Kaasojen salainen salatapaaminen

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Vietin eilen niin salaisen lounastapaamisen, että aion jo tänään julkistaa sen koko maailmalle. Pidin kuitenkin salaisuuden tähän saakka visusti!

Tapasimme kaasojen kesken, minä ja Tia. Olemme tulevana kesänä onnellisia kaasoja vieläkin onnellisemmalle morsiamelle, Bealle. Kyllä te hänet muistatte.

(Voi veljet! Palasin taas ajatuksissani faktaan, että on se absurdia ja absurdin ihanaa, kun ystävä löytää sielunkumppaninsa)

Eilen oli ensimmäinen kerta, kun istuimme Tian kanssa saman pöydän ääreen juonimaan häistä. Ja polttareista, jos sellaisia nyt edes järjestetään… kröhöm.

Olin kattanut lounaspöydän meille valmiiksi, ja Janne tuli ottamaan muutaman kuvan ennen paluuta töihin. Artica-astioista tarjoiltiin vietnamilaisia kesärullia ja punajuuri-fenkoli-inkivääri-linssikeittoa. Jälkiruoaksi Finlandia-marmeladeja, joita yritän rakastaa vähän vähemmän.

Tajusin vasta nyt, että taisi todella olla ylipäänsä ensimmäinen kerta, kun näemme Tian kanssa kaksin. Olemme kyllä tehneet vaikka mitä yhdessä; matkustaneet Botswanassa, pomppineet trampoliinipuistossa, suunnitelleet noin 10 vuotta kirjakerhoa ja jakaneet iloja, murheita sekä vankkumattomia feministipalopuheita. Vaan emme ole koskaan tavanneet kahdestaan! Oli korkea aikakin.

Ensitreffit siis. Iik! Unohdin jännittää.

Bea soitti jossain vaiheessa ja minä muka hihitellen vastasin ja sanoin tekeväni töitä. Ikään kuin olisi jotenkin suuri ongelma, että hän tietää meidän näkevän. Ehkä tämä onkin testi hänelle, jotta tiedän lukeeko hän edes juttujani: Bea, kommentoi sydämiä, jos näet tämän!

Kattaus oli suosikkini pitkään aikaan. Rakastan Arctica-sarjaa ja olin yhdistänyt nyt valkoista ja graniittia Arcticaa. Pähkinä- ja kalakastikkeen kaadoin kirpputorilta joskus löydettyihin Arabian vanhoihin kahviasetteihin, sillä olin myynyt kirppisvimmassani kaikki pienet maustekuppini pois. Wuups.

Ruoka ei todellakaan ollut omatekemääni, vaan ihan rehellisesti parin korttelin päästä kipaistua. Hiki laiskan syödessä, sanoisi vanha kansa, vaan heidän juttunsa menevät muutenkin välillä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Helpossa vara parempi, kuuluu uudistamani sanonta.

  Tästä eteenpäin emme kerrokaan Bealle enää mitään. Nyt hän tietää, että olemme lämpimissä väleissä ja prosessi on vierähtänyt käyntiin. Sen verran vielä paljastan, että benji-hyppy on nyt varattu! Sitä hän eniten toivoi.

No ei vaan. Mutta voi veljet. Että naimisiin! Kuka ihme nyt sellaista.

-Henriikka

Syötäisiinkö tänä vuonna enemmän yhdessä?

Yhteistyössä Asennemedia ja Arabia

Meillä on matalan kynnyksen koti. Emme hätkähdä, jos joku tulee käymään, vaikkemme ole puunanneet. Siskoni saattaa pikemminkin hätkähtää, jos olemme.

Meille saa miltei aina tulla – keitän kahvit ja yritän keksiä jotain syötävää kaapinantimista: pakastinmarjoista, parsakaalista ja kananmunista. En halua, että yhteiset hetket läheisten kanssa harvenevat epäolennaisempien asioiden vuoksi.

Esimerkiksi tänä maanantaina, kun minulla on jääkaappi täynnä kakkua, ei tullut kuuloonkaan että olisin skipannut kakkuiltamat, vaikka olin väsynyt ja koti hujan hajan.

Ylijäämäruoka on ihanaa. Se on nimittäin erinomainen tekosyy kutsua ystävä kylään. Yhdessä syöminen on yksi arjen suurimmista iloista, mutta se luo yleensä parhaat hetket myös juhlaan. Voi, miten paljon köyhempää elämä olisikaan ilman hartaudella, yhdessä nautittuja ruokahetkiä?

Niin kuin kerroin, maanantaina tajusin viikonlopun kuvaushetkistä jääneen monta, monta palaa raakakakkua jääkaappiin. Laitoin viestin ystävälleni Bealle:

”Mitä teet illalla? Mulla olis niin paljon kakkua, joka pitäisi syödä pois. Voitais puhua salaisuuksia ja suunnitella tulevaa vuotta.

Sain Bean kylään, ja juttelimme monta tuntia salaisuuksista ja niiden vierestä. Mutta katsokaapa tarkasti mistä astioista: siellä on sekaisin Arabian valkoista Arcticaa ja pastellinväristä KoKoa. Kakkulautanen on lisäksi 24h-sarjaa.

Nyt saan vihdoin kertoa: olen toinen Arabian yhteistyöbloggaajista tänä vuonna. Miten iloinen, iloinen, niin iloinen olenkaan asiasta.

Toinen bloggaajista on Mari, jonka kanssa olemmekin jo suunnitelleen yhteistä ruokahetkeä.

Tämän vuoden aikana blogissani tullaankin Arabian innoittamana näkemään paljon yhdessä syömistä. Arabia on mukana Elo-säätiön Syödään yhdessä -teemavuodessa, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Vuoden aikana järjestetään lukuisia erilaisia tapahtumia, joissa ihmiset naapurustoissa, yhteisöissä, kylissä ja kaupungeissa syövät yhdessä.

Aion itsekin ryhdistäytyä ja saada ystävät (ja miksei tuntemattomatkin) yhdessä ruoan ääreen. Joskus se voi olla tällaista spontaania, kakkuiltamien kaltaista, ja joskus pitkään harkittua ja valmisteltua.

Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä vähemmän minulla on ystäviä, mutta sitä parempia he ovat. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän minulla on astioita ja sitä parempia ne ovat.

Se on kuitenkin ehdottoman samaa niin ystävissä kuin astioissakin, että laatu korvaa määrän.

-Henriikka