Ulkona kaikesta

Meillä on koulussa eräperinneviikko. Linnottauduimme muuan Metsäukon tiluksille Hollolaan ja täällä sitä sitten kökitään loppuviikko. Tuntuu kuin olisi puolessatoista vuorokaudessa muuttanut täysin henkistä tilaansa – kuin olisin tippunut ulkopuolelle kaikesta, mitä elämässäni yleensä tapahtuu. Mitä elämässäni yleensä tapahtuu?

Olemme käyneet läpi perinnemetsästystä ja -kalastusta, sekä käsitöitä. Eilen tutustuimme nahkan parkitsemiseen ja lämmitimme illan päätteeksi pihasaunan. Olen tehnyt jo pienen kolikkopussin vanhasta nahkatakistani, sekä vuollut alkuun ensimmäisen itsetehdyn puukkoni. Pian nähdään, halkeaako kahva, kun saan terän laitettua paikoilleen. Sen lisäksi vuolin lounekoukun ja puulusikan alkuun. Asioita, joita en suoraan sanoen koskaan ajatellut tekeväni. Osa on väsännyt luusta, sarvista ja pajusta unisieppareita, toiset ovat tehneet koruja. Tuntuu kuin olisi nostettu omasta elämästä jonnekin hirsiseen taikataloon, Joulupukin pajaan, jossa mikä tahansa on mahdollista.

Huomenna olisi luvassa tervantekoa, pellavasta ja villasta langan vääntämistä ja lisää positiivista tuskastelua puukkoprojektin kanssa.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämän kaltainen elämä tulee joskus olemaan vielä minun elämääni. Enkä nyt tarkoita vuoden eräopaskoulua, vaan jotain pidempiaikaista.

Vielä en osaa sanoa mitä, mutta yleensä tällaiset pienet tunteet ennustavat kohdallani jotain pysyvämpää. Voi myös olla, että tuntumani on väärässä, mutta yleensä se ei ole.

Sen tiedän, että olen niin onnellinen täällä. Ja olin onnellinen kuvan hetkelläkin, joka otettiin aiemmin syksyllä survival-retkellämme. Rakensimme tiimini kanssa tuon takanani näkyvän laavun ihan itse, pelkästään luonnonmateriaaleja käyttäen. Olimme voitonriemuisia, kun yöksi ei luvattu edes sadetta, eikä pressujakaan tarvinnut levittää katon suojaksi. Kuvassa minä sitten paistan tervalepän lehdillä maustettuja juureksia ja pannuleipää avoliekillä. Muistan hyvin, kuinka meinasin taas kerran tuntea heikkoa oloa onnesta.

Mitä käsitöihin tulee, niissä olen vielä melko huono. En muista, koska olisin pitänyt viimeksi neulaa ja lankaa kädessäni, saati tehnyt puutöitä. Kärsivällisyyteni on vieläkin huonompaa. Mutta olen oppinut turhempiakin asioita vikkelästi sisäisen motivaation avulla, joten ehkä kirjoitan tätä blogia muutaman vuoden päästä omatekemäni pirtinpöydän äärestä.

Terveisiä joulupukinpajasta! Olkaattes uskollisia perstuntumalle.

-Henriikka

pipo/Vaiko, flanellipaita/Sasta, kirves/Fiskars

Kuva: Toni Eskelinen (Instagram, kotisivut)

1 kommentti

  1. Avatar Laura 11.12.2018

    Ihanaa taas!! Kiitos näistä mielettömistä blogipostauksista, tulipa taas suuri kaipuu metsään ja into lähteä eräopaskurssille. Täältä kaupungista tuntuu olevan niin pitkä matka itsetehdyn laavun alle, oi miten näyttää ihanalta!

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Laura Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.