Kaksi runoa, jotka itkettivät 28-vuotiasta

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Se ei varmasti ole jäänyt huomaamatta keneltäkään, joka on kanssani yhtään missään, kaukaisissakaan tekemisissä.

Täytin 28 vuotta, mikä tuntuu aika hullulta, sillä olen 25-vuotiaasta lähtien pyöristänyt ikäni seuraavaan kymppiin. Joka vuosi yllättää: ”Ei vieläkään 30!” Ehkä voin pitää 30-vuotisjuhlani jo ensi vuonna, sillä eihän tässä jaksa pian enää odotella.

Pidin eilen syntymäpäiväbrunssin, tällä kertaa vaatimattoman, sillä en vain jaksanut isompaa porukkaa. Perheenjäsenten lisäksi pari ystävää.

Olin spesiaalijuttuna pyytänyt äitiäni lukemaan muutaman, omavalitsemansa runon. Tiesin tietenkin, että äiti valitsisi hyvin, ja että tilanne olisi koskettava. Mutta en osannut arvata, että jo ensimmäisen lauseen kohdalla puhkeisin liikutuksesta itkuun, eikä siitä tulisi loppua.

Uskallan olla se joka olen

Minä uskallan
löytää sen, mikä minussa
on valmista muuttumaan.
Joskus se on ahdistavaa
koska totunnaiset ajatusmallini
kamppailevat vastaan.
Hetken verran tuomitsen itseni,
mutta sitten löydän jälleen luottamuksen
ja kuuntelen sisäistä opettajaani.

Minä luovun aiempien kokemusteni suomasta helppoudesta.
En halua alati itseäni toistamalla
muuttua harmaaksi ja elottomaksi.
Vanhoissa, kuolleissa ajatuksissa riippuminen
kovertaa minut ontoksi.

Minä uskaltaudun uusille teille
ja toivon, että sen pinnan alla,
jonka minä kuorin,
kasvaa jo uusi, herkkä iho.

Ulrich Schaffer
Uskallan… kohdata elämän kasvoista kasvoihin
(Lasten keskus, 1988)


NAISELLISUUS

(alkuper. Luovuus)

on nautintoa ja naurua.
Naura, kunnes naurat pelkästä
ilosta olla olemassa.
Sen jälkeen itke ja hyräile.
Naura niille, jotka haluavat
tehdä sinut lyhyeksi:
Ottaa pääsi pois pilvistä
ja kiskoa jalkasi irti maasta.
Mitään ne eivät niin pelkää
kuin naurua.
Sinun iloinen naurusi
on peili
johon kukaan
iloton ei haluaisi katsoa.
Juuri siksi sinun on naurettava,
ja jotta voisit rauhassa
Itkeä ja hyräillä.

Luovuuden lumous
Jussi T. Koski & Tommy Tabermann

Jotenkin äidin ääni, sanat ja koko tunnelma. Niin paljon tunnetta ja rakkautta samassa tilanteessa. Voi äiti, minkä teit.

On hienoa olla 28-vuotias. Minä uskaltaudun uusille teille ja toivon, että sen pinnan alla, jonka minä kuorin, kasvaa jo uusi, herkkä iho.

-Henriikka

mekko / Nokonen, kakku / Say It With a Cake, kruunu ostettu H&M:n lastenosastolta monta vuotta sitten

Kategoriat: juhlat 3 kommenttia

Kaksi runoa, jotka itkettivät 28-vuotiasta

3 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.