kategoria

opiskelu

Viime viikon 37,2 työtuntiani
Katsoin tänään työpöytääni, joka on myös ruokapöytäni ja pöytä kaikkeen muuhunkin, mihin pöytää nyt tarvitaan. Se näytti hulvattomalta. Katsokaa nyt! Pöydällä pötköttää muun muassa kumihanskat (sain ne eilen magneettikuvauksessa kuvausta hoitaneelta henkilöltä, jotta saan paremmin korvalävistykseni rullattua auki), deodorantti ja kuva vaginasta (Sen sain gynekologilta viime kerralla muistoksi. Kuvan avulla hän selitti minulle jotain juttuja,Lue lisää
Lempeyttä ja selkeitä rajoja: kohti järkevämpää (työ)elämää
Olen ollut väsynyt ainakin vuodesta 2017 saakka. Välillä enemmän, välillä vähemmän, mutten kuitenkaan ole ollut voimilta aivan oma itseni. Vihdoin, vihdoin tuntuu siltä, että olen tosi jees, voin tosi hyvin. Ja tällaisena haluan mieluusti pysyäkin ja tulla vielä energisemmäksi, voida vielä paremmin. Sen vuoksi, rakkaudestani itseeni, olen päättänyt asettaa itselleni rajoja työelämään, joka on joLue lisää
Valmistumishuumaa: luonto- ja eräopas iik!
Niin minusta sitten tuli erä- ja luonto-opas, kun sain perjantaina valmiin paperit ja uuden ammattitutkinnon. Muistan hyvin, kuinka syksyllä 2017 sain idean Liesjärven kansallispuistossa, Savilahdessa, teltassa pötköttäessämme. Olimme Eevan kanssa liikenteessä ja käyneet aiemmin päivällä lounaalla Eerikkilän urheiluopistolla. Sanoin teltassa, että heräisin mielelläni näistä maisemista vaikka aina, eläisin opiston leirielämää erittäin mielelläni. Eeva sitten vastasi,Lue lisää
Viimeinen koulureissu: Neljän päivän melontavaellus Jongunjoella
Näissä kuvissa temmellettiin totaalisen sienimanian huurruttamina alkusyksystä Tammelan Torronsuolla. Minulla on kaulassa uusi keltainen sieniveitsi, vierellä uusi sininen koulukaveri – tai siis, kouluystävä. Näitä retkiä on ollut ja mennyt. Kuluneena vuonna olen nukkunut lukemattomia kertoja ulkona: välillä laavussa, välillä teltassa ja toisinaan taivasalla. Joskus olen herännyt sateeseen, joskus uskomattomaan auringonnousuun. Välillä olen kulkenut kanootilla, välilläLue lisää
Koulua jäljellä 2,5 viikkoa: mitä seuraavaksi?
Se loppui lopulta aika äkkiä. Koulu. Viime vuonna, heinäkuun alussa, aloitin luonto- ja eräoppaan opinnot Eerikkilän urheiluopistossa. Sen verran olen sitä luukuttanut (rasittavuuteen saakka), ettet ole kyllä seurannut kovin innokkaasti juttujani, jos se seikka on mennyt ohi. 11 kuukautta on pian takana, ja valmistujaiset häämöttävät kahden ja puolen viikon päässä. Jos viimeiset tentit (kasvitunnistus- jaLue lisää
Kevätolo: kaikki kuntoon HETINYT
Mistä tietää, että on valmis kevääseen? Haluaa laittaa kaiken uusiksi, tai fiksata vähintään parempaan kuntoon. Alkuviikon aikana olen jo päättänyt peseväni kotona ikkunat (palkkaavani siskoni), siivoavani koko asunnon ja vinttikomeron perinpohjaisesti, myyväni puolet omaisuudestani (taas kerran), laativani treeniohjelman huhtikuun alusta kesään, aloittavani venyttelyn, ostavani polkupyörän, huoltavani retkivarusteeni, lankkaavani kaikki kenkäni, varaavani kokovartalohieronnan ja tekeväni listan hankinnoista,Lue lisää
On ikävä teitä jo nyt
Kiinnyn sosiaalisiin rakenteisiin. Sellaisiin, jotka tuntuvat edes jonkun verran pysyviltä ja turvallisilta – että luottamuksen tunne vallitsee ja sitä uskaltaa olla oma itsensä. Kävin nuorena paljon erilaisilla leireillä ja niiltä oli aina yhtä hankala lähteä. Oli kesto sitten 3 tai kymmenen päivää, tuntui hajottavalta päästää illuusiomuurista, jonka tietyn hetken ihmisistä itselleen ja koko porukalle kyhäsi.Lue lisää
Moi maailma, täällä mä meen
Istun kotimatkalla bussissa. Olen lopenuupunut. Tiedän, että sanaa käytetään yleensä hyvin kielteisissä yhteyksissä, mutta tällä kertaa tilanne on kuitenkin toinen. Umpihankihiihdon MM-kilpailut loppuivat aiemmin tänään. Hiihdimme eilen noin 30 kilometriä, tänään kahdeksan, ja voin kertoa, että umpihangessa rämpiminen ei ole mitään aivan tavallista sunnuntaihiihtelyä. Tällä hetkellä tuntuu, että olisin käyttänyt kehoni kapasiteetista suurimman osan –Lue lisää
Elämäni seikkailuja: Viiden päivän hiihtovaellukselle Hammastunturille
Olen valmis. Huomenna aamuvarhaisella bussi kuljettaa luokkamme Menesjärvelle, Hammastunturin erämaan länsipuolelle, josta jatkamme viiden päivän hiihtovaellukselle. En suoraan sanoen tiedä minne, koska en kuulu järjestelytiimiin, mutta sanotaanko vaikka niin, että sinne sun tänne. Luulisi, että jännittää. Pakkastahan on luvattu 20–30 astetta, enkä ole yöpynyt pakkasella kuin pari hassua yötä ja aina maksimissaan miinus kympissä. EnLue lisää
Paluu Tammelaan – lomalta paluun ilo
Olen palannut reilun kahden viikon lomalta takaisin arkeen. Ensimmäinen lomaviikko meni hujauksessa. Nukuin älyttömiä määriä, parhaimmillaan 13,5 tuntia yössä, vietin aikaa perheen kanssa ja nautin siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Viikon jälkeen alkoi kyllästyttää. Tiesin, että kaipasin vielä lepoa, mutta toisaalta pian käynnistyvä koulukevät alkoi lähestyä kulman takaa, ja tajusin lopulta odottavani sitä melko malttamattomana.Lue lisää
Ulkona kaikesta
Meillä on koulussa eräperinneviikko. Linnottauduimme muuan Metsäukon tiluksille Hollolaan ja täällä sitä sitten kökitään loppuviikko. Tuntuu kuin olisi puolessatoista vuorokaudessa muuttanut täysin henkistä tilaansa – kuin olisin tippunut ulkopuolelle kaikesta, mitä elämässäni yleensä tapahtuu. Mitä elämässäni yleensä tapahtuu? Olemme käyneet läpi perinnemetsästystä ja -kalastusta, sekä käsitöitä. Eilen tutustuimme nahkan parkitsemiseen ja lämmitimme illan päätteeksi pihasaunan.Lue lisää
Ihania asioita marraskuulta
Olen rakastanut marraskuuta tänä vuonna enemmän kuin olen koskaan rakastanut. Olen monesti väittänyt rakastavani sitä vankasti, mutten ole näin jälkikäteen varma, onko se kuitenkin ollut vain elämänhallintakeino, selviytymistapa. Mutta tänä marraskuuna olen kävellyt Hämeen rämeitä, tuntenut saappaani uppoavan paksuun sammaleeseen ja haistanut suopursun tuoksun. Sydämeni on muljahdellut sillä lailla mukavasti, vatsanpohjassa on ollut loppusyksyn perhosiaLue lisää
Mikä hitsi tässäkin nyt taas jännittää?
Meillä on huomenna ja ylihuomenna koulussa 36-tuntinen luontohaaste. Kertoisin enemmän, jos voisin, mutta en tiedä siitä mitään. Tai tiedän sen verran, että mukana on oltava täysi eräoppaan varustus ja että yövymme hyvin oletettavasti ulkona. Ja että fyysisiä ja henkisiä rajojamme on tarkoitus vähän kokeilla ja ravistella. Tiedän myös, että pysymme maalla. Siinä onkin kaikki, mitäLue lisää
”Tiedoksi teille, pojille ja miehille!”
Aina välillä lannistuu miettiessään, että tapahtuuko muutosta milloinkaan. Tällä kertaa mielen päällä on, taas kerran, naisten ja miesten välinen tasa-arvo. Alkuviikon aiheena koulussa on ollut metsästäjätutkintokoulutus. Olen kuunnellut innolla esimerkiksi riistaekologiaan ja vastuullisuuteen liittyviä luennonosia, enkä niin suurella mielenkiinnolla (= olemattomalla mielenkiinnolla) esimerkiksi aseenkäyttöön ja -säilytykseen liittyviä juttuja. Huomenna on vapaavalintainen aseratapäivä ja tutkintotentti, muttaLue lisää
Koulupäivä halloween-asuissa
Tiistai-illalla tuli opiskeluporukkamme WhatsApp-ryhmään viesti toiselta opettajaltamme: ”Hei, mä löysin itselleni mahtavat vaatteet torstaille, tulen niissä kouluun. Pukeudutaanko kaikki halloweenin hengessä hassusti torstaina? Tai, mä ainakin nyt teen niin.” Ja tämä meidän opiskelijaryhmämme taitaa nyt tosiaankin olla sellainen, että kun panostetaan, niin panostetaan. Ja lähes aina panostetaan. Miten luoda Halloween-asu tyhjästä? Kaiva esille vaatekaappisi pohjallaLue lisää
”Olen avoin, iloinen sekä hidas ja huono oppimaan uutta.”
Ärsyttää tämä saakutin uuden oppiminen. Opiskelijana olo. Ainainen uusien taitojen ja tiedon virta, joka soman liplatuksen sijaan kaatuu päälleni kuin vesiputous täydellä temmolla. Että koko ajan tuntee itsensä tyhmäksi ja osaamattomaksi ja ettei sitä pysty mitenkään edes piilottamaan. Olen aina ajatellut, että olen nopea, hyvä ja halukas oppimaan ja sisäistämään uutta. Nyt kahden kuukauden aikanaLue lisää
Mitä minusta tulee isona? Unelma-ammatistani
En usko siihen, että minusta tulee isona mitään. Tarkoitan, mitään tiettyä. Uskon jatkuvaan muutokseen, toivottavasti myös jatkuvaan kehitykseen. Uskon, että tulevaisuuden työmaailmassa ei tehdä vain yhtä työtä kerrallaan, enkä usko, että juuri kukaan voi edes etsiä mitään vakkariduunia, sillä sellaisia ei ole. Virka katoaa käsitteenä historian hentoon havinaan. En usko, että tulevaa ammattiani – tarkoitan,Lue lisää
Kaikkea muuta, kunhan ei
”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” -Minna Canth Yrittäjien päivä oli eilen ja Keliakiaviikkokin taitaa olla juuri käynnissä, mutta unohtelen näitä suuria juhlapäiviäni yhtä tiuhaan kuin kuluvat kuukaudet ja viikonpäivätkin. Minna Canthin päivä meni jo maaliskuussa, mutta hänen sitaattinsa on pyörinyt päässäni aivan koko viikon. Miten upea onkaan tuo lause! Miten paljon seLue lisää
Kuherruskuukausi on ohi
Tänään tajusin, että opiskelun alun kuherruskuukausi on päättynyt. Oikeastaan kuulin saman toteamuksen opiskelukaverilta autossa matkalla lounaalle, mutta totesin sen myöhemmin todeksi itsekin. Tänään alkoi viides kouluviikko. Odotin Tammelaan pääsyä ja uutta kouluviikkoa yhtä kaikki, niin kuin kaikilla edellisilläkin viikolla, mutta odotus oli erilaista. Sellaista tyynempää, ehkä ymmärrystä siitä, että tämä on sitä arkea nyt. EttäLue lisää
On kamalaa ja kamalan järkevää tehdä välillä asioita, joita ei osaa
On järkyttävää tajuta, ettei ole tehnyt vuosiin juuri mitään, mitä ei osaisi. Yhtäkkiä uusien opintojen myötä olen tilanteessa, jossa joudun (vapaaehtoisesti) tekemään tosi paljon asioita, joita en hallitse. Ja koska kyse on luonto- ja eräopaskoulusta, tehtävät asiat ovat usein myös huvittavan konkreettisia: Jännitän jo ensi viikon avovesiuintia. Olinhan se, joka meinasi peruskoulun uimatunneilla hukkua, kunLue lisää