Kategoria: elämä

Katso kuvasta, kuinka paljon sain veronpalautuksia

Katsokaa tuota aurinkoista ilmettäni. Siitä voitte lukea, paljonko sain tänä yhteisenä kansanjuhlapäivänä veronpalautuksia. No en yhtään penniä. En yhtään markkaa, euroa tai senttiä. En shhhillinkiäkään. Hommahan meni kaiken kaikkiaan aivan persuksilleen. Ei tekisi edes mieli kertoa, sillä hävettää, mutta hyvähän se on välillä hävetäkin avoimesti kaikkien skumppakuplien keskellä. Luulin, että…

27-vuotias versio itsestäni

Täytin lauantaina 27 vuotta. Se tuntuu hyvältä, sopivalta – itse asiassa vähän siltä, kuin olisin ollut jo ainakin viisi vuotta tämän ikäinen. Kakskasi tuntuu vähän pelottavalta, kaukaiseltakin, mutta siihen onkin taas vuosi aikaa totuttautua. Kun on joulukuussa syntynyt, kaikki ympärillä ikääntyvät ensin ja omaan, seuraavaan ikään ehtii jo totutella ennen…

Joululahjaksi ihmisoikeusrikos

”Rakas joulupukki… tahtoisin joululahjaksi nukenvaunut ja 3D-palapelin… ja ei silpomista.” Kylmät väreet kulkivat koko kehon läpi, kun katsoin Solidaarisuuden Tytöt turvaan –kampanjan mainosvideon. Tekisi mieli lamaantua, hukkua maailmantuskaan. Tekisi mieli huutaa: tämä on niin väärin! Ja se on niin väärin kuin vain voi olla. Tänäkin jouluna moni tyttö on vaarassa…

Tällaista on varmaan lapsiperheen arki

Aina ei tanssita ruusuilla, mene täysin timanttisesti. Aina ei kulje aivan putkeen, suju ihan nappiin. Ei edes viereiseen nappiin. Jaoin eilen pikkujoulutarjoilujen kuvia. Otimme kyseisiä juustotarjotinkuvia Jannen kanssa maanantaina. Hirveä kiire, kauhea säätö. Toivottuja kuvia tallentui kuitenkin muistikortille. Lopulta päätimme, että siirrämme vielä ruokapöytää vähän viimeistä kuvaa varten – huoneen…

Mitä kaikkea tänään tunsin?

Tunsin väsymystä, kun aamulla heräsin. Tunsin kurkkukipuakin. Ääni ei kulkenut, ja ymmärsin vilustuttaneeni itseni oikein kunnolla Arthur’s Seatilla Skotlannissa. Aamukahvin jälkeenkin minusta kuului vain vaivaista pihinää. Kipitin aamupäivän aikana portaita pitkin muutamat FB-kirpputoriostokset kadulle. Hävetti vähän, kun vingahtelin. Tunsin lämpöä, kun vakiolounaspaikkani työntekijä hymyili ja oli jälleen niin kovin ystävällinen,…

Stressi.

Yhtäkkiä se iski – lamauttava, typerä sunnuntaistressi. Pelko siitä, ettei saa kaikkea valmiiksi, ettei pysty kaikkeen, ettei onnistu. Pelko, ettei riitä. Jo eilen se hiipi ajatuksiin. Parin rennon päivän jälkeen avasin vielä ennen nukkumaanmenoa kalenterin katsoakseni, miltä se näyttää tulevina päivinä. Olin merkinnyt sunnuntain, siis tämän päivän, työpäiväksi. Ja tänään…

Mä oon niin vihanen. Tai niinku ärtynyt.

Mä oon niin vihanen! Tai niinku ärtyny. Tai oikeastaan ihan tyytyväinen. Mut oon väsynyt – tai ehken niinkään. Koska nukuin hyvin, otin päiväunetkin. Pettynyt… Ehken sitäkään. Mikä sana tätä kuvaa? Ehkä mä turhaudun, niinku välillä, tuntuu merkityksettömältä. Tosi harvoin kyllä. Ei oikeastaan koskaan. Koska koen itseni tärkeäksi, ja elämä on…

Mitä kertoisin kolme vuotta nuoremmalle itselleni?

Minulla on oma aikayksikkö. Se on minun ja siskoni ikäero eli noin kolme vuotta. Olen tottunut ajattelemaan asioita siitä näkökulmasta: ”Joo, se oli silloin, kun olin samanikäinen kuin Roosaliina nyt.” En tiedä miksen hahmota maailmaa yhtä vahvasti isoveljieni ikien mukaan. Jostain syystä vain tämä aikayksikkö on iskostunut vahvasti päähäni. Roosaliina…

Tuleva uusi taitoni

Haaveilen uudesta taidosta. Viime syksynä opin sienestämään. Noh, kahta sienilajiketta (suppilovahveroita ja kanttarelleja), mutta kuitenkin. Viime keväänä opin suunnistamaan. Melko kehnosti, mutta kuitenkin. Tänä syksynä en ole oppinut yhtään mitään. En edes huonosti. Esimerkkejä asioista, joita tahtoisin oppia: venäjän kielen, palomiespunnerruksen eli push upin, seisomaan käsilläni, koristelemaan kakkuja paremmin, heittämään…

Hajuton ja mauton

Kaipaan tavallista elämää. Kaipaan tylsää, hajutonta ja mautonta elämää. Kaurapuuroa voisilmällä ja ruisleipää, johon voi on kehnosti levitetty. (Kunnon voi, ei mikään levite.) Olisi mukava siivota. Kuurata kunnolla vessan kaakelitkin, pyyhkiä pölyjä senkin jälkeen, kun pölyä ei enää ole. Kääntää tauluja varovasti suoraksi, kiillottaa laseja ja asetella niitä vitriiniin. Imuroida…

Minä olen kiusaaja

Laitoin eilen ystävilleni WhatsApp-ryhmässämme screenshotin eräästä yhteisestä puolitutustamme, joka toisinaan olemassaolollaan herättää meissä pientä ärsytystä ja ihmetystä. Kirjoitin kuvatekstiksi: ”Arvatkaa, kuka tulee uniin?” Kuvan lähetyksen jälkeen se iski: olen kamala. Olen kiusaaja. Miksi ihmeessä tein jotain noin ilkeää ja täysin turhaa? Ajattelin ehkä, että saan ystäväni nauramaan. Ajattelin olevani hauska…

Olisipa elämä kuin Megazone

Pelasin eilen elämäni ensimmäistä kertaa laser-sotaa. Olimme viettämässä siskoni synttäreitä hänen kauniin ja komean kaveriporukkansa kanssa Salmisaaren Megazonessa. Ai että se oli kivaa! Olin yrittänyt keksiä tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä. Paineensietokykyni ja kilpailuhenkisyyteni tasapaino on niin kehno ja kieroutunut (siis ihan oikeasti), että pelkäsin saavani sydänkohtauksen. Roosaliina ei kuitenkaan luovuttanut:…

Ärsyttämisen jalo taito

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan tahallaan ärsytä ketään? Sellaisia, jotka eivät edes osaa härnätä toisia ihmisiä. Minä tiedän, mutta… no, minä en ole sellainen. Tuntuu, että sisälläni on sellainen ärsyttämisen kiintiö, joka on pakko täyttää. Lapsena rakastin härnätä isoveljiäni, myöhemmin pikkusiskoani. Tungin mukaan veljien leikkeihin, vaikka tiesin etten saanut,…

Alakuloinen alkusyksy

Minulla on vahva aavistus: tuleva kaamos tulee olemaan itselleni alakuloista aikaa. Jottei tämä ennustus kävisi toteen, teen kyllä kaikkeni, mutta jostain syystä syksy tuntuu kiipeävän jollain ei-riemukkaalla tavalla sisuksiini. Syksy on suosikkiaikaana, mutten ole saanut siitä tänä vuonna vielä otetta. Menen minne kengät kävelevät, teen asioita. Työtarjoukset menevät läpi, kalenteri…

Tämä maanantai tunti tunnilta

Kotimaisen blogikentän ensitaipaleella, 2010-luvun taitteessa, oli tavanomaista jakaa omasta päivänkulustaan hyvin yksityiskohtaisesta. ”Kello 07:28 heräsin, join lasin vettä ja pesin hampaat Pepsodentillä.” Ajattelin kokeilla tänään jotain samankaltaista, vaikka kuvia ei hetkistä olekaan. Klo 06:55 Kello soi ensimmäisen kerran. En muista hetkestä muuta kuin että painan torkkua. Myöhemmin aamulla Janne paljastaa,…

Älä yliarvioi kuvaa (et koskaan tiedä kaikkea)

Nauroin tänä aamuna Saran kirjoitukselle ”10 x totuus kuvan takaa…”, jossa puitiin valmiista kuvista kertomatta jätettyjä asioita. Kirjoitus sai minut myös nauramaan, kun muistin yllä olevan kuvan: pidimme ystävieni kanssa piknikiä Vanhankaupunginkoskella. Raukkaparat joutuivat pitämään lakanaa auringon edessä, kun halusin saada kattauksesta kauniit kuvat. Kuvasta diskattiin etualan kivennäisvedet ja termarit,…

Lähtöjä ja tuloja

Tänään olen miettinyt lähtöjä ja tuloja. Kuinka Helsingin katukuvaa katsoessa huomaa, että kaikki ovat matkalla jonnekkin. Se joka pysähtyy, on kummajainen. Ja erityisesti tiellä. Jos pysähtyy ihan muuten vaan, niin ympärillä olijat yleensä olettavat sinulla olevan joku hätänä. Että olet eksynyt. Tai että kerjäät. Pysähdypä joskus. On muuten outoa. -Henriikka

Kuinka löytää elämästä aikaa unelmille?

Esitän argumenttini koristeettomasti ja tahallisen naiivisti, jotta sanoma ei kärsisi: aikaa unelmille löytää vain priorisoimalla. Piste. — Muistin muutama päivä sitten vihdoin vastata eräälle lukijalle, joka oli laittanut minulle ihanan pohdiskelevaa viestiä. Lukijan viestissä oli paljon muutakin, mutta seassa vilahtelivat seuraavat lauseet: ”Kuinka järjestää enemmän aikaa? — Jos sulla on…

Verbaalisen päihittämisen riemu

Eräänä kauniina päivänä laitoin likapyykkiä pesukoneeseen, ja Janne petasi sänkyämme: H: ”Kestävyyslajit ei niin ole mua varten. Tämä vaatteissa haiseva hiki ei ole sellaista tsemppihikeä, vaan se haisee pitkän, matelehtivan suorituksen aikana vaatteisiin tarttuneelta. Haju ehtii pinttyä vaatteisiin itse suorituksen aikana, ennen maaliin saapumista.” J: ”Tää tyyny on litistynyt. Viime…

Miltä tuntuu saapua kotiin?

Saavuin pari tuntia sitten tyhjään kotiin. Ajo Ylläkseltä Kittilään oli nopea, samoin lento Kittilästä Helsinkiin, vaan lähijuna ja täysi raitiovaunu tuntuivat ottavan aikanasa. Tunsin nenässäni, kuinka takkini haisee ikävästi savulle. Se on outo tunne, kun vastahan se oli tuoksua. Odotin kärsivällisesti, että ollaan oikealla pysäkillä ja kävelin pinkki duffeli selässäni…

En ole nero, mutta alitajuntani on

Sytyn harvoin unitarinoille, niitä kuunnellessa vaipuu yleensä itse uneen, mutta joskus ne ovat parasta huumoria. Tai niin kuin tässä tapauksessa, silkkaa nerokkuutta suoraan alitajunnasta. En voi olla kertomatta unesta, jonka Janne näki juuri ennen lähtöäni. Minulla on usein, hyvin usein, vaikeuksia nousta sängystä aamuisin. Ei vain kertakaikkiaan pysty nousemaan, kun…

Kaiken se kestää ja kuusi muuta suositusta

Perjantai ja aika kouralliselle suosituksia. Eilispäivästäni tuli sattumalta kaikessa aktiivisuudessaan sellainen, että sain ammennettua Helsingistä ja elämästä asioita, tapahtumia ja paikkoja, joille voin antaa lämpimän suosituksen: Klo 07.15 Allas Sea Pool Olin aamu-uinnilla taivasalla. Tosin siitä tuli tarkemmin sanottuna aamusauna, kun palelin aamutuimaan niin, että kävin vain lastenaltaassa kastautumassa ja…

Kuinka kesälistan kävi? Tuloksena 12/21

Mitä kohtia sain kesälistalta raksittua, entä mitä jäi rästiin? Kirjoitin alkukesän roadtripin viimeisenä iltana kesälistan eli kuluneen kesän bucket-listin. Tarkoituksena oli suunnitelmallisuudella saada itsensä liikkeelle ja tekemään asioita, joita oikeasti tahtoo. Tulos on, tititititidididiii, 12/21. Ei surkeasti, muttei kyllä kiitettävästikään. Oikeastaan kyllä aika surkeasti. Tässä tulisi selonteko: 1. Katso Pulp…

Uskomattoman surkea siivoaja

Vaikka rakastan järjestellä, meillä on lähes aina sotkuista. Vaikka inhoan sotkua, meillä on lähes aina siivotonta. Vaikka saan ylenpalttista iloa ja tyyneyttä kodin ollessa siisti, en koskaan priorisoi siivoamista. Vaikka saan paremmin aikaan, vaikka mieleni lepää, vaikka on itkettävän ihanaa olla puhtaassa kodissa, se on harvoin sellainen. Miksi? En osaa…

Omassa hiljaisessa hyväksynnässäni

Ihanaa, kun tuli maanantai, ja maailma taas käynnistyi. Vaikka joskus syvissä aatoksissa ajattelen olevani paatunut, lempeä, rauhallisin askelin lipuva runotyttö, niin kyllä minussa vain virtaa sakeammin aktiivieläjän veri. Kun aamupäivällä vedin viidakkokuvioiset (aivan liian vihreät) urheilutrikoot jalkaan ja pyöräilin treenaamaan kolisevalla mummopyörälläni, tunsin eläväni minulle tarkoitettua elämää. Ja olen jopa…

Silti sinua aina odottaen, perjantai.

Perjantai, nämä laulut on kaikuja saarelta, kukaan kuule vain ei vastarannalta. Täällä päivästä toiseen vanhenen silti sinua aina odottaen, perjantai.  Teiniajan suosikkini Dingo lauloi melankolisia sanoja perjantaista. Tänä viikonloppuna minulla on samanlaisia ajatuksia. Vaikka minun sydämeni ei olekaan juuri nyt särkynyt, olen odottanut perjantaita niin paljon. Karkaamme sisarusporukalla mökille. Aion…

Kadonnutta hyvää oloa etsimässä

Tajusin viime viikolla erään todella olennaisen asian: Terveelliseen ja hyvinvoivaan elämään ei riitä, että tiedän miten minun tulisi elää. Tiedon lisäksi minun on myös konkreettisesti noudatettava näitä ohjenuoria. Kirjoitettuna ja ääneen sanottuna se kuulostaa ääliömäiseltä. Eikä kukaan kasvata lihaksiakaan lukemalla siitä. Mutta tällaiseen faktaan minä nyt kuitenkin olen kompastunut. Tiedän…

Flow-hymy

Kaverini laittoi eilen illalla viestiä: ”Ootko sä parhaillaan Flowssa? En oo bongannut sua kuvista!” Kahden minuutin päästä tuli uusi viesti tämän linkin ja sydämien sekä naurunaamojen kanssa: ”Perunki puheeni. Yks kaks random Facebook-kuva lävähti etusivulle.” Janita oli onnistunut nappaamaan meistä tuon kuvan aivan salaa. On ainakin muisto, jota katsella mummona…

Tulkoon taianomainen

Muistan kesäkuun kuudennen päivän. Silloin saattoi syntyä koko kesän paras tekstini, sillä päivä oli yksinkertaisen paras. Nämä kuvat absurdin vihreistä lehdistä on otettu saman päivänä Bulevardilta. Kesää odottavat lehdet kumartelevat portin yli ihmisten luokse ja oksilla notkuu odotus. Vaaleanvihreät seinät ja katto tuoksuvat kesältä. Puunrunkoja tekisi mieli halata salaa. Toivon,…

Hetken mielijohteen Pulp Fiction -teemailta

Hetken mielijohteen idea pääsi heti kokeiluun, kun päätimme eilen Bean kanssa tehdä jotain spesiaalia kesän kunniaksi. Olin kirjoittanut kesälistalleni haluavani nähdä Pulp Fiction -elokuvan pitkästä, pitkästä aikaa ja vedimme homman sopivasti överiksi: ostimme halvat peruukit, maalasimme huulet ja sonnustauduimme mustaan. Jopa kaulakorut ja tanssiliikkeet olivat teemanmukaiset. Elokuvan hengen mukaisesti leivoimme…

Elämältä kaiken sain: pitsaa peiton alla

Jos saa köllöttää koko sunnuntain sohvalla syöden pitsaa, jonka sinihomejuusto mätsää sohvalle raahatun pussilakanan kuosiin, niin voiko elämältä enempää toivoa? Eilen ei ollut energisin päiväni, ei tehokkain päiväni, ei edes yksi onnellisimmista. Oli vain löysä sunnuntai, jolloin sain katkarapu-sinihomejuusto-ananaspitsaa ja pitää tuttua poikaa kädestä. Sain myös viestin kaveriltani, jossa luki:…

Yksinolon kaipuu

On menossa kausi, kun huomaan haluavani olla enemmän ja enemmän yksin. Ihan yksin. Haluaisin mennä mökille viikonlopuksi ilman seuraa, istua kahvilassa omineni ja viettää aikaa kotona omassa seurassani. Ja niin olen tehnytkin, se tuntuu tärkeältä. Kaipaan tilaa ajatella, kaipaan intensiivistä itsereflektiota. Joskus tuntuu, että haluaisin hiljentää kaupungin äänet ja sulkea…

Ei enempää kuin elämää

Olen onnellinen, nautin arjesta. Nautin saunasta, aamu- ja iltauinneista. Kuumista löylyistä ylälauteilla, lempeistä alimmilla. Viileästä vedestä polviin saakka, kertahumauksesta kunnolla veden alle. Kääriytyä suureen, pehmeään pyyhkeeseen ja pysyä pihalla pimeään saakka. Olen onnellinen, nautin arjesta. Pysyä valveilla pitkään, herätä aikaisin. Mennä aikaisin nukkumaan, herätä vasta puoliltapäivin. Pitää vihaa vain hetken,…

Kesälista

Reissun viimeinen ilta ja ajatukset kääntyvät Suomeen. Kirjoitin juuri kesälistan. Heinäkuu on puolessa välissä ja vielä ehtii vaikka mitä. Lähtiessämme aamulla ajamaan Traverse Citystä Chicagoon, mietin mitä ja millaisia asioita haluan vielä kesällä kokea. Parhaat asiat löytävät harvoin kotisohvalle, joten pientä elämän ohjailua kannattaa omilla suunnitelmilla harjoittaa. Muutamien hetkien mietinnän…

Fyysistä kipua haaveilusta

Olen tuntenut sitä taas muutaman kuukauden tauon jälkeen: pakahtumista. Olen saanut olla parin viikon ajan niin vapaa ja alati muuttuvassa ympäristössä, että aivoni kannat ovat löystyneet uudelle vaihteelle. Kaiken tämän päälle monta, monta sataa kilometriä pelkääjänpaikalla istumista, eikä tarkoituksella mitään järkevää tekemistä: olen pyörittänyt suussani kirsikankannoista solmuja, vertaillut ohi vilahtavia…

Kaikista maan luomista 
tyhmin on ihminen

Kaikista maan luomista
 tyhmin on ihminen 
Ei onneaan tunnista
 vaikka ois onnellinen Kun ees 
toisinaan haluaisi
 toisinaan haluaisi 
kiittää siitä mitä nyt on Kun ees
 toisinaan haluais ei
 muuttaa kaikkea aina
 ja tyytyisi siihen mitä nyt on Kaikista maan luomista 
tympein on ihminen
 Tihku ei onneaan 
vaikka syitä ois kymmenen…

Helsingin kesä tiivistettynä

Eilen kirjoitin Suomen kesästä. Maagisesta, rakkaasta Suomen kesästä, jossa valo on koko ajan läsnä ja valtakunnassa kaikki hyvin. Jos kuitenkin katsotaan karttaa suurennuslasilla, löydetään kuvasta Helsingin kesä. Ja se kesä taas on kiteytettävissä näihin kuviin. Valkoposkihanhi vääntää pötkylän nurmelle joka toinen minuutti. Se tekee 720 kakkaa päivässä, jos hanhet eivät…

Parhaita asioita elämässä

Kesät on kyllä aina yhtä vetistelyä. Onhan se hienoa, mutta kyllä se myös rasittaa. Koko ajan pitää ihan yhtäkkiä olla haukkomassa henkeä, tirauttamassa ja kulkea henki salpautuneena. Valon myötä näihin muutamaan kuukauteen saadaan Suomessa säästä riippumatta tiivistettyä sellainen tunnelma, etten ole missään maailman kolkassa kokenut koskaan mitään vastaavaa. Muistan, kuinka…

Kesälomaodottamisen ilmiö

Suomalaisten kesälomanodotus on kyllä varsinainen ilmiö. Kuulumisia kyseltäessä kaikki vastaavat ”mitäs tässä, lomaa odotellessa” ja maailmaa pyritään saamaan valmiiksi ennen juhannusta tai viimeistään sitä seuraavalla viikolla. Kaikilla on yhtäkkiä samanhenkiset ajatukset ja kaikki vain odottavat. Löysäävät otetta, mutta tihentävät tahtia. Painavat vielä pari viikkoa. Aurinkoiset päivät eivät yhtään helpota, vaan…

Miltä näyttää lauantai-ilta yksin kotona?

Arkea pyydetty, arkea tiskiin. Olin eilisillan yksin kotona, kun Janne lähti spontaanista ehdotuksesta roudauksella ansaitulla lipulla Sidewaysiin. Minulle jäi oma, ihanan yksinäinen ilta: Kaksi litraa makeita, tummia, riittävän napakoita kirsikoita. Kulhon pohjalle jääneet salt & vinegar -sipsien jämät. Lasillinen pikaisesti pakastimessa kylmetetystä valkoviinipullosta. Monta mukillista kahvia ja kuplavettä. Skamin viimeisin…

Voiko luovuutta harjoitella?

Haluaisin ruokkia luovuuttani enemmän. Saada pyörät päässäni pyörimään, kelat liikkeelle ja mielen liitämään. Ihmiset ovat harvoin todella luovia, jos puhuvat luovuudesta. Ihmiset eivät ole juuri koskaan luovia, jos kutsuvat itseään luoviksi. Mutta kai sitäkin ominaisuutta voi jotenkin tietoisesti harjoittaa? Luin eilen jalkahoidossa Trendi-lehteä (teki mieli alkaa selitellä, etten usein käy…

Maailman koomisin YO-todistus

Moi, olen Henriikka ja minulla maailman koomisin YO-todistus. Todistuksestani saattanee huomata impulsiivisuuteni ja haasteisiin tarttumisen intoni. Tarkkasilmäinen voi havaita myös jonkunlaisen pakkomielteen pitkiin aineisiin. Minulla on kahden L:n paperit (sitä kun yleensä kyseltiin), mutta minulla on myös kahden A:n paperit. Siinä välissä keikkuu somasti kaksi komeaa C:tä. YO-todistukseni: Äidinkieli L…

Kesä, älä anna odottaa

Tänään tajusin kesän olevan käsillä. Ja nimenomaan sen Suomen, mansikkakermakakun ja kärpästen tuoksuisen kesän. Sydän meinasi rutistua ihastuksesta ajatellessani. Mitä muistan lapsuuden kesistä? Perheretket ympäri Suomea, tuttavien mökeillä vietetyt yöt ja illat ja Kuhmon metsissä ryömimisen ja leikkimisen. Mustikkaisen suun, polkupyöräretket eväspysähdyksineen ja veneiden uittamisen mummin ja vaarin kesämökillä. Illansuuksi…

Syliä ei ole olemassa ilman ihmistä

Olen aina viihtynyt mytyssä. Polvet suussa pienissä tiloissa, risti-istunnassa minimaalisessa salamajassa. Tällaiset turvapaikat saavat tuntemaan oloni turvalliseksi. Ikään kuin pienentuntuinen paikka tai maja olisi syli, johon kömpiä. Lapsena ryömin ojien viemäriputkissa. Mahduin niihin juuri ja juuri. Saatoin kulkea monta, monta metriä betoniputkissa maan alla. Myös lumilinnojen onkalot olivat suosikkipaikkojani. Kaivoin…

Onneksi en ole enää teini

Löydän itseni aina toisinaan muistelemasta kaiholla teini-ikää – erityisesti sitä, kun olin 15-vuotias. Ympärillä oli hyvää haippia, sopivasti käsittämättömän turhaa ja samalla ihanaa draamaa, ja muutaman vuoden päässä, jossain kaukana Kouvolasta, maailma odotti minua. Juuri minua, tietenkin. Minulla oli sateenkaaren väriset sukkahousut, sotkuinen tukka, eikä koskaan meikkiä. Tanssin niin paljon, ettei…

Surkean päivän päätteeksi

Torkutin yli tunnin. Pääni käynnistyi hitaasti. Tukalat tiistait. Puin kuitenkin Kööpenhaminasta ostetut, vaalenpunaiset kengät ensi kertaa jalkaan ja tunsin oloni ihanaksi. Istuin palaverissa ympäröitynä ihailtavilla, innostavilla ihmisillä ja minä olin yhtä takkua. Englannin kielen nyanssit karkasivat vieraskielisen ajatusvirran sekaan ja järkevät ajatukseni haihtuivat savuna ilmaan. Neljän tunnin palaveeraamisen jälkeen oli…

Vanhuus alkaa, kun täytät 22 vuotta

Eilen lähti talviturkki sitkeän, pitkän kävelyn jälkeen. Matala ranta ja kylmä vesi on kyllä piinaava yhdistelmä. Jotta saisimme noin nolla-asteisen veden rinnalle jotain vähän lämpöisempää, menimme tänään uimahalliin. Janne sai todistaa vierestä mahtavaa, kahden 12-vuotiaan pojan keskustelua pukuhuoneessa… ”Hei, mä sain pukukaapin numero 94! Mä oon syntynyt siis vuonna 94!”…

Ei hätää, en naura sinulle!

Tiedättekö sen vaivautuneen olon, joka tulee, kun joku kävelee vastaan ja hymyilee samalla itsekseen? Sitä pelkää heti, että kulkee viilat auki, meikit levinneenä, tukki hampaan välissä tai muuten vain klovnin näköisenä. Ohitettuasi tarkistat ehkä vaatteesi ja katsot puhelimenkamerasta salaa, onko naamassasi jotain vikaa. Sadasta hymystä 99 johtuu jostain ihan muusta…

Revontulet eivät tule kotiisi – näe vaivaa muistojen eteen

Usein kuulee puhuttavan ja kerrottavan, että hienoimmat asiat elämässä tapahtuvat yllättäen, äkkiarvaamatta. Kärsivällisyys palkitaan ja odottavaa odottavat upeat ajat. Olen itse vähän eri mieltä. Elämän yllättävyyteen uskon kyllä, mutta en ainaiseen odottamiseen. Luulen parhaiden ja ikimuistettavimpien hetkien löytyvän usein elämässä silloin, kun niitä itse etsii ja niiden eteen näkee vähän…

Turha odottaa tasaista arkea

Kokopäiväistä yrittäjyyttäni on jatkunut noin kaksi kuukautta ja viikon. Vielä ei ole kaduttanut. Haluan vielä odottaa jonkun aikaa, ennen kuin kirjoitan enemmän kaikesta yrittäjyyteen liittyvästä. Haluan tehdä siitä laajan kirjoituksen, enkä tiedä vielä tarpeeksi. Menee ainakin muutama kuukausi ennen kuin hahmottaa, mistä esimerkiksi raha tulee, minne se menee ja mihin…