Kategoria: random

WRITE BOOKS NOT BLOGS

Huomenta kuomat (en tiedä, miksi kutsun teitä aina kuomiksi. Jotenkin en oikein välitä kutsua teitä muruiksi tai muilla liian intiimeillä nimillä. ”Lukija” taas kuulostaa aivan liian tekniseltä ja siltä, etten itse saisi vuorovaikutuksellisesti mitään takaisin. Kuoma siis olkoon käytössä tästäkin edespäin. Joskin esimerkiksi ”toveri” on eri hyvä myös) ja terveisiä…

Twitter haltuun @henriikkasi

Siellä minä nyt vihdoin olen, Twitterissä.  Olen pitkään seurannut Twitterin menoa duunista käsin, työpaikkojen tileiltä. Olen näinkin pitkään ollut itse liittymättä juttuun mukaan. Sairaslomat ovat kuitenkin antoisaa aikaa: joskus neljä vuotta sitten perustin blogin ollessani vatsataudissa anoppilassa, nyt viikon flunssailun jälkeen oli Twitter-ajatus kypsynyt valmiiksi. Siinä missä Facebookiin nostan uusimmat…

30 pencen valaskortti maailmalta

Sain tänään postikortin maailmalta. Ihan oikean kortin (kamalaa, että nykyään korttiakin pitää sanoa ”oikeaksi”, ihan kuin se ei olisi sitä jo automaattisesti). Minulla ei ole hajuakaan, keneltä sen sain. Enkä oikeastaan tahdo tietääkään. Hetken arvailin ja totesin, että se ilahduttaa silti yhtä paljon. Avasin ruskean kirjekuoren paperiveitsellä olettaen, että saisin…

Kulissien takaa

Armollista lauantaita itse kullekin. Nyt tulisi pala realismia eiliseltä. Jostain syystä ihmisiä kiinnostaa blogeissa ja sosiaalisessa mediassa kaikista eniten ihmisten elämä ”kulissien takana”. Jostain syystä sellainen realismi, jopa paikoitellen inhorealismi, rauhoittuu ihmisten mieliä: ”Ai, heilläkin eletään kuitenkin normaalia elämää. Niilläkään ei onneksi ole aina siistiä”. Jostain syystä edes tavalliset hetket…

Kun kamera ei rakasta (osa 3)

Mitäs pidätte ylläolevasta kuvasta? Parkkosen Pete käveli sattumalta kuvanoton hetkellä ohitse, päätin pistää flirtiksi ja iskin silmää. Ei lähtenyt Petsku mukaan, vaikka laitoin parastani. Ihmettelen miksi. Jos tosissaan ollaan, tämä on kolmas ”Kun kamera ei rakasta” -kirjoitukseni, jotka syntyivät alunperin todisteena henkilöille, jotka kommentoivat kuviini: ”Sä onnistut aina kuvissa! Susta…

Olet löytänyt blogin uuteen osoitteeseen!

Hei, mainiota! Olet löytänyt Aamukahvilla-blogin uuteen osoitteeseen. Tästä lähin blogi päivttyy tänne ja sisältö on toivon mukaan entistä ehompaa. Riemullista viikkoa, palaan pian! Jätäthän puumerkkisi kommenttiboksiin, niin minäkin tiedän sinun löytäneen perille. Happiest people don’t have everything, they just make the best of everything.  – Henriikka Kuva: Behance.net

BLOGI MUUTTAA MAANANTAINA

Aamukahvilla-blogi muuttaa maanantaina 1.12. uuteen osoitteeseen www.aamukahvilla.fi. Vanhasta osoitteesta www.aamukahvilla.fi ei tule siirtoa uuteen osoitteseen, vaan tämä ohjaa Bella-blogien etusivulle. Jään loppuviikoksi blogilomalle tekemään uutta blogia kuntoon ja hoitamaan käytännönasioita muuttoon liittyen. Paljon on kummaa koodaamista ja muuta, johon onneksi saan osaavaa apua. Maanantaista lähtien sitten yhä suuremmalla draivilla ja motivaatiolla…

Hanki parempaa luettavaa

Tänä tiistaina (taas tiistaina, hyi sinua turha tiistai) olen ollut vailla luovuttaa, vailla intoa ja vailla hyviä lounaseväitä. Niinpä turhaan te täällä sivustolla majailette. Aion ohjata teidät täksi illaksi paremmille vesille, silläkin uhalla, että ehkä ette palaa enää juttujeni luo, vaan jäätte sille tiellenne. Blogivinkkejä siis pitkästä aikaa. Viisi kaunista,…

Perjantainuhteet kaikille lellipennuille

Eräs tuttuni postasi tänään facebook-seinälleen Rob Hill Sr:n lainauksen: ”My goal is to build a life I don’t need a vacation from”. Sitä ajatusta minä olen tässä lähinnä pyörittänyt päässäni. Sehän on vallan hieno ajatus. Epäilemättä minunkin tavoitteeni. Mutta lähiaikoina olen ollut myös vähän huolissani siitä, miten voimalauseet ja sitaatit…

Tyhmä viisaudenhammas

Täällä sitä maataan, sairasvuoteessa. Kiukkuisena ja naama kipeänä. Aamulla lähti viisaudenhammas, ylhäältä oikealta, ja se oli toinen älyhammas, joka minulta on kiskaistu. Repiminen sujui kuin tanssi, niin kuin viimekin kerralla. Ei sattunut yhtään, ja lääkäri oli mukava. Kehui hammastani kauniiksi, korjasin kuvailemalla ällöttäväksi. Matkalla töihin nauratti, kun nenä kääntyi puudutuksen…

Veljeni leijonamieli

Perjantain sydämenlyönnit jätti välistä nämä kuvat. Vuonna 1971 eräs perhe asusteli leijonan kanssa. Vaikuttavia kuvia (ottamatta kantaa siihen, onko omakotitalo leijonalle se oikea paikka), jäin tuijottamaan silmät kolminkertaisina. On se uskomaton eläin tuo leijona, vaikka olenkin uskollisesti tiikerinainen. Vähän kehnostihan se tämäkin tarina päättyi. Lyhennetyn stoorin voi lukea täältä. Villieläin on…

Ei mikään muotibloggaaja

Usein ne, jotka ovat itse muotibloggaajia, kokevat minun blogini olevan jotain aivan muuta. Toisaalta ne, jotka eivät ole yhtä lailla kiinnostuneita vaatteista ja trendeistä, pistävät minut samantien muotiblogien joukkoon. Katsoin näitä kuviani äsken. Nämä ovat viime kesältä, mutta julkaisuvapaat vasta nyt, sillä ne otettiin Blog By Book -blogiopasta varten. Kirja…

Kupillinen kirkasta

On se sumuinen aika vuodesta. Aamulla herätessä ei näe parvekkeelta lähitietä pidemmälle, ja vastapäisiä taloja ei ole olemassakaan. Ilma on hämyinen ja kirpeä, kaikkialla on savunharmaata ja utuisen sinistä. Koko Arabianranta on pelkkää sumumassaa. Salaperäinen aika vuodesta, ihana aika vuodesta. Tulee väkisinkin selvitettyä ajatuksiaan, kun jää sumun sekaan yksin niiden…

Sairas

Viime kevääni joulusta kesään saakka toi uuden asian mukanaan. Olen kirjoittanut eläneeni tietyllä tavalla rankkaa aikaa. Nyt kun tutkimukset ovat vihdoin loppuneet, kirjoitan teille asiasta joka tämän aiheutti: sairastuin keliakiaan. Tarkemmin sanottuna ihokeliakiaan. Tämä elämänmuutos on tuonut paljon uutta ajateltavaa ja läpikäytävää ja väkisinkin vaikuttaa ruokatottumuksiin vahvasti koko loppuelämän ajan….

Amerikan mekko ja 3-vuotias blogi

Täällä vaan juhlitaan Porin Jazzeilla. Laitetaan jalalla koreasti ja vedetään kesää syvälle keuhkoihin. On mahtava kansankirjo: lapsiperheitä, nuoria, eläkeläisiä… Ja siitäkös minä tykkään. Ja piknik-vilteistä, metrilakusta ja jopa vähän niistä nuhjuisista makkaraperunoista. Mutta arvatkaa mitä muuta! Eilen, 20. heinäkuuta täytti tämä blogi kolme vuotta. Edelleen mietin jaksaako näitä juttuja kukaan….

Länsimaisen ihmisen ahdinko: suuria lomahuolia

Rakkaat kanssaeläjät. Tavoitin tänään länsimaisen ihmisen ahdingon huipun ja lomahuoleni äytyivät tuskallisiksi. Kuinka selkeä rusketusraja voi tulla ihan ihkaomasta leuasta? Siinä se on tarkasti piirrettynä leuan alla, sharppi kolmio kuin hain evä. Ja minä kun olen kävellyt vain ihanan auringon alla hyväntuulisena. Missä on onnellisen tallaajan palkka? Kiteytyykö kohtaloni tähän ultimaattisen noloon…

Kamera ei vieläkään rakasta

Vuosi sitten aiheutin suuria tunteita ja etenkin pitkiä nauruja kirjoituksellani ”Kun kun kamera ei rakasta”. Myös moni muu intoutui jakamaan omia rumia hetkiään. Eiköhän jatketa tänäkin kesänä samalla aiheella, sillä kovasta treenistä ja tsempistä huolimatta kamera on pysynyt yhtä kaukaisena kaverina itselleni. Linssin läpi näkyvät ja tallentuvat samat pontevat hiustenlaittosessiot, asennon kohentamisesta…

Valokuvia suoraan suloisesta tulostimesta

Testasin muutama viikko sitten Canonin pikkuruista tulostinta ja vasta nyt muistan sitä hehkuttaa. Kuulin tulostimesta alkuvuodesta ja helposti innostuvana tietysti kiljahtelin pikkuisen. Miten sievä! Mustasta tulostimesta saa tulostettua suoraan postikortin kokoisia ja sitten astetta pienempiä, neliönmuotoisia kuvia. Tulostimen sovellus ladataan puhelimeen ja puhelimesta voi suoraan lähettää käskyn tulostuksesta. Saapa härveliin muistitikunkin,…

Riian retkiä (3 ja viimeinen)

Kolmas ja viimeinen reissujuttu Riian matkasta. Että raivostuttaa, että Riika taivutetaan kuin siika. Riikahan on erisnimi ja kylläpä on tyhmän kuuloista kirjoittaa Riian retkiä, kun kaikki loogiset ajatusmallini tyrkyttävät aivoistani muotoa Riikan. Mennään nyt sitten siikojen perässä, kalakaverin mallin mukaisesti. Kahden kilon Riika. Kiitollisena sai olla koko spontaanista ulkomaan pyrähdyksestämme,…

Riian retkiä (osa 2)

Jatketaan Latvialla ja rehellisellä tilannekuvalla siitä, kun yritän saada syömäpuikkoja suuhuni yhtä taidokkaasti kuin ystäväni. En onnistunut. Matka oli niin ihanan arkinen, ihan kuin olisi Suomessa ollut, mutta silti jotenkin kivan kaukana kaikesta. Vaikka on kyllä ääneen pohdittava, mikä surkea syy lähtemiselle on olla ”kaukana kaikesta”. Kuulostaa siltä, että arki olisi…

Rakkaita retroaarteita

Kun talouden toinen asustaja aloittaa työt second hand -liikkeessä, ei tarvitse käydä kahta sanaa siitä, mikä jutussa on parasta. Tuliaiset, tietysti. Työpäivän jälkeen saatan saada pärekorin, verkkatakin tai kaksi halinallea. Kimaltavat vintagekorvikset, nahkanilkkurit tai uuden eteisenpeilin. Liian löyhäksi ei ostomoraali ole laskenut, mutta sopivan löyhät kukkaronnyörit ovat suoraan verrannolliset vaimon…

Vallilan kuumat kulmat ja muijat

Työpaikkani sijaitsee Helsingin Vallilassa, teollisuushenkisellä alueella. Alueella risteilevät uudet ja rumat sekä vanhat ja upeat rakennukset. Valitettavasti oma työpisteeni on sellaisessa uudessa. Hyvä puoli kuitenkin on, että koska vain pystyy lähteä haahuilemaan niiden kauniiden rakennusten väliin ja ne jopa näkyvät työpaikan ikkunasta. Vanhat tehdasrakennukset on muutettu työhuoneiksi, yritysrakennuksiksi ja osa…

Meikämandoliini vuonna 2012

En tarkalleen tunnista syytä, mutta varmaan hetkellisen nostalgiaryöpyn vallassa aloin käydä vanhoja asukuviani läpi. Vaatteet ja asukokonaisuudet muistuttavat itseäni menneistä vuosista ja erillisistä hetkistä. Saatan muistaa hyvin, kenet olen tavannut missäkin vaatteissa tai jos olen ollut surullinen tietyissä vetimissä. Näiden parin vuoden takaisten asujen läpikäynti oli yllättävän tunteellista. Samalla huomasin…

Kirpputori-dialogia parhaimmillaan

Kevään ja alkukesän pihakirpputorit ovat olleet tarjonnaltaan hyviä, mutta mitä omaan ostoaktiivisuuteeni tulee, olen ollut luuseri. En ole löytänyt juuri mistään juuri mitään ja oikeastaan koko kierrätys on tursunnut korvista ulos. Tuntuu, että kirppistely menee usein omantunnon puhdistamiseksi. Surkeaa lumppua myydään eteen päin parin kerran käytön jälkeen: pois silmistä, pois…

yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat

UUTTA ALKUA  huomaatko nämä rauhattomat kasvoni kuin olemassa olon väreilevä pinta yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat  näillä järvillä joita suru verhoaa rantakivet ovat öisin liukkaita 
täällä minuus piirtyy hetkittäin 
ja itsensä kadottaminen on uutta alkua -Hermanni Turkki Kesän saapuessa saapuu myös alakulo. Tiedän, ettei monille muille muuten iloisille käy samoin,…

Happy happy joy joy

Tämä kevät-kesä-akseli on kyllä sellaista menoa, että meinaa hiukset lähteä. Yritän sumplia päiväduunin ja blogin, joiden rinnalla ehtiä juoksutreeneihin, kirpputoreille ja kyläjuhliin. Sitten on vielä ne taidenäyttelyt, terassit ja tuparit. Ainiin, ja ne ystävätkin ja perhe, kaikista tärkeimmät. Säntäilyssä ei itsessään ole mitään vikaa. Kunhan säntäilee ilolla. Kun kiireestä tulee…

Uusi (ja täydellinen) läppäripussi

Nyt olisi se unelmien läppäripussi hyppysissä. Helmikuussa hajosi edellinen, jonka sijaisena on nyt uuden etsinnän ajan ollut epämääräinen Glope Hopen makuupussista tehty lötjäke. Kyselin teiltä vinkkejä uuden hankintaan, mutta eipä mennyt kuin päivä tai kaksi, kun löysinkin ehdottoman ykkössuosikin. Kauniin, hyvän, kestävän ja vieläpä kahta kotimaista muotoiluyritystä tukevan vaihtoehdon. Kirjoitin…

Valkoisten kenkien turmio

Laitoin tänään jalkaani valkoiset Converset. Aivan puhtoiset ja uutta kesää hohtavat. Riemuitsin suuresti, kuinka ne valaisivat jaloissani katua askelteni alla. Hohkasin itsekin tulevaa kesää ja jatkunutta työsuhdetta. Jälkimmäisen kunniaksi kävelin Sokokseen ostamaan vihdoin Marc Jacobsilta vähän kukkaistuoksua iholleni. Ale-päivät menossa, sekin vielä kaiken kukkuraksi. Asetun hajuveden kanssa jonottamaan ja päästän…

Paimion sukulaissielu

Olin kuukausi takaperin Paimiossa. Jätin palan sydämestäni sinne ja otin vahingossa vihreän merinovillaisen neuletakin mukaan. Ajattelin kohteliaana pestä sen ennen palauttamista postipaketilla. Luin pesuohjeen väärin. Kutistin paidan. Panikoin. Odotin vastausta ja tuomiota siitä, kuinka mätämuna olen. Sain juuri tapaamaltani sukulaissielulta viestin, ettei se haittaa. Voihan hän antaa sen pienelle tyttärelleen….

Valkoisia pinnatuoleja, origameja, suklaata ja mitä näitä nyt on

Valkoiset pinnatuolit vihdoin meillä jee. Kun jotain oikein toivoo, niin kyllä se usein toteutuu. Ainakin jos jaksaa sinnikkäästi laulattaa kaiken maailman kirppissivustoja, huuto.nettiä ja muita kavereita. Ja kertoo kaikille etsivänsä juuri sellaisia tuoleja pyöreän pöydän ympärille. Eriparituolit muuttivat vintille, tutuille ja tuntemattomille, valkeus tuli taloon. 20 euroa, neljä tuolia. Mä…

Äitienpäivän lahjavinkkejä naisista parhaimmalle

Yhteistyössä Bella-blogit ja Veikkaus (#arpalahja) Ensi sunnuntaina 11.5. koittaa jokavuotinen äitienpäivä. Avoimesti asetan itseni ivan ja pilkan kohteeksi ja kerron, että olen ollut lähivuosina aika huono äitienpäivän kanssa. Siinä missä lapsena olin laittamassa aamupalaa, herättämässä äitiä ja kantamassa miljoona kotitekoista korttia vuoteeseen, en viime vuosina ole ollut edes paikalla. En…

Apteekkikosmetiikkaa

yhteistyössä L300 ja Bella-blogit Aloitin viime maanantaina kolmen viikon haasteen L300-kosmetiikkasarjan kanssa nimeltä. Niin kuin olen kirjoittanut, en ymmärrä kosmetiikasta ja kaiken maailman purnukoista juuri mitään. Tänä keväänä, pian puolen vuoden ajan, olen kuitenkin kärsinyt tosi paljon iho-ongelmista, mikä on laittanut ensi kertaa elämässä tutkimaan käyttämääni kosmetiikkaa tarkemmin. Olen syynännyt…

Pihakirppis- ja kyläjuhlakalenteri / Kevät 2014

Lupasin viime vuoden tapaan kasata Helsingin kevään pihakirpputorit ja kyläjuhlat saman artikkelin alle. Olkaa hyvä! Suosittelen kaupunkilaisia aktivoitumaan ja tutustumaan lähialueisiin tarkemmin. Muualla asuville suosittelen reissua pääkaupunkiseudulle näiden tapahtumien mukaan suunniteltuna.  su 27.4. Vanhan Herttoniemen pihakirppis Vanha Herttoniemi muuttuu sunnuntaina 27.4.2014 jo viidettä kertaa suureksi pihakirpputoriksi. Myyntipöytiä nousee ainakin 109 talon pihalle!…

Poikkeuksellisen kaunista pääsiäistä

Pääsiäinen on itselleni todella tärkeä juhla. Siinä missä joulua stressataan (kröhöm, olen kuullut monien stressaavan), niin pääsiäinen tuntuu vain saapuvan joka vuosi yllätyksenä kevään keskelle. Sitä ei ehdi liioin stressata, liioin valmistella, mutta siinä piileekin sen hienous: osaa keskittyä olennaiseen. Itselleni se tarkoittaa läheisten kanssa oloa, rauhoittumista ja hiljentymistä, kevään…

Sillä aikaa Paimiossa.

Joskus sitä joku saattaa kutsua kotiinsa yökylään, vaikka ei olisi koskaan nähnyt toista. Joskus se koti sijaitsee Paimiossa. Sellaiseen kutsuun on paras vastata myöntävästi (huom! selvitä kuitenkin vähän taustoja). Onhan seikkailu aina seikkailu ja junassa istumessa aina oma viehätyksensä. Harvoin se koti on täydellisen ihana, tunnelmallinen ja täynnä rakkautta, mutta…

Humua humua ja gaalaillan tyylinäytteet

Aussie Blog Awards on juhlittu, mutta ei suinkaan kuopattu. Oli niin hauska ilta. Ei niinkään itse tapahtuman vuoksi, vaan ystävien ja uusien tuttavuuksien, keiden kanssa sai höpötellä melun yli. Ja ei voi mitään, kyllä minä vain rakastan kekkereitä, joita varten voi vähän hurahtaa ja laittautua. Huomenna seuraa varsinainen juhlajuttu ja…

Gaalamekko huomiselle: PIIA HÄNNINEN

yhteistyössä Piia Hänninen Huomenna koittaa perjantai ja Aussie Blog Awards, jonne olen ilokseni saanut kutsun. Tuollaiset gaalaillat ovat aina hyviä mahdollisuuksia tuoda kotimaista laatudesignia näyttämölle. Huominen asu on upean Piia Hännisen tuotantoa. Kirkkaanturkoosi mekko on viime kesän mallistosta ja tykästyin siihen heti. Pussihelmainen mekko ja vyötärön kiristysnauha tuovat rentoutta, kun…

Birds birds birds

Tekis mieli rullata ikkuna auki ja huutaa koko maailmalle: ”Keväääääääääät!” Ollaan Jannen kanssa kevätretkellä, aurinko porottaa ja linnut laulaa melkein sisälle autoon saakka. 1990-vuoden Ukin vanhasta Nissanista on moneksi, ja vanhan c-kasetin kautta saa kuulumaan kauittimista The Bird and the Bee. Sopivalla rähinällä, tietysti. Ei pidä nosta volyymia liian korkealle…

Epäonnistunut vaimo.

Minusta piti tulla ahkera, innokas ja tunnollinen vaimo. Huomaan arjen keskellä kuitenkin olevani kerta toisensa jälkeen epäonnistunut. Tunnen olevani luuserivaimo. En pysty pitämään asuntoa siistinä, viemään roskia, pesemään pyykkiä ja astioita, enkä aina ehdi vaihtamaan lakanoita heti ajatuksen tullessa mieleeni. Tuoksun liian harvoin pullalle ja inhoan antaa hartiahierontaa. Olen unohtanut jynssätä…

Ja taas huomaan takkini kääntyvän.

Rakastin ala- ja yläasteikäisenä sinistä. Halusin kaiken olevan sinistä, sinistä, sinistä aina vaan. Kun huoneeni remontoitiin, en suostunut edes harkitsemaan muita värejä, vaan porskutin suunnitelmaani eteenpäin sinisin unelmin. Yläasteen loppupuolella tuli eteen totaalinen kyllästyminen, ähky koko värille ja kaikille sen sävyille. Väri katosi sisustuksesta, vaatteista, ja mielellään olisin poistanut sen…

Old blossom in a new born flow.

A-a-a-a-auuuuuu a-a-a-a-a-auuuuuuu, täytyy huutaa, kun aurinkolasit ovat löytyneet päähän pitkän tauon jälkeen. Aloinkin jo hiljalleen tarvita laseja jo sen takia, että naamani hohtaa valkoisuudellaan kuin kuu konsanaan. Ostin viime vuoden lopussa Mahongin puiset pokat (kyllä, harhauduin omasta blogiyhteistyöstä ja panostin palkkapäivänä Mahonkeihin). En ole niitä hahmoja, jotka hiihtävät latuja arskat päässä ja…

Pizzan syömisen voittaa vain sen syöminen luistimet jalassa.

Yhteistyössä Bellablogit ja Dr Oetker Tiedän, että moni lukee tätä tekstiä ajatellen, ettei sitten kuitenkaan ehtinyt luistelemaan tänä talvena. Mutta voin kertoa, että vielä ehtii. Olin viettämässä perjantai-iltaa Rautatientorin jääpuistossa mahtavien muijien kanssa, Dr Oetkerin pop up -pizzabaarin avajaisissa. Pizzabaari on avoinna jääpuistossa koko ensi viikon, mikä on vallan hyvä…

To better and brighter things.

Voiko olla totta, että aamulla herätessä on valoa! Valo tulee valkoisista verhoista läpi, herättelee kevyesti ja toimii päivän ensimmäisenä kahvikuppina. Ihana, ihana valo. Kirkkaat aamut tuovat trenssipäivät, ja hameenhelma lyhenee lyhenemistään. Toisaalta sängynpohjalla tekee mieli lölliä pidempään ja laiskuuden puuskissa sama nuttura on ollut päälaella jo vajaa viikon. Kuvottavaa jonkun…

Without.

Kesästä tuntuu olevan aika kauan aikaa. Tänään palasin toukokuuhun, kun katsoin erään videon päivältä, jolloin Anna oli ostanut uuden kameran ja halusi kokeilla kuvausjuttuja. Koska asumme samassa talossa, lähdin hänen koekaniinikseen. Niin syntyi ylläoleva pätkä. Tänään olen nauttinut auringosta. Herännyt myöhään ja syönyt siskon kanssa croissantteja. Olen jonottanut kahvia Cafe…

Voi Arabia, vien sinut vielä vihille.

Olin eilen kävelyllä kotiseuduilla. Tentti oli ohi ja olin käynyt ostamassa parin korttelin päästä itselleni oranssin paistinpannun. Olin huomannut keittiökokoelmani puuttuvan palasen: pannun, jonka voi laittaa uuniin. Niin minä hypin rantakiviä oranssi pannu kädessäni ja mieli keveänä. Ihminen on niin tyhmä ja unohtavainen, ja se on hyvä. Jokainen kevät tuntuu…

Universumin yksinkertaisin herkku.

On joitain niin yksinkertaisia asioita, että kun ne itse hoksaa, tuntuu tyhmältä alkaa kirjoittaa niistä. Ehkä tämäkin vinkki menee siihen kategoriaan, mutta jaan sen kuitenkin siltä varalta, että jollain aivot ovat raksuttaneet yhtä hitaasti kuin minulla. Olen löytänyt maailman parhaan aamu-, ilta- tai välipalan yhdistämällä kaksi rakasta raaka-ainetta, granaattiomenan ja raejuuston. Siinä…

Lapsuuden hiustyylit käyttöön!

Muistattehan herttaiset hainhampaat, suuret ja pienet? Ja yläsaparot Spice Girls -tyyliin? Minä muistan, sillä elin kultaista lapsuuttani 90-luvulla. 90-luku on ollut jo hetken muodissa. Miksei siis saman tien ottaa käyttöön kaikkia rakkaita lapsuuden hiustyylejä ja kampauksia? Jotta hiusvinkit muistuisivat paremmin mieleenne, kokosin kuvakollaasin. Eikun soveltamaan! Yläsaparot Oi Spice Girlsit, oi…

Valmis opinnäytetyö ja väsynyt, helpottunut Henriikka.

Tänään voin hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Kyllähän te minut tunnette, sain taas huomata tänään, kun sain seuraavan kommentin blogiin: ”Henriikka, tule takaisin! Sellaisena kuin olit vielä joitakin viikkoja sitten. On ikävä!” Ja tiedättekö. Taidan olla takaisin. Palautin aamulla opinnäytetyöni. Kirjoitin sitä viime viikolla jokaikisenä päivänä vähintään kymmenen tuntia. Eilen istuin…

taulu ja tapetti

Toisilla ihmisillä on kadehdittavan kiinnostava mielenmaisema. Sellainen mystinen, aina ajankohtainen, joka ei kulje trendien harjalla mutta ei tipu koskaan sen ulkopuolellekaan. Tällaisin lausein voisin kuvita taulun ja tapetin kuvittajan mieltä. Birgit lähetti minulle postikorttejaan ja julisteitaan, enkä löytänyt omia sanoja kuvaamaan niitä, saati niiden taustaa. Niinpä päätin tekaista hänelle pienen haastettelun,…

ONE SIZE ONLY.

Mitä one size –koko tarkoittaa alle 160-senttiselle? Väkisinkin jotain telttamaista, rentoa ja lempeää. Eikä kokomerkintä pettänyt tälläkään kertaa, kun Poola Kataryna valmisti violetinsinistä liehupaitaa yhdessä koossa. One size –vaatteet löytää faninsa ja vihaajansa. Kaikki vaatteet prikulleen muotojensa mukaan teettävät mamsellit saavat niistä sähköiskuja sydämeensä, kun taas tällaiset tillin-tallin-tallaajat hykertelevät, kun…