”Älä itke” on surkea lohtu

Itkin alkuvuoden aikana enemmän kuin olen itkenyt elämäni aikana yhteensä. Tai ainakin sen elämän, josta muistan jotain. Voi olla, että nyt ollaan menty sellaisilla varhaisen vauva-ajan määrillä ja tavoilla, kun vähän kaikkea ilmaistiin itkulla.

Olen purskahdellut itkuun yllättäen, itkenyt suruani ja sitä että on satutettava, itkenyt hämmennystäni, itkenyt liikutusta ja sitä, että tulevaisuudessa kajastaa valoa. Vuodenvaihteen kuukaudet menivät surun ja menetyksen kyyneleissä, sen jälkeen kyynelehdin haikeutta ja muutosta. Jo aika pitkään itkut ovat onneksi olleet pitkälti liikutuksen ja tulevaisuuden toivon – jään sittenkin eloon. Tämän kaiken päälle olen itkenyt väsymystä. En nukkumattomuudesta johtuvaa väsymystä, vaan sitä, että koko henkinen kapasiteetti on ollut käytössä ihan koko ajan.

Nämä kuvat ovat jo vanhempia, niin kuin itkutkin. Sellaisia väsymyksen ja lohduttomuuden kyyneleitä. Olen aina ajatellut, etten itke surusta kovin helposti, vaikka liikutunkin kaikesta ja koko ajan (itken maastohiihtofinaalia, vaikken välitä sen katsomisesta yhtään ja itken nettivideota, jossa siilinpoikanen nostetaan varovasti turvaan tieltä). Tänä keväänä olen punninnut vähän luuloani uudestaan. Toisaalta taas, ehkä en edelleenkään ole itkenyt surusta kovin helposti – tilanne kun on ollut kaikkea muuta kuin helppo.

Sen olen kuitenkin huomannut, että surkeat lohdutuksen sanat kuuluvat: ”Hei, älä itke. Kaikki kyllä järjestyy. Ei tarvitse olla surullinen.” Nehän välittävät ihan väärää viestiä, sillä totta kai kannattaa itkeä ja totta kai tarvitsee olla surullinen. Kaikkihan kannattaa käsitellä nimenomaan syvältä ja perinpohjaisesti, jotta tunne ei jää palloksi jalkaan, vaan tulee voimaksi ja opiksi mukaan, eletyksi elämäksi toivottavasti harmoniassa kaiken edellisen rinnalle. Itkuhan puhdistaa, kyyneleethän ovat kehollinen viesti mieleltä: huomio huomio, tässä tulee tunne.

Itkeminen on luonnollinen ja hyvä asia, jota ei kannata kieltää. Olen lukenut vuosien aikana paljon itkemiseen liittyviä tutkimustiivistelmiä ja lähes aina niissä todetaan, että itkeminen on hyödyllinen asia ihmisen fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa. Yleensä keho toimii mielen kanssa yhteistyössä, juuri oikein, niin nytkin. Kyyneleet ovat ihmisen luonnollista kipulääkettä, ihan ilmaista vieläpä.

Siksi on myös sääli, että kyyneleistä tulee helposti ympärillä oleville ihmisille vaikea ja jopa kiusallinen olo, ja että itkua pidetään aina kielteisenä asiana. ”Älä itke” tarkoitetaan lohduksi, vaikka on oikeastaan kehotus toimimaan luonnollista kehon reaktiota vastaan. Vähän kuin onnelliselle ihmiselle toteaisi, että älä hymyile. Tai hämmästyneelle, että äläpä tuolla lailla suurentele suotta silmiäsi ja kohottele kulmiasi.

Ja vaikka täysjärkinen ihminen ymmärtää, että ”älä itke” on yleensä tarkoitettu kyynelehtivälle ihmiselle lohdutukseksi, niin kokeile seuraavaksi vaikka ”oon tässä.” Ja samalla voit yrittää vaihtaa ”älä ole surullinen” kehotuksen vaikka muotoon ”ole rauhassa surullinen.

On kiva huomata, että minustakin on hiljalleen taas olkapääksi jollekin, eikä vain tunteiden täyttämästä kehosta itselleni.

-Henriikka

10 kommenttia

  1. Avatar R 30.7.2019

    Kiitos postauksesta. Elän itse tällä hetkellä tuota haikeuden ja muutoksen aikaa. Ystäville ja kavereille olen sanonut: itkeminen on hyvä asia. Joskus itken jonkun kauniin muiston tullessa mieleeni, toisinaan itken ikävää hetkeä pois kehosta, pois mielestä. En halua padota surua sisääni, vaan antaa kyyneleiden virrata vapaana.

    Vastaa
  2. Avatar Tinttiti 30.7.2019

    En kommentoi teksteihisi juuri koskaan, luen ne silti aina. Nyt on kuitenkin sanottava, että olet ollut viimeiset viikot todella usein mielessäni. Tulin juuri Vuokatista takaisin kotiin, ja reissussa vinkkejäsi lukiessa ja noudattaessa salaa toivoin, että kävelisit vaaran laella vastaan. Olisin halunnut halata. Sinussa on niin paljon sellaista, mitä sinussa ihailen ja myös tässä nykyisessä tilanteessasi ihailen erityisesti sitä, miten uskallat puhua aivan kaikista tunteista ja tuntemuksista.

    Toivon sinulle pelkästään kaikkea hyvää. Ja kuten itsekin sanoit, hyvä ei ole aina vain naurua ja onnea, vaan välillä myös esimerkiksi sitä puhdistavaa itkua.

    Vastaa
  3. Avatar Myrsky 30.7.2019

    Kiitos tästä(kin) tekstistä ja lämmin halaus sinulle, Henriikka.❤️

    Mariskan sanoittama ja Jenni Vartiaisen esittämä Suru on kunniavieras on ollut itselleni lohdullinen laulu surujen ja muiden itkujen keskellä, muistuttanut siitä miten tärkeätä itkeminen ja sureminen on.

    Vastaa
  4. Avatar Riikka 31.7.2019

    Tuota äläitke-fraasin tuhoisuutta pohtii Tommy Hellsten myös loistavassa kirjassaan Virtahepo olohuoneessa. Suosittelen vahvasti, ellet jo ole sieltä lukenut ajatusta alunperin.

    Tunteista kun nyt puhutaan, niin mua kiinnostaa tosi paljo kuulla sun vastaus siihen et ”rakkaus on päätös, ei tunne”, siis nimenomaan sitoutumiseen ja avioliittoon liittyen. Sitä olen paljon kuullut. Asia mietityttää minua. Luulen että sinä olet nyt nähnyt tuon lauseen useita puolia. Miten itse vastaat siihen?

    Vastaa
  5. Avatar Miumiu 31.7.2019

    Kiitos tästä(kin) postauksesta! Sinulla on aivan ihmeellinen kyky elää ja kokea rohkeasti tätä epätäydellistä ja samalla niin täydellistä elämää kaikessa sen rikkonaisuudessa, tuskassa ja hykerryttävässä ilossa. Lämmin halaus täältäkin! Säilön sydämeeni tuon kohdan ”huomio huomio, tässä tulee tunne”. Tunteet tulevat ja menevät, kuten meidän 3,5-vuotias esikoinenkin toteaa tyynesti tunnemyrskynsä jälkeen ❤️

    Vastaa
  6. Avatar Marjut 31.7.2019

    Kiitos kauniista tekstistä.♥ Luulen, että ihmiset käyttävät ”älä itke” -fraasia siksi, että he pelkäävät, etteivät osaa olla tukena toiselle, vaikka usein riittää se, että joku on läsnä kun itkettää.

    Vastaa
  7. Avatar Viltsu 1.8.2019

    Oman avioeron mainingeissa itkin missä vaan, milloin vaan, kenen seurassa vaan. Olin töissä, ratikassa, kaupassa, yksin kotona tai kissa sylissä. Se eroaika antoi ymmärrystä antautua surulle, ikävälle, muutokselle, pelolle, sille tolkuttoman suurelle pettymykselle ja niille miljoonilletsiljoonille itkuille. Ja siitä sai lempeyttä itseä kohtaan, sillä tunteet on parasta mitä meillä on. Muistan ohimennen kuulleeni radiosta, että särkyminen on siunaus. Saatoin silloin itkeä sitä, että näinhän se on, sitä että tulevaisuus vielä tulee ja tuun vielä olemaan tosi onnellinen. Ja vaikka se pelotti niin nyt oon taas onnellinen kaiken sen jälkeen enkä olisi voinut tehdä mitään enää toisin.

    Sinä tuut loistamaan vielä niin kirkkaana ja onnellisena, ettei sillä onnella ole mitään rajaa. Paljon rakkautta, halauksia ja läheisten läsnäoloa. Oot usein rukouksissa. <3

    Vastaa
  8. Avatar Virpi 3.8.2019

    Mun piti kommentoida sulle jo heti silloin, kun kerroit erostasi. Ensinnäkin: viisautta, voimia ja rakkautta uuteen elämänvaiheeseesi. Itse paketoin reilu 18 vuoden suhteeni reilu vuosi sitten, ja pienen hetken elin eroani uudestaan kun luin tekstisi.

    Eroni aikoihin otin tavakseni viettää räytymispäiviä. Sydänalaan kun pakkautui tunne siitä, että nyt tarvitsee saada itkeä, menin yksin omaan rauhaani, laitoin erään tietyn soittolistan soimaan ja märisin silmät päästäni. Nämä hetket koin äärimmäisen puhdistavina. Itse en ennen tätä elämänvaihetta ole juurikaan itkemistä harrastanut. (Ehkäpä sitä ei vieläkään nyt ihan harrastukseksi kannata sanoa, mutta no, ymmärtänet mitä tarkoitan:-D)

    Ja niin. Muista olkapäänä toimimisen lomassa sallia itsellesi edelleen kaikki ne tunteet, joita tarvitset.

    Vastaa
  9. Avatar Helena Salo 3.8.2019

    ”Älä itke”, on varmaan 1950- luvun muinaisjäänne kun sodan jälkeen ei muutakaan keksitty. Tunteet pitää tuntea, ja itkut itkeä. Niis se vain on. Itku parantaa ja kyyneleet phdistaa.

    Jaksu haleja ja paljon kyyneliä, Helena <3

    Vastaa
  10. Avatar Laura 5.8.2019

    Kauniisti kirjoitettu teksti! Oon viime vuosina ”muuttunut” herkemmäksi itkemisen suhteen. Aiemmin kyyneliä oli helpompi pidätellä, mutta nykyään itken ilosta tai surusta jo melko avoimesti. Lasten kanssa työskennellessä on myös päässyt pohtimaan niitä tapoja, miten itkevää lasta lohduttaa.

    Ihailen myös tämän postauksen kuvia! Miten aidolta, herkältä ja kauniilta ihminen voi näyttääkään itkiessään. Kiitos blogistasi Henriikka ja iloa ja toivoa tulevaan ❤️

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.