Kategoria: muoti

Tarpeettomalle pääsiäislomalle!

Olen Onnibussissa. Kuuntelen loopilla Mikael Gabrielin ja Isac Elliotin ”Liikaa sussa kii”. Sinänsä huvittavaa, että mietin näkeeköhän takana istuvat mitä oikein kuuntelen, kun kuitenkin kirjoitan sen myös näin julkisesti kaikille. Pitää varmaan vaihtaa kohta biisiä, sillä kohta aloitan laulun. Piti lopettaa Aleksanteri Hakaniemenkin kuuntelu, kun tajusin salilla juoksumatolla kiskovani hyvällä…

Kevät – kirkkaita ajatuksia, kirkkaita värejä

Kello juoksee, kalenteri juoksee. Nyt jos vihdoin kannattaa tajuta, että on huhtikuun alku ja keväästä kannattaa ottaa kaikki hyvä irti. Ei ole tarkoitus kylvää suorittamisstressiä, mutta sanon nyt tämän ihan tosissaan: ei kannata odotella terassikelejä tai piknikpäiviä heinäkuulle, vaan avata silmät lisääntyvälle valolle ja kesäajalle jo nyt. Ennen kuin huomaattekaan,…

Sadetakki kerrallaan kohti parempaa: Rain Jacket from the Sea

Toissapäivänä, torstai-aamuna, olin laittanut kellon herättämään 04:15. Olimme päättäneet Joonaksen kanssa lähteä kuvaamaan keltaista sadetakkia turkoosin veden äärelle, ja aamuvalo on aina kaikista kaunein. Kampesin itseni viiden junaan, hyppäsin Ainolassa pois ja jatkoimme siitä vielä eteenpäin. En ollut vastuussa kartasta, joten en edes tiedä minne. Hoidin eväsvastaavan rooliani kuitenkin kunnialla…

Kevään bucketlist

Ennen kesäkuuta… Korkkaan valkoiset converset, jotka ostin viime keväänä, mutta joita en ole uskaltanut ottaa edes pahvilaatikostaan ulos. Lähden ystävän kanssa haahuiluretkelle Kalasatamaan (alueen laajasta rakennustyömaasta huolimatta). Jos hyvin käy, jatkan Mustikkamaalle saakka. Kokeilen lisää kesän uutuusjäätelöitä, jotta tiedän kesään mennessä suosikkini. Huollan kaikki nahkakenkäni. Korjaan, puunaan, lankkaan, kiillotan. Vien…

Vaaleanpunaisia päiväunia kevätvaatteista

Kaupallinen yhteistyö: Marks & Spencer Ainakin kaikki Etelä-Suomessa asuvat uskaltavat jo todeta sen: kevät on näkynyt ja tuntunut tällä viikolla. On uskomatonta, että on vielä valoa, kun lopetan työpäiväni. Työpaikkani on pienen mäen päällä, ja kaukana alhaalla, tien toisessa päässä, aurinko laskee kauniina ja kokonaisena. Helottamisesta ei voida vielä puhua,…

Nostalgia on maailmanlopun kiihdyttäjä

On tulevaisuus-orientoituneita ihmisiä, samoin on menneisyys-orientoituneita. On tunne- ja järki-ihmisiä. Ihmiset jakautuvat tähän ristikkoon kukin tavallaan. Kirjoitin tästä jo joulukuussa, mutta edelleen karkea jako puhuttelee. Taidan olla lähes maksimaalisesti tulevaisuus-ihminen, mutta varustettu pienillä nostalgisilla hipuilla. Yksi sellainen hippu päälläni olen maannut lankuillamme tänä sunnuntaipäivänä. Olen syönyt kahdesti aamiaista ja juonut…

Pakkomielle.

Tiedättekö, kun jostain asiasta muodostuu sellainen lievä pakkomielle, vaikka kohde ei olisikaan täysin järkeenkäypä? Luulenpa, että tiedätte. Minulla se on tällä hetkellä lyhyenlaiset, värikkäät, buff-buff-toppatakit. En tiedä miksi tuollaisia kutsutaan, joissa untuvat on lajiteltu tuolla lailla tikkauksilla eri lokeroihin. Katsokaa nyt tuota kuvan takkia! Ja tätä. Ja tätä! Tämäkin olisi…

Riidan jälkeen

Kyllä totuuden huomaa näistä kuvista: olen turhautunut, ärsyyntynyt ja väsynyt. Joskus, valitettavan usein, sellaisiakin hetkiä vain on. On mukavaa vaihtelua, että kamera on mukana niissäkin. Pidän kuitenkin vaatteistani, sillä raitakuvioisesta paidasta tulee mieleen veturinkuljettaja-isäni työvaatteet. Siniset farkut ovat nostalgiset, mutten ehtinyt kiireessä laittaa lainkaan sukkia. C’est la vie, sanoisi kieltä…

Hyvistä syistä kasattu väsymys

Pyörin sohvalla nälissäni. En saisi tehdä tässä töitä, sillä pehmeä alusta ei ole ergonominen ollenkaan. Jääkaapissa odottaisi ruokaa, mutten malta nousta. En jaksa. Olen totaalisen kuitti. Olen ollut koko viikon menossa. Kainuusta paluun jälkeen olen ollut päivät Matkamessuilla ja illat kiinni NBE-illanvietoissa. Eilen sain onneksi viedä ulkomaiset ystäväni Nuuksioon. Joimme…

Minttukaakao

Uusia asioita elämässä: viettää koko perjantaipäivä niin, että on pukeutuneena aluskerrastoon. Eikä ihan mihin tahansa kerrastoon, vaan aniliininpunaiseen. Eiliselle oli vain yksi lukkoonlyöty suunnitelma: ulkoilla. Ihan sama missä, ihan sama mitä tehden, kunhan vain pääsisi valoisan aikaan puhaltamaan höyryä pakkaseen ja ihailemaan kimmeltävää hankea. Ai, en ollut ainoa? Tiedän. Koko…

Kuinka oppia rakastamaan lunta?

Arvatkaa millä mielenhuijaamisenkikalla jopa läpimäräksi kasteleva, suoraan naamaan satava lumi tuntuu ihanalta? Kun kuvittelee, että kaikki päälle  laskeutuva  syöksyvä lumi on hyvää onnea.  En ole erityisen taikauskoinen, mutten voi väittää etteikö tuntuisi ihanalta ajatella, että taivaalta tippuisi päälle silkkaa siunausta. Kun sataa lunta, kaikki tuntuu taianomaiselta. Kaikki on mahdollista, kaikki…

Kotona, kotona, oi kotona

Palasimme tänään kotiin. Isoveikka ajoi meidät silkasta ystävällisyydestä parin tunnin matkan kotiovelle saakka. Olin niin valmis kellahtamaan omalle sohvalle, hakemaan lähikuppilasta lounassalaatin. Sääli sinänsä, lähikuppila viettää vielä joululomaansa ja täten vuohenjuustosalaatti jäi saamatta. Kävelimme kuitenkin toiseen paikkaan ja haimme kahvit vielä kolmannesta. Myyjä hymyili tuttua, leveää hymyään ojentaessaan kahvin, ja…

Kaikki asut vuodelta 2016

Vaatteet, oi vaatteet! Miten paljon pystyykään kertomaan vain päälle valituilla asuilla. Ja mikä tärkeintä: I’m nicer when I like my outfit. Mutta miten vähän olenkaan kuluneena vuonna panostanut vaatekokonaisuuksiini. Näin jälkeen päin vähän harmittaa, toisaalta ehtiihän sitä taas ensi vuonna. Muutamia kuvia löytyy kuitenkin arkistoista. Nyt teidän olisi taas aika…

Millainen olen mummona

Koko päivän on pyörinyt päässä Walt Whitmanin runonpätkä: ”Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.” … Nyt te voitte vielä hetken elää siinä luulossa, että minulle kävisi useinkin näin. Että mieleni on kertakaikkiaan niin runollinen ja kirjallisuutta täynnä, että pätkä sieltä täältä klassikkoa…

Hetki ennen tippiä ja tappia

Viikonloppu. Pitäisi olla jo kailottamassa tippiä ja tappia pikkujouluissa, mutta päätin tulla vielä kotiin ennen rientoja. Parasta vetää kymmenen syvää hengenvetoa, käydä suihkussa, lisätä kirkkaanoranssia huulipunaa ja lähteä vasta sitten liikkeelle. Luulenpa, että pikkujouluistakin tulee kivemmat, kun minulla on keuhkoissa hiilidioksidin lisäksi myös hippunen happea. Ylihuomenna on kolmas adventti. Yleensä…

Onko kaamosmasennus sama kuin kaamoshämmennys?

On just sellainen olo, ettei pysty itse sanoittamaan, mitkä ovat meneillään olevat tunteet ja tuoksut. Tarvitsisin sellaisen henkilökohtaisen muusikon, joka sanoittaisi aina tunnetilat ja fiilikset samantien helposti kerrottavaan ja esitettävään muotoon. Tänään olin töissä toimistolla jo ennen kahdeksaa, tarkalleen kello 07:51. Olin käynyt hakemassa viereisestä kahvilasta jugurttiannoksen pähkinöillä (kello 07:43)….

Palkintosaldosta sanattomana

Olin eilen juhlimassa The Blog Awards Finland -gaalassa. En ollut tänä vuonna edes ehdolla, mutta koska olen ylpeä työstäni, ajattelin antaa itse itselleni seuraavat palkinnot: Vuoden veturinkuljettajan tytär, vuoden kyykyillä kasvatettu hauis, vuoden metsästä gaalavalmiiksi tunnissa, vuoden aviomiehen kuvauskykyjen häikäilemätön hyväksikäyttäjä ja vuoden kouvolalaislähtöinen bloggaaja. Erityismaininnan annan itselleni korkeimmasta määrästä…

Kuulun sinne minne kylmäkin

Heräsin tänään herätyskellon soittoon. Kysyin Jannelta englanniksi, onko kello seitsemän. Hän vastasi nauraen, että kotona voi puhua suomeakin. Pää oli sopivasti 13 tunnin aikaerosta sekaisin ja minua vilutti. 1890-luvulta kotoisin olevan talomme rakenteet olivat imeneet alkusyksyn viimat. Pian tarvitaan pattereita. Aamiaiseksi munakasta, puolukkasmoothieta ja kahvia kissamukista. Töihin lähtiessäni painoin keltaisen…

16-vuotiaan Henriikan laulu

Olen kuunnellut lähipäivinä paljon Rauhan laulua. Scandinavin Musig Group kuuluu vahvasti nuoruuteeni. Sellaisen noin 15–17-vuotiaan Henriikan elämään, kuka alkoi oivaltaa, että saa sanoilla oikeasti sanotuksi asioita, ja että ihmiset kyllä kuuntelevat, jos on tarpeeksi tärkeää sanottavaa. Etenkin, jos ei edes yritä huutaa. me nousemme ylös ensimmäisinä me menemme kuuntelemaan kun…

Mistä muistat vastaantulijat?

Toisinaan minulla on hämmentäviä päähänpistoja siitä, millaisena haluaisin vastaantulijoiden ja puolituttujen minut näkevän ja muistavan. En suinkaan ajattele, että muistaisivatpa he minut nättinä tai hymyilevänä tai minulla olleen mahdollisimman sievä peppu tai kauniit käsivarret. Sen sijaan mietin vaatteita: Kunpa he muistaisivat, että olen se punapipoinen tyttö. Kunpa he muistaisivat, että…

On jäätelö hyvää, kun yksin syö

Tänään oli syksyn ensimmäinen työpäivä. Se oli hyvä työpäivä, vaikka tajusin kahdeksan tunnin jälkeen unohtaneeni, miten väsyttävää kokoaikainen sisälläolo onkaan. Energiatasoni romahtivat jo heti iltapäivästä, kun olin viime viikkojen aikana tottunut ulkoilmaan. Eilen oli syksyn ensimmäinen pipopäivä. Tajusin heti pipon päähän painaessani unohtaneeni, miten ihanalta hiusten päälle vedetty myssy tuntuu….

Syksy ja farkut, farkut, farkut!

Yhteistyössä Marks & Spencer Farkkulähettiläänne Henriikka ja Janne täällä moi! Voi olla, että saatamme molemmat olla vähän liian innokkaita farkkujen ystäviä. Yksi kotimme sisustuselementti on kattoa kohti kohoava farkkupino, sillä vaatekaappi ei enää vastaanota yhtään paria. Omia all time -suosikkejani ovat tummaa, suht vähän kulutettua farkkua olevat pillit näkyvillä tikkauksilla,…

Kesän toka ja vika häätyyli

Eiliset yökuvat olivat tunnelmaltaan huippuja, mutta valoisuusasteeltaan niin hämyisiä, että laitan muutamat päiväsajan kuvat jakoon. Selvisin tämänkin kesän ostamatta uutta mekkoa, hurraa sille! Pitkä, vaaleanpunainen leopardimekkoni ajoi kesän toisen ja viimeisen häätyylin virkaa. Elokuulle tupsahti vielä rakkaan ystävän hääkutsu, mutta samalla viikonlopulle on jo lennot ja majoitukset Frankfurtiin hankittuna, joten…

Terveisiä taivaan valloille!

Viiletin viikonlopun Tukholmassa. Niin kliseistä kuin se onkin, niin Ruotsissa paistoi aurinko täydeltä terältä, kun taas aamulla palatessamme Helsinkiin oli viluista ja pelkkää pilveä. Äsken pyöräilin treeneistä kotiin ja sään herra ampui ilmakiväärillä pilviin reikiä niin, että vettä valui rei’istä putouksina päälleni. Optimistinen sisimpäni rallatti ja pyöräili iloisesti, todellinen luontoni…

Samoissa kuteissa metsään ja kaupungille

Yhteistyössä Sasta Miten onnellinen olenkaan kesästä, kesäsateesta, tästä kaikesta valosta. Dorit onnistui ottamaan minusta ylläolevan kuvan, josta välittyy juuri se tunne, mikä minulla on sisälläni. En usko, että Sasta on teiltä parissa viikossa mihinkään unohtunut. Kirjoitin kotimaisesta yrityksestä viimeksi, kun kuvina oli otoksia metsästä, järveltä ja nuotion ääreltä. Ettei Sastan…

Miksi sillä on se valtava Leviksen T-paita?

Ostin keväällä samanlaisen paidan, jollainen minulla oli L-koossa vuonna 2009. Aloimme sinä keväänä seurustella Jannen kanssa, ja hän piti tyylistäni yhtä vaatekappaletta lukuun ottamatta: ”Miksi sillä on se valtava Leviksen T-paita?” Olin aivan järkyttynyt, kun kuulin asiasta vasta muutama vuosi sen jälkeen. Sehän oli voimapaitani, joka kului lopulta puhki kaikesta…

Teaser-lomalta takaisin toimistolle

Yhteistyössä Daniel Wellington Ensimmäinen lomaviikko on viimeisiä hetkiä vaille kulutettu. Viimeiseen viikkoon mahtuu niin monta ikuisesti muistettavaa hetkeä, ettei sormet riitä laskemiseen. On fyysisesti vähän väsynyt, mutta henkisesti levännyt olo. Niin kuin ehkä rivien välistä (ja päältä, alta ja keskeltä) olette saattaneet hahmottaa, ensimmäinen aikuisiän reissuni Norjaan täytti kaikki odotukset…

Kultaiset kengät ! !!

Oooh! Katsokaa miten kauniisti ne kimaltelevat. Uudet kultaiset kenkäni. Istun erään kahvilan baarijakkaralla, rintamasuunta ikkunaan päin. Ainakin kymmenen ohikulkijaa on katsonut kenkiäni. Luulen, että noin puolet heistä on sokaistunut kengistä kimpoavan valon johdosta. Ostin kengät eilen Vagabondin liikkeestä. Ystävälläni on samanlaiset, ja kysyin nöyrästi luvan ostaa samanlaiset. Oikeasti kysyin luvan…

Sunnuntain aamukahvit kalliolla klo 06:55 (ja varsin kiva vaatearvonta)

yhteistyössä Sasta Nämä kuvat on otettu sunnuntai-aamuna kello kuuden ja kahdeksan välillä pari viikkoa sitten. Olin herännyt neljän maissa Helsingissä ja hypännyt jo puoli kuuden maissa Keravan junaan. Siinä junassa kaikki muut viettivät vielä edellistä päivää ja lauantaijuhlien jatkoja, kun minä ihastelin jo uutta päivää ja nousevaa aurinkoa. Olin miettinyt,…

Kaikki mikä naurattaa maanantaisin

Olen nauranut tänään aivan laittoman paljon. Nauroin lounaalla eräälle hauskalle kuvalle niin, että kiskaisin pään täysillä vieressä olevaan metallitolppaan. Tiedättehän sellaisen naurutyylin, jossa revetessä heilautetaan pää kunnolla taakse ja nauretaan taivasta kohti? Joo, se on minun tapani nauraa. Voitte vain kuvitella millaisen hysteerisen naurukohtauksen tämä metallin kalahdus aiheutti. Ensin tosin…

Onko minulla edes noin monta, noin äänekästä ystävää

Ja niin vain vyöryy toukokuu, kuin ei olisi koskaan ennen tullut yhtä vauhdilla (vaikka kaikki tiedämme, että niin käy joka vuosi). Lenkkeilijät ovat vallanneet kaikki talvikunnossapidetyt ja -pitämättömät tiet ja luulevat, että liian lyhyet sortsit ovat vihdoin tulleet muotiin. Raitiovaunu Ylioppilasaukiolta Arabianrantaan kestää yhtä kauan kuin ennenkin, mutta tuntuu puolta…

Pistaasi-kirsikkajugurtti

Kevään eka pihajätski katosi suuhun lauantaina. Stockmannin eteisen Roberts Coffeen gelato maistui suussani silkalta onnelta, kuin olisin päässyt hetkeksi ajasta ikuisuuteen. Olin epäileväinen pistaasin suhteen, ne kun tuppaavat aina maistumaan vain alkoholilta, mutta turhaan: suussa maistui ihkaoikea, kunnon pistaasinmaku (vaikkei tietenkään Katajanokan Signora Delizian voittanutta). Toiseksi mauksi valitsin kirsikkajugurtin, nam…

Kevät, minä ja Tommi Läntinen

Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Ei mikään oo niin ihanaa kuin kulkea öisiä katuja, mmmmm, kevätaikaan, kun maa alkaa tuoksua. Ja niin minä kävelen kohti meren rantaa, missä jäät alkaa lähteä ja aalloilleen tilaa antaa. On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin. Kevät ja minä, mikä pari,…

Rakennusmiehet mielessä

Herran jestas tätä kevättä! Sitä turstuilee ovista, ikkunoista, korvista ja suista. Olen yhtä hymyä vasemmalta ohimolta leukakuopan kautta oikealle ohimolle, eikä mikään tunnu pysäyttävän hyvää kevätrytmiä. Ihailen jokaista vastaantulevaa lakaisukonetta, olihan lapsena yksi haaveammateistanikin kadunlakaisija. Tosin minä halusin käyttää työhöni kunnon varsiharjaa enkä mitään teknisiä vempaimia. Lakaisukoneet saavat kuitenkin sydämeni…

Kun naapurit ei saa päättää

Meni aikansa, että lopetin odottamasta lunta tulevaksi. Valkoista iloa kesti hetken verran ja nyt on aika suunnata katse vaaleankeltaiseen, ruohonvihreään ja sellaisiin lempeisiin pääsiäisen väreihin. Kuuntelen juuri Spotifystä Lucaksen Kauniita yhdessä ja hihittelen, miten laaduttomaksi musiikkimakuni välillä liitelee. Nykyisessä kodissamme seinät ovat entiseen verrattuna huomattavasti huokeammat, ja naapurit saavat osansa…

Maanantai on uusi perjantai

Heräsin tänään äärimmäisen väsyneenä, totaalisessa koomatilassa. Siitäkin huolimatta heräsin ensimmäisen kerran kuukausin ilman torkutusta ja oloni on ollut aamusta saakka timanttinen. Pystyn tänään ihan mihin vaan! Lähtiessäni töihin kurkkasin peiliin ja näytin kivalta. Vähän hassulta, mutta mukavan veikeältä. Niitä harvoja aamuja, kun ajattelen rehellisesti ”tältä näytän mielläni.” Näitä lisää. Janne…

Nettikauppa joka myy vain ikuisia tuotteita

Verkkosivusto, joka myy ainoastaan elinikäiseksi tarkoitettuja tavaroita. Kyllä, sellainen on todella perustettu. Buy Me Once -verkkosivu esittelee ainoastaan tuotteita, jotka on suunniteltu kestämään ikuisesti. Kaikissa myytävissä tuotteissa on elämänmittainen takuu. Niin kuin varmasti moni teistäkin, luin sivustosta Helsingin Sanomien Nyt-liitteen nettisivuilta. Ei ole totta, että urhea nainen, Tara Button, jätti…

Viuhahdus jääköön ensi vuoteen

Kuinka monta kertaa Robinin levyn voi kuunnella läpi yhden lauantaiaamun aikana? Ystävä oli aamiaisella, ja sen aikaa kuuntelin vielä jotain ikäisilleni suunnatumpaa. Heti oven pamahdettua kiinni vaihdoin Robbarin leiriin. Bileet pystyyn. Toisaalta Robinhan vaihtoi uuden sinkkunsa kautta ikäryhmäänsäkin, joten voin varmasti tulla ulos kaapista (ikään kuin siellä koskaan olisin ollutkaan)….

Tyyli huomiseen gaalaan?

Huomenna juhlitaan Some Awards -gaalaa Vanhalla ylioppilastalolla. Gaalassa palkitaan vuoden 2015 someonnistujat. Kutsussa luvattiin, että luvassa on kutkuttava ilta täynnä tiukkaa reaalimaailman läsnäoloa, laavaakin kuumempaa somepresenssiä ja riemukasta juhlafiilistä. Suuria lupauksia, sanoisinko. Saas nähdä kuinka kemut onnistuvat. Tulin juuri kotiin ja tajusin, että nakupellenä tuskin pääsee sisään. Pukukoodi on rennon…

Kaikki asut vuodelta 2015

Tammikuun viimeisen päivän kunniaksi pamautan linjoille kaikki viime vuoden asukuvat. Blogi on muuttunut paljon sitten vuoden 2011, jolloin aloitin bloggaamisen lähinnä jakaakseni tyyli-inspiraatiota ja päivän asukuvia. Vaatteet ja tyyli ovat itselleni kuitenkin edelleen yksi intohimo ja tärkeä osa elämää. Blogiin päätyy enää vain muutaman kokonaisuudet, sillä nykyään käytän samaa kokonaisuutta…

Toiveikasta natinaa

Muistan, kun olin pieni, ja äiti tuli joskus talvella lumia puistellen sisälle ja totesi: ”ulkona oli niin uskomattoman kaunista, että minulla oli olo, että tähän voisi jäädä ja kuolla.” Katsoin järkyttyneenä, silmät lautasen kokoisina enkä ymmärtänyt. Nyt ymmärrän. Tämä ympäröivä maailma on luminen paratiisi. Voi katsokaa mitä sinisen, harmaan ja…

Millekään ei mitään tarvetta

Alennusmyynneissä on hurjan paljon kivempaa, kun ei ole kotikaupungissaan. Voi kulkea turistina ja kaikki näyttää uudelta ja hienommalta. Kahvi maistuu vieraassa kahvilassa kivemmalta, ja Helsingin ulkopuolella tunnutaan käyttävän myös vähemmän kyynerpäitä. Ei Helsingissäkään käytetä fyysisiä kyynerpäitä kuin Hulluilla päivillä, mutta henkiset kyynerpäät sojottavat uhkaavina kohti kilpaostajia. Helsingissä joulunjälkeisinä päivinä kaupat…

Pysähdyn johonkin odottamaan sinua

Olen lukenut joululomalla John Greenin kirjaa ”Arvoitus nimeltä Margo”. Kyseessä on nuortenkirja, jonka kohderyhmä on varmasti ikääni matalampi enkä siksi ladannut kirjalle suuria odotuksia. Greeniltä ilmestyi kuitenkin vuoden 2014 nuortenkirja ”Tähtiin kirjoitettu virhe”, mikä enteili vähintään keskinkertaista lukukokemusta. Lisäksi myös tästä uudesta kirjasta on ilmestynyt elokuva, jota tähdittää huippumalli Cara…

Tiptaptiptaptipetipe

”Sulla on uusi villapaita”, huomasi ystävä. ”Joo, niin on. Se on metsänvihreä, mun lempiväri!” vastasin innoissani ja lisäsin heti: ”niin ja kirkkaankeltainen myös.” Tuntui, että keltaiselle voi tulla paha mieli, jos unohdan toisen suosikkini ja hehkutan vain vihreää. Villapaita ei erikoisemmin imartele minua, ja olen muutenkin tainnut ottaa muutaman lisäkilon…

Keltaista kahvia, vihreitä sydämiä

On marraskuu ja ulkona on syyskuu. Pitäisi olla kaamos, mutta onkin väriä ja lämpöä enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Olen isänpäiväretkellä kehäkolmosen ulkopuolella. Olen kiitollinen siitä, että tänä syksynä olemme oikeasti jaksaneet tehdä asioita viikonloppuisin. Kotiin jääminen on aina se rentouttavin vaihtoehto, mutta usein lyhytkin reissu siirtää ajatuksia omasta elämästä…

Et ajattele väärin

Tapasin työskennellä muutamia vuosia kuvataidealalla. Ensin ajauduin viikonlopputöihin opiskelujen oheen mintunvihreään puutaloon galleristiksi, jossa jatkoin työharjoittelijana ja myöhemmin virkaatekevänä toiminnanjohtajana (kuulostaa hienommalta kuin olikaan, vaikka hienoa se toki oli). Toiseen työharjoitteluun ajauduin Kuvataideakatemiaan, jossa jatkoin myös kolmanteen harjoitteluun. Sen jälkeen jäin tuntityöläiseksi, jonka jälkeen kokoaikaiseksi työntekijäksi noin vuoden päiviksi. Sielläkin…

Olo on silti rauhallinen

Perjantai ja levollinen mieli. Monta asiaa jäi tekemättä, joita piti tällä viikolla ehtiä tehdä, mutta olo on silti rauhallinen. En ehtinyt laittaa kirpputorirompetta myyntiin nettikirppiksille, en leiponut kakkua telttaretkelle enkä saanut edes kaikki työjuttuja tehtyä, jotka olin listannut tehtäväksi tämän viikon aikana. Sen sijaan ostin nuotiopannun Partioaitasta, join monta kuppia…

Pitkästä aikaa kirpputorilöytöjä iik!

Muutama vuosi sitten asuin kirpputoreilla. Tiedättehän, minä olin oikea kirppujen kuningatar. Koko blogin alkutaival perustui pitkälti second hand -löytöihin ja kirppisten mylläämiseen: kirpputori oli paikka, josta saattoi löytää ihan mitä vaan. Sitten alkoi kirppisbuumi. Ihmiset tuntuvat myyvän samaa tahtia kuin ostavat ja myymällä tunnutaan oikeastaan kierrättämisen ideologian sijasta enemmänkin ostettavan…

Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää

Ethän korjaa minusta mitään, ethän yritä mua pelastaa. Ethän hio minusta mitään pois, ei siinä onnistuneet toisetkaan. Eikä minua tarvitse kantaa eikä pitää kädestä. Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää. Sinä valitsit minut, minut, minut, joo ja minut sinä sait. Ota minut tällaisena kuin oon, tällaisena kuin oon….

Crazy Bird Lady

Monilla on nykyään sellaiset trendikkäät kapselivaatekaapit. Se on kai jotain sellaista, että on kolmen tai neljän sesongin kuteet, ja kaikki vaatekappaleet yhdistyvät saumattomasti toistensa kanssa. Ei turhia vaatteita, jotka eivät sovi minkään kanssa. Ei liian suuria, pursuilevia vaatekaappeja. No, entäs minun vaatekaappini? Se tuntuu koostuvan niistä vaatekappaleista, joita ihmiset heittävät…