Tärkeintä on hyvät eväät

Istun junassa matkalla Tampereelta Kouvolaan. Olen matkalla viikonlopuksi mökille. Viereisissä penkeissä istuu nelihenkinen perhe, joiden pojat ovat niin vallattomia, että keräilen leukaani paikalleen vähän väliä. Noin 3- ja 6-vuotiaat pojat kiroilevat kuin merirosvot ja heittävät niin hyvää huulta, että tyrskin kukkamekkoni kaulukseen.

Muun muassa TRIP-mehu kirvoitti kovaa stand uppia:

”Kun sä juot tätä, sä kuolet. Tää on RIP-mehu.”

”Trippileirillä juodaan tätä.”

Äsken 6-vuotiaalta lensi ilmoille: ”Mä en malta odottaa, että saan taas olutta.” Ainakin toivon, että kyseessä on vitsi.

Kolmipäiväinen Tampereen reissumme Nellan kanssa oli melkoista stand-uppia myös. Olen nauranut taas vuodeksi etukäteen.

Torstaina aamuna heräsin tajuten, ettei kameraani ole missään. No, monien mutkien kautta selvisi, että olin jättänyt sen yöksi pihalle, mutta se oli täysin kunnossa ja löysi ihanien ihmisten kautta takaisin minulle parissa tunnissa. Eilen ennen nukkumaanmenoa tajusin uimapukuni jääneen yleiselle saunalle, jossa vietimme iltaa. No, se onneksi löytyi sieltä tänään puhelinsoitolla, muttei ennättänyt matkaani. Luojan lykky, että otin turhamaisena kaksi uimapukua mukaan, niin pääsen mökillä puljailemaan. Ja Luojan lykky, että Tampereella on ystäviä, joita voi nakittaa hoitamaan omien reikäisten aivojesi aiheuttamia hakuhommia.

Nyt kirjoittaessani tajuan, että unohdin ostaa kotimatkalle ne kaksi litraa kirsikkaa, joita himoitsin koko kolme päivää. Mitähän minulle, entiselle ammattimuistajalle, on tapahtumassa?

Vaihdoin toiseen junaan ja täällä on edellisen räpätyksen sijaan täysin seisahtunutta. Kaikki ovat hipi-hiljaa. Puolet nukkuu, neljäsosa tankkaa ravintolavaunusta haetulla kahvilla ja neljäsosa tuijottaa puhelimiaan hiljaisuuden vallitessa. Onko tämä nyt se suurin Intercityn ja Pendolinon ero?

Kouvolan koti ja koko perheen yhteinen illallinen odottaa parin tunnin päässä. Huomenna pääsemme koko konklaavilla mökille. Emme ole ehtineet kunnon mökkitalkoisiin tänä vuonna ennen tätä, joten tiedossa on kunnolla puhdetta. Ja niin kuin vanhempanikin toivovat kaikkia valistettavan, niin mökin omistaminen ei ole mitään Trendi-lehden lukemista ja kikattelua saunatakki päällä, vaan ankaraa duunia. Välillä ihan kohtalaista, mutta suurilta osin tuskaista.

(Viime viikolla äiti kyllä lipsautti yhteiseen viestiketjuumme, että tärkeintä on hyvät eväät. Onneksi on todiste tallessa, niin voin aina palata toteamaan.)

Olen sen verran kesäisenä liikkeellä, ettei minulla ole edes pitkiä lahkeita mukana viikonloppulaukussa. Voi olla, että joudun vähän lainailemaan äidin vaatteita. Ainoat puhtaat sukatkin ovat täysin glitteriset. Näillä mennään!

Odotan kovasti, että saunan tulipesässä palaa tuli, piipusta nousee kotoisa tuprutus ja saan kiivetä ylälauteille myttyyn kököttämään. Mukava ottaa vastaan kesän ensimmäiset mökkilöylyt, käyttää peseytymiseen saunasta niitä tuhat vuotta vanhoja saippuoita ja istahtaa kaiken jälkeen takan eteen vaarin vanhassa paidassa.

Mutta koska sisarukseni kuitenkin pilkkaavat tätä romantisointiani heti kun näemme, kirjoitan myös odottavani mökin lattian kuurausta, rännien tyhjennystä, huussin siivoamista ja grillin pohjalle tippuneita ruokia, jotka kuitenkin pienen puhaltelun ja pyyhkimisen jälkeen ovat vielä ihan syömäkelpoisia.

-Henriikka

Ps. Ainiin. Mahdollisesti suurin oivallukseni tänään on ollut, etten ikinä, ikimaailmassa, halua käyttää sanontaa ”Hotelli Helpotus”.

Kategoriat: elämä 4 kommenttia

Rakkauden kesä, elämäni kesä ja muut ihanat kliseet

Tuntuu, että tämä kesä on jo nyt ollut parempi kuin koko viime kesä.

Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Viime kesä oli yhtä maaginen kuin tämäkin (teimme esimerkiksi Kanada-Jenkit-roadtripin, juoksin maratonin ja ylitin maaliviivan Jukolan viestissä, koin kauniimpia auringonlaskuja kuin koskaan ikinä ja koska olin ensimmäistä kesääni täyspäiväisenä yrittäjänä, sain olla ulkona lähes koko kesän). Viime kesä nyt on vain takana päin ja tämä nykyinen on nyt käsillä. I-ha-naa.

Kesä tuli niin yllättäen, etten ole ennättänyt edes tehdä kesälistaa! En ole yhtään ennättänyt ajatella suunnitelmia kesälle. En edes tiedä, mitä haluaisin tehdä!

Saavuin pöllämystyneenä Suomeen ja puissa oli kahdessa päivässä absurdinvihreät lehdet, kaikkialla juhannustunnelma ja -taikaa. Kesä ei ollut tulossa, vaan täällä. Pistin ensin vahingossa villakangastakin päälle, sillä en ollut ennättänyt edes hakea kevättakkeja varastosta. Yhtäkkiä takkia ei tarvittu lainkaan. Mieleni harhailla vielä villakerrasto-ajatuksissa, vaikka mentiin jo sortsiunelmissa.

Jos nyt ajattelen, mitä toivoisin kesältä, niin se on taatusti se sama ja kliseinen ajatus: Tämä on rakkauden kesä. Tästä tulee elämäni kesä.

Kunpa saisin mahdollisimman monta pitkää aamua, pitkää päivää ja pitkää, ihanaa iltaa. Antaumuksella ja hitaasti tehtyjä eräaterioita, hitaasti nautittuja kahvikupillisia ja hitaita, ihania askeleita, joiden kulkua ei voi etukäteen ennustaa.

Näin lyhyesti omasta tekstistäni referoin, että kaipaan pitkiä hetkiä, hidasta elämää. Pitkää ja hidasta. Ei kuulosta yhtään minun elämältäni, vaan pakkohan se on omia ajatuksia uskoa. Ehkä se on sitten tulevaisuudessa elämääni.

Ja tiedän minä vähän, mitä on tulossa. Suomi-roadtrip, matka Sveitsiin ja ystävän häät Italiassa, jotka stoppaavatkin matkustukseni joksikin aikaa. Se tuntuu helpottavalta. Heinäkuun lopussa aloitan koulun, mikä on hulluinta ja ihaninta pitkään aikaan.

Mutta kesä tapahtuu näiden isojen asioiden välissä, niissä tunteissa ja tunnelmissa, joita ei pysty sanoiksi pusertamaan. Riemussa, kaihossa, mielen tyyneydessä, hämmentyneisyydessä ja toisaalta kaiken selkeydessä. Kesässä kaikkinensa.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, kaverit, mökki 4 kommenttia

Mitä pakata mukaan Trans-Siperian junamatkalle?

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Saavuin viikko sitten reissusta kotiin. Kyllä vain, Siperian matkan kuva- ja tarinafiilistelyitä on tulossa blogiin. Lukuisten ja taas lukuisten kuvien lisäksi olen suunnitellut kirjoittavani matkaohjelman auki, sekä avaavani matkabudjetin kokonaisuudessaan. Trans-Siperian ja -Mongolian reitit ovat todellakin kokemisen arvoisia. Olen ollut aivan mielissäni huomatessani kuinka paljon Siperia, Venäjä, Mongolia ja ylipäänsä junamatkustus ihmisiä kiinnostaa.

Tämä kirjoitus on kuitenkin niitä varten, jotka ovat jo päättäneet lähteä matkaan: Mitä pakata Siperian junamatkalle?

Tässä lista, johon olen kirjannut kaiken, mitä minulla oli mukanani (ks. myös Partioaitan sivuilta samainen lista tuotesuosituksineen).

Lisäsin listaan myös joitain asioita, joita emme itse kantaneet mukanamme, mutta mitä joku ehkä tahtoo reissuunsa (EA-pakkaus, kuorihousut…). Olisin pärjännyt vähemmälläkin, niin kuin aina kaikkialla pärjää, mutta tästä peruslistasta voi hyvin lähteä karsimaan/muokkaamaan listaa näköisekseen.

Huom! Me teimme siis 2,5 viikon reissun huhti-toukokuun taitteessa, eli esimerkiksi Baikal-järvellä oli vielä lähes täydet jäät ja ensimmäisissä pysähdyspaikoissa kolattiin lunta. Junassa on kuitenkin aina lämmin ja suurin osa pysähdyspaikoistammekin oli jo keväisiä. Päivälämpötilat olivat yleensä noin +10–15 astetta, vaikka yöksi saattoikin tippua lähelle nollaa. Muutamana yönä oli pakkastakin.  Ensimmäisen Siperian junamatkani tein vuonna 2015 kesäkuussa, jolloin lämpötilat olivat tietysti korkeammalla ja myös pakkaukset kevyemmät. Viimeksi kuljimme Helsingistä Pekingiin, tällä kertaa Vladivostokiin, eikä pääteasema sinänsä vaikuttanut pakkaamiseen. Tällä kertaa rinkan lähtöpaino oli noin 10 kiloa.

PAKKAUSLISTA – SIPERIAN JUNA

Pakkaamiseen:

Rinkka/laukku (itselläni oli Fjällrävenin 75-litrainen Kajka, johon jäi aina tilaakin)
Rinkan sadesuoja
Päiväreppu (itselläni oli hyväksi todettu Re-Kånken)
Kangaskassi
Kameralaukku
Packing cubet/mini grip –pussit (jotta tavaroita helpompi etsiä ja pitää järjestetyksessä)

Periaatteessa matkalle voi lähteä vaikka raskaammankin rinkan tai vetolaukun kanssa, etenkin jos pysähtyy vain isommilla asemilla, sillä asemilta kulkee lähes joka paikassa edulliset taksit tai julkinen liikenne majapaikkoihin. Suosittelen lämmöllä kuitenkin rinkkaa, jos on tarkoitus kulkea yhtään tuntemattomampia polkuja tai lähteä esim. Mongolian maaseudulle, missä asvaltoidut tiet loppuvat. Jos kävelypätkiä ei kerry, myös vähemmän ergonominen mutta kätevä duffel-kassi toimii hyvin.

Vaatteet:

Sandaalit
Lenkkarit
Alusvaatteet
Sukat (monia ei tarvinnut, junassa olin lähes aina sukitta)
T-paitoja/hihattomia
Flanellipaita
Ohut neule/merinopaita (esim. itselläni Icebreakerin pitkähihainen)
Paksumpi merinovillapaita
Kevyet kangashousut / katkolahjehousut (joissa mukava olla esim. junassa)
Sortsit
Farkut
Trikoot
Kevytuntuvatakki
Kuoritakki ja -housut (itse jätin kuorihousut riskillä kotiin)
Huivi
Yöasu
Pipo
Päähine
Käsineet
Uikkarit
Lentosukat (jos teet reissun toiseen suuntaan lentäen)

Otin itse muutamia alusvaatteita, t-paitoja ja sukkia messiin ja pesin niitä käsin ja muutamassa majapaikassa pysähdyksillämme. Kaikki mukaan otetut vaatteet olivat mahdollisimman kevyitä (paitsi itse otin kyllä muutaman vähän raskaammankin mukaan vain ulkonäön ja fiiliksen vuoksi…). Jos pysähdyspaikoilla meinaa kulkea jalkapatikalla, rinkka kannattaa pitää kevyenä, mutta junassahan matkatavaroita ei luonnollisestikaan tarvitse raahata minnekään. Minulla oli mukanani vain kahdet kengät, lenkkarit ja sandaalit. Sandaaleiksi kannattaa valita helposti jalkaan sujautettavat, jotka toimivat hyvin sisällä junassa.

Tuikitärkeät:

Passi (+ viisumit)
Printatut passikopiot
Printatut dokumentit matkalipuista ja muista varauksista, sekä mahdollisesti esim. osoitteista.
Matkavakuutuskortti
Lääkkeet (omat lääkkeet + esim. antibioottikuuri ja allergialääke harkinnan mukaan)
Rahat (mahdollisesti useissa valuutoissa, jos haluat vaihtaa käteistä jo etukäteen)
Rahapussi / Rahavyö (käytin itse tätä)
Puhelin + laturi
Batterybank
Tabletti/läppäri + laturi
Kamera + mahdolliset vaihtoputket
Muistikortit
Kameran vara-akku
Kameralaturi

Muut tarpeelliset:

Kevyt pyyhe (junissa pikkupyyhkeet ja majapaikoissa usein kunnon pyyhkeet, joten ei välttämätön)
Silkkimakuupussi (junissa lakanat ja majapaikoissa usein myös, joten ei välttämätön)
Sateenvarjo
Aurinkolasit
Otsalamppu
Henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet ja mahdolliset meikit
Korvatulpat
Hiusharja
Aurinkorasva
Maitohappobakteerit
WC-paperia
Puukko/linkkari/yleistyökalu

Vakavasti harkittava sälä:

Jatkojohto
USB-jakaja
Muovipusseja
Lukko
Kertakäyttösadetakki
Irtohihnat
Narua
Sakset
Teippi
Vedenpitävä suojapussi, esim. kameraa varten
Kosteuspyyhkeitä
Istuinalusta
Lankaa ja neula
Unimaski (junassa ei välttämättä sammuteta koskaan valoja täysin)
Rakkolaastarit
Normilaastarit
Pieni peili
Tulitikkuja vedenpitävässä pussissa
EA-pakkaus

Ruokailua varten:

Kevyt juomapullo
Ruokailuvälineet (Vähintään muki, syvä lautanen, lusikka. Mukin saa lainaksi myös junasta)
Katkaistu tiskiharja ja biohajoavaa pesuainetta
Eväät (välipalapatukat, kuivamuona, spesiaaliherkut, purkka…)

Käytännössä erityisruokavalioista kärsimättömän ei tarvitse kantaa ruoanmurustakaan mukaan junaan, jos ei tahdo. Jokaiselta asemalta löytyy kioskeja, kauppoja ja mummoja, jotka tarjoavat ruoka-antimiaan. Lisäksi junissa on lähes aina ravintolavaunut ja myös jokaisessa vaunussa myydään naposteltavaa. Hintataso on heti Moskovan jälkeen pysähdyspaikoilla Suomeen verraten edullinen. Reissussa juodaan pullovettä, joten matkalta voi ostaa isomman pullon tai kanisterin ja täyttää omaa juomapulloaan siitä.

Matkatekemistä:

Esim.
Opaskirja
Kirjat
Kyniä, paperi
Päiväkirja
Jatsi, pelikortit
Kuulokkeet, soitin

Yleisesti pakkaamisesta:

Oikeasti tekisi mieli kirjoittaa, ettei mukaan tarvitse juuri mitään. Jos jotain uupuu, pystyy kaupoista ja kiskoilta löytämään lähes mitä vain. Kunhan nyt passin, henkilökohtaiset lääkkeet ja luottokortin muistaa, niin kaiken muun saa hoidettua hätätapauksessa matkan varrelta. Viimeksi ostin jostain lippakioskilta itselleni vaaleanpunaiset sandaalit, tällä kerralla ostin Vladivostokista lentosukat.

Jouduin itse keliakian vuoksi kantamaan aika reilusti ruokaa mukanani, vaan erityisesti normiruokavalioisen kannattaa sukeltaa slaavilaisen ruokailun ihmeelliseen maailmaan kaalipiirakoineen ja tunnistamattomine kuivakaloineen.

Vastaan tosi mieluusti, jos pakkaamisesta tai mistään matkaan liittyvästä on kysyttävää. Ja niin kuin aluksi kirjoitin, jutut eivät lopu tähän!

Aurinkoista viikkoa kaikille.

-Henriikka