Kategoria: janne

Napa

Käytiinpä kodissamme kerran kuluneella viikolla vallan kiinnostava keskustelu: Minä: ”Kuulin eka kertaa, että sen navan reiän voisi täyttää laaserilla.” Janne: ”Aijaa. Onpa erikoista.” Minä: ”Oon ajatellut, että toisaalta voisi harkita sitä. Kyllähän toi reikä ärsyttää, kun se vaan on siinä.” Janne: ”Häh? Ootko tosissasi?!” Minä: ”Joo, kyllähän se tiedät että…

Maailman liikuttavin joulukalenteri

Minulla on taatusti maailman ihanin ja liikuttavin joulukalenteri. Joulukuun ensimmäisenä Janne yritti tunnin verran saada minua ylös sängystä: ”Huomentaaaa… joko haluaisit herätä.. on joulukuun eka…” Lopulta hän joutui lähtemään töihin, mutta huikkasi vielä ovelta: ”Sulle on sitten joulukalenteri odottamassa.” Pomppasin pystyyn samantien ja kipitin katsomaan. Olisi heti sanonut! No, ehkä…

Kiitti rakas.

Tulin yöllä reissusta kotiin. Nukuimme pitkään ja hetki sitten söimme yhdessä aamupalaa. Mukava nähdä pitkästä aikaa, etenkin kun Janne ilahdutti aamuani tällaisella kohteliaisuudella: ”Heti kun sun kädestä loppuu ruoka, otat puhelimen.” — Kymmenen vuotta sitten olisin ehkä musertunut hiukan. Tai vetänyt dunkkuun. Nyt purskahdin nauruun: ”Huomasitko edes miten kauniisti sä…

Vuoden ensimmäiset pikkujoulut

Kaupallinen yhteistyö: Earth Control & Asennemedia Vietimme eilen vuoden ensimmäisiä pikkujouluja. Hauskinta oli, että ne pidettiin puolen tunnin varoitusajalla. ”Moi. Tuutko meille juomaan glögiä ja herkuttelemaan vähän? Olis kiva nähdä”, soitin siskolleni. Hän saapui paikalle lähes seuraavalla raitiovaunulla. Ajattelen koko ajan mielessäni sanaa ”pikkujoulupäiväkahvit”, vaikka kahvin sijasta tarjolla olikin glögiä….

Perjantaitreffit ja ekat joululahjaostokset merellä

Kaupallinen yhteistyö: Tallink & Asennemedia Olimme eilen risteilemässä! Ihana kirjoittaa minireissusta heti, kun se on vielä kirkkaana mielessä. Olimme päättäneet Jannen kanssa haluavamme, ja oikeastaan tarvitsevammekin, Singaporen matkani jälkeen todellisen treffipäivän. Päivän ilman töitä, päivä jonka tarkoituksena on vain kiireetön, stressitön yhdessäolo. Merkkasimme päiväksi eilisen. Pidempään blogia seuranneet tietävät kyllä,…

Ikävä sua

Täällä minä vaan kuljen, maailman menossa. On ikävä sua. Tänään söimme aamiaiseksi tuoretta mangoa, papaijaa ja pikkubanaaneja. Lounaaksi viiriäisenmunia ja erikoista, makeaa munakasta tikussa. Illalliseksi fried rice with pineapple ja white fish with onion & ginger. Olisit tykännyt. Yöpaikkaamme tullessamme kylpyhuoneen lattialta löytyi valtava torakka, jota äiti kovasti kiljahti. Nostin…

Lokakuun paratiisi: ystävät, koirakaveri ja puurobaari

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Viikko sitten lauantaina oli ankeinta ikinä: satoi toista viikkoa putkeen, koko maailma oli harmaa. Töitä oli enemmän kuin olisi sallittavaa, ja syys-blues iski päälle pahemman kerran. Laitoin Bealle viestiä, että tulisivatko he seuraavana aamupäivänä meille brunssille. Ankeuden keskelle oli saatava valoa, sateen keskelle kirkkautta. Läppärinkansi…

Ärsyttämisen jalo taito

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan tahallaan ärsytä ketään? Sellaisia, jotka eivät edes osaa härnätä toisia ihmisiä. Minä tiedän, mutta… no, minä en ole sellainen. Tuntuu, että sisälläni on sellainen ärsyttämisen kiintiö, joka on pakko täyttää. Lapsena rakastin härnätä isoveljiäni, myöhemmin pikkusiskoani. Tungin mukaan veljien leikkeihin, vaikka tiesin etten saanut,…

Hyvinvointia hakemassa: lounas tammimetsässä

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia Olimme juuri ennen Islannin matkaa viettämässä sunnuntaipäivää ja pitämässä lounashetkeä tammipuiden varjossa. Janne pakkasi reppuun valmiiksi tehdyn salaatin (huom! taattu resepti alempana) ja termarin ja huristi bussilla Helsingistä Tammiston luonnonsuojelualueen portille. Olin itse ollut parin kilometrin päässä ystävän vauvajuhlissa, joten odottelin jo paikan päällä. Sain…

Verbaalisen päihittämisen riemu

Eräänä kauniina päivänä laitoin likapyykkiä pesukoneeseen, ja Janne petasi sänkyämme: H: ”Kestävyyslajit ei niin ole mua varten. Tämä vaatteissa haiseva hiki ei ole sellaista tsemppihikeä, vaan se haisee pitkän, matelehtivan suorituksen aikana vaatteisiin tarttuneelta. Haju ehtii pinttyä vaatteisiin itse suorituksen aikana, ennen maaliin saapumista.” J: ”Tää tyyny on litistynyt. Viime…

Miltä tuntuu saapua kotiin?

Saavuin pari tuntia sitten tyhjään kotiin. Ajo Ylläkseltä Kittilään oli nopea, samoin lento Kittilästä Helsinkiin, vaan lähijuna ja täysi raitiovaunu tuntuivat ottavan aikanasa. Tunsin nenässäni, kuinka takkini haisee ikävästi savulle. Se on outo tunne, kun vastahan se oli tuoksua. Odotin kärsivällisesti, että ollaan oikealla pysäkillä ja kävelin pinkki duffeli selässäni…

Uskon ikuiseen rakkauteen

Hengittää ihoa paljasta vasten, nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet. Hengittää, olla kaltainen lasten, nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet. Olen katsonut heinäkuisia kuvia rakkaiden ystävien pihahäistä. On se uskomatonta, että ihmiset ja sielut vain löytävät toisilleen sopivat. Ja vielä sekin, että kauniin morsiamen sisällä kasvaa uusi, ihmeellinen, tuikitärkeä elämä….

Viikonloppupurjehdus vuokraveneellä ystävien kanssa

Vietin viikonlopun purjeveneellä, missäs muuallakaan? Kaikki lähti siitä, kun heitin eräs kerta ystävällemme, jonka tiesin osaavan purjehtia: ”Mentäiskö joskus purjehtimaan porukassa?” Lause oli enemmänkin heitto, mutta huomasin taas, miten paljon pidän ihmisistä jotka laittavat tuulemaan. Yhtäkkiä tuli viestillä viikonloppuvaihtoehdot, sen jälkeen vene-ehdotus. Yhtäkkiä takuuraha ja vuokrakin oli jo maksettu. Purjehdusunelma…

33 yksityiskohtaa ja hetkeä Flow-festareilta

Tämä punapaitainen leidi pääsee jutun aloituskuvaksi, sillä hän on niin upea! En tunne häntä, mutta tyyli on ihana, hymy on valloittava ja itsevarma. Hän saa minulta kuvitteellisen Flow-henkilöiden ykköspokaalin. Tätä kuvaa seuraa 32 muuta kuvaa viimeviikonloppuisen Flow:n yksityiskohdista ja tähtihetkistä. Vaikka olin itse paikalla vain perjantain ja lauantain, sain kokea…

Kippis uudelle työlle, viimeiselle lomapäivälle!

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Eilen oli spontaanin juhlaillallisen aika. Tajusin yhtäkkiä aamulla, että eilinen olisi Jannen viimeinen kesälomapäivä. Kesän aikana oli saapunut iloisia uutisia, ja Janne aloittaa tänään uudessa työpaikassa. Onhan siinä nyt ruokajuhlan aihetta. Melko nopeasti kasaan kyhätty, mutta silti harkittu loppukesän illallinen katettiin iloisiin väreihin ja nautittiin…

Melkein kuin olisi taas 19

Tänään on tuntunut vähän siltä, niin kuin tuntui 19-vuotiaana. Työskentelin erään kevään laitoshuoltajana, ja viikon kohokohta oli lähteä lauantaiaamuna Valtterin kirpputorille. Kello herätti aikaisin, kirpputorilla oli oltava viimeistään yhdeksältä, ja aamiaiseksi oli sokerimuroja gojimarjoilla. Sokerimurojen sokereista en vielä tiennyt, mutta työpaikalla oli kerrottu gojimarjojen olevan terveellisintä maan päällä. Ostin tukusta…

Nostalgiset lettukahvit ihan kaksistaan

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Joskus aika pysähtyy. Niissä hetkissä on vaikea asettaa itseään tai käynnissä olevaa tilannetta oikeaan aikaan tai paikkaan. Hetki vain kulkee eteenpäin ilman, että muuta maailmaa edes muistaa. Näin kävi viime viikolla Valkealan kesämökillä, kun istuimme Jannen kanssa päiväkahveilla. Edessä oli korkea lettupino ja niiden kanssa…

Oman elämänsä Wonder Woman

H: Mulla on kaks leffalippua, jotka menee sunnuntaina vanhaksi. J: JES! H: Joo, mä käytän ne varmaan Bean kanssa. Tai sit meen itse kahteen. J: Häh? Miks sä edes sit kerroit ton mulle? Mä haluan nähdä Wonder Womanin. H: Tässä sulle yks Wonder Woman. *pyörittää lannetta ja esittää suihkuttavansa majoneesia…

Maisemia joita en uskonut olevan olemassa

Kanadan ja Jenkkien roadtrippiä on nyt takana puolitoista viikkoa. Se tarkoittaa, että reilu toinen puolikas on vielä jäljellä. En ikinä usko, millaisia maisemia voi olla olemassa. Sitten näen ne omin silmin, enkä meinaa uskoa siltikään. Pyörein silmin, leuka navassa tuijotan turkooseja koskia, kallioita pitkin tippuvia vesiputouksia ja vuoria, jotka ovat…

Tasan 10 vuotta sitten tapasin sinut

Päivälleen 10 vuotta sitten tapasin sinut. Oli nuorten taideleirin alkuinfo, jossa minä ja ystäväni olimme hämmentyneinä, mutta innoissamme. Emme tunteneet ketään. Järjestäjät kehottivat löytämään huoneesta jonkun, jota ei ole koskaan tavannut. Ystäväsi tuli minun luokseni. Onneksi juttu ei luistanut oman parisi kanssa ja liityit seuraamme. You had me at hello….

Onneksi en ole enää teini

Löydän itseni aina toisinaan muistelemasta kaiholla teini-ikää – erityisesti sitä, kun olin 15-vuotias. Ympärillä oli hyvää haippia, sopivasti käsittämättömän turhaa ja samalla ihanaa draamaa, ja muutaman vuoden päässä, jossain kaukana Kouvolasta, maailma odotti minua. Juuri minua, tietenkin. Minulla oli sateenkaaren väriset sukkahousut, sotkuinen tukka, eikä koskaan meikkiä. Tanssin niin paljon, ettei…

Kallioon louhittu kylpylähotelli: Hotelli Järvisydän Rantasalmella

Kaupallinen yhteistyö: momondo Meillä kaikilla on luultavasti hotelliunelmia. Haaveita siitä, että voisi mennä yöksi, pariksi tai vaikka viikoksi yöpymään ja viettämään aikaa jossain muualla kuin kotona. Valkoiset, puhtaat lakanat, reilu aamiaispöytä ja jonkun muun siivoamat huoneet. Parhaassa tapauksessa vielä hotellin uniikki tyyli, juuri sopiva patja ja rauhalliset, pitkään jatkuvat unet….

Vuoden visuaalisin telttaretki Porkkalanniemen kallioille

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Tänä viikonloppuna heitän toivottavasti talviturkkini, mutta viime viikolla starttasi kesän telttailukausi. Lähdimme vappupäivänä Jannen ja Roosaliinan kanssa yhdeksi yöksi telttailemaan, enkä voi vieläkään uskoa, millainen tuuri meillä oli: aivan pilvetön taivas, kirkkaanpunainen auringonlasku ja koko niemi meidän käytössämme. Kaiken lisäksi päivällä pauhannut tuuli tyyntyi täysin yöksi. Harhailimme…

Revontulet eivät tule kotiisi – näe vaivaa muistojen eteen

Usein kuulee puhuttavan ja kerrottavan, että hienoimmat asiat elämässä tapahtuvat yllättäen, äkkiarvaamatta. Kärsivällisyys palkitaan ja odottavaa odottavat upeat ajat. Olen itse vähän eri mieltä. Elämän yllättävyyteen uskon kyllä, mutta en ainaiseen odottamiseen. Luulen parhaiden ja ikimuistettavimpien hetkien löytyvän usein elämässä silloin, kun niitä itse etsii ja niiden eteen näkee vähän…

Tunnetko Sibeliuksen suosikkipaikan?

Kaupallinen yhteistyö: Ravintola Kappeli Kun lähtee ulkomaille, ympäristöä tulee tarkkailtua ylitarkasti. On ihana huomata arkkitehtuuriset yksityiskohdat, kaupunkilaisten vaatetuksen ominaispiirteet, torilla kerjäävät pulut ja korttia pelaavat herrasmiehet. Myös jokaiseen ravintolaan ja kahvilaan tulee kiinnitettyä ihan eri tavalla huomiota, ehkä kurkattua jopa sisään. Sitten on huvittavaa ymmärtää, ettei omien kotikulmien ravintolatarjonnasta tiedä…

Hyvää huomenta ja aamiaista kaikille!

kaupallinen yhteistyö: Scandic Hotels & Asennemedia Aloitimme eilen aamumme poikkeuksellisen koreasti: aamiaista ei kattanutkaan pöydän ääreen tuttuun tapaan Janne, vaan suuntasimme yhdessä Töölöön, Scandic Park Helsinkiin, valmiin aamupalan ääreen. Nykyään yhteiset, kymppiin kestävät arkiaamut ovat todella kortilla, ja siksi aamu tuntuikin tärkeältä jo ilman aamiaishuumaa. Scandic on uudistanut aamiaiskonseptiaan, minkä…

Paluu Ylläksen taikamaailmaan

Kaupallinen yhteistyö: GoExpo Winter ja Visit Ylläs Istun tällä hetkellä Kööpenhaminassa, pienessä kahvilassa, jossa soi lempeä musiikki ja on vain muutama vieras. Lasisessa kupissa höyryää kahvi ja ulkona on kevät, yli 15 astetta. Voitte vain kuvitella kuinka absurdia on palata ajatuksissaan näistä hetkistä Ylläksen lumisiin, taianomaisiin tunnelmiin. Mutta kun huskyja…

Ei turhaa riitaa rakkaampaa

H: ”Mä luen välillä tota Asikaine-blogia.” J: ”Joo, mä tiedän.” H: ”Ja se kutsuu tota miestä hipiksi.” J: ”Joo, mä tiedän.” H: ”Niin nyt sillä oli tollanen Instagram-kuva hipistä, jonka kuvateksti on: Hän lähtee viikonlopuksi studioon ja palailee sieltä kuulemma ”pikkuhiljaa”. Sibeliuskin kuulemma kirjoitti vaimolleen palailevansa pikkuhiljaa jostain reissusta, ja…

Ylläs – pohjoisen oma taivas

Kaupallinen yhteistyö: GoExpo Winter ja Visit Ylläs Vertasin viime viikolla Yllästä taivaaseen. Tajusin vasta myöhemmin, että Ylläksen oma slogankin kuuluu: lähinnä taivasta. Eivät ilmeisesti siis ainakaan lupaile lauseessaan liikoja. Vietimme Ylläksellä viime viikosta neljä yötä, mutta lähes viisi kokonaista päivää. Saavuimme keskiviikkona aamupäivällä ja lähdimme sunnuntai-illalla. Viiteen päivään ehti mahtua…

Pohjoisen pikajuna

Tilannepäivitys: kyllä kävi tuuri! Vanha, sininen vaunu taas ja tuttu, oransseilla pöydillä viimeistelty hytti. Tosin emme varanneet lippuja itse, joten alan epäillä, onkohan varaajan itse mahdollista vaikuttaa asiaan? Ja me kun olemme hurranneet niin kovasti! Ehkä siniset vaunut ovatkin edullisempia? Niin ei tietenkään kuuluisi olla, sillä nostalgiasta kannattaa maksaa roimasti….

Yhteinen aamupala yöjunassa

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Olimme odottaneet Ylläksen reissua pitkään. Se tuntui talven päätteeksi odottavalta kiitokselta jossain kaukana maaliskuun loppupuolella. Aika kuitenkin kului nopeasti, niin kuin ajalla on tapana, ja yhtäkkiä tiistai-iltana hyppäsimme jo yöjunaan. Aamupäivällä olisimme Kolarissa, kaukana kotoa. Reissuissakin yksi parhaista asioista on aamiainen. Näin jo ennakkoon sieluni…

Indonesialaiset päiväkahvit Helsingissä

Kaupallinen yhteistyö: Paulig & Asennemedia Viimeisten vuosien aikana Indonesiassa on tuntunut vierailevan suurin osa sosiaalisesta elämänpiiristäni. Tiedän, että totuudessa sinne matkustaneita tuttuja on ehkä kymmenen, mutta Indonesia-huuma on joka tapauksessa näkynyt hyvin ympärilläni. Ensi syksynä matkustan Singaporeen, joten pääsen jo melko lähelle. Perille on kuitenkin vielä matkaa. Matkustushaaveita saa ja…

Kuinka näyttävästi housut voivat revetä?

Pliis, luepa loppuun. Saatat saada alkuvuoden parhaat naurut kömmähdyksestäni, johon myös otsikko viittaa. Myös allaoleva kuva saattaa vähän naurattaa. Siinä on minun ja Jannen loma-aamiaiset vastatusten. Voitte ehkä arvata, että minun on tuo vasemmanpuoleinen. Kun minä pääsen valmiin aamiaisbuffetin ääreen, mietin miten saan ravintorikkaan, runsaan ja monipuolisen aamupalan. Jannen spesiaali-aamiainen…

Lumilomalla Vuokatissa

Vihdoin Vuokatti-kuvia! Kun reilu viikko sitten vietin läksiäisaamiaistani entisessä työpaikassani, iloitsin siitä, että tiesin pääseväni jo samana päivänä reissuun. Oli huippu sattuma, että jo ennen irtisanoutumistani sovittu miniloma sattui juuri ensimmäiselle viikonlopulleni yrittäjänä. Ikään kuin palkintona uudesta. Hyppäsimme aamiaisen jälkeen laina-autoon, ja Janne ajoi meidät kahden pysähdyksen taktiikalla turvallisesti perille…

Elämäni teinirakkaus

On maanantai, siis hyvä päivä puhua rakkaudesta. Koska Kirsikkakin kirjoitti niin kauniisti teinirakkaudesta, ajattelin minäkin nostaa lemmen tapetille. Kirjoitin viime viikolla ylös erään silloin ja monesti jälkikäteen hymyilyttäneen keskustelumme Jannen kanssa: H: ”Janne mä tänään mietin, että sä et oo kyllä koskaan kohdellut mua huonosti.” J: ”Ai miten niin?” H:…

Suurinta luksusta on kämäily

Tähän on tultu. Kuulun siihen sukupolveen, joka juosta säntäilee suuna päänä sinne ja takaisin. Suoritamme, suoritamme, suoritamme ja sitten masennumme tai kulumme puhki. Ulkoiset paineet ovat sietämättömät, sisäiset paineet potenssiin kymmenen. Keskitymme vain itseemme, emmekä enää ajatella läheisiämme tai tunne empatiaa. Emme edes lue kirjoja! Sus siunakkoon! Eiku. Ehkä kaikki…

Iloni ja suruni keltaisessa sadetakissa

Kirjoitin ensimmäisessä Rajala Ambassador -valokuvauskilpailun kirjoituksessani, että toivon kilpailun myötä pääseväni kliseistä. Vedän sanani heti takaisin, sillä minähän pidän kliseistä! On yksi klisee, joka on taatusti suosikkini: keltaiset sadetakit. Toisen kierrokseen haasteet kulkevat seuraavilla otsikoilla: Nauru & pitkä valotusaika. Koska vanha second hand -takkini on ollut tavaramerkkini pitkään, päätin ottaa…

Vatsaystävällistä ruisleipää

Yhteistyössä Asennemedia ja  Fazer  Taloudessamme asuu kaksi ihmistä, jotka rakastavat leipää. Leipä on arjen helppo kaveri, hartaamman hetken hitaasti valmisteltu ja nautittu herkku. Taloudessamme asuu kuitenkin myös samat kaksi ihmistä, joiden vatsat ovat toisinaan mielihalujen kanssa eri mieltä. Vaikka keliakiani oireileekin iholla, löytyy lähtökohtainen ongelma suolistosta. Jannen herkkä vatsa reagoi…

Millaisen hääviikonlopun haluaisin nyt?

Yhteistyössä Sokotel Oy / Sokos Hotels Kun menimme Jannen kanssa naimisiin lähes kuusi vuotta sitten, pidimme maailman ihanimmat häät. Edelleen niitä muistellessani ajattelen niiden olleen huikeat. Juhlamme ovat jo monin tavoin retrot, ja tekisimme nykyisin monta asiaa eri tavoin, mutta tärkein olisi edelleen keskiössä: rakkaus, ilo ja lähimmät ihmiset ympärillä….

Pelle ja leijona

Juhlimme eilen uutta vuotta ihan kaksin. Skippasimme glitterjuhlat, illanistujaiset ja kevyet kippiskinkerit ja päätimme olla illan kotona. Myimme koko päivän Facebook-kirpputorilla kotimme sisältöä (ehkä joku onkin huomannut, kun olen vallannut kaiken Punavuori kierrättää -ryhmän palstatilan), mutta illaksi siirsimme pursuilevat Ikea-kassit syrjään ja nautimme juhlatunnelmasta. Olin antanut jouluna 2015 Jannelle lahjaksi…

Paketoituja ajatuksia joulusta

En löytänyt riisipuurosta mantelia. Tiedossa ei ole vauvoja, yllätyksiä, matkoja tai muuta mantelin tuomaa. Tosin kukaan ei saanut mantelia vielä tänä aamunakaan, kun söimme kattilanpohjia. Jäljelle jäi pieni valkoinen kasa, jossa mantelinmuotoinen onni oletettavasti piileskelee. Pitäköön tunkkinsa. Eilisessä jouluaatossa oli sellaista lapsuudentaikaa. Yhdessäolon riemua, hartaasti nautittua ruokaa ja vaihdettuja kuulumisia…

Vaihtoehtoista itsenäisyyspäivän viettoa

Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta. (Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.) Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin…

Ethän ota rock-muusikoista mallia?

Hyvää syntymäpäivää rakas Janne. Saat lahjaksi sen jonkun lehtitilauksen, mistä olet jo pitkään puhunut. En muista mikä lehti se oli. Joku hienolla nimellä varustettu, kansainvälinen, arvostettu ja uskomattoman nopeasti lukijaansa sivistävä. Tilaa se itse, niin saat varmasti oikean. Voit sujauttaa laskun vaikka saappaaseeni, kun se joskus kolahtaa eteisen postiluukusta. Tunnistat…

Haaveitteni sadonkorjuujuhlat kutistuivat lounaaksi

Alkusyksystä minulla oli mielessäni massiivinen tapahtumatuotanto: sadonkorjuujuhlat. Kutsuisin tuvan täyteen tuttuja ja tuntemattomia, paikka olisi koristeltu viljantähkin ja kurpitsoin. Haalisin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista eriparisia, mutta samanhenkisiä lautasia, violetteja ja smaragdinvihreitä viinilaseja ja ajanpatinoimia kuparilusikoita. Kaikki olisi käsinkosketeltavan rustiikkista ja huolettoman viimeistelemätöntä. Laseja kohoteltaisiin ja kilisteltäisiin, vieraat pitäisivät nauruhermoja koettelevia ja…

Retkeilyn alkeita opettelemassa

Yhteistyössä Partioaitta Vietin koko lauantaipäivän Nuuksiossa opetellen retkeilyn alkeita. Oma retkeilyni perustuu pitkälti sellaiseen hyväksi, mutta toisinaan kettumaiseksi todettuun ”learning by doing” -metodiin. Oppimisprosessit kulkevat monivaiheisen kokeilun ja hyvin usein myös kantapään kautta. Tänä kesänä olen todennut, että makaronin voi keittää kahvipannussakin ja ettei makuupussissa ole suinkaan lämpimintä ilkosillaan. Omien…

Norjan Geiranger (tiivistetysti)

Kun syksy viilentää ilmaa ja pimentää illat, voi muistella vielä kerran kesäistä Norjanmatkaa. Muutenhan reissusta on jo melkoisen perusteellisesti raapustettu reitin ja erinäisten aktiviteettien suhteen (melonta, pyöräily), mutta itse kohdetta, Geirangerin vuonoa ja samannimistä kylää, en ole vielä ehtinyt esitellä. Geiranger on mystinen, 250 asukkaan pikku kylä. Se sijaitsee ikään…

NAIMANAAMAT

”Meitä luullaan usein sisaruksiksi, ja olemmekin aika samannäköisiä, etenkin jos molemmilla on hiukset kiinni. Olemme sellaisia pieniä nauravia nutturapäitä, hammashymyilijöitä.” ”Tapasimme nuorten taideleirillä, kun minä olin 16 ja Janne 17. En ollut koskaan tavannut niin kivaa ja ystävällistä ihmistä.” ”Kun tapasimme, minä harrastin tanssia ja pukeuduin löysiin hiphop-kuteisiin. Janne oli…

Maastopyöräilyä Norjan Geirangerissa

Nappaan teidät hetkeksi takaisin lähes kolmen kuukauden takaiseen Norjanmatkaan. On vielä niin paljon hienoja juttuja kertomatta ja valokuvia jakamatta siitäkin kiekasta, että henkeä ahdistaa. Mutta eikö näin hiljalleen jakaminen olekin ihan sopivaa? Pääsee aina uudestaan parin minuutin mittaisille reissuille. Ei sillä, että kaikkea tarvitsisi aina jakaakaan. Janosimme kaiken autoilun vastapainoksi reissulle…

Hartaita toiveita syksylle

Kunpa löytäisimme kotiimme työpöydän, kunpa löytäisimme sopivan sohvapöydän ja nojatuolin, jossa voi levähtää kirjan kanssa. Toivoisin, etten torkuttaisi enää. Olen toivonut niin jo monta vuotta, mutta uskon sitkeän yrittämisen joskus päättyvän. Kunpa syksy olisi värikäs, kaunis ja aamuisin niin kirpeä, että nenää nipistää. Toivoisin kovasti, että ehtisin olla enemmän ystävieni…

Elokuun rippeitä ja glitteriä: videoterveiset Flowsta

Janne tässä moi! En nyt malta pitää näppejäni erossa tästä Henriikan blogista. Selvästi nautin valokeilassa paistattelusta. Kun kerran makean makuun pääsee, on vaikea irrottaa. Oli asiaakin: sen lisäksi, että nappailin Flowssa valokuvia, kuvasin myös hieman videota. Päätin editoida saadusta materiaalista pienen fiilispätkän, sillä usein tämänkaltaisten tapahtumien tunnelmaan pääsee helpommin liikkuvan…