Avainsana: bloggaaja

On jäätelö hyvää, kun yksin syö

Tänään oli syksyn ensimmäinen työpäivä. Se oli hyvä työpäivä, vaikka tajusin kahdeksan tunnin jälkeen unohtaneeni, miten väsyttävää kokoaikainen sisälläolo onkaan. Energiatasoni romahtivat jo heti iltapäivästä, kun olin viime viikkojen aikana tottunut ulkoilmaan. Eilen oli syksyn ensimmäinen pipopäivä. Tajusin heti pipon päähän painaessani unohtaneeni, miten ihanalta hiusten päälle vedetty myssy tuntuu….

Kun kamera ei rakasta (osa 6)

Löysinpä kadonneen kansion tietokoneeltani: kuinka olen saattanut unohtaa epäonnistuneiden kuvien kokoelman? Herttaisia kaksoisleukoja, silmiä ja housuja puolitangossa, maanisia vaanimisia… Tämähän on valokuvien aatelistoa. Siitä on jo yli puoli vuotta, kun viimeksi julkaisin epäonnistuneita otoksia. Voin vakuuttaa, että kauniimmaksi en ole muuttunut. Filtterit, kuvankäsittelyohjelmat ja barbien näköiseksi tekevät appit lisääntyvät, vaan…

Kaikki mikä naurattaa maanantaisin

Olen nauranut tänään aivan laittoman paljon. Nauroin lounaalla eräälle hauskalle kuvalle niin, että kiskaisin pään täysillä vieressä olevaan metallitolppaan. Tiedättehän sellaisen naurutyylin, jossa revetessä heilautetaan pää kunnolla taakse ja nauretaan taivasta kohti? Joo, se on minun tapani nauraa. Voitte vain kuvitella millaisen hysteerisen naurukohtauksen tämä metallin kalahdus aiheutti. Ensin tosin…

Kevät, minä ja Tommi Läntinen

Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Ei mikään oo niin ihanaa kuin kulkea öisiä katuja, mmmmm, kevätaikaan, kun maa alkaa tuoksua. Ja niin minä kävelen kohti meren rantaa, missä jäät alkaa lähteä ja aalloilleen tilaa antaa. On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin. Kevät ja minä, mikä pari,…

Rakennusmiehet mielessä

Herran jestas tätä kevättä! Sitä turstuilee ovista, ikkunoista, korvista ja suista. Olen yhtä hymyä vasemmalta ohimolta leukakuopan kautta oikealle ohimolle, eikä mikään tunnu pysäyttävän hyvää kevätrytmiä. Ihailen jokaista vastaantulevaa lakaisukonetta, olihan lapsena yksi haaveammateistanikin kadunlakaisija. Tosin minä halusin käyttää työhöni kunnon varsiharjaa enkä mitään teknisiä vempaimia. Lakaisukoneet saavat kuitenkin sydämeni…

Kun naapurit ei saa päättää

Meni aikansa, että lopetin odottamasta lunta tulevaksi. Valkoista iloa kesti hetken verran ja nyt on aika suunnata katse vaaleankeltaiseen, ruohonvihreään ja sellaisiin lempeisiin pääsiäisen väreihin. Kuuntelen juuri Spotifystä Lucaksen Kauniita yhdessä ja hihittelen, miten laaduttomaksi musiikkimakuni välillä liitelee. Nykyisessä kodissamme seinät ovat entiseen verrattuna huomattavasti huokeammat, ja naapurit saavat osansa…

Kaikki asut vuodelta 2015

Tammikuun viimeisen päivän kunniaksi pamautan linjoille kaikki viime vuoden asukuvat. Blogi on muuttunut paljon sitten vuoden 2011, jolloin aloitin bloggaamisen lähinnä jakaakseni tyyli-inspiraatiota ja päivän asukuvia. Vaatteet ja tyyli ovat itselleni kuitenkin edelleen yksi intohimo ja tärkeä osa elämää. Blogiin päätyy enää vain muutaman kokonaisuudet, sillä nykyään käytän samaa kokonaisuutta…

Millekään ei mitään tarvetta

Alennusmyynneissä on hurjan paljon kivempaa, kun ei ole kotikaupungissaan. Voi kulkea turistina ja kaikki näyttää uudelta ja hienommalta. Kahvi maistuu vieraassa kahvilassa kivemmalta, ja Helsingin ulkopuolella tunnutaan käyttävän myös vähemmän kyynerpäitä. Ei Helsingissäkään käytetä fyysisiä kyynerpäitä kuin Hulluilla päivillä, mutta henkiset kyynerpäät sojottavat uhkaavina kohti kilpaostajia. Helsingissä joulunjälkeisinä päivinä kaupat…

Pysähdyn johonkin odottamaan sinua

Olen lukenut joululomalla John Greenin kirjaa ”Arvoitus nimeltä Margo”. Kyseessä on nuortenkirja, jonka kohderyhmä on varmasti ikääni matalampi enkä siksi ladannut kirjalle suuria odotuksia. Greeniltä ilmestyi kuitenkin vuoden 2014 nuortenkirja ”Tähtiin kirjoitettu virhe”, mikä enteili vähintään keskinkertaista lukukokemusta. Lisäksi myös tästä uudesta kirjasta on ilmestynyt elokuva, jota tähdittää huippumalli Cara…

Onkohan minulla tunnelukkoja?

Lähipäivinä mieleni on vaellellut ja sielu heittelehtinyt. Parempi niin päin, sillä vaikka nämäkin ovat olleet varsin analyyttisia päiviä, niin sielunvaellus se vasta olisikin hard corea. Tuntuu, ettei ihmisen päähän voi edes mahtua näin paljon ajatuksia kuin minulla nyt on ollut. Tavallisesti nukkumaanmenoa edeltävä juttutuokiomme on maksimissaan seitsemän minuuttia, kun nyt…

Alkuni videobloggaajana: metsävideo

Metsävideo. Se kertoo kaiken olennaisen tästä filminpätkästä. Ajattelin aloittaa videoiden tekemisen. En tiedä mitä te olette siitä mieltä, mutta minä olen innoissani. Snapchatin kautta lyhyiden videoiden tekemisestä on tullut arkipäivää, mutta kaipaan jotain kokonaisempaa ja ehjempiä juttuja. Kymmenen sekuntia videot jättävät omalla tavallaan aika kylmäksi. Vaikka kuvien ja tekstien yhteistyö…

Kun kamera ei rakasta (osa 5)

Olin tiistaina muutaman lukijan kanssa Johan & Nyströmillä cupping-koulutuksessa. Katsoin tilaisuuden loputtua kameran satoa läpi ja järkytyin: mikä maaninen juoppo se tuossa ylimmässä kuvassa haistelee liimaa? Seuraavaksi lävähtää totuus tiskiin: tuolta minä todella näytän. Reality-chekkinä taas annos vähän vähemmän onnistuneita kuvia, joita kamerasta löytyy usein onnistuneita enemmän. Vääntyneitä jalkoja, väsyneitä…

Keltaista kahvia, vihreitä sydämiä

On marraskuu ja ulkona on syyskuu. Pitäisi olla kaamos, mutta onkin väriä ja lämpöä enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Olen isänpäiväretkellä kehäkolmosen ulkopuolella. Olen kiitollinen siitä, että tänä syksynä olemme oikeasti jaksaneet tehdä asioita viikonloppuisin. Kotiin jääminen on aina se rentouttavin vaihtoehto, mutta usein lyhytkin reissu siirtää ajatuksia omasta elämästä…

Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää

Ethän korjaa minusta mitään, ethän yritä mua pelastaa. Ethän hio minusta mitään pois, ei siinä onnistuneet toisetkaan. Eikä minua tarvitse kantaa eikä pitää kädestä. Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää. Sinä valitsit minut, minut, minut, joo ja minut sinä sait. Ota minut tällaisena kuin oon, tällaisena kuin oon….

Turkki 3: Lycian Way -patikointi ja paikallista elämää

Kolilta ja Vaarojen Maratonilta palattu kotiin, woop woop. Kahden kirjoituksen verran olisi kuitenkin vielä Turkki-ajatuksia ja rustaan vasta myöhemmin juoksujuttuja. Venettä ja sydäntä hyppyyttäneen purjehduksen jälkeen illastimme koko reissuporukalla ja vaihdoimme toisen tiimin kanssa rooleja: Ensin vaeltaneet kiipesivät yöksi veneeseen ja me veneilijät majoituimme villaan odottamaan seikkailuja mantereella. Paikallisen oppaan…

Ylitsepääsemättömistä peloista

Olin eilen puhujana Markkinointiviestinnän viikoilla. Jos minulle olisi sanottu puoli vuotta sitten näin käyvän, olisin nauranut riemuisasti. Vaikka en varsinaisesti lavakammosta kärsikään, presentoiminen ja julkiset puheenvuorot ovat tuntuneet aina pelottavilta ja epämieluisilta. Spontaani esiintyminen on ollut itselleni aina huomattavasti helpompaa kuin se, että pitäisi valmistella jotain etukäteen. Viiden minuutin extemporena…

Ensi viikolla Turkkiin

Olisi teille pikkuinen juttu kerrottavana. Lähden ensi viikon keskiviikkona Turkkiin. Tiedän, en olisi ansainnut tähän väliin reissua millään mittakaavalla, juurihan pääsin Botswanaan ja seikkailin kesäkuun Siperiassa. Mutta Turkkiin tässä nyt ollaan kuitenkin menossa kuuden päivän matkalle. Suomalainen Meretniemen perhe on lähdössä purjeveneellä löytöretkelle maailman ympäri kolmen lapsensa kanssa. Kuuden vuoden…

Nahkavaipoissa

Kävin tänään ensimmäisen kerran Hotelli Tornin vessassa. Juuri siinä legendaarisessa lasikopissa, josta näkee Helsingin yli. Voi istua pissillä ihan rauhassa, ihailla kaupunkia ja miettiä, kuinka moni kiikaroi sinua samalla. Tällainen spesiaalihetki kaipaa spesiaalihousuja. Olivat ne sitten nilkoissa tai eivät. Työkaverini kommentoi aamulla: ”Aikamoiset nahkabyysat. Vaativat kyllä kantajansa.” Vakuutteli, että olen…

Kissamekko kakkonen

Pukeuduin lähes tasan kaksi vuotta sitten kissamekkoon. Se oli musta, jossa oli valkoisia kissoja. Enää minulla ei ole sitä, tuttuni piti siitä paljon ja myin sen hänelle parista lantista. Oli kissamekon kokoinen aukko vaatekaapissa. Mikä neuvoksi? Kissamekko kakkonen. Kermanvalkoinen ja kellohameinen. Ilahduttava ja vähän liian söpö. Poola Katarynan uusinta mallistoa….

Ehdolla Suomen parhaaksi lifestyle-blogiksi

Onhan se hullua. Saada tietää, että on viiden viimeisen joukossa ehdolla Suomen parhaaksi lifestyle-blogiksi. Tämähän on silkka fiilistelyblogi! Kuinka ne nyt tällaisestä pitää? The Blog Awards Finland 2015 Suomen suurin blogikisa antaa tunnustusta vetovoimaiselle sisällölle ja sen parhaille tekijöille. The Blog Awards Finland palkitsee syksyllä 2015 suomalaisten bloggareiden parhaimmiston sekä…