellen olet vähentänyt lentämistä ja vaikuttaa siltä, että olet löytänyt suomalaisesta luonnosta uuden seikkailupaikan. Ole kiltti ja vie meidät muutkin ilmastoystävällisemmän tarinan äärelle!

  • Just näin!
    Some on kyllä vähän sama asia kun mitä isäni aina sanoi tulesta: ”Se on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Some on hyvä. Ja some on ilkeä. Somen etiikkaa pitäisi ehdottomasti nostaa enemmän esiin. Niin monet estot poistuu täällä somen maailmassa. Ja millaisessa maailmassa lapsemme elävätkään, oikeassa vai harhaluulossa?

    Ihanaa marraskuun jatkoa!

  • Eve sanoo:

    Voi miten samoja ajatuksia. Olisi niin ihana (ja kamalan pelottavaa) testata, kuinkahan sitä pärjäisi ilman instagramia ja Facebookia, ilman sitä että koko ajan joka tuutista käsketään olemaan parempi ihminen ja kauniimpi ja laihempi ja ties mitä, että elämä vain olisi parempaa ja onnellisempaa. Ehkäpä joku päivä voisi testata, kuinka käy.. :-)

  • Jeesus sanoo:

    Elämä on tekemistä, kokemista ja näkemistä. Osa kannattaa pitää itsellään, ja osa jakaa muille. Yksinkertaista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.