Silti sinua aina odottaen, perjantai.

Perjantai,
nämä laulut on kaikuja saarelta,
kukaan kuule vain ei vastarannalta.

Täällä päivästä toiseen vanhenen
silti sinua aina odottaen,
perjantai. 

Teiniajan suosikkini Dingo lauloi melankolisia sanoja perjantaista. Tänä viikonloppuna minulla on samanlaisia ajatuksia. Vaikka minun sydämeni ei olekaan juuri nyt särkynyt, olen odottanut perjantaita niin paljon.

Karkaamme sisarusporukalla mökille. Aion syödä kaksi päivää pelkkää aamiaista, pelata lautapelejä, ehkä meloa vähän kajakilla ja lukea Ylpeyden ja Ennakkoluulon loppuun (Miten se onkin niin vaikeaa!)

Kaksi mannerta tästä perjantai-melankoliasta vielä puuttuisi.

Rauhoittavaa viikonloppua.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, mökki, oma tyyli 2 kommenttia

33 yksityiskohtaa ja hetkeä Flow-festareilta

Tämä punapaitainen leidi pääsee jutun aloituskuvaksi, sillä hän on niin upea! En tunne häntä, mutta tyyli on ihana, hymy on valloittava ja itsevarma. Hän saa minulta kuvitteellisen Flow-henkilöiden ykköspokaalin.

Tätä kuvaa seuraa 32 muuta kuvaa viimeviikonloppuisen Flow:n yksityiskohdista ja tähtihetkistä. Vaikka olin itse paikalla vain perjantain ja lauantain, sain kokea niin hirmumyrskyn (onneksi täysin kuivana shamppanjabaarista käsin) kuin täyden auringonpaisteen, niin energisia aamupäivän hetkiä kuin myöhäisillan väsymystäkin.

Kuvitteellinen Flow-asusteiden pokaali menee Pai-repulle (rullaa alemmas!).

Festareiden tunnelma oli kuplivan ihana ja energinen, niin kuin olettaa saattoi. Kaikilla tuntui olevan hyvä asenne ja hymy päällä. Joka kulma takana oli uusi tuttu ja uusi paikka hakea ruokaa – tosi turvauduin lähes koko viikonlopun Roots Helsingin vegaaniruokiin ja -kakkuihin.

Glitternaamoja ja kukkaseppelepäitä kulki siellä täällä. Kaikki näyttivät mukavalla tavalla samalta ja tutulta. Tuntui, että tänä vuonna joukkoon oli kuitenkin ”eksynyt” mukavan paljon myös vähän erilaista sakkia, eikä keskenään vain yhden muotin kansaa.

Flow on mukava paikka hengailla, syödä, juoda ja pussailla. En tänäkään vuonna ehtinyt syynätä jokaista pientä yksityiskohtaa, ja taidettakin jäi aika kasa näkemättä, mutta kokonaisuus on kyllä niin viimeistelty. Jälkikäteen mietin, että olisi kyllä pitänyt tanssia enemmän!

Musiikillinen taso oli korkea, niinkuin Flowssa aina. Ja niinkuin Flowssa aina, tunsin aika pienen osan artisteista etukäteen.

Tutuimpia olivat artistit, jotka soittivat päiviensä viimeisinä päälavalla. Perjantaina tunnelmoi Lana Del Rey, lauantaina The xx ja sunnuntaina Frank Ocean. Etenkin sunnuntaina huipentava Ocean oli tuttu, ja Janne kertoi sen järjestäneen todella vaikuttavan shown.

Suomalaisista artisteista löytyi enemmän tuttuja nimiä, kuten Alma, Vesta, Kauriinmetsästäjät, Gasellit ja Mikko Joensuu (jonka keikka suureksi harmiksi peruttiin myrskyn takia.)

Ehkä musiikista jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan sellainen fiilis, että jotain jäi puuttumaan. Esiintyjälistan nimistä iso osa tuntui olevan tosi elektronista, jopa rehellistä teknoa, tai vaihtoehtoisesti räppiä. Pääesiintyjät olivat kyllä isoja pop-nimiä, mutta niiden ongelmana oli hartaus: tuntui, että tunnelma hieman lässähti, kun lavalle nousi menevän päivän ja nousevan tunnelman päätteeksi niin vahvasti tunnelmamusaa soittava yhtye tai artisti. Esimerkiksi Lanan keikka oli kontekstissaan vähän tylsä, vaikka se olisi itsessään ollut varmasti todella vaikuttava kokemus.

(Ps. Toinen Flow-henkilöpokaali menee kolme kuvaa ylempänä löytyvälle mimmille, joka hymyilee aurinkoisesta tölkki kädessään kaiken synkkyyden keskellä)

Heittäisin kyllä isoja propseja myös turvallisuudesta vastaavien suuntaan. On uskomatonta, että koko aluetta riepotteli ihan todellinen myrsky, eikä mitään vakavaa sattunut! Se on kertakaikkisen ihmeellistä ja ihanaa.

Telttakankaita ommeltiin kesken myrskyn, joitain paikkoja evakuoitiin, ja myrsky kyllä laittoi festivaalialueen hetkeksi aikamoiselle tauolle, mutta siitäkin selvittiin. Festarikansan asenne oli yleisesti ottaen ihailtavaa. Ei myrskyä kukaan tilannut.

Olimme oman ystäväporukkani kanssa pari tuntia shampanjateltassa, kunnes sade lakkasi ja teltasta loppuivat kuplat.

Viikonlopusta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Lauantai-illalla kävelin vielä pitkän festaripäivän jälkeen lähikuppilaan istumaan ja tilasin feta-pinaattipiiraan ja salaatin. Olo oli tyhjä, mutta hyvä.

Jannea oli myös ilo seurata, sillä hän on kova musadiggari ja tottunut festarinkävijä. Siinä vaiheessa, kun itse aloin jo saada festarikiintiöni täyteen, hän vasta kääri hihojaan. Lisäksi näistäkin kuvista on häntä taas kiittäminen. (”Siis näätsä noi vaaleasiniset tennissukkat? Voisiksä ottaa niistä sellaisen kuvan, että…”)

Ensi vuoden Flow-tyyleihin ennustan yhä enemmän värejä ja kuoseja. Jengipukeutumisesta tulee vieläkin isompi juttu ja uskon kyllä viimeistenkin epäkäytännöllisten vaatteiden muuttuvan vähän sporttisemmiksi tämän vuoden tanssibileiden perusteella. Mutta mikä on yhtä iso hitti kuin glittermeikit oli tänä vuonna? Sitä en tiedä. Luulen ainakin, ettei keltaisia aurinkolaseja enää ensi kesänä käytetä.

Kiitos Flow, kiitos sekalainen superseura.

-Henriikka

Kategoriat: Helsinki, janne, musiikki, tapahtumat Avainsanat: , 1 kommentti

Kippis uudelle työlle, viimeiselle lomapäivälle!

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Eilen oli spontaanin juhlaillallisen aika. Tajusin yhtäkkiä aamulla, että eilinen olisi Jannen viimeinen kesälomapäivä. Kesän aikana oli saapunut iloisia uutisia, ja Janne aloittaa tänään uudessa työpaikassa. Onhan siinä nyt ruokajuhlan aihetta.

Melko nopeasti kasaan kyhätty, mutta silti harkittu loppukesän illallinen katettiin iloisiin väreihin ja nautittiin toisiamme silmiin katsoen. Leivoin nopeasti mansikkakakunkin, että kesä saisi arvoisensa päätöksen ja syksy aloituksen.

Pöytä näytti ihanalta. Auringonkukat ovat niin valoittavia, ja kukkakaupat ja torit ovat tällä hetkellä niitä pullollaan. Yleensä pidän mahtailevat varret, mutta pätkäistynä ne sopivat paremmin kattaukseen, kun ruokailukumppanin näkee näin kukkien takaa.

Astioiden sävyt nappasin kukista ja perunasalaatista. Minulla on juuri kotona juuri kaksi kappaletta noita sahraminkeltaisia KoKo-lautasia, jotta intiimeihin ruokahetkiin saisi välillä kunnolla väriä. Muut astiat ovat valkoista 24h-sarjaa, joista on tullut astiakokoelmani kulmakivi. Niin monikäyttöisiä ja muotoilultaan yksinkertaisen kauniita.

Olen lähiaikoina muutenkin uskaltanut enemmän sekoitella eri sarjoja keskenään. Muistan vielä rippikouluikäisenä ajatelleeni, että minun tulisi valita nyt yksi sarja ja kerätä sitä hamaan tappiin saakka.

Tein myös ensimmäistä kertaa perunasalaattia, jonka ohjeen olin joskus repäissyt Trendi-lehden sivuilta. Aivan superhyvä ohje, suosittelen kokeilemaan.

Perunasalaatti
4hlö

1 kilo uusia perunoita
250g broccolineja tai parsakaalia
2 dl tuoreita herneitä
1 punasipuli
4 kananmunaa
1 rkl öljyä
200 g kirsikkatomaatteja

Salsa verde -kastike

1,5 dl tuoretta lehtipersiljaa
2 dl tuoretta korianteria
0,5 dl tuoretta minttua
2 öljyyn säilöttyä sardellia (jätin itse pois)
1 rkl kapriksia
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
0,5–1 sitruunan mehu
1 tl raastettua sitruunankuorta
rouhittua mustapippuria
suolaa

Napsauta uuni 200 asteeseen. Pese ja kuivaa perunat huolellisesti ja halkaise ne, jos ne ovat isoja. Levitä perunat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ilmavasti ja pyörittele ne ruokalusikallisessa öljyä.

Pese myös broccolinit, leikkaa ne muutamaan osaan ja jätä ne kulhoon odottamaan. Kun uuni on valmis, paahda perunoita 15 minuuttia. Lisää sitten broccolinit perunoiden päälle ja paahda toiset 15 minuuttia, kunnes broccolinit saavat väriä.

Perkaa herneet isoon salaattikulhoon. Lisää joukkoon ohuiksi viipaleiksi siivuttamasi punasipuli ja huuhdellut kirsikkatomaatit. Keitä kananmunia 6 minuuttia. Jäähdytä, kuori ja leikkaa munat neljään osaan ja aseta syrjään.

Pane salsa verde -kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja surauta – voit myös käyttää sauvasekoitinta. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunaa. Jos kastike on kovin paksua, ohenna sitä tipalla vettä.

Kun kaikki on valmista, kippaa salsa verde, perunat ja broccolinit herneiden, punasipulin ja kirsikkatomaattien seuraksi kulhoon ja sekoita. Tarkista maku, koristele salaatti kananmunalohkoilla ja tarjoa heti.

Lopuksi pöytään katettiin jälkiruoka ja samaa sahraminsävyä olevat mukit.  Ilmeisesti sitruunainen mansikkakakkukin kelpasi, sillä käräytän nyt Jannen ja kerron, että hän söi yksin eilen kakusta puolikkaan. Kermavaahdon ja mansikoiden voimalla on hyvä lähteä kohti uusia haasteita.

Tsemppiä Jannelle, pärjäät taatusti enemmän kuin hyvin.

-Henriikka