”Tiedoksi teille, pojille ja miehille!”

Aina välillä lannistuu miettiessään, että tapahtuuko muutosta milloinkaan. Tällä kertaa mielen päällä on, taas kerran, naisten ja miesten välinen tasa-arvo.

Alkuviikon aiheena koulussa on ollut metsästäjätutkintokoulutus. Olen kuunnellut innolla esimerkiksi riistaekologiaan ja vastuullisuuteen liittyviä luennonosia, enkä niin suurella mielenkiinnolla (= olemattomalla mielenkiinnolla) esimerkiksi aseenkäyttöön ja -säilytykseen liittyviä juttuja.

Huomenna on vapaavalintainen aseratapäivä ja tutkintotentti, mutta päätin nyt skipata ne. Vaikka huomenna ei tarvitsisi eläimiä ampuakaan, en silti keksinyt lopulta yhtään relevanttia syytä hankkia itselleni metsästyskorttia. Veljeni valisti, että metsästyskortti menee kaiken lisäksi viidessä vuodessa umpeen, jos ei maksa riistanhoitomaksua, joten lyhyenlännäksi jäisi kortillinen elämäni. Jos jostain syystä muutan täysin linjaa, niin käyn tunkintokurssin sitten uudelleen, mutta huomisen päivän tunneille minulla on paljon olennaisempaa ja mieleisempää tekemistä.

Harmittaa kyllä, että joudun jäämään pois myös yhteiseltä aamiaiselta paikallisessa leipomossa. Ehkä se kertoo jo aika paljon, jos se on suuri harminaiheeni.

Mutta luennosta selkeimmin jäi mieleen se, kuinka metsästäjistä puhuessaan kouluttaja viittasi koko ajan pelkästään miehiin ja poikiin. Siis kymmeniä kertoja, aina puhuessaan metsästäjistä. Siitäkin huolimatta, että auditoriossa istui 65% naisia, hän puhui vain miehistä.

”Tiedoksi niille pojille ja miehille…”
”Se onkin nykyajan ongelma, kun miehet eivät treenaa ampumista.”
”Sitten kun miehet ovat päässeet riittävän lähelle eläintä…”
”Nykyään pojat…”

Vaikka en itse ole kiinnostunut aloittamaan metsästysharrastusta ja haluan vain oppia ja sisäistää asiat ymmärtääkseni ihmisiä, alaa ja maailmaa paremmin, kyllä otti päähän. Luennoitsija ei huomannut puhetyyliään, hän oli varmaan lähellä 70 ikävuotta ja syntynyt aivan eri maailmaan kuin itse synnyin. Hän oli tosi mukava ja osaava ja kaikkea, hieno flanellipaitakin, mutta silti. Kuinka paljon tuollaisia äijänköriläitä onkaan? Nainen tulee puheisiin vasta sitten, kun viitataan riistaruoan valmistukseen tai eväiden tekoon.

Teki mieli viitata ja alkaa keskustella asiasta, mutta en jaksanut. En vaan jaksanut. Yleensä jaksan, mutta nyt en. Olen muutenkin paljon äänessä, huumorilla nimetty tasa-arvovaltuutettu (otin tittelin ylpeydellä vastaan ilman huumoria) ja kaiken lisäksi varmaan vähiten kiinnostunut metsästyksestä. Ja tuli vahvasti sellainen olo, että sanoillani ei saisi mitään muutosta kuitenkaan aikaan.

Mutta voisivat varmaan nämä metsästäjämiehet aprikoida keskenään jossain miehisessä aivoriihessään, että olisiko heidän omissa asenteissaan ja viesteissään jotain vikaa, kun kummastellaan mikseivät naiset innostu metsästyksestä.

Lounaalla sain purettua kiukkuani, kun (hienoa!) miespuolinen opiskelijakaverini oli tehnyt saman huomion: ”En yhtään ihmettele, ettei naisia paljon kiinnosta liittyä noihin metsästysseuroihin…” Hän on tosin samasta, tai korkeintaan viereisestä, kuplasta kuin minäkin, mutta silti hienoa. Pieni muutoksen palo taas kipinöi sisimmässäni.

Mutta. Mutta. Lounaan jälkeen aloitimme taas riistaekologian ihmeellisestä maailmasta. Savu palasi aivoihini ja raivo sydämeeni, kun toinen kouluttaja aloitti:

”Nyt kun puhutaan siitä, että ilmasto muka lämpenisi…”

Sdflnsklgnngngsdfmsdlfkslfdlkgnsdöfsdklfsdnfsdfms dknfskdnfsdpnfsdjkfngskjfiosjfsdnfknfsdnfosdnanfnpsofpadfnpdsfpsfndsfsdfjpodfpdsnfsdpfn. Bye!

-Henriikka

t-paita / ELISE (saatu), kukkaseppele / tein ite!

8 kommenttia

  1. kati 21.11.2018

    Uskomatonta setäselitystä, ja tuo ilmastonmuutoksen vähättely kruunaa kokonaisuuden!
    Vaikka en kyllä yhtään harmittele sitä, jos minut jätetään sukupuoleni vuoksi pois metsästyspiireistä (tuntuu että touhu on aina vain enemmän murhaa kuin mitään riistanhoitoa, mutta ei mennä siihen), on raivostuttavaa kun diskursseilla tuotetaan tietynlaisia ja käsityksiä ja asenteita liittyen sukupuolirooleihin .Tasa-arvovaltuutetun titteliä voit kantaa ylpeydellä!

    Vastaa
  2. Villasukka 22.11.2018

    Moi! Haluaisin näin harvakseltaan, eli ehkä kerran viiteen vuoteen, kommentoivana, mutta vuosia mukana pysyneenä lukijana vain kiittää sinua suuresti blogistasi! Jossain vaiheessa meinasin kyllästyä (ehkä ennen luontoinnostustasi), mutta noin viime vuoden sisällä olen kovasti taas innostunut ja usein nyökyttelen teksteillesi. Kiitos siis, että tuot arkeeni niin paljon iloa kirjoituksillasi. Ihanaa, että olet hyvän puolella ja kirjoitat hyvin. Toivottavasti jatkat kirjoittamista vielä pitkään!

    Vastaa
  3. norppilive 22.11.2018

    Ugh, välillä sitä unohtaa että kaiken maailman juntturoita sitä edelleen ääneen päästetään. Ton ilmastokommentin kohdalla olisin varmaan itse järjestänyt pienen kohtauksen. Vaikka ymmärrän senkin, että välillä vaan turhauttaa ja väsyttää, ja sadattelee mieluummin oma villapaidan sisään.

    Yhdyn vielä edelliseen kommentoijaan, ihanaa löytää internetistä näin samaistuttava ja ihailtava tyyppi! Tällä hetkellä ottaisin mieluusti vastaan inspiraatiota liittyen ensi kesän kotimaanmatkailuun ja erityisesti pohjoiseen, vaellussuunnitelmat kun nostavat jo hiljalleen päätään :)

    Vastaa
  4. huurre 23.11.2018

    Toisaalta nimenomaan, koska hän on aivan eri sukupolvea ja metsästänyt kymmeniä vuosia niin, että metsästyskaverit ovat yli 95% miehiä, niin ehkä häntä kohtaan pitäisi suhtautua armollisemmin. Hän tuskin teki sitä pahuuttaan tai ilkeyttään. Tai edes tietoisesti. Ei vaan tajua sanojaan kun ne nousevat niin vahvasti omasta kokemuksestaan. Ja hän tuskin pyörii niissä piireissä missä tasa-arvosta kohistaan. Ymmärtäisin ja yhtyisi sanohisi täysin, jos kyseessä olisi ollut vaikka nelikymppinen kouluttaja. Mutta tuon ikäiset voisin jo jättää rauhaan, koska he ovat eläneet täysin eri lähtökohdista elämää ja tuskin heille kohdistetaan niin paljon puhetta tasa-arvosta edes, joten mistä he voisivat oppia. Muutos on hidasta ja harvoin lähtee eläkeläisistä.

    Vastaa
  5. rinkeli 23.11.2018

    Hei ja kiitos tästä ”osui ja upposi” -tekstistä!
    Itse metsästyskortin hankkineena naisena ja satunnaisesti metsällä käyvänä tunnistan täsmälleen tuon asenteen, että lähtökohtaisesti vain miehet metsästävät. Hankin metsästysluvan jo 13-vuotiaana ja muistan edelleen, kuinka koulutuksissa tuntui omituselta ja ulkopuoliseslta, kun kouluttaja puhui juurikin metsämiehistä ja eräilevistä pojista. Eipä siellä erällä kyllä paljon naisia näykään ja hirviporukassa tytöttely on normi. Vaikka eräseurassamme tunnen kaikki jäsenet, tuntuu, että aina joutuu tekemään enemmän ja paremmin, jotta olisi yhtävertainen ”ukkojen kanssa”. Onneksi nuorempi metsästäjäsukupolvi alkaa olla tiedostavampaa ja sukupuolella ei ole merkitystä. Ongelma on, että niitä +60 äijiä on määrällisesti paljon enemmän ja ”vanhoja viisaita” ei kovin helposti oiota tai kyseenalaisteta.

    Vastaa
  6. Mirka 23.11.2018

    Hei! Löysin blogisi muutama päivä sitten ja voi kuinka innolla olen kahlannut tekstejä sen jälkeen. Ensin siis kiitos huikeasta blogista, pidän todella paljon aiheista, kirjoitustyylistäsi, valokuvista ajatuksistasi, oikestaan kaikesta! Jäät varmasti seurantaan :)
    Tähän päivitykseen oli pakko viimein kommentoida, sillä olen kiukustunut muutaman päivän aikana tavallista useammin samasta aiheesta. Ja olen myös huomannut saman harmillisen reaktion itsessäni ”Miksi vaivautuisin mesoamaan aiheesta, mitä se muuttaa..?”
    Mitä tulee metsästykseen, on tuo hermostuttava asenne. Itse en metsästä, mutta kumpikin kahdesta siskostani metsästää, ja kehun sillä kovin mielelläni kaikille ”kyllä naisetkin!” Ja aina kohtaan saman Ohhoh-lausunnon.
    Minä puolestani kalastan, ja siinä myös kohtaa yllättävän paljon sukupuolirasismia tai ainakin ennakkoluuloja. ”No ottaako sinun miehesi aina kalan koukusta? Mitä sinä niille kaloille teet, et varmaan ainakaan itse ota hengiltä?”
    Ehkä meidän vain pitää koittaa jaksaa mesota tästä asiasta.. Jos tarpeeksi pitkään jaksaa meluta, kalastaa ja herättää ihmetystä, ehkä asiat sittenkin muuttuvat, edes hiljalleen?
    Ps. Aivan ihania kuvia tässä(kin) päivityksessä!

    Vastaa
  7. mm 27.11.2018

    Kommentoin vähän jälkijunassa, toivottavasti tulen kuitenkin huomatuksi!
    Olen samaa mieltä, että noissa koulutustilaisuuksissa miehistä ja pojista puhuminen menee yli. ”Metsästäjä” olisi kaikista paras termi. Tuossa kun nimenomaan vielä erotellaan nuoret ja vanhat miehet miehiksi ja pojiksi, olisi myös toisen sukupuolen tarkenteet tarpeen.
    Itse olen metsästäjä. tai siis, NAISmetsästäjä. Osalla on tarve huutaa tuota sukupuolirooliaan tuonne eteen aina asian tullessa ilmi, itse en ole niin siitä kiinnostunut. Seurassa kun kutsutaan koiramiehet koolle, minäkin kokoonnun. Passimiehet koolle, minä kokoonnun. Esimerkiksi koiramies ja passimies ovat niin puhekielisiä arkisia termejä, että koko seura kokisi varmasti taakakseen alkaa opetella puhumaan passihenkilöistä ja koirahenkilöistä (tosin koiranohjaaja on näppärä sana). Itse myös puhuessani ilmoitan olevani tänään koiramiehenä tai ajomiehenä.
    Puheissa minut ja pari muuta tissikästä otetaan huomioon, aloittamalla ”hyvät herrat, ja Liisa ja Maija”. Se taas saa minut vähän kiusaantuneeksi, vaikka tarkoitus on hyvä ja tasavertainen.

    Vastaa
  8. Meri 29.11.2018

    Pakko kommentoida: riistaruoaksi päätyvät eläimet elävät luonnollisen ja vapaan elämän kuolinhetkeensä asti. Yhtä hyvät elinolot eivät ole esimerkiksi tehotuotetulla siipikarjalla ja porsailla. Jopa luomukasvatettu eläin elää valitettavasti vankeudessa… Metsästäjiä (kuten meitä kaikkia) on monenlaisia, mutta ainakaan minun metsästävillä läheisilläni saalis ei ole tärkeintä, vaan päämäärä on luonnossa liikkuminen ja sen tuoma hyvä fiilis.

    Löysin vasta blogisi, jossa tykästyin heti tyyliin ja kirjoitustapaan. Ihailtavan rehellistä ja AITOA! :)

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle huurre Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.