Kategoria: oma tyyli

Silti sinua aina odottaen, perjantai.

Perjantai, nämä laulut on kaikuja saarelta, kukaan kuule vain ei vastarannalta. Täällä päivästä toiseen vanhenen silti sinua aina odottaen, perjantai.  Teiniajan suosikkini Dingo lauloi melankolisia sanoja perjantaista. Tänä viikonloppuna minulla on samanlaisia ajatuksia. Vaikka minun sydämeni ei olekaan juuri nyt särkynyt, olen odottanut perjantaita niin paljon. Karkaamme sisarusporukalla mökille. Aion…

Kunpa purjeetkin olisivat glitteriä

Sain runsaasti rakkaudellista ivaa tänään osakseni, kun saavuin työkavereitteni luokse Koivusaaren venelaituriin: ”Ei kukaan muu lähde purjehtimaan kaikessa maailman loistossa sädehtivässä glittermekossa!” Olin jo valintani tehnyt. Niinpä koko iltapäivä ja ilta meni kimaltaessa kuvankauniissa puupurjeveneessä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, enkä tiedä miten saatoimme saada niin hyvän purjehdussään. Aloitin tänään ikään…

Flow-hymy

Kaverini laittoi eilen illalla viestiä: ”Ootko sä parhaillaan Flowssa? En oo bongannut sua kuvista!” Kahden minuutin päästä tuli uusi viesti tämän linkin ja sydämien sekä naurunaamojen kanssa: ”Perunki puheeni. Yks kaks random Facebook-kuva lävähti etusivulle.” Janita oli onnistunut nappaamaan meistä tuon kuvan aivan salaa. On ainakin muisto, jota katsella mummona…

Sun kanssa jokainen päivä on sunnuntai

Lauantai-ilta ja raukea olo. Saavuin juuri Kolilta kotiin ja eteisessä odottaa purkamaton rinkka. Telkkarista pyörii Avaran Luonnon Kanada-jakso, ja mieleni on enemmän Kanadassa, Kolilla, Kuhmossa kuin Helsingissä. Eikä kyse ole paikannimen alkukirjaimesta. Kun saavuimme äsken autolla Helsingin keskustaan, meinasi iskeä paniikki. Joka puolella niin paljon ihmisiä, enkä kokenut mökkipäivien jälkeen…

Tiukasti kiinni kesäkoomassa

Suomi-matkailu on taas kuumana käynnissä, kun pyörähdin viikonloppuna Tampereella ja Kangasalla ja olen nyt vajaa viikon Kainuun pysähdyksen jälkeen matkalla Kolille pariksi päiväksi. Tampereella kävin katsomassa Pyynikin kesäteatterin Niskavuoren nuori emäntä, joka oli upea. Kangasalla tanssittiin rakkaiden ystävien häitä, ja Kuhmossa mökkielämä vei täysin mennessään. Kolille suuntaamme Eevan kanssa –…

Kaksi mannerta, kesän kaikuja

Tänään on ollut lämmintä. Sellaista heinäkuista, jollaisena heinäkuun aina muistaa. Olen pidättänyt itkua rakkaan sukulaispojan rippijuhlissa ja syönyt montaa kakkua. Koko päivän mielessä on pyörinyt Emma Salokosken Kaksi Mannerta. Koska se ei nyt oikein sovi tilanteeseen, niin valitsin Kesän Kaikuja. — Vielä yksi aurinkoinen päivä Samaan aikaan silmät avataan Vielä…

Miltä kesä tuntuu?

Kesä tuntuu illuusiolta, ettei tarvisi unta lainkaan ja että ravinnoksi riittäisi pelkät kirsikat. Kesä tuntuu lämpimältä, vaikka sataisi ja olisi kylmä. Kesä tuntuu lämmöltä iholla ja muuttuu pisamiksi. Kesä kuulostaa siltä, kun äiti huusi lapsena lettukesteille kesken leikkien. Oli mansikkaa ja kermavaahtoakin. Kesä kuulostaa siltä, että ympärillä tapahtuu koko ajan….

Ronja Ryövärintytär

Tänä kesäkuun päivänä tunsin olevani Astrid Lindgrenin sadusta. Olin säilönyt pitkään kaapissani kirpputorimekkoa, sillä en ollut varma halusinko edes koskaan käyttää sitä. Päätin antaa mekolle yhden testipäivän. Se lunasti paikkansa heti. Oli tahattoman sotkuiset hiukset ja matalat nahkakengät. Kävin sattumalta samana päivänä ostamassa ystävälleni suklaakakun. Kakku on asusteista uskottavin. Minä…

Kaikista maan luomista 
tyhmin on ihminen

Kaikista maan luomista
 tyhmin on ihminen 
Ei onneaan tunnista
 vaikka ois onnellinen Kun ees 
toisinaan haluaisi
 toisinaan haluaisi 
kiittää siitä mitä nyt on Kun ees
 toisinaan haluais ei
 muuttaa kaikkea aina
 ja tyytyisi siihen mitä nyt on Kaikista maan luomista 
tympein on ihminen
 Tihku ei onneaan 
vaikka syitä ois kymmenen…

Koira peiton alla

Yökylät ystävien luona ovat niin tärkeitä. Käpertyä toisen viereen tai kauas toisesta, nukkua samaan rytmiin tai valvoa läpi yön. Parhaat ystävyyssuhteet tuntuvat sopivasti parisuhteelta – sitä haluaa viettää toisen kanssa aikaa, kysyä kuulumiset ja tehdä asioita yhdessä. Kuunnella ymmärtääkseen, ei vastatakseen. Alkukesästä olin yökylässä Doritin luona. Joimme kahdet kahvit, söimme…

Teki mieli halata. Mutta en sitten tohtinut.

Erityisen svengaava päivä takana. Voi kunpa voisin lähettää teille kaikille sen tunteen, mikä minulla on nyt. Hymyilyttää ilman syytä, kesä kutittaa vatsassa, ja aurinko laskee, minkä vuoksi vastapäinen talo hohkaa vaaleanpunaisena. Fiilis on näin erinomainen vajaa 15 päivää vuodessa. Tietysti toivon, että teillä on jo valmiiksi tällainen olo. En tiedä…

Syliä ei ole olemassa ilman ihmistä

Olen aina viihtynyt mytyssä. Polvet suussa pienissä tiloissa, risti-istunnassa minimaalisessa salamajassa. Tällaiset turvapaikat saavat tuntemaan oloni turvalliseksi. Ikään kuin pienentuntuinen paikka tai maja olisi syli, johon kömpiä. Lapsena ryömin ojien viemäriputkissa. Mahduin niihin juuri ja juuri. Saatoin kulkea monta, monta metriä betoniputkissa maan alla. Myös lumilinnojen onkalot olivat suosikkipaikkojani. Kaivoin…

Surkean päivän päätteeksi

Torkutin yli tunnin. Pääni käynnistyi hitaasti. Tukalat tiistait. Puin kuitenkin Kööpenhaminasta ostetut, vaalenpunaiset kengät ensi kertaa jalkaan ja tunsin oloni ihanaksi. Istuin palaverissa ympäröitynä ihailtavilla, innostavilla ihmisillä ja minä olin yhtä takkua. Englannin kielen nyanssit karkasivat vieraskielisen ajatusvirran sekaan ja järkevät ajatukseni haihtuivat savuna ilmaan. Neljän tunnin palaveeraamisen jälkeen oli…

Ei hätää, en naura sinulle!

Tiedättekö sen vaivautuneen olon, joka tulee, kun joku kävelee vastaan ja hymyilee samalla itsekseen? Sitä pelkää heti, että kulkee viilat auki, meikit levinneenä, tukki hampaan välissä tai muuten vain klovnin näköisenä. Ohitettuasi tarkistat ehkä vaatteesi ja katsot puhelimenkamerasta salaa, onko naamassasi jotain vikaa. Sadasta hymystä 99 johtuu jostain ihan muusta…

Pieniä vappupaineita

Huomenna on vappuaatto, vuoden värikkäin päivä. En ole muistanut koko vappuhässäkkää kunnolla kuin vasta tänään. Jostain syystä vaakatasoon syöksyvät räntä-vesi-lumi-jääpuikot eivät herättele sellaista kirkkaankeltaisen kevään riemua. Olimme ajatelleet ensin mennä viettämään perhevappua. Yhtäkkiä ystävien vappujuhlien kutsuja alkoi kuitenkin tipahdella, ja kutsutekstien verbaalinen ja visuaalinen houkuttelu takasi sen, että pysymme Helsingissä….

”Tunnistat mut irtokarkkipussista”

Jos olisin Tinderissä, niin tämä ensimmäinen kuva voisi olla profiilikuvani. Kertoo minusta kaiken olennaisen. Käsi määrätietoisesti karkkipusissa ja turbaani visusti päässä liian likaisten hiusten vuoksi – jälkimmäistä ei onneksi pelkkä kuva kerro. Vietimme eilen spontaania leffailtaa. Tajusin yhtäkkiä minulla olevan pari leffa- ja herkkulippua käyttämättä ja ehdotin Jannelle Kaunotarta ja…

Milloin mielettömyydestä tuli ainoa motiivi?

Tuntuu, että nykypäivänä perussuoritus ei riitä enää mihinkään. Mikään ei riitä enää mihinkään. Harjoittelen maratonille, joka on kesäkuun alussa. En ole todellakaan varma pääsenkö maaliin, mutta yritän. Ystäväni kysyi aikatavoitetta. Kerroin, että haluaisin päästä hymyssä suin maaliviivan yli ja varmaan realistinen aika voisi olla jotain 5–6 tunnin väliltä. Alkoi sanallinen…

Tarpeettomalle pääsiäislomalle!

Olen Onnibussissa. Kuuntelen loopilla Mikael Gabrielin ja Isac Elliotin ”Liikaa sussa kii”. Sinänsä huvittavaa, että mietin näkeeköhän takana istuvat mitä oikein kuuntelen, kun kuitenkin kirjoitan sen myös näin julkisesti kaikille. Pitää varmaan vaihtaa kohta biisiä, sillä kohta aloitan laulun. Piti lopettaa Aleksanteri Hakaniemenkin kuuntelu, kun tajusin salilla juoksumatolla kiskovani hyvällä…

Kevät – kirkkaita ajatuksia, kirkkaita värejä

Kello juoksee, kalenteri juoksee. Nyt jos vihdoin kannattaa tajuta, että on huhtikuun alku ja keväästä kannattaa ottaa kaikki hyvä irti. Ei ole tarkoitus kylvää suorittamisstressiä, mutta sanon nyt tämän ihan tosissaan: ei kannata odotella terassikelejä tai piknikpäiviä heinäkuulle, vaan avata silmät lisääntyvälle valolle ja kesäajalle jo nyt. Ennen kuin huomaattekaan,…

Sadetakki kerrallaan kohti parempaa: Rain Jacket from the Sea

Toissapäivänä, torstai-aamuna, olin laittanut kellon herättämään 04:15. Olimme päättäneet Joonaksen kanssa lähteä kuvaamaan keltaista sadetakkia turkoosin veden äärelle, ja aamuvalo on aina kaikista kaunein. Kampesin itseni viiden junaan, hyppäsin Ainolassa pois ja jatkoimme siitä vielä eteenpäin. En ollut vastuussa kartasta, joten en edes tiedä minne. Hoidin eväsvastaavan rooliani kuitenkin kunnialla…

Kevään bucketlist

Ennen kesäkuuta… Korkkaan valkoiset converset, jotka ostin viime keväänä, mutta joita en ole uskaltanut ottaa edes pahvilaatikostaan ulos. Lähden ystävän kanssa haahuiluretkelle Kalasatamaan (alueen laajasta rakennustyömaasta huolimatta). Jos hyvin käy, jatkan Mustikkamaalle saakka. Kokeilen lisää kesän uutuusjäätelöitä, jotta tiedän kesään mennessä suosikkini. Huollan kaikki nahkakenkäni. Korjaan, puunaan, lankkaan, kiillotan. Vien…

Matkahurmiopukeutumisesta (ja georgialaisesta hatusta)

”Uskomaton villahattu! Mun on kyllä saatava tuollainen. Kelaa nyt, mikä katseenvangitsija, kun kävelen Helsingin katuja. Muuten simppeli tyyli, mutta tarinoita pursuava matkamuisto päähän painettuna…” Kyllä. Ostin eilen georgialaisen villahatun, ja saatesanat ennen ostotilannetta kulkivat suunnilleen noin. Siitäkin huolimatta, että olimme jo useaan kertaan matkan aikana nauraneet matkahurmiopukeutumiselle. Matkahurmiopukeutuminen Hankkia reissuiltaan…

Vaaleanpunaisia päiväunia kevätvaatteista

Kaupallinen yhteistyö: Marks & Spencer Ainakin kaikki Etelä-Suomessa asuvat uskaltavat jo todeta sen: kevät on näkynyt ja tuntunut tällä viikolla. On uskomatonta, että on vielä valoa, kun lopetan työpäiväni. Työpaikkani on pienen mäen päällä, ja kaukana alhaalla, tien toisessa päässä, aurinko laskee kauniina ja kokonaisena. Helottamisesta ei voida vielä puhua,…

Nostalgia on maailmanlopun kiihdyttäjä

On tulevaisuus-orientoituneita ihmisiä, samoin on menneisyys-orientoituneita. On tunne- ja järki-ihmisiä. Ihmiset jakautuvat tähän ristikkoon kukin tavallaan. Kirjoitin tästä jo joulukuussa, mutta edelleen karkea jako puhuttelee. Taidan olla lähes maksimaalisesti tulevaisuus-ihminen, mutta varustettu pienillä nostalgisilla hipuilla. Yksi sellainen hippu päälläni olen maannut lankuillamme tänä sunnuntaipäivänä. Olen syönyt kahdesti aamiaista ja juonut…

Riidan jälkeen

Kyllä totuuden huomaa näistä kuvista: olen turhautunut, ärsyyntynyt ja väsynyt. Joskus, valitettavan usein, sellaisiakin hetkiä vain on. On mukavaa vaihtelua, että kamera on mukana niissäkin. Pidän kuitenkin vaatteistani, sillä raitakuvioisesta paidasta tulee mieleen veturinkuljettaja-isäni työvaatteet. Siniset farkut ovat nostalgiset, mutten ehtinyt kiireessä laittaa lainkaan sukkia. C’est la vie, sanoisi kieltä…

Hyvistä syistä kasattu väsymys

Pyörin sohvalla nälissäni. En saisi tehdä tässä töitä, sillä pehmeä alusta ei ole ergonominen ollenkaan. Jääkaapissa odottaisi ruokaa, mutten malta nousta. En jaksa. Olen totaalisen kuitti. Olen ollut koko viikon menossa. Kainuusta paluun jälkeen olen ollut päivät Matkamessuilla ja illat kiinni NBE-illanvietoissa. Eilen sain onneksi viedä ulkomaiset ystäväni Nuuksioon. Joimme…

Minttukaakao

Uusia asioita elämässä: viettää koko perjantaipäivä niin, että on pukeutuneena aluskerrastoon. Eikä ihan mihin tahansa kerrastoon, vaan aniliininpunaiseen. Eiliselle oli vain yksi lukkoonlyöty suunnitelma: ulkoilla. Ihan sama missä, ihan sama mitä tehden, kunhan vain pääsisi valoisan aikaan puhaltamaan höyryä pakkaseen ja ihailemaan kimmeltävää hankea. Ai, en ollut ainoa? Tiedän. Koko…

Kuinka oppia rakastamaan lunta?

Arvatkaa millä mielenhuijaamisenkikalla jopa läpimäräksi kasteleva, suoraan naamaan satava lumi tuntuu ihanalta? Kun kuvittelee, että kaikki päälle  laskeutuva  syöksyvä lumi on hyvää onnea.  En ole erityisen taikauskoinen, mutten voi väittää etteikö tuntuisi ihanalta ajatella, että taivaalta tippuisi päälle silkkaa siunausta. Kun sataa lunta, kaikki tuntuu taianomaiselta. Kaikki on mahdollista, kaikki…

Kotona, kotona, oi kotona

Palasimme tänään kotiin. Isoveikka ajoi meidät silkasta ystävällisyydestä parin tunnin matkan kotiovelle saakka. Olin niin valmis kellahtamaan omalle sohvalle, hakemaan lähikuppilasta lounassalaatin. Sääli sinänsä, lähikuppila viettää vielä joululomaansa ja täten vuohenjuustosalaatti jäi saamatta. Kävelimme kuitenkin toiseen paikkaan ja haimme kahvit vielä kolmannesta. Myyjä hymyili tuttua, leveää hymyään ojentaessaan kahvin, ja…

Kaikki asut vuodelta 2016

Vaatteet, oi vaatteet! Miten paljon pystyykään kertomaan vain päälle valituilla asuilla. Ja mikä tärkeintä: I’m nicer when I like my outfit. Mutta miten vähän olenkaan kuluneena vuonna panostanut vaatekokonaisuuksiini. Näin jälkeen päin vähän harmittaa, toisaalta ehtiihän sitä taas ensi vuonna. Muutamia kuvia löytyy kuitenkin arkistoista. Nyt teidän olisi taas aika…

Millainen olen mummona

Koko päivän on pyörinyt päässä Walt Whitmanin runonpätkä: ”Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.” … Nyt te voitte vielä hetken elää siinä luulossa, että minulle kävisi useinkin näin. Että mieleni on kertakaikkiaan niin runollinen ja kirjallisuutta täynnä, että pätkä sieltä täältä klassikkoa…

Hetki ennen tippiä ja tappia

Viikonloppu. Pitäisi olla jo kailottamassa tippiä ja tappia pikkujouluissa, mutta päätin tulla vielä kotiin ennen rientoja. Parasta vetää kymmenen syvää hengenvetoa, käydä suihkussa, lisätä kirkkaanoranssia huulipunaa ja lähteä vasta sitten liikkeelle. Luulenpa, että pikkujouluistakin tulee kivemmat, kun minulla on keuhkoissa hiilidioksidin lisäksi myös hippunen happea. Ylihuomenna on kolmas adventti. Yleensä…

Onko kaamosmasennus sama kuin kaamoshämmennys?

On just sellainen olo, ettei pysty itse sanoittamaan, mitkä ovat meneillään olevat tunteet ja tuoksut. Tarvitsisin sellaisen henkilökohtaisen muusikon, joka sanoittaisi aina tunnetilat ja fiilikset samantien helposti kerrottavaan ja esitettävään muotoon. Tänään olin töissä toimistolla jo ennen kahdeksaa, tarkalleen kello 07:51. Olin käynyt hakemassa viereisestä kahvilasta jugurttiannoksen pähkinöillä (kello 07:43)….

Palkintosaldosta sanattomana

Olin eilen juhlimassa The Blog Awards Finland -gaalassa. En ollut tänä vuonna edes ehdolla, mutta koska olen ylpeä työstäni, ajattelin antaa itse itselleni seuraavat palkinnot: Vuoden veturinkuljettajan tytär, vuoden kyykyillä kasvatettu hauis, vuoden metsästä gaalavalmiiksi tunnissa, vuoden aviomiehen kuvauskykyjen häikäilemätön hyväksikäyttäjä ja vuoden kouvolalaislähtöinen bloggaaja. Erityismaininnan annan itselleni korkeimmasta määrästä…

Kuulun sinne minne kylmäkin

Heräsin tänään herätyskellon soittoon. Kysyin Jannelta englanniksi, onko kello seitsemän. Hän vastasi nauraen, että kotona voi puhua suomeakin. Pää oli sopivasti 13 tunnin aikaerosta sekaisin ja minua vilutti. 1890-luvulta kotoisin olevan talomme rakenteet olivat imeneet alkusyksyn viimat. Pian tarvitaan pattereita. Aamiaiseksi munakasta, puolukkasmoothieta ja kahvia kissamukista. Töihin lähtiessäni painoin keltaisen…

16-vuotiaan Henriikan laulu

Olen kuunnellut lähipäivinä paljon Rauhan laulua. Scandinavin Musig Group kuuluu vahvasti nuoruuteeni. Sellaisen noin 15–17-vuotiaan Henriikan elämään, kuka alkoi oivaltaa, että saa sanoilla oikeasti sanotuksi asioita, ja että ihmiset kyllä kuuntelevat, jos on tarpeeksi tärkeää sanottavaa. Etenkin, jos ei edes yritä huutaa. me nousemme ylös ensimmäisinä me menemme kuuntelemaan kun…

NAIMANAAMAT

”Meitä luullaan usein sisaruksiksi, ja olemmekin aika samannäköisiä, etenkin jos molemmilla on hiukset kiinni. Olemme sellaisia pieniä nauravia nutturapäitä, hammashymyilijöitä.” ”Tapasimme nuorten taideleirillä, kun minä olin 16 ja Janne 17. En ollut koskaan tavannut niin kivaa ja ystävällistä ihmistä.” ”Kun tapasimme, minä harrastin tanssia ja pukeuduin löysiin hiphop-kuteisiin. Janne oli…

Mistä muistat vastaantulijat?

Toisinaan minulla on hämmentäviä päähänpistoja siitä, millaisena haluaisin vastaantulijoiden ja puolituttujen minut näkevän ja muistavan. En suinkaan ajattele, että muistaisivatpa he minut nättinä tai hymyilevänä tai minulla olleen mahdollisimman sievä peppu tai kauniit käsivarret. Sen sijaan mietin vaatteita: Kunpa he muistaisivat, että olen se punapipoinen tyttö. Kunpa he muistaisivat, että…

Hartaita toiveita syksylle

Kunpa löytäisimme kotiimme työpöydän, kunpa löytäisimme sopivan sohvapöydän ja nojatuolin, jossa voi levähtää kirjan kanssa. Toivoisin, etten torkuttaisi enää. Olen toivonut niin jo monta vuotta, mutta uskon sitkeän yrittämisen joskus päättyvän. Kunpa syksy olisi värikäs, kaunis ja aamuisin niin kirpeä, että nenää nipistää. Toivoisin kovasti, että ehtisin olla enemmän ystävieni…

On jäätelö hyvää, kun yksin syö

Tänään oli syksyn ensimmäinen työpäivä. Se oli hyvä työpäivä, vaikka tajusin kahdeksan tunnin jälkeen unohtaneeni, miten väsyttävää kokoaikainen sisälläolo onkaan. Energiatasoni romahtivat jo heti iltapäivästä, kun olin viime viikkojen aikana tottunut ulkoilmaan. Eilen oli syksyn ensimmäinen pipopäivä. Tajusin heti pipon päähän painaessani unohtaneeni, miten ihanalta hiusten päälle vedetty myssy tuntuu….

Syksy ja farkut, farkut, farkut!

Yhteistyössä Marks & Spencer Farkkulähettiläänne Henriikka ja Janne täällä moi! Voi olla, että saatamme molemmat olla vähän liian innokkaita farkkujen ystäviä. Yksi kotimme sisustuselementti on kattoa kohti kohoava farkkupino, sillä vaatekaappi ei enää vastaanota yhtään paria. Omia all time -suosikkejani ovat tummaa, suht vähän kulutettua farkkua olevat pillit näkyvillä tikkauksilla,…

Kesän toka ja vika häätyyli

Eiliset yökuvat olivat tunnelmaltaan huippuja, mutta valoisuusasteeltaan niin hämyisiä, että laitan muutamat päiväsajan kuvat jakoon. Selvisin tämänkin kesän ostamatta uutta mekkoa, hurraa sille! Pitkä, vaaleanpunainen leopardimekkoni ajoi kesän toisen ja viimeisen häätyylin virkaa. Elokuulle tupsahti vielä rakkaan ystävän hääkutsu, mutta samalla viikonlopulle on jo lennot ja majoitukset Frankfurtiin hankittuna, joten…

Terveisiä taivaan valloille!

Viiletin viikonlopun Tukholmassa. Niin kliseistä kuin se onkin, niin Ruotsissa paistoi aurinko täydeltä terältä, kun taas aamulla palatessamme Helsinkiin oli viluista ja pelkkää pilveä. Äsken pyöräilin treeneistä kotiin ja sään herra ampui ilmakiväärillä pilviin reikiä niin, että vettä valui rei’istä putouksina päälleni. Optimistinen sisimpäni rallatti ja pyöräili iloisesti, todellinen luontoni…

Samoissa kuteissa metsään ja kaupungille

Yhteistyössä Sasta Miten onnellinen olenkaan kesästä, kesäsateesta, tästä kaikesta valosta. Dorit onnistui ottamaan minusta ylläolevan kuvan, josta välittyy juuri se tunne, mikä minulla on sisälläni. En usko, että Sasta on teiltä parissa viikossa mihinkään unohtunut. Kirjoitin kotimaisesta yrityksestä viimeksi, kun kuvina oli otoksia metsästä, järveltä ja nuotion ääreltä. Ettei Sastan…

Miksi sillä on se valtava Leviksen T-paita?

Ostin keväällä samanlaisen paidan, jollainen minulla oli L-koossa vuonna 2009. Aloimme sinä keväänä seurustella Jannen kanssa, ja hän piti tyylistäni yhtä vaatekappaletta lukuun ottamatta: ”Miksi sillä on se valtava Leviksen T-paita?” Olin aivan järkyttynyt, kun kuulin asiasta vasta muutama vuosi sen jälkeen. Sehän oli voimapaitani, joka kului lopulta puhki kaikesta…

Teaser-lomalta takaisin toimistolle

Yhteistyössä Daniel Wellington Ensimmäinen lomaviikko on viimeisiä hetkiä vaille kulutettu. Viimeiseen viikkoon mahtuu niin monta ikuisesti muistettavaa hetkeä, ettei sormet riitä laskemiseen. On fyysisesti vähän väsynyt, mutta henkisesti levännyt olo. Niin kuin ehkä rivien välistä (ja päältä, alta ja keskeltä) olette saattaneet hahmottaa, ensimmäinen aikuisiän reissuni Norjaan täytti kaikki odotukset…

Kultaiset kengät ! !!

Oooh! Katsokaa miten kauniisti ne kimaltelevat. Uudet kultaiset kenkäni. Istun erään kahvilan baarijakkaralla, rintamasuunta ikkunaan päin. Ainakin kymmenen ohikulkijaa on katsonut kenkiäni. Luulen, että noin puolet heistä on sokaistunut kengistä kimpoavan valon johdosta. Ostin kengät eilen Vagabondin liikkeestä. Ystävälläni on samanlaiset, ja kysyin nöyrästi luvan ostaa samanlaiset. Oikeasti kysyin luvan…

Sunnuntain aamukahvit kalliolla klo 06:55 (ja varsin kiva vaatearvonta)

yhteistyössä Sasta Nämä kuvat on otettu sunnuntai-aamuna kello kuuden ja kahdeksan välillä pari viikkoa sitten. Olin herännyt neljän maissa Helsingissä ja hypännyt jo puoli kuuden maissa Keravan junaan. Siinä junassa kaikki muut viettivät vielä edellistä päivää ja lauantaijuhlien jatkoja, kun minä ihastelin jo uutta päivää ja nousevaa aurinkoa. Olin miettinyt,…

Kaikki mikä naurattaa maanantaisin

Olen nauranut tänään aivan laittoman paljon. Nauroin lounaalla eräälle hauskalle kuvalle niin, että kiskaisin pään täysillä vieressä olevaan metallitolppaan. Tiedättehän sellaisen naurutyylin, jossa revetessä heilautetaan pää kunnolla taakse ja nauretaan taivasta kohti? Joo, se on minun tapani nauraa. Voitte vain kuvitella millaisen hysteerisen naurukohtauksen tämä metallin kalahdus aiheutti. Ensin tosin…

EAT, RUN, LOVE.

Lauantaiaamu ja aurinko paistaa. Puolet helsinkiläisistä pukeutuu vielä villakangastakkiin, toiset vetävät tapansa mukaan vähän yli ja kekkuloivat miltei alasti. Kotimme on varmasti pian kuuma kuin sauna, mutta kesän ja isojen ikkunoiden vuoksi mitä vain. Tänään ohjelmassa on brunssi (Joojoo taas, anteeksi! Ja anteeksi, että menen huomennakin), kyläily ystävän luona Suomenlinnassa…