Herkut pulkkamäkeen: Gluteenittomat laskiaispullat ja Runebergin tortut

Kaupallinen yhteistyö: Vuohelan Herkku & Asennemedia

Laskiaispulla vai Runebergin torttu? Oma päätökseni on helppo: ehdottomasti laskiaispulla. Hillolla vai mantelimassalla? Mieluummin hillolla, mutta kaikkein mieluiten molemmilla, jos se vain sallitaan.

Mutta se, että valitsisin pullan tortun yli, ei tarkoita, ettenkö fanittaisi Runebergin torttujakin. Onhan se nyt älyttömän hienoa, että Suomi juhlii kevättalvella tuplaleivoksin. Ja jos minulta kysytään, niin syksyynkin voisi lisätä pari leivonnasta – vaikka Canthin kakkusen ja Tove Janssonin porkkanakakun. Tai ehkä jonkun muun, porkkanakakkua kun saa muutenkin niin paljon kaikkialta. Tove Janssonin cupcake-buffet?

Päätimme Jannen kanssa lähteä toissa viikonloppuna pulkkamäkeen vuoden ensimmäisen kerran. Järkytyimme tajutessamme, ettei meillä ollut enää ehjää pulkkaa vintillä, joten ensi alkuun oli lähdettävä pulkkaostoksille. Itse asiassa vasta siinä vaiheessa tajusimme senkin, että voimme korkata myös sesonkiherkkukauden pulkkamäessä.

Niinpä uuden mustan pulkan lisäksi mukaan reppuun ladottiin myös pullia ja torttuja. On sinänsä herttainen ajatus, että olisimme leiponeet herkkumme itse, vaan jätetäänpä se tulevaisuuteen, kun meillä on viikossa enemmän yhteistä aikaa ja vähemmän haaveita kaikenlaisista aktiviteeteista.

Jannella teki enemmän mieli Runebergin torttuja ja minä halusin laskiaisriehaan kunnon kermapullia. Niinpä päädyimme sopuratkaisuun tai siis tuplaratkaisuun: molempia molemmille!

Olen ollut syksystä lähtien Vuohelan Herkun ambassador ja heiltä olen löytänyt myös parhaat gluteenittomat laskiaispullat ja Runet. (Kyllä, olen tosissani lempinimen kanssa: RUNET!) Etenkään noita pullia haukatessani, en edes muista niiden olevan gluteenittomia. Tuolla pulkkareissulla söin yhden mantelimassalla ja myöhemmin kotona yhden hillolla.

Runebergin tortut olivat herkkuja yhtä lailla, vaikka koostumukseltaan ne ovat gluteenittomina vähän normaalia hankalampia, kun ovat vähän höttöisempiä. Mutta Vuohelan Herkun versiossa parasta on se, että tortut ovat tarpeeksi kosteita. Kuiva Rune on kamala yllätys.

Normikokoisten pullien ja torttujen lisäksi molemmista löytyy myös pienikokoisia leivosversioita. Voi olla, että jollain meni joulu makean suhteen niin överiksi, ettei kakkuhommat iske vieläkään. Itse kyllä turvaan noihin normaalikokoisiin, vaikka välillä jo hatun jälkeen on sellainen olo, että ehkä pikkuruinenkin olisi joskus ihan hyvä vaihtoehto.

Viime vuonna Lappia Eevan kanssa kiertäessämme yritimme löytää jok’ikisestä ohittamastamme kaupasta gluteenittomia laskiaispullia. Eevaa nauratti, kuinka fanaattisesti metsästin saalistani, kuin en olisi koskaan aiemmin saanut maistaa pullaa. Onneksi lopulta onnisti! Muistelen edelleen suurella lämmöllä, kuinka nautimme ihanaaihanaa laskiaispullaa autiotuvalla (kyseinen yö oli muuten myös ensimmäinen autiotupakokemukseni).

Mutta Luojan kiitos pulleroita ja torttuja on ollut tänä vuonna vähän helpommin kaupoissa, eritoten isommissa kaupungeissa. Minulla on omituinen tapa käydä tarkastamassa hyllyiltä nämä kaksi herkkua, vähän kuin yleisenä vakoiluna kaikkien gluteenittomien puolesta, vaikken olisi edes aikeissa niitä hankkia. Lyhyen empiirisen tutkimukseni perusteella huoltoasemien pitäisi vielä vähän skarpata valikoimissaan.

Mutta pulkkamäestä vielä: oli ihan sairaan kivaa. En voi mitään, pulkkailu on vaan ihan mahtavaa. Pulkka oli pieni, eikä kummoinen, mutta kelpasi hyvin. Saatoin vähän yllyttää meitä Koffin mäen riemuihin, pulkkaskeittaukseen ja supermies-laskuihin, ja Janne oli täysillä mukana. Annettiin mennä päiväkotiryhmien ympäröimänä, vaikka aprikoitiin kyllä sitä, että voidaanko antaa vaarallista esimerkkiä pikkuisille. No, kaivoin takataskusta sitten klassisen: ”Aikuisena tekin voitte sitten tehdä näin” –kortin.

Klassisen viimeisen laskun päätteeksi (Janne istui pulkassa, ja minä seisoin takana) lensin pulkan perältä maahan mäjähtäen polveni kanssa Jannen sormen päälle. Viiskulman päivystykseen jatkui siis iloinen matkamme, ja vasemman käden pikkurillin viimeinen nivel sai kuuden viikon lastan.

Mutta voisiko parempia eväitä ollakaan päivystyksessä kuin termarikahvit ja santsipullat? Tuskinpa. Ja nauroimme kyllä molemmat vauhdikkaalle tapaturmalle röntgeniä odotellessa. Onneksi ei sattunut suurempaa. Ensi kerralla kypärät päähän.

Ei ole pulkkailu vaaratonta, mutta onneksi pullat ja Runebergin tortut ovat.

-Henriikka

Kategoriat: Helsinki, janne, ruoka ja juoma, yhteistyö 3 kommenttia

Herkut pulkkamäkeen: Gluteenittomat laskiaispullat ja Runebergin tortut

3 kommenttia

  • r. sanoo:

    oranssi pipo! niin hieno! mistä sellaisen saa ostettua?

  • Jani sanoo:

    Vuohelanherkun iso laskiaispulla hillolla oli pettymys!
    Hillo ei ollut mansikkahilloa vaan vadelmaa joka ei sovi kermavaahdon kanssa.
    Seuraavaksi maistan mantelimassa version jos vaan suinkin löydän sellaisen 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.