kategoria

elämä

Kultainen sääntö uuteen uskoon
Olen tässä viimeisen reilun puolivuotisen aikana huomannut, että usein lohdun ja neuvon sanoiksi ihmiset käyttävät niitä keinoja, jotka heille itse sopisivat parhaiten vastaavassa hetkessä. Positiivisesta elämäntavasta virtaa saava saattaa halata ja sanoa: ”Nyt vaan hyvillä mielin eteenpäin. Kyllä tämä tästä iloksi muttuu.” Rauhallisuudesta ja ajasta itselleen voimaa ammentava muistuttaa ”Ihan rauhassa sitten. Ei ole mikäänLue lisää
Minä olen tälläinen tyyppi, että…
Minulla on kaksi rakasta ystävää, toisiinsa rakastuneet, jotka usein pohtivat millaisia ovat. He sanovat lauseita ääneen, kuten ”Minä olen sellainen, että…” tai ”en oo yhtään sellainen, että…” Sen lisäksi, että he mietiskelevät itseään, he myös miettivät toisiaan (”Sä oot just sellainen, että..”) ja varmistelevat ristiin myös omia tulkintojaan: ”Enhän mä vain ole sellainen…” Näin aukiLue lisää
19-vuotiaan Henriikan teksti: ”minä kirjoittajana”
On mielenkiintoista ja vähän pelottavaakin päästä 10 vuotta itseään nuoremman itsensä ajatuksiin. Kun pari kuukautta takaperin palautin 8 vuotta lepäilleen vanhan sähköpostini takaisin, löytyi sen uumenista kaikkea perin jännittävää: paljon muistoja, historiallista sähköpostivaihtelua kavereiden kesken, matkakertomuksia ja vaikka mitä muuta. Pääsin myös moniin vanhoihin koulutöihini käsiksi, sillä jostain syystä olin käyttänyt sähköpostin luonnos-kansiota ikään kuinLue lisää
”Älä itke” on surkea lohtu
Itkin alkuvuoden aikana enemmän kuin olen itkenyt elämäni aikana yhteensä. Tai ainakin sen elämän, josta muistan jotain. Voi olla, että nyt ollaan menty sellaisilla varhaisen vauva-ajan määrillä ja tavoilla, kun vähän kaikkea ilmaistiin itkulla. Olen purskahdellut itkuun yllättäen, itkenyt suruani ja sitä että on satutettava, itkenyt hämmennystäni, itkenyt liikutusta ja sitä, että tulevaisuudessa kajastaa valoa.Lue lisää
Kerrankin lempeyttä ja tukea
Kiitos kaikille. Sain tiistaina satoja viestejä eri kanaviin ero-kirjoituksen julkaisun jälkeen. Olin suoraan sanoen pelännyt kuollakseni, että minut syödään elävältä. Vaikka oma prosessi olikin tosi pitkällä, ajattelin, etten kestäisi julkista myllytystä. Ja sitten yhtäkkiä kanavat täyttyivätkin ihanista, sydämellisistä sekä ajatuksen- ja rakkaudentäyteisistä viesteistä. Usein niin kylmä ja sydämetön some oli kerrankin lempeä ja armollinen. EnLue lisää
Ikuinen suhde päättyikin tähän
Me ollaan Jannen kanssa erottu. Joo, tiedän. Minäkään en meinaa uskoa sitä. Tai on mennyt ainakin monta, monta kuukautta ymmärtää, että niin tässä oikeasti käy – ja kävi. Enhän ole koskaan uskonut mihinkään yhtä paljon kuin siihen, että me olemme tietysti aina yhdessä. Ehdimme olla yhdessä yli 10 vuotta, naimisissakin kahdeksan. Tämä on ylivoimaisesti vaikeinta,Lue lisää
Kannattaisi antaa tylsyyden tulla
Huomasin tänään, että koin pitkästä aikaa tunteen, jota olen joutunut odottamaan kauan. Jota olen usein kaivannutkin. Vietimme perjantain ja lauantain Roosaliinan kanssa Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa, Hämeenkyrössä. Istumme juuri bussissa matkalla takaisin Helsinkiin. Rentouduimme, saunoimme, olimme vaan. Söimme ihanaa kasvisruokaa, nukuimme pitkät unet ja aamulla kävimme läheisellä järvellä uimassa. Aamiaisen jälkeen istuimme monta, monta tuntiaLue lisää
Vuokrasin oman aurinkopaneelin!
Kaupallinen yhteistyö: Helen & Asennemedia Olen vuokrannut oman aurinkopaneelin! Siis kyllä. Se on Messukeskuksen katolla, ja minä jopa nimesin sen. Aurinkopaneelini tottelee nimeä ”Riemupaneeli”. Mistä hommassa on oikein kyse? Yritän tässä nyt laittaa itseäni likoon ilmastotalkoissa ja eritoten ottaa kantaa uusiutuvan energian puolesta: haluan välittää viestiä, että yksilötasollakin voi vaikuttaa, ja tehdä valintani näkyvästi, jottaLue lisää
Viisi vuotta sitten filmirullalta
On ollut vähän hoppua. Tai ei ehkä hoppua, pikemminkin ajatustyötä. Tänään alkoi viimeinen kouluviikko, ja huomenna on viimeiset tentit. Kasveja pitäisi oppia vielä noin miljoona, mutta putkilo- ja siemenkasvien sijaan tutkiskelen vanhoja kuvia ja siivoan Dropbox-kansioita. Vastaan tulivat filmikameralla otetut kesäkuvat viiden vuoden takaa, vuodelta 2014, enkä voinut vastustaa niiden tuijottelua. Toisaalta kaikki näyttää niinLue lisää
Koulua jäljellä 2,5 viikkoa: mitä seuraavaksi?
Se loppui lopulta aika äkkiä. Koulu. Viime vuonna, heinäkuun alussa, aloitin luonto- ja eräoppaan opinnot Eerikkilän urheiluopistossa. Sen verran olen sitä luukuttanut (rasittavuuteen saakka), ettet ole kyllä seurannut kovin innokkaasti juttujani, jos se seikka on mennyt ohi. 11 kuukautta on pian takana, ja valmistujaiset häämöttävät kahden ja puolen viikon päässä. Jos viimeiset tentit (kasvitunnistus- jaLue lisää
Käsillä tekemisen ihmeellinen voima: oppeja dreijauskurssilta
Kulunut vuosi on muuttanut minua ja elämääni paljon. Paljon enemmän kuin mikään vuosi aiemmin. Muutos ei ole ollut yksin hyvää, mutta sitäkin on onneksi löytynyt paljon. Yksi erityisen ihana asia on, että olen löytänyt aivan uudella lailla käteni. Olen ymmärtänyt käsillä tekemisen ihmeellisen, parantavan voiman ja huomannut innostuvani käsitöistä. On kyse ollut sitten aidan maalauksesta,Lue lisää
Ollapa loppuun saakka luu taskussa
Ohjasin viime torstaina esikouluikäisille metsäparkouria. Se oli eräopasopiskelijahetkistäni hurjin. Vaikka olenkin ollut todella paljon lasten kanssa ja pidän lapsista, en kokenut olevani aivan omalla maallani. Siinä missä osallistun paneelikeskusteluun satojen ihmisten edessä äänikään värähtämättä, 45-minuuttinen ohjaus päiväkoti-ikäisille sai minut jännittämään kuin elämän tärkeimpiä pääsykokeita. Kun sitten tapasin lapsilauman, kävi juuri niin kuin olin ajatellutkin: jännitysLue lisää
En lupaa tänä kesänä tehdä yhtään mitään
Rakastan kesiä. Varsinkin jälkikäteen. Silloin hyttyset ja niiden aivoja raastava ininä ja ihoa raastavat paukamat ovat poissa, helle ei kuumenna liikaa mieltä, eikä hiki valu väärissä paikoissa. Silloin jäljellä on vain se kaikki valokuvista katsottava kauneus, muistoihin kirjatut hetket, joista minun aivoni muistavat vain ne ihanimmat – nin minun aivoni yksinkertaisesti toimivat. Ovat aina toimineet.Lue lisää
Maailmassa on kuitenkin vielä kastematomummoja
Kävelin torstaina verkkaisesti lounaalta kohti kotia. Satoi vettä, nahkakenkäni narisivat uhkaavasti. Että pitääkin kävellä niissä aina sateella. Olin ollut Bea-ystävän kanssa lounaalla, joskin lounas oli aamiaislautanen, suosikkini (Vihdoin sitä saa koko Cargon aukioloajan, ei tarvi kiirehtiä ehtiäkseen nimenomaan aamiaiselle.) Erään kapean tien keskellä oli seisahtuneena muuan mummo. Hän oli hassusti kaksinkerroin, pää kohti polvia. OletinLue lisää
Kateuden tunteesta eroon pääseminen vapauttaa
Olin joskus uskomattoman kateellinen. En mistään tietystä asiasta tai ominaisuudesta, vaan ylipäänsä kaikesta. Esiteini- ja teini-ikäinen Henriikka kadehti kaverin kauneutta, toisen juoksunopeutta ja kolmannen hyvää huumorintajua. Hän kadehti ihanalta vaikuttavia lomamatkoja, virtaviivaista fillaria ja että joku toinen sai kokeesta kiitettäviä lukematta. Hän kahdehti sitä, että pojat ihastuvat aina muihin, vaikkei olisi itse ollut edes kyseisistäLue lisää
Pyhäpäivän mutinoita
Toinen pääsiäispäivä on aina ihan ihme päivä. Sen kuvittelee aina sunnuntaiksi, vaikka se on joka vuosi jostain ilmaiseksi tupsahtanut vapaapäivä ja maanantai, joka sekoittaa pään viikkorytmin ja antaa luvan syödä vielä vähän lisää pääsiäissuklaata. Ärsyttää Spotifyn viikkosuositukset. Kuuntelen niin usein melankolista musiikkia, että sitä se tuuttaa minulle jatkossakin. Ja sitten kun laitan laiskuuksissani suositukset soimaan,Lue lisää
Armoa ystävät, armoa
Pitkäperjantai on saanut alkunsa Golgatan tapahtumista ja rististä. Kun asiaa tarkemmin miettii, kyse on armosta: Kristinuskon armo-teema on vain ja pelkästään pitkäperjantain peruja. Sen vuoksi olenkin tänään ajatellut paljon armoa. Miten hieno asia armo onkaan! Armo ylipäänsä, armo itseään kohtaan, armo läheisiään kohtaan, armo kaikkia ja kaikkea kohtaan.  Armahtaminen-sanasta tulee helpottunut olo, armas-sanasta nostalgia-höyryinen romantiikanLue lisää
Ollaan yhdessä vain ihmisiä
Kaupallinen yhteistyö: Vain ihmisiä -kampanja Yllä olevassa kuvassa hymyilee kaksi ihmistä, jotka tapasivat toisensa ensi kertaa tuntia aiemmin: minä ja uusi kaverini Omkar. Oli hyvä, että yhteiskuvan ottamista pitkitettiin muutamalla hetkellä tapaamisesta, sillä tunnin juttelun jälkeen hymy oli jo jännityksen sijaan vapautunut. Meillä oli ihan oikeasti kivaa. Miksi sitten istumme yhdessä vakkarikahvilani nurkkapöydässä? Amnesty, KirkonLue lisää
Uuden olon edessä
Viime viikolla sain oman happy placen, kun muutin pikkumökkiin Tammelassa. Viimeiset kolme koulukuukautta kuluvat yksin asuen, mikä tuntuu ylellisyydeltä syksyn rakkaan, mutta intensiivisen kommuunielämän jälkeen. On mukava tulla viikonlopuiksi Helsinkiin, kun sosiaaliset voimat eivät ole täysin ehtyneet. Ostin myös polkupyörän, joka kiitää kivasti. Musta fillarini vie minua kouluun, 13 kilometria suuntaansa. Valitettavasti omia voimianikin tarvitaan.Lue lisää
Halha-Mongolin opettelu (eli kaikkea ihan muuta)
Elämä itsessään on niin mahtava lahja. Ihan oikeasti. Päivä jo yksikin aamusta varhain, iltahan ehditty lahja on parhain. Tänään naurattaa tämä, elämääni isosti ilahduttanut viestinvaihto. Sain viime syyskuussa, 1.9.2018, yllättävän viestin sähköpostiini: ”Päivää.  Osaisìtteko kukaan teistä kertoa miten ja missä voisin opiskella puhumaan, ja kirjoittamaan halha-mongoliaa ? Kiitos vastauksesta etukäteen.  P.S. V.P.” Kysyjä oli varmaanLue lisää