Kategoria: elämä

Silti sinua aina odottaen, perjantai.

Perjantai, nämä laulut on kaikuja saarelta, kukaan kuule vain ei vastarannalta. Täällä päivästä toiseen vanhenen silti sinua aina odottaen, perjantai.  Teiniajan suosikkini Dingo lauloi melankolisia sanoja perjantaista. Tänä viikonloppuna minulla on samanlaisia ajatuksia. Vaikka minun sydämeni ei olekaan juuri nyt särkynyt, olen odottanut perjantaita niin paljon. Karkaamme sisarusporukalla mökille. Aion…

Kadonnutta hyvää oloa etsimässä

Tajusin viime viikolla erään todella olennaisen asian: Terveelliseen ja hyvinvoivaan elämään ei riitä, että tiedän miten minun tulisi elää. Tiedon lisäksi minun on myös konkreettisesti noudatettava näitä ohjenuoria. Kirjoitettuna ja ääneen sanottuna se kuulostaa ääliömäiseltä. Eikä kukaan kasvata lihaksiakaan lukemalla siitä. Mutta tällaiseen faktaan minä nyt kuitenkin olen kompastunut. Tiedän…

Flow-hymy

Kaverini laittoi eilen illalla viestiä: ”Ootko sä parhaillaan Flowssa? En oo bongannut sua kuvista!” Kahden minuutin päästä tuli uusi viesti tämän linkin ja sydämien sekä naurunaamojen kanssa: ”Perunki puheeni. Yks kaks random Facebook-kuva lävähti etusivulle.” Janita oli onnistunut nappaamaan meistä tuon kuvan aivan salaa. On ainakin muisto, jota katsella mummona…

Tulkoon taianomainen

Muistan kesäkuun kuudennen päivän. Silloin saattoi syntyä koko kesän paras tekstini, sillä päivä oli yksinkertaisen paras. Nämä kuvat absurdin vihreistä lehdistä on otettu saman päivänä Bulevardilta. Kesää odottavat lehdet kumartelevat portin yli ihmisten luokse ja oksilla notkuu odotus. Vaaleanvihreät seinät ja katto tuoksuvat kesältä. Puunrunkoja tekisi mieli halata salaa. Toivon,…

Hetken mielijohteen Pulp Fiction -teemailta

Hetken mielijohteen idea pääsi heti kokeiluun, kun päätimme eilen Bean kanssa tehdä jotain spesiaalia kesän kunniaksi. Olin kirjoittanut kesälistalleni haluavani nähdä Pulp Fiction -elokuvan pitkästä, pitkästä aikaa ja vedimme homman sopivasti överiksi: ostimme halvat peruukit, maalasimme huulet ja sonnustauduimme mustaan. Jopa kaulakorut ja tanssiliikkeet olivat teemanmukaiset. Elokuvan hengen mukaisesti leivoimme…

Elämältä kaiken sain: pitsaa peiton alla

Jos saa köllöttää koko sunnuntain sohvalla syöden pitsaa, jonka sinihomejuusto mätsää sohvalle raahatun pussilakanan kuosiin, niin voiko elämältä enempää toivoa? Eilen ei ollut energisin päiväni, ei tehokkain päiväni, ei edes yksi onnellisimmista. Oli vain löysä sunnuntai, jolloin sain katkarapu-sinihomejuusto-ananaspitsaa ja pitää tuttua poikaa kädestä. Sain myös viestin kaveriltani, jossa luki:…

Yksinolon kaipuu

On menossa kausi, kun huomaan haluavani olla enemmän ja enemmän yksin. Ihan yksin. Haluaisin mennä mökille viikonlopuksi ilman seuraa, istua kahvilassa omineni ja viettää aikaa kotona omassa seurassani. Ja niin olen tehnytkin, se tuntuu tärkeältä. Kaipaan tilaa ajatella, kaipaan intensiivistä itsereflektiota. Joskus tuntuu, että haluaisin hiljentää kaupungin äänet ja sulkea…

Ei enempää kuin elämää

Olen onnellinen, nautin arjesta. Nautin saunasta, aamu- ja iltauinneista. Kuumista löylyistä ylälauteilla, lempeistä alimmilla. Viileästä vedestä polviin saakka, kertahumauksesta kunnolla veden alle. Kääriytyä suureen, pehmeään pyyhkeeseen ja pysyä pihalla pimeään saakka. Olen onnellinen, nautin arjesta. Pysyä valveilla pitkään, herätä aikaisin. Mennä aikaisin nukkumaan, herätä vasta puoliltapäivin. Pitää vihaa vain hetken,…

Kesälista

Reissun viimeinen ilta ja ajatukset kääntyvät Suomeen. Kirjoitin juuri kesälistan. Heinäkuu on puolessa välissä ja vielä ehtii vaikka mitä. Lähtiessämme aamulla ajamaan Traverse Citystä Chicagoon, mietin mitä ja millaisia asioita haluan vielä kesällä kokea. Parhaat asiat löytävät harvoin kotisohvalle, joten pientä elämän ohjailua kannattaa omilla suunnitelmilla harjoittaa. Muutamien hetkien mietinnän…

Fyysistä kipua haaveilusta

Olen tuntenut sitä taas muutaman kuukauden tauon jälkeen: pakahtumista. Olen saanut olla parin viikon ajan niin vapaa ja alati muuttuvassa ympäristössä, että aivoni kannat ovat löystyneet uudelle vaihteelle. Kaiken tämän päälle monta, monta sataa kilometriä pelkääjänpaikalla istumista, eikä tarkoituksella mitään järkevää tekemistä: olen pyörittänyt suussani kirsikankannoista solmuja, vertaillut ohi vilahtavia…

Kaikista maan luomista 
tyhmin on ihminen

Kaikista maan luomista
 tyhmin on ihminen 
Ei onneaan tunnista
 vaikka ois onnellinen Kun ees 
toisinaan haluaisi
 toisinaan haluaisi 
kiittää siitä mitä nyt on Kun ees
 toisinaan haluais ei
 muuttaa kaikkea aina
 ja tyytyisi siihen mitä nyt on Kaikista maan luomista 
tympein on ihminen
 Tihku ei onneaan 
vaikka syitä ois kymmenen…

Helsingin kesä tiivistettynä

Eilen kirjoitin Suomen kesästä. Maagisesta, rakkaasta Suomen kesästä, jossa valo on koko ajan läsnä ja valtakunnassa kaikki hyvin. Jos kuitenkin katsotaan karttaa suurennuslasilla, löydetään kuvasta Helsingin kesä. Ja se kesä taas on kiteytettävissä näihin kuviin. Valkoposkihanhi vääntää pötkylän nurmelle joka toinen minuutti. Se tekee 720 kakkaa päivässä, jos hanhet eivät…

Parhaita asioita elämässä

Kesät on kyllä aina yhtä vetistelyä. Onhan se hienoa, mutta kyllä se myös rasittaa. Koko ajan pitää ihan yhtäkkiä olla haukkomassa henkeä, tirauttamassa ja kulkea henki salpautuneena. Valon myötä näihin muutamaan kuukauteen saadaan Suomessa säästä riippumatta tiivistettyä sellainen tunnelma, etten ole missään maailman kolkassa kokenut koskaan mitään vastaavaa. Muistan, kuinka…

Kesälomaodottamisen ilmiö

Suomalaisten kesälomanodotus on kyllä varsinainen ilmiö. Kuulumisia kyseltäessä kaikki vastaavat ”mitäs tässä, lomaa odotellessa” ja maailmaa pyritään saamaan valmiiksi ennen juhannusta tai viimeistään sitä seuraavalla viikolla. Kaikilla on yhtäkkiä samanhenkiset ajatukset ja kaikki vain odottavat. Löysäävät otetta, mutta tihentävät tahtia. Painavat vielä pari viikkoa. Aurinkoiset päivät eivät yhtään helpota, vaan…

Miltä näyttää lauantai-ilta yksin kotona?

Arkea pyydetty, arkea tiskiin. Olin eilisillan yksin kotona, kun Janne lähti spontaanista ehdotuksesta roudauksella ansaitulla lipulla Sidewaysiin. Minulle jäi oma, ihanan yksinäinen ilta: Kaksi litraa makeita, tummia, riittävän napakoita kirsikoita. Kulhon pohjalle jääneet salt & vinegar -sipsien jämät. Lasillinen pikaisesti pakastimessa kylmetetystä valkoviinipullosta. Monta mukillista kahvia ja kuplavettä. Skamin viimeisin…

Voiko luovuutta harjoitella?

Haluaisin ruokkia luovuuttani enemmän. Saada pyörät päässäni pyörimään, kelat liikkeelle ja mielen liitämään. Ihmiset ovat harvoin todella luovia, jos puhuvat luovuudesta. Ihmiset eivät ole juuri koskaan luovia, jos kutsuvat itseään luoviksi. Mutta kai sitäkin ominaisuutta voi jotenkin tietoisesti harjoittaa? Luin eilen jalkahoidossa Trendi-lehteä (teki mieli alkaa selitellä, etten usein käy…

Maailman koomisin YO-todistus

Moi, olen Henriikka ja minulla maailman koomisin YO-todistus. Todistuksestani saattanee huomata impulsiivisuuteni ja haasteisiin tarttumisen intoni. Tarkkasilmäinen voi havaita myös jonkunlaisen pakkomielteen pitkiin aineisiin. Minulla on kahden L:n paperit (sitä kun yleensä kyseltiin), mutta minulla on myös kahden A:n paperit. Siinä välissä keikkuu somasti kaksi komeaa C:tä. YO-todistukseni: Äidinkieli L…

Kesä, älä anna odottaa

Tänään tajusin kesän olevan käsillä. Ja nimenomaan sen Suomen, mansikkakermakakun ja kärpästen tuoksuisen kesän. Sydän meinasi rutistua ihastuksesta ajatellessani. Mitä muistan lapsuuden kesistä? Perheretket ympäri Suomea, tuttavien mökeillä vietetyt yöt ja illat ja Kuhmon metsissä ryömimisen ja leikkimisen. Mustikkaisen suun, polkupyöräretket eväspysähdyksineen ja veneiden uittamisen mummin ja vaarin kesämökillä. Illansuuksi…

Syliä ei ole olemassa ilman ihmistä

Olen aina viihtynyt mytyssä. Polvet suussa pienissä tiloissa, risti-istunnassa minimaalisessa salamajassa. Tällaiset turvapaikat saavat tuntemaan oloni turvalliseksi. Ikään kuin pienentuntuinen paikka tai maja olisi syli, johon kömpiä. Lapsena ryömin ojien viemäriputkissa. Mahduin niihin juuri ja juuri. Saatoin kulkea monta, monta metriä betoniputkissa maan alla. Myös lumilinnojen onkalot olivat suosikkipaikkojani. Kaivoin…

Onneksi en ole enää teini

Löydän itseni aina toisinaan muistelemasta kaiholla teini-ikää – erityisesti sitä, kun olin 15-vuotias. Ympärillä oli hyvää haippia, sopivasti käsittämättömän turhaa ja samalla ihanaa draamaa, ja muutaman vuoden päässä, jossain kaukana Kouvolasta, maailma odotti minua. Juuri minua, tietenkin. Minulla oli sateenkaaren väriset sukkahousut, sotkuinen tukka, eikä koskaan meikkiä. Tanssin niin paljon, ettei…

Surkean päivän päätteeksi

Torkutin yli tunnin. Pääni käynnistyi hitaasti. Tukalat tiistait. Puin kuitenkin Kööpenhaminasta ostetut, vaalenpunaiset kengät ensi kertaa jalkaan ja tunsin oloni ihanaksi. Istuin palaverissa ympäröitynä ihailtavilla, innostavilla ihmisillä ja minä olin yhtä takkua. Englannin kielen nyanssit karkasivat vieraskielisen ajatusvirran sekaan ja järkevät ajatukseni haihtuivat savuna ilmaan. Neljän tunnin palaveeraamisen jälkeen oli…

Vanhuus alkaa, kun täytät 22 vuotta

Eilen lähti talviturkki sitkeän, pitkän kävelyn jälkeen. Matala ranta ja kylmä vesi on kyllä piinaava yhdistelmä. Jotta saisimme noin nolla-asteisen veden rinnalle jotain vähän lämpöisempää, menimme tänään uimahalliin. Janne sai todistaa vierestä mahtavaa, kahden 12-vuotiaan pojan keskustelua pukuhuoneessa… ”Hei, mä sain pukukaapin numero 94! Mä oon syntynyt siis vuonna 94!”…

Ei hätää, en naura sinulle!

Tiedättekö sen vaivautuneen olon, joka tulee, kun joku kävelee vastaan ja hymyilee samalla itsekseen? Sitä pelkää heti, että kulkee viilat auki, meikit levinneenä, tukki hampaan välissä tai muuten vain klovnin näköisenä. Ohitettuasi tarkistat ehkä vaatteesi ja katsot puhelimenkamerasta salaa, onko naamassasi jotain vikaa. Sadasta hymystä 99 johtuu jostain ihan muusta…

Revontulet eivät tule kotiisi – näe vaivaa muistojen eteen

Usein kuulee puhuttavan ja kerrottavan, että hienoimmat asiat elämässä tapahtuvat yllättäen, äkkiarvaamatta. Kärsivällisyys palkitaan ja odottavaa odottavat upeat ajat. Olen itse vähän eri mieltä. Elämän yllättävyyteen uskon kyllä, mutta en ainaiseen odottamiseen. Luulen parhaiden ja ikimuistettavimpien hetkien löytyvän usein elämässä silloin, kun niitä itse etsii ja niiden eteen näkee vähän…

Turha odottaa tasaista arkea

Kokopäiväistä yrittäjyyttäni on jatkunut noin kaksi kuukautta ja viikon. Vielä ei ole kaduttanut. Haluan vielä odottaa jonkun aikaa, ennen kuin kirjoitan enemmän kaikesta yrittäjyyteen liittyvästä. Haluan tehdä siitä laajan kirjoituksen, enkä tiedä vielä tarpeeksi. Menee ainakin muutama kuukausi ennen kuin hahmottaa, mistä esimerkiksi raha tulee, minne se menee ja mihin…

Onneksi vappu on vain kerran vuodessa

”En vietä vappua mitenkään ihmeellisesti. En oikeastaan vietä vappua lainkaan. Ei oo perinteitä. Ei ei, en mä harrasta mitään sellaisia vappujuttuja.” Nämä ovat niin minun sanojani! En tiedä mikä kumma se on, että käyn ennen tiettyjä kansanjuhlia aina vastaavanlaisia keskusteluita. Tai siis tiedänhän minä syynkin – sillä koko ruljanssi selitetään…

”Tunnistat mut irtokarkkipussista”

Jos olisin Tinderissä, niin tämä ensimmäinen kuva voisi olla profiilikuvani. Kertoo minusta kaiken olennaisen. Käsi määrätietoisesti karkkipusissa ja turbaani visusti päässä liian likaisten hiusten vuoksi – jälkimmäistä ei onneksi pelkkä kuva kerro. Vietimme eilen spontaania leffailtaa. Tajusin yhtäkkiä minulla olevan pari leffa- ja herkkulippua käyttämättä ja ehdotin Jannelle Kaunotarta ja…

Milloin mielettömyydestä tuli ainoa motiivi?

Tuntuu, että nykypäivänä perussuoritus ei riitä enää mihinkään. Mikään ei riitä enää mihinkään. Harjoittelen maratonille, joka on kesäkuun alussa. En ole todellakaan varma pääsenkö maaliin, mutta yritän. Ystäväni kysyi aikatavoitetta. Kerroin, että haluaisin päästä hymyssä suin maaliviivan yli ja varmaan realistinen aika voisi olla jotain 5–6 tunnin väliltä. Alkoi sanallinen…

Huhtikuun kahdeskymmenes 2017

Terveisiä Riikasta, kauniista hotellista, jonka mustia seinäkoristeita en kuitenkaan ikimaailmassa haluaisi omaan kotiini. Pesin juuri hampaat ja meikit. Olo on levollinen, vaikka jostain kaukaa kuuluukin poliisiauton sireeni. Olin jo käymässä äsken nukkumaan, kun luin Idan päiväkirjakirjoituksen. Se oli niin lämmin, että halusin tehdä saman. Googlasin, miten tietokoneella pystyy ottamaan kuvia…

Tarpeettomalle pääsiäislomalle!

Olen Onnibussissa. Kuuntelen loopilla Mikael Gabrielin ja Isac Elliotin ”Liikaa sussa kii”. Sinänsä huvittavaa, että mietin näkeeköhän takana istuvat mitä oikein kuuntelen, kun kuitenkin kirjoitan sen myös näin julkisesti kaikille. Pitää varmaan vaihtaa kohta biisiä, sillä kohta aloitan laulun. Piti lopettaa Aleksanteri Hakaniemenkin kuuntelu, kun tajusin salilla juoksumatolla kiskovani hyvällä…

Rakas, viisas kummityttö

Meillä on täällä ihana pieni kummityttö kylässä. Tässä tytössä riittää sellaista päättäväisyyttä, että vaikka olen aina ajatellut itsessänikin löytyvän samaa, niin jään jo lähtöviivalla jalkoihin. Suloinen pieni ärripurri, toisessa sekunnissa yhtä hangonkeksiä. Eikä haittaa yhtään, että luonnollisesti kummitytön matkassa ovat rakkaat ystävät. Koko kehossa kyllä huomaa, että lasten nukkumaanmenon jälkeisten…

Kevään bucketlist

Ennen kesäkuuta… Korkkaan valkoiset converset, jotka ostin viime keväänä, mutta joita en ole uskaltanut ottaa edes pahvilaatikostaan ulos. Lähden ystävän kanssa haahuiluretkelle Kalasatamaan (alueen laajasta rakennustyömaasta huolimatta). Jos hyvin käy, jatkan Mustikkamaalle saakka. Kokeilen lisää kesän uutuusjäätelöitä, jotta tiedän kesään mennessä suosikkini. Huollan kaikki nahkakenkäni. Korjaan, puunaan, lankkaan, kiillotan. Vien…

Ei turhaa riitaa rakkaampaa

H: ”Mä luen välillä tota Asikaine-blogia.” J: ”Joo, mä tiedän.” H: ”Ja se kutsuu tota miestä hipiksi.” J: ”Joo, mä tiedän.” H: ”Niin nyt sillä oli tollanen Instagram-kuva hipistä, jonka kuvateksti on: Hän lähtee viikonlopuksi studioon ja palailee sieltä kuulemma ”pikkuhiljaa”. Sibeliuskin kuulemma kirjoitti vaimolleen palailevansa pikkuhiljaa jostain reissusta, ja…

Elämää on, vaikka lunta ei

Onneksi Helsingissä paistoi tänään aurinko, kun saavuimme kotiin. Ikkunoista sisään valunut valo antoi toivoa siitä, että elämää on, vaikka lunta ei. Kävin raikkaassa suihkussa, vaihdoin jalkoihini puhtaat villasukat, keitin pannun kahvia. Sitten kävin töihin. Kun on viisi päivää valkoisten hankien pauloissa, saattaa jäädä vähän hommia rästiin. Ylläs-kuvia tuli otettua 2500….

Paineita elämästä

Olen nyt täyspäiväisesti bloggaaja. Minun tulisi kirjoittaa paljon parempia juttuja kuin ennen, paljon tärkeämmistä aiheista. Ainiin ja puolta useammin! Minun tulisi luovuttaa enemmän palstatilaa hyväntekeväisyydelle ja kelpuuttaa ruudulle vain täydelliset otokset. Olemme asuneet kodissamme jo yli vuoden, eivätkä kaikki tavarat silti ole löytäneet paikkojaan. Muutama huonekalukin puuttuu vielä. Emme saa…

Lumilomalla Vuokatissa

Vihdoin Vuokatti-kuvia! Kun reilu viikko sitten vietin läksiäisaamiaistani entisessä työpaikassani, iloitsin siitä, että tiesin pääseväni jo samana päivänä reissuun. Oli huippu sattuma, että jo ennen irtisanoutumistani sovittu miniloma sattui juuri ensimmäiselle viikonlopulleni yrittäjänä. Ikään kuin palkintona uudesta. Hyppäsimme aamiaisen jälkeen laina-autoon, ja Janne ajoi meidät kahden pysähdyksen taktiikalla turvallisesti perille…

Ennen kahdeksaa maanantaiaamuna

Uskomatonta! Heräsin tänään kellon soittoon klo 06.00 enkä ollut väsynyt. Ensimmäistä kertaa varmaan elokuun jälkeen en ollut väsynyt herätessäni herätyskelloon. Pötkötin silmät pyöreinä hykerrellen autuasta olotilaani, heiluttelin sormiani ja varpaitani ja kävin mielessäni läpi tulevaa päivää ja nähtyjä unia. (Näin aivan todella outoa unta, taas kerran. Tapasin Timo Wildernessin ollessani…

Kaikki kuluneen viikon kahvihetket

Kaupallinen yhteistyö: Moccamaster Maanantai Aamukahvit kotona klo 08.00 (2 kuppia, koska on maanantai) Päiväkahvikupillinen kotona klo 14.00 (töiden lomassa) Yökahvi (täydellinen konsepti) klo 21.30 Kirjoitin kuluneella viikolla ylös kaikki kahvihetkeni. Voi, niitähän riitti! Miten kiva on nyt sunnuntaina lukea kaikista ihanista tuokioista ja tajuta, että kahvin äärellä tapahtuu kuin tapahtuukin…

Orientaatioviikko

Yrittäjä täällä moi. Ensimmäinen kokonainen viikko käynnissä ilman totuttua työrytmiä. Mikä on erilaista? Olen nukkunut vähän enemmän kuin tavallisesti. Tänä aamuna lähdin aamulenkille vasta puoli kahdeksalta, vaikka ennen olisin lähtenyt jo tuntia aiemmin. Eilen aamulla minulla oli aikaa lakata kynteni ja jättää hiuksiin vaikuttamaan sekä syväpuhdistava shampoo että syvähoitava hoitoaine….

Elämäni teinirakkaus

On maanantai, siis hyvä päivä puhua rakkaudesta. Koska Kirsikkakin kirjoitti niin kauniisti teinirakkaudesta, ajattelin minäkin nostaa lemmen tapetille. Kirjoitin viime viikolla ylös erään silloin ja monesti jälkikäteen hymyilyttäneen keskustelumme Jannen kanssa: H: ”Janne mä tänään mietin, että sä et oo kyllä koskaan kohdellut mua huonosti.” J: ”Ai miten niin?” H:…

Hyppy uuteen ja tuntemattomaan

Tänään alkoi uusi luku elämässäni: minusta tuli täysipäiväinen yrittäjä. Tunteita on kerroksittain, samanaikaisesti niin paljon, ettei niitä osaa edes kuvailla. Eilen pakkasin turvallisella toimistolla työpöytäni tavarat paperikasseihin ja sanoin heipat viestintätoimistoarjelle. Tänään söimme kollegoiden kanssa vielä yhteisen läksiäisaamiaisen, sain ihanan lahjankin ja halasin kaikki. Vastasin viimeisiin maileihin, palautin avaimen ja jätin…

Muutoksia minussa

Miten kummallisesti sitä voikin muuttua iän myötä! Enkä nyt puhua mistään selluliitista tai sen sellaisesta epäolennaisesta, vaan tuikitärkeästä: hymystä. En nauranut ääneen juuri lainkaan ollessani lapsi. Koin nauramisen tosi vaikeana. Minusta ei vaan irronnut sellaista heleää kikatusta tai remakkaa naurua kuin monista muista. Nauroin sillä lailla hillitysti muutaman hekotuksen tai…

Elämässä ei tarvitse löytää ”omaa juttua”

Elin pitkään luullen, että minun on löydettävä elämääni jotain, mikä on ”mun juttu”. Tarkemmin ottaen taisin elää siinä luulossa noin 8-vuotiaasta aina 23-vuotiaaksi asti. Joka paikassa huudetaan: Usko unelmiisi. Löydä sun juttusi. Keskity siihen ja näe vaivaa sen eteen. Kun olet löytänyt juttusi ja saavuttanut asioita sen jutun parissa, niin…

Koska minäkin saan päättää omasta kehostani

Minä saan päättää omasta kehostani. Kaikilla ei ole yhtä hyvin. Joka minuutti kuusi arvokasta tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Koen, että minun on oltava yksi pieni ratas suuressa muutoksessa. Yritän sinnikkäästi olla Muutoksentekijä. Kirjoitin lokakuussa kirjoituksen aiheesta. Jos se meni sinulta ohi, pyydän että käytät muutaman minuutin sen…

Me toimituksessa olemme villejä ja vapaita

Olen huomannut, että toimittajilla on usein tapana piilottaa heidän omat mielipiteensä koko toimituksen nimiin. Voi laukoa vähän hurtimpaa huumoria, suurempia salaisuuksia ja kärjistetympiä mielipiteitä, kun vastuussa onkin ”toimitus”. ”Toimitus aikoo suunnata perjantaina baariin ja pysyä siellä sunnuntai-iltaan saakka.” ”Me toimituksessa emme hyväksy tälläisia älykääpiöitä, jotka ajavat yhteiskuntamme tuhoon.” ”Toimituksen mielestä…

Suurinta luksusta on kämäily

Tähän on tultu. Kuulun siihen sukupolveen, joka juosta säntäilee suuna päänä sinne ja takaisin. Suoritamme, suoritamme, suoritamme ja sitten masennumme tai kulumme puhki. Ulkoiset paineet ovat sietämättömät, sisäiset paineet potenssiin kymmenen. Keskitymme vain itseemme, emmekä enää ajatella läheisiämme tai tunne empatiaa. Emme edes lue kirjoja! Sus siunakkoon! Eiku. Ehkä kaikki…

Pahuksen vuodenaikaikävä

Vihoviimeistä hommaa ruveta haikailemaan kesää, kun laahustaa tiistai-illalla töistä kotiin. Kotikatu hohkaa harmaan eri sävyissä. Ei tule kuulonkaan, että 50 eri harmaan astetta riittäisi. Loskaa on vähintään puoleen sääreen saakka ja osa sataa samanaikaisesti niskaan. Mutta niin minä vain haikailin. Kotiin tultuani otin tietokoneelta esiin kansion, jonka nimi on ”Vuokatti…

Riidan jälkeen

Kyllä totuuden huomaa näistä kuvista: olen turhautunut, ärsyyntynyt ja väsynyt. Joskus, valitettavan usein, sellaisiakin hetkiä vain on. On mukavaa vaihtelua, että kamera on mukana niissäkin. Pidän kuitenkin vaatteistani, sillä raitakuvioisesta paidasta tulee mieleen veturinkuljettaja-isäni työvaatteet. Siniset farkut ovat nostalgiset, mutten ehtinyt kiireessä laittaa lainkaan sukkia. C’est la vie, sanoisi kieltä…

Brave girl

Vuotuiset tulivat päätökseen ja johtivat toimiin nopeammin kuin ajattelinkaan. On se ihmeellistä, miten asioiden ääneen sanominen saa usein tajuamaan, että on toiminnan aika. Joskus asioita ei uskalla edes ajatella tietäessään, että sen jälkeen on pakko tehdä jotain uutta ja pelottavaa. Jotain mitä ei ajatellut uskaltavansa. Jotain mikä kuristaa kurkkua ja…

Kolme yllätystä viikonlopulta

Tämä viikonloppu on ollut pieniä, suurilta tuntuvia yllätyksiä täynnä. Janne unohti torstaina nimipäivänäni, ja pienoisen slaagini seurauksena hän oli kantanut perjantaina kotiin kolme kimppua kukkia, ladannut kahvimasiinan ja piilottanut jääkaappiin mango-sitruunakakkua. Kortissa luki ”Happy Birthday”, mutta se oli helppo antaa anteeksi, olenhan niin hirveän kiva vaimo. Perjantaina kotona odotti myös…