Kurt Kellermann nevö hööd

Piknikillä ilta-auringossa. Käsittämätöntä, että aurinko voi viipyä niin pitkään. Oi oi miten se syleilee. Päällä kirpputorilta löydetty takki ja Ninjan aurinkolasit, joita luulin ruskeiksi, kuvissa ne näyttävät aivan punaisilta. Viekussa ihana Janne bodari-topissaan ja hippitukassaan. Tätä on tää kesä. Purjehduskengät löysin muutama vuosi takaperin joltakin Kouvolan kirpputorilta. Ne on ehdottomat kesäntuojat.

Ei sukkia! Kukkakuosi tuo semmoisen vanhahtavan fiiliksen.
Ei siis sellaista, että tuntisin itseni iäkkääksi,
vaan sellaisen, että tässähän on pompsahdettu
pari vuosikymmentä taaksepäin. 
Njää tai ehkä ei, ehkä vain haluaisin sen luovan jotain sellaista
-nolo.

Mun isoveljillä oli purjehduskengät aina juhlissa, kun oltiin pieniä. Purkkarit piti pitää siistinä ja ne tuntuivat kestävän tuhannet juhlat. Ja vaikka nuo nahkakengännauhat aika usein aukeaa, niin jotenkin annan sen anteeksi noille sympaattisille kengille.
Ja nyt sataa. Se on hyvä. Pääsee madot valloilleen. 
 
Henriikka

(Ps. Googlasin Kurt Kellermanista, tuosta kukkatakin merkistä. Löytyi nettihuutokaupasta kyseisen merkin design retro-asu kokoa 36. Itkekää kaikki, sillä kohde oli jo suljettu. Noin muuten Kurt Kellermann jäi hämäräjengiin.)

Carey Mulligan pus

Julkisuuden henkilöt harvemmin kolahtavat kohdallani toden teolla, mutta siis englantilainen näyttelijä Carey Mulligan (s. 28. Toukokuuta 1985) on ihan omaa luokkaansa.

Muistan hänet hatarasti vähemmälle huomiolle jääneen rasittavan pikkusisaren roolista elokuvasta Ylpeys ja ennakkoluulo (2005), mutta lähivuosina nuori nainen on kyllä kunnostautunut. An Education leffassa pääroolia esittänyt on ollut ehdolla moniin palkintoihin ja blablaa lukekaa netistä, mutta elokuvissa pyöri aineki hetki sitten (tai ehkä vieläkin) Mulliganin tähdittämä Ole luonani aina.

Sen lisäksi, että häntä on siunattu erityisen herttaisella geeniperimällä, hänen tyylinsä on yksinkertainen ja selkeä, toisinaan tyttömäisillä yksityiskohdilla kevennetty ja leikkisä. Kuinka juurikasvu voi näyttää kenenkään päässä noin hyvältä?

Pointtini oli kuitenkin kertoa, että onpa kerrassaan tyylikäs ihminen siinä. Aito. Ja pahoitteluni hiustenvärirasismista, ei ollut tarkoitukseni valita tahallisesti kaikkiin kuviin tyyliniekkaa vaaleatukkaisena.

kuvat: http://carey-mulligan.net/photos/

Pitsiä Carlingsilta, vielä alehintaan

Pääsykoe-look on aina niin monen mutkan kysymys. Toisaalta sitä tahtoisi olla auktoriteettivaltainen ja toisaalta rento. Ja usein tuntuu mahdottomalta olla näitä molempia sataprosenttisesti yhtä aikaa. Hain Metropolian Kulttuurituotannon koulutusohjelmaan ja kun yli 600 hakijasta oli karsittu 50 haastetteluun pääsevään, niin sitä puntti tutisi jo vaatekaapin edessä.
Viimeksi olin ollut pääsykokeissa hakiessani lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon vuonna 2009 ja silloin tuntui menevän nappiin. Toivon että tälläkin kertaa. Carlingsin pitsipaita toimi rentona mutta kauniina, omatekemät viinipullonkorkki-korvikset luomassa boheemia ja luovaa vaikutelmaa, suorat ja tavallisensiniset farkut toivat yksityiskohtien rinnalle tavanomaisuutta. Puvuntakki rennosti päälle luomaan auktoriteettiä ja purkkarit jalassa sitä nyt on vaan helpoin tepastella haastattelijoiden eteen. Tukka nopsasti nutturalle, ei pidä liikaa asetella.
Saa nähdä pureeko lärvini ja tyylini, pian saapuvat lopulliset viralliset tulokset. Ensivaikutelma luodaan ensimmäisillä sekunteilla. Siksi kädet tulee pestä saippualla jonkun aikaa ennemmin, sillä se kuivattaa käsiä ja kättely ei näin ollen ole hikinen. Pitää myös muistaa, ettei kukaan kestä löysää kädenpuristusta tai sitä, että haastateltava pyörii koko ajan levottomana tuolissaan. Hohoh. Kiitos että sain avautua.

                              (jos ei muu, niin tämä ilme varmasti tuottaa tulosta)

Joku voisi ajatella minun ottavan tämän hieman tosissaan. Ne nyt on kuitenkin vain pääsykokeet. Tästä analysoinnista kuitenkin nauttii ja mottoni kuuluu: Pinnallisuus on syvällisyyttä. (NOT)
Tsap. Henriikka.