Päänkääntelijä-tyttö

Tuo ylähampaiden rivi – merkki onnistuneesta lomasta.

Pääkin sopivasti kallellaan, niin kuin aina silloin, jos keskityn johonkin luovaan. Isäni tapasi aina sanoa minun vielä asuessa kotona: ”päänkääntelijä-tyttö.” Hän tarkasteli puuhiani aina vähän kauempaa, tuli sitten viereen ja totesi lempinimensä ääneen lempeästi ja vähän huvittuneesti.

Minulla oli kahdeksan päivän loma. Luova loma. Lepoloma. Kaikenlainen loma. Hyvänen aika, sellaista näköjään tarvitsee ihan todella. Tänään avatessa taas tietokoneeni, en malttanut odottaa – olin aivan tosi innoissani kaikesta. Elämästä ja siitä, että saan taas tehdä. Tehdä aivoillanikin, sillä viikon verran ne olivat huvittavan toissijaiset. Ja hyvä niin.

Sairastuin, totta kai. Jo kaksi päivää ennen lomanalkua. Toisaalta olisi hankalampi sairastaa kuuliaisesti työaikana, joten otin tiedon flunssasta tyytyen tilanteeseen yllättävän mutkattomasti. Join kaapinpohjalle ajautuneita teejuomia (miten niitä aina ajautuukin ihan ihmeellisen suuri määrä, indian chia, mint & ginger…), puin monta villapaitaa päällekäin ja katselin leffoja: The Cider House Rules, Leijapoika ja Forrest Gump. Reunimmaiset olin nähnyt jo useasti, kaikkia suosittelen lämpimästi.

Ja kyllä minä virkkasin yhden piponkin, niin kuin olin ajatellut. Ja luin kirjojakin. Ja sitä minä ihmettelin, miten paljon saatoin nukkua. Kaikkina kahdeksana yönä vähintään kaksitoista tuntia. Eräänäkin aamuna heräsin puoli yksi. Mitä kummaa? Viimeksi olen nukkunut niin pitkään varhaisteini-ikäisenä kesäisin, kun valvominen oli parasta mitä tiesin. Tätä nykyä valvominen on puuduttavaa, mutta nukkuminen parasta.

Kun nukkuu pitkään, ei huomaa kuinka valo karkaa. Jo nyt, puoli kuuden aikaan, on jo melkein hämäränhyssy. Ensi viikonloppuna siirretään kelloja ja illat eivät ole senkään vertaa valoisia, vaikkahan sekin muutos tuntuu jo viikossa tasoittuvan. Omituista, tuo kellojen räpeltäminen.

Ostin loman päätteeksi nipun kruunukynttilöitä, joita voin asetella keraamiseen kynttilänjalkaani ja valaista niin pimeältä tuntuvaa maailmaa. On hyvä kontrasti, että vaikka maailma on aika pimeä, loman jäljiltä elämä tuntuu kirkkaalta. Luulen, että jokaiselle tekisi hyvää napata ennen lumetonta loppusyksyn aikaa palanen lomaa ja nipistää vaikka siitä viiden viikon kesälomasta vähän. Vaikka sitten pidennetty viikonloppu, mutta kuitenkin jotain.

En ollut viikkoon somekanavissani. Kahden minuutin jälkeen loman aloittamisesta tunsin pieniä vieroitusoireita, joita kesti pari tuntia. Seuraavana päivänä katsoin jo puhelinta ja läppäriä yökötellen, ja moneksi päiväksi ne lopulta unohtuivat mielestä kokonaan, terveen neutraalisti suhtauen. Eilen, tietäessäni loman päättyvän, katsoin taas laitteistoa innolla. Olin valmis vastaanottamaan informaatiotulvasta pieniä oppeja sieltä sun täältä ja muutaman hulvattoman meeminkin kaupan päälle. (Saa lähettää parhaita!)

Olen etsinyt elämää, jossa ei lomia kaivata. Vaihdan haaveni elämään, jossa lomalta on aina mukava palata.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

1 kommentti

  1. Avatar Marjut 24.10.2019

    Voi, mikä ihana loma! Pidin yhden kesälomaviikon syyskuussa ja se oli juuri oikeaan aikaan. En tehnyt etukäteen mitään suunnitelmia. Nukuin tarpeeksi, ulkoilin ja vietin aikaa läheisten kanssa. Aivan parasta!♥

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.