Carey Mulligan pus

Julkisuuden henkilöt harvemmin kolahtavat kohdallani toden teolla, mutta siis englantilainen näyttelijä Carey Mulligan (s. 28. Toukokuuta 1985) on ihan omaa luokkaansa.

Muistan hänet hatarasti vähemmälle huomiolle jääneen rasittavan pikkusisaren roolista elokuvasta Ylpeys ja ennakkoluulo (2005), mutta lähivuosina nuori nainen on kyllä kunnostautunut. An Education leffassa pääroolia esittänyt on ollut ehdolla moniin palkintoihin ja blablaa lukekaa netistä, mutta elokuvissa pyöri aineki hetki sitten (tai ehkä vieläkin) Mulliganin tähdittämä Ole luonani aina.

Sen lisäksi, että häntä on siunattu erityisen herttaisella geeniperimällä, hänen tyylinsä on yksinkertainen ja selkeä, toisinaan tyttömäisillä yksityiskohdilla kevennetty ja leikkisä. Kuinka juurikasvu voi näyttää kenenkään päässä noin hyvältä?

Pointtini oli kuitenkin kertoa, että onpa kerrassaan tyylikäs ihminen siinä. Aito. Ja pahoitteluni hiustenvärirasismista, ei ollut tarkoitukseni valita tahallisesti kaikkiin kuviin tyyliniekkaa vaaleatukkaisena.

kuvat: http://carey-mulligan.net/photos/

Pitsiä Carlingsilta, vielä alehintaan

Pääsykoe-look on aina niin monen mutkan kysymys. Toisaalta sitä tahtoisi olla auktoriteettivaltainen ja toisaalta rento. Ja usein tuntuu mahdottomalta olla näitä molempia sataprosenttisesti yhtä aikaa. Hain Metropolian Kulttuurituotannon koulutusohjelmaan ja kun yli 600 hakijasta oli karsittu 50 haastetteluun pääsevään, niin sitä puntti tutisi jo vaatekaapin edessä.
Viimeksi olin ollut pääsykokeissa hakiessani lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon vuonna 2009 ja silloin tuntui menevän nappiin. Toivon että tälläkin kertaa. Carlingsin pitsipaita toimi rentona mutta kauniina, omatekemät viinipullonkorkki-korvikset luomassa boheemia ja luovaa vaikutelmaa, suorat ja tavallisensiniset farkut toivat yksityiskohtien rinnalle tavanomaisuutta. Puvuntakki rennosti päälle luomaan auktoriteettiä ja purkkarit jalassa sitä nyt on vaan helpoin tepastella haastattelijoiden eteen. Tukka nopsasti nutturalle, ei pidä liikaa asetella.
Saa nähdä pureeko lärvini ja tyylini, pian saapuvat lopulliset viralliset tulokset. Ensivaikutelma luodaan ensimmäisillä sekunteilla. Siksi kädet tulee pestä saippualla jonkun aikaa ennemmin, sillä se kuivattaa käsiä ja kättely ei näin ollen ole hikinen. Pitää myös muistaa, ettei kukaan kestä löysää kädenpuristusta tai sitä, että haastateltava pyörii koko ajan levottomana tuolissaan. Hohoh. Kiitos että sain avautua.

                              (jos ei muu, niin tämä ilme varmasti tuottaa tulosta)

Joku voisi ajatella minun ottavan tämän hieman tosissaan. Ne nyt on kuitenkin vain pääsykokeet. Tästä analysoinnista kuitenkin nauttii ja mottoni kuuluu: Pinnallisuus on syvällisyyttä. (NOT)
Tsap. Henriikka.

Vanhaa viiniä korviin

       Pullonkorkkikorvikset kotikeinoin:
  • Hanki jostakin kaksi kaunista (tai vähemmän kaunista) pullonkorkkia. Pesaise ne, jos ne haisevat liikaa vanhalle viinalle. (Itse valitsin kaksi paria, toiset vaaleammat ja isommat, toiset pienemmät ja vanhemmat)
  • Naputtele vanhalla puukengällä iso neula korkista läpi, jotta korkkiin tulee ohut onkalo.
  • Pujota pätkä rautalankaa (joko normaalia, tai askartelu-rautalankaa) korkin läpi.
  • Taivuta rautalanka korkin alapuolelta, jotta se ei tipahda korkista läpi.
  • Pujota korkin yläpään rautalangan pätkään korvis-koukku.
    (niitä saa askarteluliikkeistä mm. Sinooperi, Tiimari)
  • Taivuta rautalangan yläpää silmukalle, jotta korvis-koukku jää silmukan sisään.
VALMIS. Viinipullonkorkki-korvikset ovat tyylikkäät ja sopivat neutraalin sävynsä takia useiden vaatteiden kanssa.

Voisin kuvitella, että askartelun voisi hoitaa jopa ilman vanhaa puukenkää. Itse vaan huomasin sen siinä hetkessä parhaimmaksi ratkaisuksi. Kheh.

Pus,

Henriikka