Tänään tulin kotiin minun ja ystäväni viikonloppuretriitiltä (siitä lisää myöhemmin) ja esittelin Jannelle Lohjan keskuskirpputorin vaatelöytöni. Puin päälle uuden, ihanan villapaitani, jossa on kuusien ja nuotioiden kuvia sievässä rivissä, sekä vanhat, leveälahkeiset Levikset. Janne totesi, että näytän jenkkiläiseltä luonnonpuiston koluajalta. Sellaiselta, joka on jossain Yellowstonen portilla notkumassa, mutta ei kuitenkaan töissä. Portinvartija ja lipunmyyjä tietävät kuitenkin vakkarikävijän, jolla on tukka vähän miten sattuu ja lämmin villapaita päällään. Otin kommentin kohteliaisuutena. Mukava näyttää sellaiselta.
Vuosi 2018 ei ollut mikään pukeutumisen ihmevuoteni, mutta toisaalta kirkasti ajatuksiani vaatteista ja tyylistäni. Kiinnitin yhä enemmän huomiota vaatteiden alkuperään ja laatuun, huolsin vaatteitani ahkerasti ja ostin kierrätettyä tarve edellä (olen huomannut omasta kokemuksestani sen olevan ihan eri asia, kuin ostaa second handiä kaiken muun päälle hauskoina heräteostoksina). Huomasin, etten enää pidä shoppailusta ja kävin pikamuotiliikkeissä vähemmän kuin koskaan ennen, oikeastaan tosi vähän. Tiesin muodista vähemmän kuin pitkään aikaan.
Parannettavaa on vielä reilusti, esimerkiksi urheilu- ja erävaatteita olisi kiva hankkia vielä enemmän käytettynä, mutta ainakin elämänmittaiselta tuntuva suunta on löytynyt. Tässä tulevat kaikki blogissa julkaistut asuni viime vuodelta:
TAMMIKUU
Kuva: Eeva Mäkinen Kuva: Eeva Mäkinen
HELMIKUU
Kuva: Eeva Mäkinen
MAALISKUU
Kuva: Eeva Mäkinen Kuva: Eeva Mäkinen
HUHTIKUU
Kuva: Dorit SalutskijKuva: Sara Vanninen Kuva: Dorit Salutskij
TOUKOKUU
Kuva: Dorit Salutskij
KESÄKUU
Kuva: Dorit Salutskij Kuva: Eeva Mäkinen Kuva: Arttu Mustonen Kuva: Eliel Kilkki Kuva: Eeva MäkinenKuva: Sara Vanninen Kuva: Eeva Mäkinen Kuva: Nella Himari Kuva: Nella Himari Kuva: Eliel KilkkiKuva: Terhi TuovinenKuva: Terhi Tuovinen
HEINÄKUU
Kuva: Eeva Mäkinen Kuva: Oskari Reinman
ELOKUU
SYYSKUU
Kuva: Toni Eskelinen
LOKAKUU
Kuva: Eeva Mäkinen
MARRASKUU
Kuva: Toni Eskelinen Kuva: Toni Eskelinen Kuva: Eliel Kilkki
JOULUKUU
Kuva: Eeva Mäkinen Kuva: Toni Eskelinen Kuva: Eeva Mäkinen
Mitä ihmettä? Näitähän oli aivan kamalasti. Ja minä kun luulin, että olen kulkenut koko vuoden lähinnä samoissa eräfarkuissa ja anorakissa. Varsinaista linjaahan näissä tyylillisesti ole, mutten taida sellaista kaivatakaan. Ja nämä ovat kyllä enemmänkin vaatteita, eivät asuja.
Nyt taas jokavuotinen vakiokysymys: löytyikö suosikkeja tai inhokkeja? (Miksi käytän sanaa inhokki, kun inhoan sitä? En tiedä.)
Huomenna alkaa taas koulu ja tuntuu siltä, kuin vuosi vihdoin oikeasti lähtisi käyntiin. Iik. Voisinkin pohtia, mitä laittaisi huomenna päälle. Ehkä eräfarkut ja anorakin.
-Henriikka
Asut vuodelta 2012: osa 1, osa 2, vuodelta 2013, vuodelta 2014, vuodelta 2015, vuodelta 2016, vuodelta 2017
Tuo tammikuun punainen pitsimekko on minun suosikkini :-) mistä sä olet tuollaisen ihanuuden löytänyt?
Hei! Voi kiitos. Siitä on itse asiassa oma kirjoituksensa täällä: https://aamukahvilla.fi/2018/01/kirkkaanpunainen-pitsimekko/
Ihana olet ja upea tyyli! Kerrohan mistä tuo huhtikuun ensimmäisen kuvan maailmankarttataulu on?
Hello. Kiitos ja kumarrus <3 Se on Jenni Emilian taidetta. Lisää täällä: https://aamukahvilla.fi/2015/06/elamani-taideteos-maailma-seinalla/
Eipä taida olla väriä joka ei sulle sopisi :) Ihania kuvia!
Suurkiitos. Itse asiassa monet kylmät, kevään sävyt ei oikein mulle sovi. Mutta suurin osa taitaa kyllä sopia, mikä on tietysti ihanaa.
Olen mietiskellyt, että kovin kyllä puhut ilmastoahdistuksesta, shoppailuahdistuksesta yms yms. Niin ootko ajatellut kuinka valtava määrä sulla oikeesti on vaatteita, ja kuinka paljon ne on vieneet luonnonvaroja. Esimerkiksi takkeja. Tai pipoja. Tai mitä vaan. Ei kauaa tarvitse sun ig:tä katsoa kun näkee loputtomiin erilaisia, esim. takkeja. Mihin ihminen tarvitsee niin paljon? Vaikka miettisit vaatteiden valmistustapaa, materiaalia jne, niin eikö kaikista ekologisinta olisi olla ostamatta? Varmasti tulisit huomattavasti vähemmällä toimeen, kuten muutkin.
Arvaa vaan kuinka paljon! Siis olen miettinyt. Tähän olisikin hyvä palata kunnolla, kun oon saanut ajatuksia jäsenneltyä. Joko kokonaisena postauksena tai vähintään kunnon vastauksena. Palaan siis. Kiitos, erinomainen kritiikki.
Kannatan postausta aiheesta!
Itsekin arvostaisin tyyliä, jossa ns. välineurheilu, vaatteiden viimeisen päälle mietitty rooli yms. jäisi vähemmälle. Tällaisella blogilla olisi hieno mahdollisuus vaikuttaa myös tuohon puoleen. Muistan joitain sun vanhoja kuvia, jossa luontoon mentiin vähän sellaiset mökkiretkut päällä. Se oli sympaattista, vähän kapinallista ja erilaista. Okei, ymmärrän kyllä oikeanlaisten varusteidenkin tärkeyden, mutta jokin välimalli olisi varmaan paras. Ja sellaista erilaisuutta ja vastavirtaan menoa kaipaisin kaikinpuolin. Muuten kuluttaminen jatkuu entistä kiihkeämmin, toki kauniimpien kehysten ja perustellumman kuplan sisällä.
Hyvä kommentti. Liikun itsekin paljon luonnossa ja huomaan, että perustelen itselleni uusia vaatteita/muita hankintoja sillä, että tarvitsen niitä luontoharrastukseeni, ihan kuin se olisi mitenkään ylevämpi syy kuluttamiselle. Toki mulla on retkivaatteita vaan kappale kutakin, mutta huonommillakin (omilla vanhoilla/käytettyinä hankituilla) kamppeilla todellakin pärjäisin.
Tammikuun eka, syyskuun neljäs ja lokakuun toka! Yes, I have a thing with grey wool. :D
Apua, sinä nais-eräjorma! Ilmianna brändi, joka tekee _pitkiä_ anorakki/parkatakkeja! Oon 180 cm pitkä ja haluaisin polven alle ulottuvan parkan. Ei löydy _mistään_. Saisi olla puuvillaa tai muuta hengittävää matskua. R-collectionin parka olis täydellinen mutta LIIAN LYHYT. Kaikista vinkeistä olen kiitollinen <3
Hurjan kivoja takkeja sinulla. Ajattomat, kauniin väriset takit olisivat ehdottomasti kohde, johon voisi panostaa. Suomessa kuitenkin aikakin toistaiseksi kuljetaan suurin osa vuodesta takki päällä. Oikein valitulla mallilla takki varmasti myös kestäisi vuosikausia niin materiaalin kuin tyylin puolesta, jolloin ympäristökuormakin pysyisi kohtuullisena.
Mietin ihan samaa kuin joku yllä. Omat vaatteeni mahtuvat helposti parille matalalle metrin mittaiselle hyllylle. Koen silti usein, että voisin antaa omistani enemmän tarvitseville.
Kuvasi ovat valtavan kauniita, kuten aina, mutta tällä kertaa en jaksanut selata loppuun saakka. Uskomaton määrä vaatteita. Onhan se nautinnollista tuntea itsensä kauniiksi kauniissa (ja vieläpä niin laadukkaissa ja ekologisissa) vaatteissa. Joskus itsekin suunnittelen heittäväni neljään kertaan paikatun ja vuosiakymmeniä vanhan villapaidan tunkiolle ja haaveilen hienommasta. Mutta löytääpä hyvänmielen, tarpeen ja vastuun tasapaino… Tällä hetkellä ilmastoahdistukseni on niin suuri, että vetelen surutta vanhat teidensä päihin (joskin joidenkin kohdalla toivon välillä itsekkäästi, että se tien pää koittaisi edes vähän nopeammin). Tiedostan, että pärjään ilman ja se on vastuuni. Meidän kaikkien.
Toivon sopivassa määrin ilmastoahdistusta kaikille: niin, että se johtaa ajatuksista tekoihin, musertamatta kauniita mieliä. Ja mielenkiinnolla jään odottelemaan Henriikka sinulta postausta aiheesta. Olet valtavan inspiroiva ihminen!
Tykkään todella tuosta erätyylistä! Kiinnitin huomiota siihen, miten iloiselta näytät kuvissa. Ainakin näin somen välityksellä persoonasi on mahtava! Olet myös tietynlainen idoli tuon eräopaskoulutuksen suhteen. Taisinpa viime vuonna tokaista, että joskus vielä kouluttaudun itsekin! Olisit varmaan mahtava ystävä.
Todella hienoja kuvia! Sulla on äärettömän taitava valokuvaaja messissä!