5 x yhteneväisyyttä minussa ja äidissäni (+kevätvaate-arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Sunnuntaina on äitienpäivä. Ellen ryhdy vallan spontaaniksi, taidan tällä kertaa jäädä kotiin, ja äiti jää juhlapäivänä näkemättä. Tiedän hänen ymmärtävän enemmän kuin hyvin, että vietän reissun vuoksi ensimmäisen viikonlopun kuukauteen mielelläni miehen kanssa, joka toivottavasti tekee minusta joskus äidin. (Kyllä, puhun Jannesta. Hah, ei shokkiuutisia tällä kertaa.)

Mutta vaikka olemmekin pyhänä eri kaupungeissa, rakkaus kantaa kyllä. Miten hirveästi rakastankaan äitiäni ja onneksi saan sen aika usein myös hänelle kertoa.

Reissuani edeltävänä viikonloppuna vietimme ihanaa äiti-tytär-päivää Helsingissä. Osallistuimme timantti-kukkaworkshopiin ja loimme kumpikin upeat, elämämme ensimmäiset viralliset kukka-asetelmat. Asetelmien valmistuttua Janne otti meistä näitä elämäniloisia kuvia, joissa kiteytyy aika hyvin suhteemme ja yhteisen päivämme henki. Olimme valinneet kuvia varten Nanson uutuuksista suosikkejamme, minä omiani ja äiti omiaan.

Pidän perhearvoja ja rakkautta perheeseeni isosti esillä blogissani. Se on minulle elämän tärkeimpiä asioita. Näin äitienpäivän kynnyksellä olen miettinyt eritoten äitiäni. Tänään, helatorstain tyynessä aamupäivätunnelmassa, aloin pohtia yhteneväisyyksiämme ja eriäväisyyksiämme.

Huomasin vikkelästi, että yhteneväisyyksien keksiminen oli helpompaa. Tässä viisi samanlaista piirrettä, jotka melko nopeasti pomppasivat mieleeni.

1. Nauramme paljon, turhaan ja isosti

Vaikka isästäni on kuoriutunut vuosikymmenien saatossa koko ajan vähän iloisempi, kiitän kyllä sydämeni pohjasta äitiäni valtavasta elämänilosta. Hän on opettanut minulle, tai on oikeastaan esimerkkiä näyttämällä osoittanut, että tyhjän nauraminen on elämän suurimpia voimavaroja. Jos odottaa aina järkevää syytä isolle ilolle, joutuu monesti odottamaan tukalan kauan.

Häpesin nuorena äitini omaperäistä ja kovaäänistä naurua. Nyt tiedän omien lasteni joskus tulevaisuudessa häpeävän minua.

Ensimmäisten asujen vaatteet:
Minä: oranssi Basic-paita, musta Vekki-hame
Äiti: valkoinen Sirrus-avokauluspaita (tulee myyntiin ensi viikolla)

2. Puhumme suoraan

Olemme molemmat oppineet kantapään kautta, että kun kehotetaan puhumaan suoraan, niin sillä ei todellakaan tarkoiteta sitä. Diplomatia ei ole parhaita puoliamme, emme aina osaa koristella kermalla ja kirsikoilla mielipiteitämme ja olemme kumpikin löytäneet itsemme uudestaan ja uudestaan tilanteesta, joissa normaali kommunikaatiomme on hätkäyttänyt, hämmentänyt, loukannut tai aiheuttanut kanssakeskustelijalle muunlaisia tunnetiloja.

3. Olemme herkkiä, tunnemme vahvasti

Itkemme helposti, liikutumme helposti, tunnemme tunteita isolla skaalalla. Nyyhkin jo lapsena Tiikerin oma elokuva -leffan päätteeksi ja aistin ympärillä olevia tunteita ja esimerkiksi hengellisiä ja henkisiä asioita niin syvästi, että lapsen mieli meni välillä solmuun. Ilomme on suurta. Kuvottavat asiat eivät saa ainoastaan puistattamaan, vaan minäkin olen äitini lailla alkanut kakoa äänekkäästi. (Tämä on toinen asia, jota lapseni tulevat häpeämään.)

Toisten asujen vaatteet:
Minä: mustavalkoinen Tuuli-mekko
Äiti: oranssi Pilvi-huivi, mustaoranssi Sesam-tunika, vihreä Vekki-hame

4. Olemme valmiita seikkailuun, valmiita heittäytymään

Äitini kieltäytyy harvoin mistään, mitä ehdotan. Hän on valmis uuteen, valmis kokeilemaan. Hän aloitti lumilautailun vasta aikuisena, mutta viilettää rinteissä leikkaavaa käännöstä edelleen. Lapsena odotimme ystäväni ja ystäväni äidin kanssa Linnanmäen laitteen vieressä, kun äiti kävi läpi Topspinnin ja Spaceshotin, joihin me lapset emme vielä päässeet ja joihin äitini ystävä ei tahtonut.

Kun nyt pyysin äitiäni poseeraamaan kanssani Nanso-kuviin, hän otti junan Helsinkiin ja pisti parastaan. Hän luki upean runon häissämme, vaikka jännitti kamalasti. Hän on opiskellut viime vuosina vaikka mitä mielenkiintoista, enkä usko että mielenkiinto uutta kohtaan lakkaa koskaan. On ihana tunnistaa itseään näistä piirteistä.

5. Pidämme isosti naisten puolta

Olen feministi. Äitini on feministi, muttei varmaan ole ajatellutkaan, että sellaista termiä voisi tai pitäisi käyttää. Hänelle sukupuolet ovat sukupuolia, eivät kykyjämme määrittäviä tekijöitä. Mutta tiedän, millaiseksi viiruiksi meidän molempien silmät kapenevat, kun joku aliarvioi tyttöjä tai naisia tai epäilee kykyjämme sen vuoksi, että olemme naisia. Challange accepted. Sydämellämme ovat niin maailman, Suomen kuin lähipiirimme naiset ja tasa-arvo.

Kolmansien asujen vaatteet:
Minä: valkoinen Pilkku-paita

Äiti: Domino-yöpaita

Näiden lisäksi meillä molemmilla on muun muassa geenihauikset, malttamaton mieli ja vallattomia tanssiliikkeitä, vaan palstatila (tai helatorstai) ei riittäisi kaikkien samankaltaisuuksien listaamiseen. Mitä yhteistä sinulla on oman äitisi kanssa? Voihan olla, että toiset ovat äitiensä kanssa täysin erilaisia.

Entä miltä vaatteet näyttivät? Minusta aika ihanilta. Oma suosikkini on tuo Pilkku-paita, joka on vikassa kuvassa jo villistä pyöräilystä vähän rypyssä, kun taas ihailen miten ihanalta äitini näyttää vihreässä Vekki-hameessa ja oranssissa.

Nansolla on äitienpäivän kunniaksi loppuviikon ajan, ke-su 9.-13.5., käynnissä aikamoinen ale-kampanja: Myymälöissä kaikki normaalihintaiset tuotteet ovat -50% (myös Voguen sukkahousut ja sukat) ja verkkokaupassa tuotteet ovat 30-50% alennuksessa.

Kolmelle lukijalle on tiedossa ihan ilmainen vaateyllätys tuttuun tapaan. Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 17.5. mennessä.

Nyt läppärinkansi alas ja nauttimaan helatorstain lopuista. En ollut muistanut koko päivää, vaan tajutessani sopineeni aamiais- ja lounastapaamiset kiinni olevaan paikkaan, alkoi minullekin hiljaa valjeta totuus. Ymmärränpä nyt, miksi kaikki olivat tuupanneet kevätjuhlansa ja tuparinsa eiliselle. Olen koko päivän haukotellut isoon ääneen alkuviikon ja eilisen aiheuttamia juhlaväsymyksiäni.

Ihana äiti, ihana torstai.
Äidin neuvoilla loppuviikkoon: nauretaan paljon ja syyttä!

-Henriikka

Ollapa kuin mun mutsi

Äiti täytti eilen 54 vuotta. Syntymäpäiviä vietettiin luonnollisesti täällä Singaporessa.

Ostimme lähikaupasta paukkuserpentiiniä, vähän kornin kultakoukeroisen onnittelukortin ja pienen, vaaleanpunaisen pullon kuohuvaa. Sitten me laulaen yllätimme äidin, jonka sydän pomppasi kurkkuun paukkuyllätyksestämme. Ei ääneen vuoksi, vaan siksi, että hän samantien alkoi panikoimaan, että yllätyksistä lähtevä haju voisi tarttua majapaikkamme mattoon.

Mietin heti, että ei ollut yhtään äitini tapainen huoli. Hän on kyllä 99-prosenttisesti pelkkää rentoilua.

Äidille rakkaita asioita:

Perhe. Se on taatusti ensimmäinen asia, joka tulee mieleen. Läheiset ystävät, luonto, liikunta, nauru (tarkemmin sanottuna elämänilo, pöljä huumori!), reipas elämänmeno, armollisuus ja hyvin satunnaiset, mutta nautinnolla alas saatetut kylmät oluset.

Hän istuu tämän saman bungalowin nurkassa, kun kirjoitan. Kysyin samaa asiaa häneltä. Lista oli muuten identtinen, mutta nyt hän jäi tapansa mukaan fiilistelemään:

”Parasta on elämän pikkuhetket. Pisara jossakin syksyisessä oksassa, johon johtaa valo. Joku oksankäppyrä, joka on ihan loistava.”

Joku oksankäppyrä, joka on ihan loistava. Siihen kyllä kiteytyy koko hilpeä totuus äidistäni. Rakastan häntä niin paljon ja kun täällä Singaporessa olen katsonut hänen menoaan, olen useasti miettinyt, että kunpa minulla olisi 54-vuotiaana yhtä lailla virtaa ja elämänjanoa. Kunpa minulla olisi nyt!

Sellaista lapsekasta otetta elämään – kuin elämä olisi valtava syntymäpäiväpaketti, jonka saa avata uudestaan joka päivä.

Saavuimme äsken Vietnamiin. Pilkkopimeää tulee jo kuudelta ja tänä iltana sataa rankasti. Olimme varanneet melko sattumanvaraisesti bungalowin, jossa vietämme seuraavat kolme yötä.

Saapuessamme kävi ilmi, että huoneessamme on vain yksi parisänky, jossa meidän kaikkien tulisi nukkua. Seinällä juoksenteli muutama geggo, ja vessa on kokonaan ulkona. Lämmintä vettä riittää kaksi minuuttia. Olemme kyllä nähneet kaikenlaista, mutta tämä ei ollut ihan sitä mitä luulimme ostavamme. Katsoimme hämmentyneinä ympärillemme.

Vaikka tykkäämmekin läheisyydestä, ostimme kuitenkin muutamalla eurolla lisävuoteen parisängyn vierelle. Kun henkilökunta oli rullaillut nitisevän sängyn paikoilleen, äiti tokaisi heti:

”Minä nukun sitten varmaan tuossa. Tämähän on ihan mahtava paikka. Nyt minä keitän kyllä hyvät kahvit kaikille ja sitten me lähdetään uimaan! Tänään käydään vielä syömässä, huomenna snorklataan.”

Ja ettei toinen matkaseuralainen jää vähemmälle huomiolle, niin pakko kertoa, että rakastan yllä olevaa kuvaa. Tilanne on ihan Lost in Translation.

Luultavasti äitini katsoo tuulen tuivertamia hiuskiehkuroita takaraivolla ja ajattelee niiden olevan yhtä loistavia kuin loistavat oksankäppyrät.

Terveisiä maailmalta.

-Henriikka

6 oppia, jotka äiti on minulle antanut

Jos näet epäoikeudenmukaisuutta, mene väliin

Äiti ei siedä minkäänlaista tai kehenkään kohdistuvaa kiusaamista tai epäoikeudenmukaisuutta. Muistan, kuinka hän painotti jo minun olleen tarhaikäinen, että epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin on mentävä heti väliin.

”Vaikka et yhtään tykkäisi kiusatusta, niin menet silti väliin. Vaikka muut nauraisivat, niin menet silti heti väliin, sanot ääneen miten typerää touhu on ja kerrot sattuneesta myös aikuisille.”

Sukupuolesi ei määritä sitä, mihin pystyt tai mitä voit tai saat tehdä

Äiti ei koskaan puhunut asiasta näillä sanoilla. Hän ei koskaan tehnyt sukupuolista sen kummempaa numeroa. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että moni muu on tehnyt, ja usea ystäväkin purkaa lapsuuden traumojaan aiheeseen liittyen. Se, että synnyin tytöksi kahden isoveljeni jälkeen, ei vaikuttanut lainkaan siihen, miten minua kohdeltiin tai miten sain itseäni toteuttaa. Kiitos siitä(kin).

Stressiä ei ole olemassa

Äitini ei usko stressiin. Hän ajattelee sen olevan nykyajan hömpötys. Mitä syvemmin asiaa ajattelen, sitä vahvemmin olen samaa mieltä. Ja nyt ei puhuta sellaisesta vakavasta stressistä, vaan jokatoisen ihmisen suusta pääsevästä huokauksesta, kuinka on niiiiiiin kiire ja niiiiiin stressi. Rauhoitu vähän, sanoisi äitini.

Siivoa vasta, kun vieraat ovat lähteneet

Äiti on siivousidolini. Miksi siivota jo ennakkoon, kun vieraiden lähdettyä vasta likaista onkin? Jos vieraasi keskittyvät seuran sijasta siihen, monta pölypalloa nurkissa kulkee, kannattaa vaihtaa vieraita.

Luu kurkkuun lääppijöille

Äiti neuvoi vakavaan sävyyn jo ollessani lapsi, että saan itse päättää, kuka minuun koskee ja kuka ei.

Viatonta tissientuijotusta ei ole, viatonta puristelua hississä ei ole. Seksuaalinen häirintä ei ole koskaan ok ja sen erottaa kyllä imartelusta. Luu kurkkuun ja suorat sanat, tositilanteessa potki, pure, lyö ja karju täyttä huutoa.

Menet vaan, teet vaan

Äiti laittaa aidat mataliksi. Olen monesti kertonut rehellisesti kipukohdista elämässäni ja asioista, joita ehkä haluaisin, mutten ole vielä uskaltanut tai kehdannut toteuttaa. Äitini ei koskaan, ei koskaan, ole epäillyt etten voisi tai pystyisi johonkin.

Kun halusin välitunnilla mennä poikien kanssa pelaamaan palloa, mutten ainoana tyttönä kehdannut, äitini sanoi: Menet vaan mukaan. Kun nyt aikuisena olen miettinyt opiskelupaikkoja joihin hakea, työtehtäviä joihin pyrkia, niin muistan avoimet silmät ja rohkaisun sanat: menet vaan, teet vaan. Kun yrität rohkeasti parhaasi, se riittää.

Kiitos äiti ja onnellista äitienpäivää. Koska sinä aina yllätät minut, yllätin sinut nyt tilaamalla muutaman kuukauden Jolie boxia, luonnonkosmetiikan yllätyspakettia. Voit sitten hemmotella itseäsi ja olla entistä stressitön.

-Henriikka

Onnellisena äidin kainalossa

_mg_4818-kopio

Lupaan, että nämä ovat viimeiset kruunupäiset kuvat. Mutta voi maailman söpöin äiti minkä teit. Löysin syntymäpäivän aamulta muutaman unohtuneen kuvan. Taisin olla vielä niin nukuksissa, etten edes kunnolla muista kuvanottohetkiä.

Äiti opiskelee osa-aikaisesti Helsingissä, ja siksi saamme hänet vieraaksemme kerran kuussa. Nyt opiskelupäivät sattuivat syntymäpäivieni päälle, ja sain herätä siksi kahden henkilön lauluun. Pöydälle oli puhallettu ilmapalloja, joissa luki ”Henri”. Henriikkoja ei kuulema myydä.

_mg_4839-kopio _mg_4826-kopio

Kun remusin ja sotkin teininä lapsuudenkotiani, äiti ja isä uhkailivat tulla tulevaisuudessa minun kotiini sikailemaan. He uhkailivat haukkuvansa, arvostelevansa ja tuhoavansa kotini, tuikkaavan sen tuleen ja polttavan poroksi. Sylkevän näyttävästi kattoon. (Edit: Saattaa sisältää pientä liioittelua, haha.)

Sanoista ei ole kuitenkaan tullut tekoja. Vanhempani ovat lähinnä auttaneet muutoissa, pienremonteissa, huonekalujen kuljetuksissa ja siivoamisessa. Tällä kertaa siivosimme äidin kanssa koko kodin: äiti pesi ilta-yhdeltätoista vessamme lattiaa ja tuuletimme vielä puolenyön jälkeen petivaatteita.

Ja silti aamuseitsemältä pöydässä odotti valmis aamupala ja iloinen äiti. Kiitos.

_mg_4823-kopio _mg_4853-kopio

Näistä kuvista tulee olo, että haluaisin joulun olevan jo täällä. Haluan jouluaaton ja isän syliin istumaan. Haluan keittää kahvia äidin kanssa joka välissä ja syödä Da Capo-konvehteja sokerilakon lopun kunniaksi. Haluan kettuilla isoveljilleni, kurittaa pikkusiskoani ja hymyillä konvehdinruskeaa, onnellista hammashymyä.

-Henriikka