Kun keho huutaa parempaa huolenpitoa

Koko kroppani on ollut koko joulukuun ja loman ihan jumissa. Enkä nyt tarkoita mitään lihaskramppeja, todellakaan, vaan sellaista jähmeää ja kämästä oloa. Nesteet ovat jökittäneet paikallaan, koko ajan on väsyttänyt ja heikottanut, ja energiat ovat olleet mitä sattuu milloinkin. Yhtä arpapeliä koko keho.

Mikään ei ole toiminut normaalisti. Olen tuntenut olevani yhtä turpeaa raajaa vaan – enkä edes omaa raajaani, vaan aivan kuin olisin jonkun toisen kehossa.

Tiedän kyllä hyvin, mistä tämä johtuu. Loppuvuoden työ-, opiskelu- ja kaiken maailman juhlienjärjestelykiireiden keskellä jäi ensiksi toimeton vapaa-aika, toiseksi urheilu, kolmanneksi terveellinen ruoka ja neljänneksi uni. Hyvinvointi ei lopulta ole mitään kovin kummoista ydinfysiikkaa, vaan peruspalikoiden kasailua tasapainoisiksi pinoiksi.

Yhtäkkiä pötkötin lomalla, kroppa apua huutaen ja mieli yhtä lailla tuuliajolla. Ajattelin itseeni turhautuneena, että mitenhän tässä aina käy näin?

Omat ryhtiliikkeeni otetaan yleensä vasta aallonpohjassa. En osaa korjata kurssia kuin vasta silloin, kun ollaan jo käännytty reilusti vikasuuntaan. Ennakointi ja pienet, sievät korjausliikkeet eivät ole vahvinta alaani (missään, koskaan).

Mutta aallonpohjalta on oikeastaan aika mukava ponnistaa taas ylös- ja eteenpäin. Viikon kääntyessä uuteen ja koulun taas alkaessa huomasin tarttuneeni itseäni niskasta kiinni kuin automaattisesti.

Maanantaina kipitin kiltisti salille, eilen ja tänään kului kumpanakin päivänä pari tuntia pipolätkähommissa. Jääkaappiin ostin vahingossa kaikkea värikästä ja vähän parempaa, unellekin on ollut sijaa. Edes viiniä ei ole tehnyt mieli kilistellä. Yhtäkkiä hyvinvoinnin palaset tuntuvatkin taas suht helposti hallittavilta ja sellaisilta, joita on kiva järjestellä.

Ja mikä parasta, muistan jo nyt kolmen ”paremman” päivän jälkeen, miltä normaalisti tuntuu. En todellakaan vielä ole siellä, siihen menee huomattavasti pidempään. Mutta muistan, että kun keho palautuu sellaiseen tavalliseen tilaan, se pystyy aika hyvin itse kertomaan, mitä kaipaa (hyvin usein kasviksia, hyvin harvoin irtokarkkia, reilusti hyvää unta ja välillä kunnon hikiliikuntaa). Ja yhtä lailla mielellä on virkansa ja sanansa sanottavana (välillä niitä irtokarkkejakin). Kun molempia kuuntelee, pysyy tasapaino, järki ja elämänilo.

Nämä ovat teoriassa niin helppoja asioita, mutta käytännössä yllän harvoin kiitettävään.

Viimeinen oljenkorteni on-off-elämäntyylissäni on luotto siihen, että niin kuin kaikessa muussakin, tässäkin asiassa minusta tulee lopulta äitini kaltainen. Sellainen, että kahden tunnin kävely on iloinen päivärutiini ja valtavat lumityöt kelpo jälkiruokana. Koska olen perinyt esimerkiksi äitini herkän oksennus-refleksin ja oudon tavan uittaa leipäjuustoa kahvissa, olisi vähintäänkin reilua periä myös sisäänrakennettu motivaatio toimia kaikessa hyvinvoinnin parhaaksi.

Samoja fiiliksiä omasta olosta? Vinkkejä?

-Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen

Kategoriat: hyvinvointi, liikunta 5 kommenttia

Kun keho huutaa parempaa huolenpitoa

5 kommenttia

  • Nämä aika tavalliset jutut ovat toimineet minulla hyvän voinnin peruspilareina:
    1. Aamuisin lasi puhdasta vettä, jonne muutama hippunen merisuolaa ja vaikka luomusitruunaa muutama tippa.
    2. Aterioiden väleillä ei napostelua. Vettä kylläkin. Ja vihreää teetä.
    3. Kuidun riittävä määrä, hiilarit ja proteiinit tasapainossa, kumpaakaan en vältä. Vuoden ympäri säännöllisesti myös tauottaen purkista valikoidut lisäravinteet.
    4. Paljon marjoja kesäaikaan.
    5. Herkkuna suklaa jees, itse tehty raakasuklaa paras, mutta sokerikarkit ja lisätyn sokerin jutut niin minimiin kuin vain saa
    6. Noin vuoden ajan iltaisin sen oman ajan ohjelmistossa on ollut nukkumaan meno. Unta kertyy noin 9h yössä ja en ole sen jälkeen ollut aamuisin koskaan väsynyt. Herään ennen kellon soittoa ilman ketutusta.
    7. Niin paljon ulkona olemista kun ehtii. Metsä on paras.

    Kohtaa 5 rikoin jouluna. Viimeiset 6 vihreää kuulaa olivat liikaa ja tässä on yt-neuvottelut menossa vatsan kanssa, joka mielellään vaihtaisi minut johonkin paremman itsekurin omaavampaan yhteistyökumppaniin…

    Hyviä vointeja ja parhainta alkanutta vuotta :)

  • Eve sanoo:

    Oi niin tuttuja tuntoja. Olen myös vähän ”kaikki tai ei mitään” -tyyppiä, keskitien kulkeminen on vaikeaa. Kiitos tästä postauksesta, oli ihanan rehellistä, armollista ja samaistuttavaa luettavaa kaikkien niiden juttujen lomaan, jossa ihmiset nyt kertovat miten hyvin he voivat tammikuussa, smoothiekoneet surraa ja niin edelleen. Tuo oli erittäin tärkeää, mitä kirjoitit kehon ja mielen tasapainosta.

    Mukavaa alkanutta vuotta! 😊

  • Karoliina sanoo:

    Hei!

    Luin blogiasi joskus vuosia sitten sen alkuaikoina. Viime syksynä palasin tänne jonkun Instagram-postauksen kautta. Haluan vai sanoa, että pidän paljon blogista! Olet todella hyvä kirjoittaja ja onnistut taidokkaasti yhdistämään syvälliset pohdiskelut ja huumorin. Tämä blogi viihdyttää ja antaa ajattelemisen aiheita. Sulla on inspiroiva, värikäs ja huoleton kirppistyyli ja kauniit kuvat. Lisäksi olen tykännyt eräopasjutuista, koska luonnossa liikkuminen ja vaeltaminen ovat asiota, joita haluaisin itsekin tehdä vielä entistäkin enemmän.
    Kiitos siis blogista :)!

  • Mari sanoo:

    Leipäjuuston uittaminen kahvissa! Ihan perus :D

  • Marrie sanoo:

    Toinen Mari täällä, joka rakastaa kans uittaa kahvissa leipäjuustoa! <3

    Mää oon ajautunu kahden burn outin kautta tilanteeseen, jossa kroppa kieltäytyy toimimasta, jos kertyy liikaa mitä hyvänsä yksittäistä kuormaa tai pienten asioiden summana kuormaa on liikaa. On tavallaan surullista, että oikeasti makaan sitten päivän-pari(joskus pidempäänkin) ihan lamaantuneena väsymyksestä, mutta haluan luottaa, että opin pikkuhiljaa rakentamaan arkeni palikoita niin, että nuo lamaannustilat käyvät harvinaisiksi.

    Ja pakko vielä kirjoittaa, että pidän niiiiiin kovin sun tavasta kirjoittaa!

    Valostuvaa tammikuuta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.