”Pussukoita”

Marimekon pussukat, rakastan niitä. Eri kokoisia, niiden kuoseja, värejä, mallia ja sitä napsahdusta, kun niitä avaa ja sulkee. Hintaviahan ne ovat, myönnettäköön. MUTTA itse olen huomannut, että synttärien ja joulun lähestyessä moni kysyy mitä voisi ostella lahjaksi ja näihin tilaisuuksiin Marimekon pussukat ovat mainio ehdotus. Varmasti mieleinen ja usein ostajankin mielestä 
sopivan tyylikäs ja laadukas lahja.
Yhtä käytän penaalina, toista meikkipussina, kolmanteen kerään koruni reissua varten ja yhdessä on matkustanut minikokoinen suoristusrautani. Ja toki muiltakin valmistajilta löytyy vastaavia ja esimerkiksi kirpputoreilta voi bongailla käsintehtyjä samanmoisia pussukoita, omani vaan sattuvat olemaan juuri Marimekon.
Pitäisi ehkä hankkia vielä muutama lisää. Taidan odottaa niitä syntymäpäiviä.

Henriikka (huom! 2.12)

kuvat: marimekko.fi

Jyväskylässä on rallit

Jyväskylässä on rallit ja kaupunki täyttyy ihmisistä. Täällä riittää kyllä mielestäni porukkaa ja älämölöä jo noin muuten, mutta yhtäkkiä kaduilla kuulee muutakin kuin suomen kieltä ja terassit täyttyy rallikansasta. Tiistaina istuskelimme iltaa yhdellä terassilla ja pohdin pitkään, että onpa jäänyt huomaamatta, miten kansainvälinen kaupunki Jyväskylä on. Hetkonen meni, ennen kuin muistin koko urheilutouhun ja karu totuus paljastui.
Tämä se vasta on mukavaa, saa nähdä hulinaa ja vilinää. Ja kun lähtee ystävien kanssa pihalle istuskelemaan, niin ei tarvitse olla niitä ainoita pöydäntäyttäjiä. McDonaldsikin on tehnyt ”ralli-aterian” juhlan kunniaksi, kokeilkaa ihmeessä puolestani.
Eilen laitoin lämpöiseen kesäiltaan H&M:n mustan pitsimekon, jonka hihoihin olen kovasti kiintynyt. Jalassa ihanat ystäväpoppoolta ylioppilas-lahjaksi saadut kultaiset Converset, joiden toivoisin kuluvan hieman nöyremmiksi. Korvissa killuivat uudet kirpputori-korvikset ja olkinen laukku on äitin vanha. Tukka rehottaa tuttuun tapaan: Pyrin saamaan kovalla työllä sen sennäköiseksi, etten ole viitsinyt sitä laittaa. (genius!)

Nauttikaa ihmisen poikaset kesänrippeistä, käykää yöuinnilla isolla sakilla ja maistakaa uusia jätskejä. -H

Laukku Ohoi

Jyväskylän Seppälän Suomen Punaisen Ristin kirpputorilta löytyi kuin löytyikin aivan unelmalaukku minulle. Maanläheiset värit vetivät puoleensa ja kokonsa puolesta laukku sopii sekä arki- ja opiskelukäyttöön että parin-yön-matkoille vallan mainiosti. Laukussa roikkuvat lyhyemmät kahvat sekä pidempi olkahihna ja laukun suu-osan nahkareunat on tuettu puupaloilla, mikä luo muotoon selkeyttä ja ryhtiä. Viidellä eurolla sain tuon hurmaavan yksilön itselleni. Huraa!
Reilun viikon päästä koittaa muutto Helsinkiin ja jännitän kirpputori-intoiluni puolesta: Mitä pienempi kaupunki, sitä helpommalla uniikkeja löytöjä tekee ja sitä halvemmalla tavara lähtee. (Käykääpä joskus Kuhmon, Lohjan, Joutsenon tai Ilomantsin kirpputoreilla: Myyntipöydistä löytyy vaikka mitä! Siilinjärvi on yksi parhaista kirpputori-kaupungeista) No ehkäpä Helsingissä seula sitten tarkentuu ja tyyli parantuu tsahh.
Lähes täydellisen laukun ominaisuuksia: (Itsestäänselvyyksiä. Luulin osaavani kirjoittaa hyviäkin kriteereitä, mutta pääni suolsi latteuksia)
  • Laukku täyttää sille annetun tehtävän: läppärilaukkun on oltava vähintään läppärin kokoinen, soma asustelaukku harvemmin on hervottoman suuri nahkakasa. Täydellinen nahkalaukku ei voi olla keinonahkaa.
  • On hyvä kantaa. Olkalaukku ei saa pistää olkapäätä vereslihalle ja usein on tärkeää, että tavarat asettuvat laukkuun tasapainoisesti. (jos laukku on erityisen hyvännäköinen, niin tämän kohdan voi toisinaan skipata)
  • On kulutusta kestävä. Mitä materiaalia haluat laukkusi olevan? Nahkalaukkua ostaessa ota selvää, että materiaali tosiaan on sitä mitä kuvittelet sen olevan.
  • Laukun kanssa tuntuu kotoisalta, se tuo kantajalleen itsevarmuutta eikä sitä tee mieli piilotella.
  • Näyttää hyvältä! Vaikka laukku olisi muuten kuinka käytännöllinen tahansa, on se rumana kaukana täydellisyydestä. (anteeksi turhamaisuuteni)
  • Huomaat, että kaikista vaihtoehdoista loppujen lopuksi päädyt tähän yksilöön