Kategoria: oma tyyli

Kuin ei tarvitsisi nukkua lainkaan

Olen elänyt tämän viikon illuusiossa, etten tarvitsisi unta lainkaan. Tuntuu samalta kuin lapsena jouluna – aattoiltana, lahjojen avaamisen jälkeen oli hurmiollisessa tilassa, eikä uni tullut ollenkaan. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen palasi taas palapelien, autoratojen ja uusien liukurien pariin präniköissä pyjamissa, ja parit nukutut yöunet tuntuivat täysin turhilta. Saavuin Rovaniemelle sunnuntaina….

Uusi, ihana pellavavaatesarja (+ Nanson vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Välillä tuntuu, etten malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan jostain asiasta. Nämä Nanson uudet pellavavaatteet ovat juuri sellainen asia (etenkin takki!). Tällä hetkellä vietän viikkoani Lapin pakkasissa, mutta äsken etsin Tansanian kuvat käsiini. Otimme pellavista kuvia joulu-tammikuun taitteessa Sansibarin saarella. Lämpöasteita oli 30, iho oli auringossa paahtunut ja…

Kun elämä tyrmää, kun elämä kantaa

Joskus elämä, ihan sellaisenaan, vetää maton jalkojen alta ihan yllättäen. Tai tekijäksi luulee elämää silloin, kun kaikki tapahtuu. Useimmiten jälkikäteen ymmärtää, että maton päälle on ihan itse astellut ja koko shöwstä on ihan itse vastuussa. Eilen oli kamala päivä. Tekisi mieli heti kirjoittaa, että kylläkyllä olen elämästä kiitollinen, ei ei…

Legolas, ensirakkauteni

Olin 11 vuotta, kun ensimmäinen Taru Sormusten Herra -elokuva rantautui Suomeen. Minusta tuli samantien suuri fani. En lukenut Harry Pottereitakaan, sillä se tuntui jotenkin petokselta TSH:lle. Muistan edelleen, kun näin Legolasin ruudulla. Sisälläni oli outo tunne. Joku sellainen mukava, mutta vieras, joka tuntui vatsanpohjassa asti. Kun sain joululahjaksi Taru Sormusten…

Omassa päässäni olen hauska ja nokkela

Käyn päässäni monenlaisia keskusteluita. Omassa mielessäni olen aina hauska ja vetovoimainen. Sanavalmis ja ratkaisun avaimet käsillä. Fiksusti argumentoiva ja kaiken lisäksi hyvä kuuntelijakin. Jonkun ilkeillessä harmittelen jälkikäteen, miksen keksinyt vastausta silloin kuin sitä kaivattiin. Myöhemmin mieleni suorastaan kuhisee toinen toistaan nerokkaampia vastaiskuja vyön alle ja päälle. Vaikka en tietystikään käyttäisi…

Neljä erilaista asukokonaisuutta tammikuun arjesta

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sisältää arvonnan Olen elänyt joulun jälkeen syysmuodin uudestaan: olen pukeutunut (tai kääriytynyt, niin kuin todellinen muotibloggaaja kuvailee) mukaviin luonnonmateriaaleihin ja vähän liian suuriin neuleisiin. Tammikuu alkoi yhtäkkiä ja hujahti puolivälin yli sellaisella vauhdilla, että sen suurempia muutoksia omaan tyyliin en ole edes ennättänyt kehitellä. Käytin siis samaa…

Tulenpunainen täsmälöytö

Kaupallinen yhteistyö: ShopAlike.fi Halusin uuden vuoden kunniaksi kirkkaanpunaisen mekon. Tulenpunaisen, huutavanpunaisen mekon. Lainasin äitini punaista pitsimekkoa Saksan matkalleni toissasyksynä. Olimme silloisten työkavereideni kanssa Moselin laaksossa, ja kävelin mekossani ja koroissani pitkin mukulakiviä. Tunsin itseni kauniiksi. Sen jälkeen olen pitänyt silmiäni auki, jos sopiva punainen mekko sattuisi kohdalleni. Nyt, puolentoista vuoden…

Kaikki asut vuodelta 2017

Kävin tänään läpi viime vuoden asukuvat. Todettavahan se on – ei tässä olla aikoihin oltu enää mikään tyyliblogi. Tyylit kiinnostavat kyllä, ikään kuin omana taiteenmuotonaan, vaan vaatteet sinänsä ovat kyllä jääneet monessa hetkessä taka-alalle. Toisinaan pistän edelleen aikaa valmisteluun ja suunnitteluun: aika ajoin on ihanaa kimaltaa tai kulkea pitkään harkitussa…

Kuu on kaikille sama

I am not the same, having seen the moon shine on the other side of the world. – Mary Anne Radmacher Istun Rooman lentokentällä, takanani kolmisenkymmentä tuntia matkustusta. Edessäni on valtava, musta, kiiltävä flyygeli, jota ohikulkijat voivat halutessaan soittaa. Olen mykistynyt, miten paljon pianisteja tuntemattomien matkalaisten joukosta löytyy. Vähän väliä…

Äidin ja tyttärien 6 tyyliä (+Nanso-arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Meidän perheen tyttöjen kesken on aina puhuttu tyylistä ja vaatteista. Olemme aina kyselleet neuvoa ja mielipiteitä, sekä jakaneet tyylimietteitä toisillemme. Usein sovussa, aina ei. Kun olimme lapsia, äiti vei meidät kerran vuodessa junalla tyttöjen reissulla Helsinkiin, jossa saimme valita muutamia suosikkivaatteitamme. Ne tuntuvat muistojenkirjossa jollain tapaa sellaisilta…

Kirkkaankeltainen huivi

Olin lähdössä tiistai-aamuna Arabian lehdistötilaisuuteen. Katsoin itseäni peilistä ja näytin kertakaikkisen tylsältä, harmaalta, ankealta. Vaikka päällä oli ihana mekko, kasvoilla perusmeikki ja hiuksetkin juuri pesty, niin peilikuva näytti siltä kuin sitä ei edes olisi. Kokeilin näyttäviä korviksia, värikkäitä kenkiä ja hassuja hattuja. Mikään ei iskenyt. Lopulta bongasin eteisen ullakkovarastoon menossa…

Stressi.

Yhtäkkiä se iski – lamauttava, typerä sunnuntaistressi. Pelko siitä, ettei saa kaikkea valmiiksi, ettei pysty kaikkeen, ettei onnistu. Pelko, ettei riitä. Jo eilen se hiipi ajatuksiin. Parin rennon päivän jälkeen avasin vielä ennen nukkumaanmenoa kalenterin katsoakseni, miltä se näyttää tulevina päivinä. Olin merkinnyt sunnuntain, siis tämän päivän, työpäiväksi. Ja tänään…

Oo se kuka oot

Otimme aamulla Jannen kanssa nämä kuvat. Oli erihyvä aamu kymmenen tunnin yöunien jälkeen, vaikea olla hymyilemättä jne. Repeilin tuon tuosta ja hölötin. Janne: ”Sun pitää varmaan nyt olla vähän coolimpi, kun sulla on tuo pipokin.” Pistin parastani ja saimme yllä olevan kuvan. Vaan jos ihan totta puhutaan, niin pidän paljon…

Se keltainen nahkatakki – palkinto paljosta työstä

Kirjoitin kesäkuussa juosseeni maratonin itselleni maaliinpääsystä lupaamani nahkatakin kuvat silmissäni. Pidin ihan oikeasti keltaisen nahkatakin tiiviisti ajatuksissani, kun kipittelin eteenpäin Tukholman katuja. Juoksu oli saman päivän aikana juostu (Luojan kiitos!), vaan takin hankinta kesti. Tänään, neljän kuukauden jälkeen, pidin palkintotakkiani ensi kertaa. Voi tajuton, mikä takki. Paksua, mutta mukautuvaa nahkaa,…

Mun takin sisällä on aina kesä

Kaupallinen yhteistyö: ZO•ON Iceland Get out there – whatever the weather. Rakastan islantilaisen ulkovaatebrändi ZO•ON:n slogania. Haluaisin itsellenikin sellaista sinnikkyyttä ja asennetta, että lause toteutuisi omalla kohdallani. Ihminen on aina pärjännyt hulluimmissakin olosuhteissa; katsoin joskus dokumenttia, jossa kerrottiin ihmisistä, jotka ovat sopeutuneet elämään luonnon ehdoilla. Meren äärellä asuneet ihmiset kävelivät…

Elämä on suurimmaksi osaksi kuitenkin aika arkista

Kun olen yksin kotona, soitan Spotifystä valmiita fiilis-listoja (aamukahvia, akustista iltapäivää, viikonloppufiilistä, itketysbiisejä…) ja haaveilen sohvalla toimettomana pötkötellen siitä, että lukisin enemmän. Valitsen kuivaruokakaapista herkkuja kahvin kanssa ja päätän, etten saa syödä niitä (edes aloittaa!) ennen kuin kahvi on tippunut ja kupissa. Yleensä en malta odottaa. Kastelen kukkia liikaa tai…

Elokuun vikasta alkaa taika

Se olisi elokuu, ja kesälistan deadline. Kirjoitan kuitenkin vasta huomenna siitä, kuinka listan kanssa kävi, sillä minullahan on vielä koko pitkä ilta toteuttaa kaikki rästit. (Voi tosin olla, että Venäjän viisumia en enää ehdi hankkia.) Istun ruokapöydän ääressä ja kaikkialla on kamala sotku. Ikkuna on sepposen selällään, ja vanhoista ikkunanpielistä…

Moi vaan, uusi minä.

Piti tehdä tavalliset, teinkin jotain ihan muuta. Kävelin eilen aamulla kampaajan penkkiin. Vakiokampaajani Elina kysyi, kirkastetaanko taas väriä ja laitetaan tummempaa juurta piiloon. Sanoin joojoo ja aloitin lehtien lukemisen. Hetken päästä nostin vielä päätäni: ”Vaikka kyllä mä haaveilen taas jostain ihan uudesta. Oon aina samannäköinen. Joskus olis ihana kokeilla sellainen…

Neljä syksyistä asukokonaisuutta (+Nanson ihana vaatearvonta!)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Kaikkein parasta pukeutumisaikaa on loppukesä ja alkusyksy. Tästä ei ehkä tarvitse edes kiistellä, sillä suurin osa lienee samaa mieltä. Varastosta saa kaivaa syystakit esiin, mutta pitkähihaisellakin pärjää vielä. Joskus tuulettoman kohdan löytyessä ehkä vielä t-paidallakin. Syysvaatteet ovat samaan aikaan valmistautumista viimaan ja muistoja kesästä – isoja villahuiveja…

Millainen on unelmien takkisi?

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta Näissä kuvissa minä ja sisareni seisomme jalat tukevasti Porkkalanniemen kalliolla. On toukokuu, ja kesä vielä edessä päin. Muistan odottavan olon; kesä toisi mukanaan niin paljon vapautta ja niin paljon uutta. Nenä oli vielä pisamaton, varpaat ja napa kalmanvalkoiset. Voisin jatkaa aatoksia vaikka miten pitkälle toukokuiseen oloon, mutta…

Silti sinua aina odottaen, perjantai.

Perjantai, nämä laulut on kaikuja saarelta, kukaan kuule vain ei vastarannalta. Täällä päivästä toiseen vanhenen silti sinua aina odottaen, perjantai.  Teiniajan suosikkini Dingo lauloi melankolisia sanoja perjantaista. Tänä viikonloppuna minulla on samanlaisia ajatuksia. Vaikka minun sydämeni ei olekaan juuri nyt särkynyt, olen odottanut perjantaita niin paljon. Karkaamme sisarusporukalla mökille. Aion…

Kunpa purjeetkin olisivat glitteriä

Sain runsaasti rakkaudellista ivaa tänään osakseni, kun saavuin työkavereitteni luokse Koivusaaren venelaituriin: ”Ei kukaan muu lähde purjehtimaan kaikessa maailman loistossa sädehtivässä glittermekossa!” Olin jo valintani tehnyt. Niinpä koko iltapäivä ja ilta meni kimaltaessa kuvankauniissa puupurjeveneessä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, enkä tiedä miten saatoimme saada niin hyvän purjehdussään. Aloitin tänään ikään…

Flow-hymy

Kaverini laittoi eilen illalla viestiä: ”Ootko sä parhaillaan Flowssa? En oo bongannut sua kuvista!” Kahden minuutin päästä tuli uusi viesti tämän linkin ja sydämien sekä naurunaamojen kanssa: ”Perunki puheeni. Yks kaks random Facebook-kuva lävähti etusivulle.” Janita oli onnistunut nappaamaan meistä tuon kuvan aivan salaa. On ainakin muisto, jota katsella mummona…

Sun kanssa jokainen päivä on sunnuntai

Lauantai-ilta ja raukea olo. Saavuin juuri Kolilta kotiin ja eteisessä odottaa purkamaton rinkka. Telkkarista pyörii Avaran Luonnon Kanada-jakso, ja mieleni on enemmän Kanadassa, Kolilla, Kuhmossa kuin Helsingissä. Eikä kyse ole paikannimen alkukirjaimesta. Kun saavuimme äsken autolla Helsingin keskustaan, meinasi iskeä paniikki. Joka puolella niin paljon ihmisiä, enkä kokenut mökkipäivien jälkeen…

Tiukasti kiinni kesäkoomassa

Suomi-matkailu on taas kuumana käynnissä, kun pyörähdin viikonloppuna Tampereella ja Kangasalla ja olen nyt vajaa viikon Kainuun pysähdyksen jälkeen matkalla Kolille pariksi päiväksi. Tampereella kävin katsomassa Pyynikin kesäteatterin Niskavuoren nuori emäntä, joka oli upea. Kangasalla tanssittiin rakkaiden ystävien häitä, ja Kuhmossa mökkielämä vei täysin mennessään. Kolille suuntaamme Eevan kanssa –…

Kaksi mannerta, kesän kaikuja

Tänään on ollut lämmintä. Sellaista heinäkuista, jollaisena heinäkuun aina muistaa. Olen pidättänyt itkua rakkaan sukulaispojan rippijuhlissa ja syönyt montaa kakkua. Koko päivän mielessä on pyörinyt Emma Salokosken Kaksi Mannerta. Koska se ei nyt oikein sovi tilanteeseen, niin valitsin Kesän Kaikuja. — Vielä yksi aurinkoinen päivä Samaan aikaan silmät avataan Vielä…

Miltä kesä tuntuu?

Kesä tuntuu illuusiolta, ettei tarvisi unta lainkaan ja että ravinnoksi riittäisi pelkät kirsikat. Kesä tuntuu lämpimältä, vaikka sataisi ja olisi kylmä. Kesä tuntuu lämmöltä iholla ja muuttuu pisamiksi. Kesä kuulostaa siltä, kun äiti huusi lapsena lettukesteille kesken leikkien. Oli mansikkaa ja kermavaahtoakin. Kesä kuulostaa siltä, että ympärillä tapahtuu koko ajan….

Ronja Ryövärintytär

Tänä kesäkuun päivänä tunsin olevani Astrid Lindgrenin sadusta. Olin säilönyt pitkään kaapissani kirpputorimekkoa, sillä en ollut varma halusinko edes koskaan käyttää sitä. Päätin antaa mekolle yhden testipäivän. Se lunasti paikkansa heti. Oli tahattoman sotkuiset hiukset ja matalat nahkakengät. Kävin sattumalta samana päivänä ostamassa ystävälleni suklaakakun. Kakku on asusteista uskottavin. Minä…

Kaikista maan luomista 
tyhmin on ihminen

Kaikista maan luomista
 tyhmin on ihminen 
Ei onneaan tunnista
 vaikka ois onnellinen Kun ees 
toisinaan haluaisi
 toisinaan haluaisi 
kiittää siitä mitä nyt on Kun ees
 toisinaan haluais ei
 muuttaa kaikkea aina
 ja tyytyisi siihen mitä nyt on Kaikista maan luomista 
tympein on ihminen
 Tihku ei onneaan 
vaikka syitä ois kymmenen…

Koira peiton alla

Yökylät ystävien luona ovat niin tärkeitä. Käpertyä toisen viereen tai kauas toisesta, nukkua samaan rytmiin tai valvoa läpi yön. Parhaat ystävyyssuhteet tuntuvat sopivasti parisuhteelta – sitä haluaa viettää toisen kanssa aikaa, kysyä kuulumiset ja tehdä asioita yhdessä. Kuunnella ymmärtääkseen, ei vastatakseen. Alkukesästä olin yökylässä Doritin luona. Joimme kahdet kahvit, söimme…

Teki mieli halata. Mutta en sitten tohtinut.

Erityisen svengaava päivä takana. Voi kunpa voisin lähettää teille kaikille sen tunteen, mikä minulla on nyt. Hymyilyttää ilman syytä, kesä kutittaa vatsassa, ja aurinko laskee, minkä vuoksi vastapäinen talo hohkaa vaaleanpunaisena. Fiilis on näin erinomainen vajaa 15 päivää vuodessa. Tietysti toivon, että teillä on jo valmiiksi tällainen olo. En tiedä…

Syliä ei ole olemassa ilman ihmistä

Olen aina viihtynyt mytyssä. Polvet suussa pienissä tiloissa, risti-istunnassa minimaalisessa salamajassa. Tällaiset turvapaikat saavat tuntemaan oloni turvalliseksi. Ikään kuin pienentuntuinen paikka tai maja olisi syli, johon kömpiä. Lapsena ryömin ojien viemäriputkissa. Mahduin niihin juuri ja juuri. Saatoin kulkea monta, monta metriä betoniputkissa maan alla. Myös lumilinnojen onkalot olivat suosikkipaikkojani. Kaivoin…

Surkean päivän päätteeksi

Torkutin yli tunnin. Pääni käynnistyi hitaasti. Tukalat tiistait. Puin kuitenkin Kööpenhaminasta ostetut, vaalenpunaiset kengät ensi kertaa jalkaan ja tunsin oloni ihanaksi. Istuin palaverissa ympäröitynä ihailtavilla, innostavilla ihmisillä ja minä olin yhtä takkua. Englannin kielen nyanssit karkasivat vieraskielisen ajatusvirran sekaan ja järkevät ajatukseni haihtuivat savuna ilmaan. Neljän tunnin palaveeraamisen jälkeen oli…

Ei hätää, en naura sinulle!

Tiedättekö sen vaivautuneen olon, joka tulee, kun joku kävelee vastaan ja hymyilee samalla itsekseen? Sitä pelkää heti, että kulkee viilat auki, meikit levinneenä, tukki hampaan välissä tai muuten vain klovnin näköisenä. Ohitettuasi tarkistat ehkä vaatteesi ja katsot puhelimenkamerasta salaa, onko naamassasi jotain vikaa. Sadasta hymystä 99 johtuu jostain ihan muusta…

Pieniä vappupaineita

Huomenna on vappuaatto, vuoden värikkäin päivä. En ole muistanut koko vappuhässäkkää kunnolla kuin vasta tänään. Jostain syystä vaakatasoon syöksyvät räntä-vesi-lumi-jääpuikot eivät herättele sellaista kirkkaankeltaisen kevään riemua. Olimme ajatelleet ensin mennä viettämään perhevappua. Yhtäkkiä ystävien vappujuhlien kutsuja alkoi kuitenkin tipahdella, ja kutsutekstien verbaalinen ja visuaalinen houkuttelu takasi sen, että pysymme Helsingissä….

”Tunnistat mut irtokarkkipussista”

Jos olisin Tinderissä, niin tämä ensimmäinen kuva voisi olla profiilikuvani. Kertoo minusta kaiken olennaisen. Käsi määrätietoisesti karkkipusissa ja turbaani visusti päässä liian likaisten hiusten vuoksi – jälkimmäistä ei onneksi pelkkä kuva kerro. Vietimme eilen spontaania leffailtaa. Tajusin yhtäkkiä minulla olevan pari leffa- ja herkkulippua käyttämättä ja ehdotin Jannelle Kaunotarta ja…

Milloin mielettömyydestä tuli ainoa motiivi?

Tuntuu, että nykypäivänä perussuoritus ei riitä enää mihinkään. Mikään ei riitä enää mihinkään. Harjoittelen maratonille, joka on kesäkuun alussa. En ole todellakaan varma pääsenkö maaliin, mutta yritän. Ystäväni kysyi aikatavoitetta. Kerroin, että haluaisin päästä hymyssä suin maaliviivan yli ja varmaan realistinen aika voisi olla jotain 5–6 tunnin väliltä. Alkoi sanallinen…

Tarpeettomalle pääsiäislomalle!

Olen Onnibussissa. Kuuntelen loopilla Mikael Gabrielin ja Isac Elliotin ”Liikaa sussa kii”. Sinänsä huvittavaa, että mietin näkeeköhän takana istuvat mitä oikein kuuntelen, kun kuitenkin kirjoitan sen myös näin julkisesti kaikille. Pitää varmaan vaihtaa kohta biisiä, sillä kohta aloitan laulun. Piti lopettaa Aleksanteri Hakaniemenkin kuuntelu, kun tajusin salilla juoksumatolla kiskovani hyvällä…

Kevät – kirkkaita ajatuksia, kirkkaita värejä

Kello juoksee, kalenteri juoksee. Nyt jos vihdoin kannattaa tajuta, että on huhtikuun alku ja keväästä kannattaa ottaa kaikki hyvä irti. Ei ole tarkoitus kylvää suorittamisstressiä, mutta sanon nyt tämän ihan tosissaan: ei kannata odotella terassikelejä tai piknikpäiviä heinäkuulle, vaan avata silmät lisääntyvälle valolle ja kesäajalle jo nyt. Ennen kuin huomaattekaan,…

Sadetakki kerrallaan kohti parempaa: Rain Jacket from the Sea

Toissapäivänä, torstai-aamuna, olin laittanut kellon herättämään 04:15. Olimme päättäneet Joonaksen kanssa lähteä kuvaamaan keltaista sadetakkia turkoosin veden äärelle, ja aamuvalo on aina kaikista kaunein. Kampesin itseni viiden junaan, hyppäsin Ainolassa pois ja jatkoimme siitä vielä eteenpäin. En ollut vastuussa kartasta, joten en edes tiedä minne. Hoidin eväsvastaavan rooliani kuitenkin kunnialla…

Kevään bucketlist

Ennen kesäkuuta… Korkkaan valkoiset converset, jotka ostin viime keväänä, mutta joita en ole uskaltanut ottaa edes pahvilaatikostaan ulos. Lähden ystävän kanssa haahuiluretkelle Kalasatamaan (alueen laajasta rakennustyömaasta huolimatta). Jos hyvin käy, jatkan Mustikkamaalle saakka. Kokeilen lisää kesän uutuusjäätelöitä, jotta tiedän kesään mennessä suosikkini. Huollan kaikki nahkakenkäni. Korjaan, puunaan, lankkaan, kiillotan. Vien…

Matkahurmiopukeutumisesta (ja georgialaisesta hatusta)

”Uskomaton villahattu! Mun on kyllä saatava tuollainen. Kelaa nyt, mikä katseenvangitsija, kun kävelen Helsingin katuja. Muuten simppeli tyyli, mutta tarinoita pursuava matkamuisto päähän painettuna…” Kyllä. Ostin eilen georgialaisen villahatun, ja saatesanat ennen ostotilannetta kulkivat suunnilleen noin. Siitäkin huolimatta, että olimme jo useaan kertaan matkan aikana nauraneet matkahurmiopukeutumiselle. Matkahurmiopukeutuminen Hankkia reissuiltaan…

Vaaleanpunaisia päiväunia kevätvaatteista

Kaupallinen yhteistyö: Marks & Spencer Ainakin kaikki Etelä-Suomessa asuvat uskaltavat jo todeta sen: kevät on näkynyt ja tuntunut tällä viikolla. On uskomatonta, että on vielä valoa, kun lopetan työpäiväni. Työpaikkani on pienen mäen päällä, ja kaukana alhaalla, tien toisessa päässä, aurinko laskee kauniina ja kokonaisena. Helottamisesta ei voida vielä puhua,…

Nostalgia on maailmanlopun kiihdyttäjä

On tulevaisuus-orientoituneita ihmisiä, samoin on menneisyys-orientoituneita. On tunne- ja järki-ihmisiä. Ihmiset jakautuvat tähän ristikkoon kukin tavallaan. Kirjoitin tästä jo joulukuussa, mutta edelleen karkea jako puhuttelee. Taidan olla lähes maksimaalisesti tulevaisuus-ihminen, mutta varustettu pienillä nostalgisilla hipuilla. Yksi sellainen hippu päälläni olen maannut lankuillamme tänä sunnuntaipäivänä. Olen syönyt kahdesti aamiaista ja juonut…

Riidan jälkeen

Kyllä totuuden huomaa näistä kuvista: olen turhautunut, ärsyyntynyt ja väsynyt. Joskus, valitettavan usein, sellaisiakin hetkiä vain on. On mukavaa vaihtelua, että kamera on mukana niissäkin. Pidän kuitenkin vaatteistani, sillä raitakuvioisesta paidasta tulee mieleen veturinkuljettaja-isäni työvaatteet. Siniset farkut ovat nostalgiset, mutten ehtinyt kiireessä laittaa lainkaan sukkia. C’est la vie, sanoisi kieltä…

Hyvistä syistä kasattu väsymys

Pyörin sohvalla nälissäni. En saisi tehdä tässä töitä, sillä pehmeä alusta ei ole ergonominen ollenkaan. Jääkaapissa odottaisi ruokaa, mutten malta nousta. En jaksa. Olen totaalisen kuitti. Olen ollut koko viikon menossa. Kainuusta paluun jälkeen olen ollut päivät Matkamessuilla ja illat kiinni NBE-illanvietoissa. Eilen sain onneksi viedä ulkomaiset ystäväni Nuuksioon. Joimme…

Minttukaakao

Uusia asioita elämässä: viettää koko perjantaipäivä niin, että on pukeutuneena aluskerrastoon. Eikä ihan mihin tahansa kerrastoon, vaan aniliininpunaiseen. Eiliselle oli vain yksi lukkoonlyöty suunnitelma: ulkoilla. Ihan sama missä, ihan sama mitä tehden, kunhan vain pääsisi valoisan aikaan puhaltamaan höyryä pakkaseen ja ihailemaan kimmeltävää hankea. Ai, en ollut ainoa? Tiedän. Koko…

Kuinka oppia rakastamaan lunta?

Arvatkaa millä mielenhuijaamisenkikalla jopa läpimäräksi kasteleva, suoraan naamaan satava lumi tuntuu ihanalta? Kun kuvittelee, että kaikki päälle  laskeutuva  syöksyvä lumi on hyvää onnea.  En ole erityisen taikauskoinen, mutten voi väittää etteikö tuntuisi ihanalta ajatella, että taivaalta tippuisi päälle silkkaa siunausta. Kun sataa lunta, kaikki tuntuu taianomaiselta. Kaikki on mahdollista, kaikki…

Kotona, kotona, oi kotona

Palasimme tänään kotiin. Isoveikka ajoi meidät silkasta ystävällisyydestä parin tunnin matkan kotiovelle saakka. Olin niin valmis kellahtamaan omalle sohvalle, hakemaan lähikuppilasta lounassalaatin. Sääli sinänsä, lähikuppila viettää vielä joululomaansa ja täten vuohenjuustosalaatti jäi saamatta. Kävelimme kuitenkin toiseen paikkaan ja haimme kahvit vielä kolmannesta. Myyjä hymyili tuttua, leveää hymyään ojentaessaan kahvin, ja…

Kaikki asut vuodelta 2016

Vaatteet, oi vaatteet! Miten paljon pystyykään kertomaan vain päälle valituilla asuilla. Ja mikä tärkeintä: I’m nicer when I like my outfit. Mutta miten vähän olenkaan kuluneena vuonna panostanut vaatekokonaisuuksiini. Näin jälkeen päin vähän harmittaa, toisaalta ehtiihän sitä taas ensi vuonna. Muutamia kuvia löytyy kuitenkin arkistoista. Nyt teidän olisi taas aika…