Reissu, joka muutti elämäni

Kesälomareissu Norjaan vuonna 1991. Se oli hieno reissu se. 

Vaikka olin tietysti ollut demokratian hengessä päättämässä kohteeksi Norjan Jotunheimenin kansallispuiston, en sillä kertaa vastannut reittisuunnitelmista, enkä oikeastaan juuri mistään muustakaan valmisteluista. Sain ottaa rennosti ja sukeltaa tunnelmaan.

Osasin kerrankin olla stressaamatta. Otin nokoset, kun teki mieli. En yrittänyt haukata liian suurta palaa kakkua kerralla. Jälkikäteen olen miettinyt, olikohan Galdhöpiggenin 2496 metrin huiputus välttämättä järkevin ratkaisu, mutta mukana olleet vanhempani pitivät päänsä reittisuunnitelman kanssa. (Kuva alla.)

Tämä reissu muutti elämäni. Kipinä kansallispuistoihin, kohiseviin vesiputouksiin, uniikkien pohjoismaiden kauneuteen ja luontoon jäi. Olin viikon matkan jälkeen muuttunut mimmi.

Joitain vuosia reissun jälkeen, noin 12 vuotta tarkalleen, haaveilin Teneriffasta ja muista ihanista hiekkarantakohteista, joissa käyneet ystävät tulivat takaisin nenä söpösti karrelle palaneena ja herttaiset pikkuletit sinne tänne sojottaen. Ajattelin silloin, että Teneriffan on oltava paratiisi.

Nyt, aika tarkalleen 28 vuoden vuoden jälkeen, koen suurta kiitollisuutta, että olen saanut lomailla juuri tällaisissa maisemissa. Koskien kuohuessa, vuorten ympäröidessä, purojen solistessa ja karhujen jossain kaukaa lempeästi muristessa. Takapaksista löytyi aina monenmonta kerroseväsleipää sekä haitarikurkkua ja vanhempien syliin sai aina kavuta, jos ei nähnyt tai jos väsytti.

Nämä retkethän tekivät minusta minun; vähän sellaisen, noh, metsäisen.

-Henriikka

6 kommenttia

  1. Avatar Satu 15.5.2019

    Voi kun on nostagiaa matkassa kun noita kuvia katselee 😀Itsellä mieleen jäänyt parhaiten lentomatka Boeingin 2 kerroksissa koneessa Los Angelesiin vuonna 86. Pikkulikkana silloin pääsin ohjaamossa käymään. 1 luokassa istuin lentoemännän sylissä ja ikkunasta katselin ulos ihmeissäni 👩‍✈️Voi mitä muistoja 😊

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 31.5.2019

      VOUUU vähänkö tuollaisen muistaa varmaan ikuisesti ! Itsehän en tästä kyseisestä reissusta muista yhtikäs yhtään, vaan ehkäpä jossain äidinmaidossa luontokaipuu on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

      Vastaa
  2. Avatar Miira Kuja-Panula 16.5.2019

    Voi miten ihana postaus! Hellyyttäviä kuvia <3

    Minullakin Norjan matka oli elämää mullistava: se oli ensimmäinen matka ulkomaille ilman vanhempiani. Sitä vapauden huumaa.

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 31.5.2019

      Vaikka vähän sarkastinen olikin, niin mistäs sitä tietää, jos tuolta puolivuotiaan reissulta olisi jäänyt jotain alitajuntaankin. Kiitos!

      Vastaa
  3. Avatar Pauliina 23.5.2019

    Ihana tunnelma ja voi kuinka kauniisti kirjoitettu tämänkin postaus! Sun blogi on ihan paras!<3

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pauliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.