Kategoria: elämä

Kuulumisia

Istun Tammelan kotimme olohuoneen pöydän ääressä, niin kuin päivittäin. Toinen kämppis soittaa kitaraa ja laulaa, toinen piirtää, kolmas kirjoittaa kirjaa ja neljäs on sieniretkellä kumppaninsa kanssa. Viides karkasi kotipaikkakunnalleen viikonlopuksi, mutta kaikki loput sain pitää kanssani täällä, kun jäin viikonlopputöihin Tammelaan. (Rehellisyyden nimissä kuitenkin paljastan alkushokkini asiasta, olinhan ajatellut viettäväni…

Miltä tuntuu ilman meikkiä?

Meikki. Todella omituinen asia olemassa. Piirrämme naamaamme erilaisia viivoja, maalailemme jollain sävyllä jotain kohtaa, toisella toista. Koitamme korostaa tiettyä piirrettä tai piilottaa toista, ehkä muuttaa kasvojemme tai kallomme muotoa. Kaiken kaikkiaan siis varsin erikoinen asia. Siitäkin huolimatta, olen meikannut nyt jo useita vuosia. Olen tottunut värjäämään olemattomat, vaaleat ripseni ja…

Nukun yön sisällä

Tänään on Suomen Ladun järjestämä Nuku yö ulkona -tapahtuma. Piti olla keikkumassa kahden puun välissä jossain ihanassa riippumatossa, valmistautua yöhön tunnelmallisella laavulla, paistaa maissintähkää nuotion lämmössä ja haaveilla, mitä marjoja aamupuuroon tiputtelisi. Piti nauttia metsähotellin tunnelmasta, raikkaasta ulkoilmasta ja yhteisöllisyyden tunteesta, kun niin moni muukin uinuu ulkosalla. Sen sijaan olen…

Kaikkea muuta, kunhan ei

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” -Minna Canth Yrittäjien päivä oli eilen ja Keliakiaviikkokin taitaa olla juuri käynnissä, mutta unohtelen näitä suuria juhlapäiviäni yhtä tiuhaan kuin kuluvat kuukaudet ja viikonpäivätkin. Minna Canthin päivä meni jo maaliskuussa, mutta hänen sitaattinsa on pyörinyt päässäni aivan koko viikon. Miten upea onkaan…

Syyskuun toinen ja sienimania

On vaikea uskoa, että on syyskuu. Koko vuosi on ollut muutenkin aivan käsittämätön, kun talvi vaihtui käytännössä kahdessa viikossa suoraan kesäksi, eikä kesälle näy loppua. Juuri kun ehdin viime viikolla innostua viileämmistä aamuista, tummanpuhuvasta kaatosateesta ja suopursujen syksyisestä tuoksusta, luvataan tulevalle viikolle taas lämmintä. Haluaisin jo usvaharsot suolampien päälle, iltaisin…

Niin monta lämmintä päivää

Nyt kuljen pohjoiseen Tiet lintuaurojen etelään johtaa Päivä luopuu ajastaan Ja tilaa pitkille illoille antaa Kaari auringon kumartaa Ja hellästi viistoilla säteillään Kesä kuin uupuen hyvästejä perhosilleen vielä silittää Monta lämmintä päivää sain Niin moneen kirkkaaseen aamun mä nousin Monta lämmintä päivää sain Ja ilta-auringon laskuja poimin Vaikka tummuisi pilvet…

Kuherruskuukausi on ohi

Tänään tajusin, että opiskelun alun kuherruskuukausi on päättynyt. Oikeastaan kuulin saman toteamuksen opiskelukaverilta autossa matkalla lounaalle, mutta totesin sen myöhemmin todeksi itsekin. Tänään alkoi viides kouluviikko. Odotin Tammelaan pääsyä ja uutta kouluviikkoa yhtä kaikki, niin kuin kaikilla edellisilläkin viikolla, mutta odotus oli erilaista. Sellaista tyynempää, ehkä ymmärrystä siitä, että tämä…

On kamalaa ja kamalan järkevää tehdä välillä asioita, joita ei osaa

On järkyttävää tajuta, ettei ole tehnyt vuosiin juuri mitään, mitä ei osaisi. Yhtäkkiä uusien opintojen myötä olen tilanteessa, jossa joudun (vapaaehtoisesti) tekemään tosi paljon asioita, joita en hallitse. Ja koska kyse on luonto- ja eräopaskoulusta, tehtävät asiat ovat usein myös huvittavan konkreettisia: Jännitän jo ensi viikon avovesiuintia. Olinhan se, joka…

Älä ole se valittaja

Tiedättekö ne ihmismuodostumien ilmapiirin myrkyttäjät, joiden kaikkien aikojen lempiajanviete on valittaa? Heitä pesii työyhteisöissä, opiskelijaporukoissa, harrastusympyröissä ja jopa kaveripiireissä ja jostain käsittämättömästä syystä he vain aina valittavat. He valittavat, kun on valittamisen aihetta ja tuplaavat sillä tilanteen tukaluuden. Pahinta on kuitenkin se, että he valittavat myös, kun valittamista ei ole….

10 ihanaa asiaa elokuussa

Helsingissä taas, viikosta rättiväsyneenä ja huomista Flow-päivää innon ja ahdistuksen sekaisin tuntein odottaen. Bea kävi äsken kylässä, pötkötimme sängyssä vierekkäin ja joimme housuitta siideriä ja söimme marjoja ja melonia. Perjantai minun makuuni. Mutta mietin tänään aiemmin autossa istuessani elokuun parhaita asioita. Elokuu on taatusti spesiaali kuukausi (joojoo, tiedän, että ne…

Mä oikeesti elän näin joka päivä.

Mä oikeesti elän näin joka päivä. Olen lähtenyt opiskelijaelämään ihan täysillä. Asun Tammelassa kuuden hengen hirsimökkisolussa, opiskelen kasista neljään erä- ja luonto-oppaaksi ja illat teen kaikkea mikä on kivaa: käyn melomassa, pelaan jalkapalloa, juon valkoviiniä, harjoittelen käsinseisontaa, ihailen pihan pupua, saunon ja uin itseni ryppyiseksi. Ja mitä ihmettä: minulla on…

Pallopolvia, muhkupyllyjä ja kaikkea muuta ihanaa

Tämä kesä on kestänyt ikuisuuden. Nämä kuvat ovat toukokuulta, kun olin juuri palannut Siperian reissulta, ja koko Etelä-Suomeen pyyhkäisi ensimmäiset helteet. Pakkasimme Bean kanssa ilmastoimattomaan autoon pyyhkeet, uikkarit ja eväitä ja suuntasimme merelle päin. Löysimme säkällä ihanan, rauhallisen paikan Lehtisaaresta, jossa olla löllötimme usean tunnin. Vesi oli vielä tuolloin kylmää,…

Helsingin halauksessa

Viikonloppu on sitten kamalan lyhyt. En ole kokenut tarvitsevani viikonloppuja puoleentoista vuoteen, helmikuusta 2017, kun jäin kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Nyt kun minulla opiskelujen puolesta ne taas on, ahdistun hivenen niiden lyhyydestä. Vastahan toissapäivänä saavuin rinkan kanssa kotiin ja tänään jo pakkasin sen. Ahdistun siitäkin huolimatta, että janoan takaisin Tammelaan opintojen pariin….

Ihmiskoe

Ensimmäinen kouluviikko on takana. (Aion kyllä vuoden aikana kirjoittaa muustakin, kun sen luomista tunnelmista. Tällä hetkellä mielessä ei vain ole MITÄÄN muuta. Aivokapasiteettini on selkeästi pienentynyt, minkä takia opiskelukin on hyvästä.) Palasin yhteiskyydillä Tammelasta Helsinkiin alkuillasta, rojahdin sohvalle lopenuupuneena ja onnellisena ja nukahdin miltei samantien. Kolmen päivän alkuvaellus oli irrottanut…

Minun syksyni alkoi tänään

Lapsena syksy alkoi siitä, kun koulut alkoivat. Joskus ne alkoivat vähän aiemmin, joskus myöhemmin, mutta se oli joka tapauksessa aina syksyn ensimmäinen päivä. Intiaanikesät pyyhkivät välillä ylitse, joskus aurinko ei juuri ollut paistanut koko kesänä, mutta keli ei vaikuttanut minun ajatukseeni syksyn alusta. Tänään minulla alkoi koulu. Minulle tämä oli…

Puhelu, johon olisi ehdottomasti pitänyt vastata

Elämä yllättää, elämä naurattaa. Eilen istuin rauhallisissa, rentoutuneissa tunnelmissa italialaisessa bed&breakfast-huoneessamme. Lämmin tuuli lepatti valkoisia pellavaverhoja mukavasti ja tuuletin kääntyili reittiänsä niin, että jäin aina odottamaan, milloin saan viileän, puhaltavan palkintoni. Tein läppärillä hommiani (kirjoitin huomisen blogijuttua siitä, mitä pitää ottaa huomioon, kun lähtee ensimmäistä kertaa luontoon yöksi), kun yhtäkkiä…

Meil ei oo mittään hättää

Kiisimme eilen auton Oulunsalon lauttasatamaan ehtiäksemme tasalta lähtevään lossiin. Tuuletimme näyttävästi, kun kello näytti 19:59. Ehdimme! No, selvisi sitten, että lossi Hailuotoon lähteekin vasta puolelta. Ja se tarkoitti turhan kaasuttelun lisäksi sitä, ettemme ehtisikään perillä saaressa enää kauppaan sen aukioloaikana. Toisaalta emme ehtisi puolessa tunnissa kauppaan Oulunsalossakaan. Kaikki tsekkaamamme Hailuodon…

Miksi kukaan haluaisi koskaan lähteä täältä minnekään?

Istun suuressa pirtinpöydässä. Olen Sotkamossa, Haapala bnb:ssä, jonka tunnelma on niin hieno, että se on tultava teidänkin paikan päälle kokemaan. Kun siirsin sormet näppäimistölle kirjoittaakseni, päällimmäisenä mieleeni nousi otsikon ajatus: miksi kukaan haluaisi koskaan lähteä täältä minnekään? Ja tällä tarkoitan tietenkin Suomea. Olemme nyt kiertäneet kotimaatamme reilun viikon päivät ja…

Mul on nälkänen sydän (joo)

No nyt on eletty. Nyt on eletty niitä päiviä, jotka muistaa vielä syksylläkin, muistaa vaikka lehdistä ei olisi jäljellä kuin lehtivihreä jossain suojassa maan alla, syvällä juurissa. Minun typerä sydämeni on lyönyt niin kovaa bäng bäng bäng. Typerä, nälkänen sydän. Olen elänyt koko viikonlopun takki auki, täydellä liekillä, nauranut niin,…

Kesäloma – onko tärkeämpää luoda muistoja vai kerätä voimia?

Minulla on vähän sellainen elämä, että asiat, joita muistelen jälkikäteen eniten ja jotka tuntuvat hienoimmilta muistoilta, ovat usein myös vieneet aikaani, vaivaani ja jaksamistani kaikista eniten. Saatan kyllä muistella lämmöllä rentoja iltoja viinilasi kädessä, elokuva pyörimässä, mutta eivät ne usein vedä vertaansa sille, että olen herännyt ennen auringonnousua, kiivennyt vuorelle…

Onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa

Juhannus kului kesämökillä. Oli myrskyä, mutta silti taianomaista ja lämmintä vähintään saunassa ja sydämessä. Oli seppelettä ja seurapelejä, hyvää seuraa ja sikeitä unia. Olimme päättäneet Jannen kanssa jatkaa suoraan juhannuksenvietosta Suomi-roadtripille. Itää ylös ja länttä alas, korkeinta Lappia välissä. Mikä olisikaan parempaa kuin suhata kotimaassa, seikkailla menemään? No, onneksi suunnitelmia…

Kaikki mistä halusin tänään kirjoittaa

Eilen kirjoitin, että vaikka sanat eivät ole lopussa, ne ovat lukossa. Sain todella hyviä, liikuttavia, kannustavia, ajatuksia herättäviä viestejä täällä ja somekanavissa – kiitos kaikista. Kiitos ihan oikeasti, ei vain nimellisenä heittona. Niin kuin usein, kommentit saivat taas ymmärtämään niin paljon laajemmin itseäänkin, omia ajatuksia. En todellakaan ymmärtänyt, miten paljon…

Sanat lukossa

Olen ollut kirjoittamisen suhteen lukossa viime ajat. En tiedä huokuuko se teille, luultavasti huokuu, mutta olen jotenkin piehtaroinut samassa hiekkakuopassa jo pitkään. Ja tuntuu, että vaikka se piehtaroiminen on aluksi mukavaa, ei siitä pidemmän päälle oikein nauti: ihoa alkaa kärvistää kitkasta. Pitäisi nousta ylös ja vaihtaa kuoppaa – tai lopettaa…

Luomi

Janne on siitä tylsä mies, ettei hän anna minun koskaan tehdä mitään. Juuri ennen reissuun lähtöäkin näin tilaisuuteni tulleen, mutta Janne oli heti kieltämässä. H: ”Mulla on tällainen outo punainen luomi tässä. Mä leikkaan sen saksilla pois.” J: ”No etkä leikkaa!” H: ”Leikkaan, leikkaan. Nyt heti.” J: ”No et todellakaan…

Lomalle omista ajatuksista

Istun lentokoneessa matkalla Zürichiin. Parin tunnin lento on nopeasti ohi. Kirjoittamisen vuoksi toivoisin matkan kestävän vielä, en ole tottunut siirtymään uuteen tilanteeseen näin nopeasti ilman kunnon siirtymäaikaa. Tarvitsisin muutaman tunnin blogille, muutaman päiväkirjalle, muutaman sille, että voisin kuunnella musiikkia ja olla vain. Ainiin! Ja sellaiset viisi extratuntia unelle, sillä nukuin…

Opiskeluaikojen kaari ja muistot

En kaipaa opiskeluaikoihin, mutta muistelen ilolla niitä aikoja ja eritoten olemista ystävien kanssa. Kaikkien elämän keskiössä oli silloin ystävät. Opiskeluja edistettiin kyllä, olin lähes joka viikonloppu töissäkin, mutta elin elämääni vahvasti vapaa-ajalle. Opinnot olivat tulevaisuutta varten, töissä käytiin rahan vuoksi, mutta se kaikki muu muodosti elämän tärkeimmän sisällön. Identiteetti rakennettiin…

Ps. Olispa syntymäpäiväni!

Kesämökkipäivän iltana. Raukeana, rauhallisena ja odottaen sitä, että kohta keitetään kahvit, katetaan iltapala pirtinpöydän kukkaisen pöytäliinan päälle ja nautitaan kaikessa rauhassa. Minulla ei todellakaan ole syntymäpäivät lähimaillakaan (tarkalleen 6 kuukauden ja 14 päivän päästä), mutta kuuntelin juuri Olavi Uusivirran Syntymäpäivä ja se sopi olooni niin hyvin. Olen jakanut kevään aikana…

Tärkeintä on hyvät eväät

Istun junassa matkalla Tampereelta Kouvolaan. Olen matkalla viikonlopuksi mökille. Viereisissä penkeissä istuu nelihenkinen perhe, joiden pojat ovat niin vallattomia, että keräilen leukaani paikalleen vähän väliä. Noin 3- ja 6-vuotiaat pojat kiroilevat kuin merirosvot ja heittävät niin hyvää huulta, että tyrskin kukkamekkoni kaulukseen. Muun muassa TRIP-mehu kirvoitti kovaa stand uppia: ”Kun…

Rakkauden kesä, elämäni kesä ja muut ihanat kliseet

Tuntuu, että tämä kesä on jo nyt ollut parempi kuin koko viime kesä. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Viime kesä oli yhtä maaginen kuin tämäkin (teimme esimerkiksi Kanada-Jenkit-roadtripin, juoksin maratonin ja ylitin maaliviivan Jukolan viestissä, koin kauniimpia auringonlaskuja kuin koskaan ikinä ja koska olin ensimmäistä kesääni täyspäiväisenä yrittäjänä, sain olla…

En tiennyt mihin mun jalat vie

Tulin eilen keskiyön aikaan kotiin. Tyhjä asunto, ikkunat levällään kesäiseen kaupunkiin, eikä silti kylmä. Keitin pannullisen kahvia, söin riisikakkuja jo vähän ruskeaksi muuttuneella avokadolla ja hehkuin kesäoloa – kuin olisin valmis rakastumaan, vaikken tietenkään. Istuin siinä aikani, kuuntelin ulkoa kantautuvaa huminaa ja kipristelin paljaita varpaita puulattiaa vasten. Sitten pesin hampaat…

Me kaikki haluamme kuulua

Me kaikki haluamme kuulua. Me kaikki haluamme tulla kuulluksi. We all want to belong. Kuulin kyseisen ajatuksen eilen PING Festivalissa. Tunnistin tietysti itseni. Vaikka olenkin aina ollut oman tieni kulkija, niin kuin kai kaikki ovat, olen käsittämättömän fakkiutunut pelkoon, etten ole hyväksytty. Etten ole rakastettu. Ettei minusta pidetä tai että…

Valaistunut, rentoutunut, autuas, onnellinen

Kävelin tänään aamupäivällä pyyhe päässäni olohuoneeseen. Oli vähän kiire ystävän kanssa lounaalle, vaan en silti pitänyt kiirettä. Yhtäkkiä suustani pääsi outo huudahdus. Sellainen kiljahdus, äännähdys, selittämätön kiekaisu. Ja syynä oli silkka onnellisuus ja rentous. Elämä ja kaikki omassa mielessä kiertävä tuntui olevan kuplivan kivaa ja rentoutunutta. Repesin tietysti heti perään…

Illaksi kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan

Kaksi ja puoli viikkoa meni toisaalta yhtä nopeasti kuin posteljooni vilahtaa rappukäytävässä. Toisaalta lähdöstä tuntuu olevan kauan – kuin olisimme lähteneet lopputalvella ja tulossa alkukesästä takaisin. Katsoin säätiedotuksesta, että sadevapun jälkeen Helsingissä on vihdoin t-paitakeli. Erinomainen hetki siis palata Suomeen! Reissu on ollut ihan älytön, niin kuin olettaa saattaa. Taakse…

Miten jahdata unelmia, joita ei tiedä?

 Janne tässä hoi. Alkuhuomautus: blogijuttujen kirjoittaminen on todella vaikeaa. Lupasin Henriikalle kirjoittaa pari juttua hänen ollessaan lomalla, ja arvostus lähes päivittäin kirjoittavaa mimmiä kohtaan kasvaa tunti tunnilta. Jo yksi juttu per viikko tuntuu tiukalta tahdilta. Nyt kun kerran olen lupautunut kirjoittamaan, haluan herättää ajatuksia aiheesta, joka on hieman vaivannut mieltäni, nimittäin unelmien…

Monia lähtöjä ja isoa ikävää

Söimme iltapäivällä kotona porkkanakakkupalat ja joimme kupilliset kahvia. Mikrotettua, tietenkin. Oli lähdön aika. Ratikalla rautatieasemalle, pitkät pussailut ja moikat laiturilla. ”Nähdään sitten kahden ja puolen viikon päästä.” ”Nähdään. En tiedä, miten paljon pystyn olemaan yhteydessä.” ”No mutta kuullaan, kun kuullaan.” Sitten astuin junaan, etsin paikkani ja punnersin rinkkani hattuhyllylle. Ennätin…

Sairaan hyvä fiilis nro 2

Se on kuulkaas kansalaiset niin, että erinomainen fiilis jatkuu. En edelleenkään laita kynttilää vakan alle, vaan liehutan liekkiä ilmassa kuin olympiasoihtua itseään. Sisko on kylässä. Olemme hengailleet tänään koko pitkän päivän aamuyhdeksästä saakka. Hän sanoi juuri, että aina kun olemme lähiaikoina nähneet, on ollut ihan tosi kivaa. Olen samaa mieltä…

Niin hyvä olo, aivan erinomainen fiilis

Miten hyvä olo! Eilen kirjoitin pahasta olostani, tänään erinomaisesta. No, sellainen minä olen, vähän tuulella käyvä. Tälle päivälle oli yksi iso tavoite: saada ensimmäisen vuosikvartaalin materiaalit toimitettua kirjanpitäjälle. Tiedän, että toiset yrittäjät kantavat kuittinsa ja tietonsa paperipussissa perille, mutta olen itse sellainen neuroottinen lajittelija. Rakastan excelöidä ja skannailla kaikki systemaattisesti…

Päiväunet, tuo arjen vitsaus

Haaveilen usein päiväunista. ”Tänään nukun kyllä nokoset, kun pääsen kotiin!” uhkailen oikein kuuluvasti. Todellisuudessa nukun päivisin ehkä kahdesti vuodessa. Päiväunet kun ovat iso arjen vitsaus: niihin tyssää päivän tehokkuus, ne saavat kropan yleensä voimaan epämääräisesti ja niiden jälkeen tuntuu aina kuin olisi vain entistä väsyneempi. Tänään heräsin aikaisen työkeikan vuoksi…

Kun rakas ystävä menee naimisiin

Olen ollut koko loppuviikon täällä blogissa ihan hiljaa. On ollut vähän tärkeämpiä bisneksiä, sellaisia joita kokee vain harvoin. Nimittäin kaasobisneksiä. Ystäväni Bean polttareita juhlittiin perjantaista lauantai-iltaan saakka. Näissä kuvissa olemme Långvikin rantasaunalla. Olen sydän kippuralla siitä, kuinka hyvin kaikki meni ja erityisesti siitä, miten onnellinen Bea oli koko ajan. Hän…

Lohtulauseita pääsiäisen keskelle

Olen Onnibussissa matkalla Tampereelta kotiin. Piti viipyä huomiseen appivanhempien rakastavissa helmoissa, vaan päätinkin napata tämän ja huomisen itselleni. Tai no, töille, vaikka en millään haluisi kirjoittaa pääsiäisestä niin. Olin myös viime vuoden pääsiäislomalla Onnibussin kyydissä, kuunnellen Mikael Gabrielia ja Isacia. Tänä vuonna korvissa soi Vesta. Ero viime vuoteen on, että…

Oma pikkuloma perheloman jälkeen

Kaupallinen yhteistyö: Joutsenmerkki Saavuimme sunnuntaina Lapista. Olimme viettäneet reilun viikon intensiivisen ja hyperaktiivisen perhe- ja urheiluloman Pyhällä ja sen huomasi: kroppa oli mustelmilla ja joka paikkaa kolotti sopivasti, mieli oli sosiaalisen energian suhteen loppu kulutettu. Totesimme junassa Jannen kanssa, ettei tämä nyt mikään parisuhdeloma ollut, eikä sellaista tosin oltu lähdetty…

Kaikkein onnellisimmillani olen aivan hiljaa

On iloisuutta, onnea ja onnellisuutta. On hyviä päiviä, ohikiitäviä onnenhetkiä ja pitkäaikaista iloa. On kiitollisuutta, tyytyväisyyttä ja tyytymistä. Tyvenentyyntä, iloista liplatusta, keinuttelevaa aallokkoa ja riemukkaina nousevia tyrskyjä. Todellisia onnenmyrskyjä. Kaikista kyllä nauttii, mutta olen omalla kohdallani ymmärtänyt, että kaikkein onnellisimmillani olen aivan hiljaa. Tiedättehän? Kun on pitänyt onnistuneet isot juhlat…

Ei jaksa kertoa kuulumisia

Yritän aloittaa tekstin, mutta mitään ei tule ulos. Minkäänlaista aiheenpartta ei tunnu syntyvän, mitään ei ole sanottavana. Minulle käy harvoin näin. Ehkä kahdesti vuodessa. Meillä on viikonloppuvieraita kylässä, ikäisemme ystävät ja vajaa 2-vuotias pikkuystävämme. Olemme puhuneet eilisillasta lähtien niin paljon, että ajatusvarasto alkaa olla ammennettu tyhjäksi. Ja siltä se oikeasti…

Ruma ja empatiakyvytön

Kirjoitin eilen voimakkaan naistenpäivä-tekstin. Totuus eilispäivästä ei ole kuitenkaan ihan yhtä yksioikoinen. Sitä tuntee aina niin älyttömästi. Eilen, naistenpäivän aamuna, Janne oli lähdössä töihin, kun pyysin vielä häntä ottamaan minusta vielä pari kuvaa voimapaita päälläni: sininen tiikeri-neuleeni olisi erinomainen valinta naistenpäivään. Janne otti pari ruutua. Katsoin kuvia. Hirveitä. Olin kamalan…

Miten mahtavaa olla nainen.

Miten mahtavaa olla nainen. En voi sanoin kuvailla, miten iloinen olen naiseudestani sen kaikissa muodoissaan. Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa juuri tällaiseksi naiseksi ja että saan kasvaa juuri sellaiseksi naiseksi kuin lystään. Miten mahtavaa olla feministi. Miten ihana liputtaa naisten oikeuksien puolesta, taistella viimeiseen saakka pyhässä vihassa sen puolesta, ettei…

Yksinkertaista elämää

Olen miettinyt lähipäivinä, itse asiassa lähiaikoina, yksinkertaista elämää. Simple life – se kuulostaa englanniksi niin hyvältä, eikä oikein käänny suomeksi täydellisesti, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan: keskittymistä olennaiseen, olemista ja ajan käyttämistä perusasioiden äärellä. En itse elä tällä hetkellä kovin simppelisti. Ihannoin kyllä sellaista elämäntapaa, mutten ole ollut vielä…

Uudenvuodenlupaus 2018: elämää isommalla vaihteella

Kaupallinen yhteistyö: Arla & Asennemedia Tein vuodenvaihteessa yhden lupauksen: Do more exciting things. Tiedän, se on englanniksi ja siksi vähän hassu, mutta asiaa on vaikeaa kääntää suomeksi niin, että se säilyisi täysin samana. Elä elämää isommalla vaihteella? Tee enemmän asioita, jotka saavat sinut innostumaan? Exciting on vähän haastava sana, kun…

Onko mikään tylsempää kuin asioiden hoitaminen?

Aikaansaaminen innostaa, asioiden hoitaminen puuduttaa. Onko oikeasti mitään tylsempää kuin asioiden hoitaminen? Sellaisten pakollisten asioiden saattaaminen päätökseen tehtävälistalta: hammaslääkärissä käynti, uusien sukkien (ja kaiken muun aika tylsän mutta tarpeellisen) osto, tulostinmusteen uusinta, tietokoneen perusputsaus ja akun vaihto… ja puhun nyt nimenomaan sellaisista asioista, jotka vaativat poistumista kotoa. Tänään olen hoitanut…

Ajatuksia impulsiivisuudesta

”Sometimes the smallest step in the right direction ends up being the biggest step of your life.” Impulsiivisuus. Mikä ihana sana. Tai sitä se on ainakin minulle, sinusta en tiedä. Monille impulsiivisuus on pelottavaa, jotkut pitävät sitä jopa paheena. Osa ihmisistä kehrää sanalle samantien, toisille se särähtää korvaan suoralta tuholta…

Kuin ei tarvitsisi nukkua lainkaan

Olen elänyt tämän viikon illuusiossa, etten tarvitsisi unta lainkaan. Tuntuu samalta kuin lapsena jouluna – aattoiltana, lahjojen avaamisen jälkeen oli hurmiollisessa tilassa, eikä uni tullut ollenkaan. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen palasi taas palapelien, autoratojen ja uusien liukurien pariin präniköissä pyjamissa, ja parit nukutut yöunet tuntuivat täysin turhilta. Saavuin Rovaniemelle sunnuntaina….