Käsillä tekemisen ihmeellinen voima: oppeja dreijauskurssilta

Kulunut vuosi on muuttanut minua ja elämääni paljon. Paljon enemmän kuin mikään vuosi aiemmin. Muutos ei ole ollut yksin hyvää, mutta sitäkin on onneksi löytynyt paljon. Yksi erityisen ihana asia on, että olen löytänyt aivan uudella lailla käteni. Olen ymmärtänyt käsillä tekemisen ihmeellisen, parantavan voiman ja huomannut innostuvani käsitöistä.

On kyse ollut sitten aidan maalauksesta, puulusikan vuolemisesta tai sienten keräyksestä, ne kaikki ovat saaneet mieleni hyrräämään.

Ja käsien kautta olen löytänyt syvemmän yhteyden mieleeni ja ympäristööni, mikä on kai käsitöissä usein niitä käsiä olennaisempaa.

Syksyllä osallistuin dreijauskurssillekin, täysin kokemattomana, ja sieltä ovat nämä kuvien kolme astiaakin.

Menin kurssille unelmana tehdä astioita. Näin mielessäni söpöt kipot ja kupot.

Jos sitä vääntäisi ja pyörittelisi vikkelästi kahden päivän kurssilla vaikka kokonaisen, itsetehdyn astiaston.

Saavuin kurssille, Iittala & Arabia Design Centreen, Arabianrantaan. Mahtavan suorapuheinen kurssinvetäjä introsi viikonlopun kurssia ja totesi:

”Jos olette tulleet tekemään tänne kauniita, symmetrisiä astioita tai ylipäänsä täytettä astiakaappiin, niin olette kyllä väärässä paikassa. Oikeastaan tällaiset kurssit pitäisi vetää niin, ettei mitään saa säästää. Kaikki ensidreijauksella tehdyt savimöntit ovat kuitenkin niin hirveitä, etteivät ne edes päädy käyttöön kuin harvoin ja niiden valmistaminen ja polttaminen vie paljon resursseja. Kurssilla pitäisi keskittyä dreijaukseen, käsillä tekemiseen ja saven tuntuun käsien välissä – Kuinka savi käyttäytyy ja miten sitä oppii pikkuhiljaa käsittelemään niin, että sinä määräät sen muodon, eikä toisinpäin. Siitä kaikesta on kuitenkin kyse, ei valmiista tuotteista tai kauniista kupeista.”

Niin minä sitten dreijasin. Paukutin savipalaa pöytälevyyn ja sitten kiinni dreijaan. Katsoin sen pyörimistä ja yritin kaikkeni, että savi pysyisi kiekon keskellä. Välillä unohdin kostuttaa käsieni syrjiä, ja kiekko poltti pieniä palovammoja kämmensyrjiini. En vain malttanut ottaa rauhassa, niin kuin en melkein koskaan malta.

Teurastajahenkinen suojaessuni täyttyi savilänteistä ja sukkani samoin. Oli ihanaa touhuta niin, ettei sotkusta välittänyt lainkaan.

Olin saapunut kurssille yksin, enkä jaksanut tutustua ympärillä oleviin. He olivat muutenkin tullet kaikki pareittain tai porukoissa. Tutustuin vain paremmin käsiini ja mieleeni. Hermostuin uudestaan ja uudestaan, paukutin savea aggressiivisesti, hain kahvia, vedin henkeä ja jatkoin taas. Sitten jälleen hermostuin ja toistin kaavan. Välillä nauroin omaa typeryyttäni ja sitä, miten syytin savea kaikesta.

Opettaja nauroi minulle ja sanoi, että jos olin kuvitellut olevani heti hyvä, niin saan kyllä nöyrtyä. Että olisin varmasti aika pitkään vielä tosi huono. Sen jälkeen hän totesi, ettei se haittaa. Ettei kyse olekaan siitä, onko hyvä tai huono. Yritin uskoa häntä.

Sunnuntai-iltapäivällä olivat kurssin viimeiset hetket käsillä. Käteni alkoivat olla omasta kehnosta tekniikasta johtuen vähän liian naarmuiset, ja erityisesti mieli niin kovilla, että olikin aika jo lopettaa.

Kurssinvetäjä kehotti meitä nostamaan ne tekeleet polttoalustoille, jotka haluamme säilyttää. Hän korosti moneen otteeseen, että mitään, mille ei ole myöhemmin käyttöä, ei saa lasittaa ja polttaa. Pehmeän saven saisi vielä helposti uusiokäyttöön, mutta polttamisen jälkeen turhaksi jääneet kynttilänaluset ja mukintekeleet olisivat jätettä. Ongelmaksi itsellemme ja maailmalle. Säästin kolme nämä kolme astiaa, muhkuraiset ja vähän hupsut, mutta sellaiset joita kyllä käyttäisin. Tuntui hyvältä luopua muusta. Ylipäänsä kurssin aikana oli ollut vapauttavaa luopua ajatuksesta, että nyt tehdään sellaista, josta pitäisi syntyä jotain fyysistä, käsinkosketeltavaa.

En ole mikään käsitöiden ihmelapsi, todellakaan (Kurssilla oli yksi sellainenkin, ihanannäköinen mimmi, joka olisi varmasti pystynyt luomaan kokonaisen astiaston muutamassa tunnissa – mutten tietenkään verrannut itseäni häneen, sillä eihän kypsä aikuinen sillä lailla vertaile). Tällä hetkellä laadukkainta käsityötäni ovat Instagram Storyn kaunokirjoitus sormella puhelimenruutuun. Mutta olen tajunnut nauttivani puuhailusta. Ehkä siitä joskus tulee jotain, mitä voin kutsua jollain muullakin verbillä kuin ”puuhailla”.

Ja jos ei tule, niin ei se mitään. Tätä lausetta pitääkin toistella itselleni vielä jokunen kerta, jotta uskon itsekin.

-Henrikka

Helsingin kruununprinsessan aamu-uinti

_mg_5181-kopio

Täytin eilen vuosia. Päivä oli niin onnellinen, ja nyt kotimme on täpötäynnä kukkia. Olin ajatellut lähteä Ateenaan, mutta jäinkin kotiin. Eikä kaduttanut lainkaan. Olin kotona koko päivän, ja reilu 30 ystävää kävi päivän mittaan kakulla – eikä ihan tavallisella kakulla, vaan maailman kauneimmalla sellaisella.

Ennen kakkukuvia kuitenkin muutama kuva tältä aamulta. Janne oli luvannut järjestää tälle aamulle synttäriyllätyksen, kun eilinen meni ystävien kanssa.

Lähdimme aamuvarhain raitiovaunulla, aamukahvit take away -kupeissa, kohti Katajanokkaa. Janne vei minut Kauppatorin viereiselle Allas Sea Pool -ulkoilma-altaalle, jossa en ollut vielä koskaan käynyt. Kruunu päähän ja uimaan.

_mg_5224-kopio

Altaassa matkaa uivat mummot nauroivat nuorelle rakkaudelle. Janne pomppi jalat jäässä altaan reunalla ja tallensi muutaman kuvan. Toinen mummoista oli ollut oman miehensä kanssa 30 vuotta, toinen 55 vuotta. Nauroin heille, että suorituspaineet käyvät pian sietämättämöksi. Vastasivat, että jos tulee lauantaina yhdessä aamu-uimaan, niin luultavasti pyyhkii hyvin.

Toiset mummelit nauroivat, kun hytisimme pyyhkeet ympärillä pienen matkan saunaan, vaikka olimme vain lämpimässä vedessä. He olivat olleet juuri merivesialtaassa, joka on hädin tuskin muutaman asteen, ja keskustelivat saunassa:

”Oli kyllä tosi lämpimän tuntuista vettä.”
”Joo, niin kyllä oli. Melkein kuumalta tuntui.”

Pyörittelin silmiäni ja tuhisin kainaloon. Leijat.

_mg_5251-kopio

Nauroin itsekseni myös kolmansille mummoille pukuhuoneessa. Heidän keskustelunsa oli ratkiriemukas:

”Otatko hörpyn vettä?”
”No, kiitos! …Mutta tämähän maistuu ihan anisviinalta.”
”Se on anisviinapullo!”
”Mutta onko täällä kuitenkin vettä.”
”Ainakin suurimman osan pitäisi olla kyllä vettä.”

_mg_5194-kopio

Aamu oli niin hyvä. Tunsin oloni Helsingin kruununprinsessaksi. Aurinko paistoi suoraan suihkutilaan ja suihkusta valuva vesi näytti vastavalossa täydelliseltä. Hetki oli niin kaunis, että siitä olisi yksinään voinut kirjoittaa kokonaisen novellin.

Saunassa thaimaasta lentänyt pariskunta varmisteli meiltä, onko merivesialtaaseen meno hengenvaarallista. Kehotimme rohkeasti kipuamaan uimatikkaat pipopäisten mummojen vanavedessä. Pukuhuoneessa nainen harmitteli, ettei ollut hypännyt merivesialtaaseen miehensä perässä. Mies oli pomminsa jälkeen näyttänyt olevan niin shokissa, että nainen oli kastanut jalkansa vain polviin saakka. Totesi kyllä, että uimatta jättäminen on hyvä syy palata Helsinkiin.

Uinnin jälkeen kävelimme Vanhaan Kauppahalliin kahveille. Hyrisin jouluoloa. Olisipa kaikki päivät kuin syntymäpäivän jälkeisiä päiviä.

-Henriikka

Tulkoon talvi!

Yhteistyössä SkiexpoOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina rakastanut lunta. Tiedättehän, kun lapsuuden lempikuukausi määräytyy usein syntymäpäivien mukaan? No, minun synttärini on joulukuussa. Lapsena joulukuun alussa oli jo usein lunta, enkä tiedä olisinko kasvanut niin suureksi lumen ja talven ystäväksi ilman kyseistä syntymäaikaa.

Alla olevassa kuvassa olen ensi kertaa rinteessä. Hah. Istun turvallisesti isoveljen sylissä Himoksella. Tuolloin en saanut vielä suksia tai lumilautaa jalkaani, vaan kuljin turvallisesti pulkassa. Ei mennyt kuitenkaan kuin vuosi tai pari, kun olin ensi kertaa suksilla. Taisin olla kolmen vanha.

Mutta kun 7-vuotiaana sain ensi kerran lumilaudan jalkaan, niin suksiin ei ollut paluuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ollut tänään ja viikonloppuna ihan lumitunnelmissa, sillä tiedän pääseväni viikonloppuna Messukeskukseen Skiexpo- ja Boardexpo-messuille. Tapahtuma on ollut viime vuosina sellainen henkinen rinnekauden avaus, vaikka etelän hiihtokeskusten avautumista saakin odottaa sen jälkeen vielä pari kuukautta.

Viime vuonna ostin messuilta pipon, joka tuntui koko talven korkkaukselta. Ehkä löydän tänä vuonna kintaat.

Muistan Skiexpon lapsuudesta hyvin. Eri Suomen hiihtokeskuksissa hiihtoa, laskettelua ja lautailua opettavana isäni lähti aina messuille joko töihin tai vierailijaksi. Odotin jännityksellä kotona, kun isä palasi Helsingistä, sillä hän toi aina tuliaisia. Ollessani nuorempi, saatoin saada jollain hiihtokeskuksen logolla varustetun karkkiaskin tai merinovillaiset sukat. Vähän vanhempana sain aina jonkun lumilautailulehden. Selasin kuvia silmät pyöreinä ja toivoin, että oppisin maailman, tai vähintään Kouvolan, parhaaksi lumilautailijaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Noh, minusta ei sitten tullut ammattilumilautailijaa, enkä sitä koskaan lopulta halunnutkaan. Sen sijaan olin lukioikäisenä kolme talvikautta töissä Mielakan hiihtokeskuksessa, josta on huippumuistoja.

Lumilautailusta jäi lisäksi erittäin rakas harrastus, joka on kantanut tänne saakka. Viime vuonna lähdin Kampista ski-bussilla Messilään lapsuuden riemulla. Pahin temppuilu jäi teini-ikään; nyt odotan pitkiä rinteitä ja kaikista eniten kaikkea, mikä on rinteen ulkopuolella.

En malta odottaa talven alkavan, sillä etelän nöyrien hiihtokeskusten lisäksi suuntaan ainakin Ylläkselle. Olin siellä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja tiedän alueen kehittyneen. Toivon lautailun ja hiihtokeskuksen lisäksi löytävän vielä muitakin aktiviteetteja, joihin ei lapsena laskemiselta ennättänyt. Ei haittaisi yhtään päästä esimerkiksi lumikenkäilemään tai viettämään yötä jollain autiotuvalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonlopun messuille suuntaan ainakin perjantaina. Odotan inspiraatiota, uutta tietoja, reissuideoita ja muutamien täsmätuotteiden löytymistä. Luulen, että Skiexpon muotinäytös voisi myös sopia minulle – toppaa, kenkää, pipoja ja kalsareita! Kuka muu meinaa messuille? Iloitsen siitäkin, että siskoni ja veljeni tulevat Helsinkiin messuille ja yöpyvät meillä.

Lisäksi toivon, että jostain kesäunilta kaivautuisi esiin myös tuo lapsuuden laskija: väliäkö sillä, onko veljen vanha ja kulahtanut haalari päällä ja kypärämyssy päässä, jos on älyttömän kivaa?

Täksi viikoksi on luvattu lunta. Ei haittaa.

-Henriikka

Ps. Voitteko pliis keskittyä alimman kuvan vasemmasta alareunasta löytyvään pikkusiskooni. Mikä mini-ihminen! Lego-ukko!

Kahvitalo ja olohuone Aleksanterinkadulla: Paulig-kulma

Yhteistyössä Paulig & Asennemediaimg_3176-kopio

Helsinkiä hellitään ihkauudella olohuoneella. Aleksanterinkadulle maanantaina avattu Paulig kulma tuo kaupungin keskelle niin kahvia, kahvidrinkkejä, lounassalaatteja, viiniä, raakakakkuja kuin päänkokoisia korvapuustejakin.

Olen seurannut mielenkiinnolla kuluneiden kuukausien remonttia. Kluuvin kauppakeskuksen kahteen kerrokseen avattua kahvitaloa valmisteltiin pitkään. Kävelen katua pitkin melko usein ja olen näin pystynyt kuikuilemaan ikkunoista sisälle.

Kuikuilu vaihtui eilen vierailuksi, kun kävin kahvilassa nauttimassa brunssista ja keinumassa yläkerran kiikuissa valtava pulla sylissäni.

img_3022-kopioimg_3040-kopio

On todettava, että en osannut arvata kuinka raikkaan lippulaivan Paulig pistäisi pystyyn. Odotin kyllä, että jotain kivaa on tulossa, mutten tajunnut että näin kivaa. Paulig kulma on oikea kahvinystävien kohtaamispaikka.

Kun kävelin sisään, huomio kiinnittyi heti huonekaluihin, tilasuunnitteluun ja erityisesti kuparisiin yksityiskohtiin sekä yläkerran keinuviin korituoleihin. Uskallan ennustaa niissä otettavan melko monta Instagram-kuvaa tulevaisuudessa.

img_3130-kopio img_3067-kopio

Paulig Kulmassa kaiken keskiössä on kahvi. It’s good. Kahvilassa tarjoillaan paikan päällä paahdettua ja käsityönä valmistettua kahvia. Kahvilan lisäksi tiloissa toimii siis myös oma pienpaahtimo. Kyselin lähiaikojen uutisoinnin valossa hivenen huolissani kahvien alkuperästä, mutta sain kuulla, että kaikki Kulman kahvi on jäljitettävissä ja peräisin vastuullisiksi varmennetuilta tiloilta.

Paahtaja Sampo Latvakangas paahtaa Paulig Kulman omat kahvit, jotka ostetaan pienerissä vain kahvitalon tarpeisiin. Paahto tapahtuu Bertha-paahtokoneella, joka toimii puhtaasti biokaasulla eli 100-prosenttisesti uusiutuvalla ja kotimaisella energialla.

img_3031-kopioimg_3086-kopio

Luulen, että paikasta muodostuu myös yleinen kohtaamispaikka. Meidän sohvaryhmässämme riitti juttua, kun istuimme eilen keskipäivää Nooran H:n, Ullan, Natan, Eevan, Jennan ja Pauligin väen kanssa. Asiakaspaikkoja onkin keksittävä pian lisää, jotta kaikki halukkaat saadaan sisätiloihin.

Kulmassa toimii myös Paulig Barista -instituutti, jossa on mahdollisuus perehtyä kahvinvalmistuksen saloihin ja makuelämyksiin kurssein ja koulutuksin. Polttari-idea? Lahjavinkki ystävälle, äidille tai kummisedälle?

img_3230-kopioimg_2973-kopio

Olen usein ihmetellyt, miksei Aleksanterinkadulla ole juurikaan hyviä kahviloita. Siihen en edelleenkään tiedä vastausta, mutta iloitsen nyt tästä uutuudesta. Luulen, että itselleni Paulig Kulma antaa mahdollisuudet erityisesti etätyönteolle ja työpalavereille mökkiloosseissa, joihin voi myös tehdä varauksia.

Kahvitalo aukeaa arkisin puoli kahdeksalta ja silloin on saatavilla aamupalaa. Lounaalla on tarjolla useita lounasvaihtoehtoja, ja after work -kahvikattaus sopii työpäivän jälkeen nautittavaksi. Viikonloppuisin kahvilassa voi herkutella ruokaisilla brunsseilla ja viettää iltaa aina klo 23 asti.

M-Barin sulkemisen jälkeen olenkin kaivannut lisää myöhäisiltojen kahvipaikkoja.

img_2984-kopio

Mitähän muuta? Ainiin! Kahvilayrittäjänä toimii turkulainen Pure Hero, joka on tunnettu muun muassa terveellisistä raakakakuistaan. Ilokseni valikoimista löytyi paljon gluteenitonta ja sokerittomia herkkujakin. Korvapuustin kohdalla tyydyin ihailuun.

Jatkan kuikuilujani ja vierailujani. On kiinnostavaa nähdä, joudutaanko Kluuvin seiniä alkaa purkaa, jotta kaikki pääsevät kahville.

-Henriikka

Ps. Kirjoitan tiistaina vastaukset kysymyksiin. Jätä kysymyksesi siis viimeistään huomenna, maanantaina.

Viikonloppuvinkki: RUPLAN vegebrunssit

Helsingin aamiais- ja brunssitarjonta sen kuin kasvaa. Tällä kertaa joukkoon on ilmestynyt matalan kynnyksen selkeä ja rehellinen vegebrunssi, jota tarjoillaan kahdessa paikkaa Helsingissä molempina viikonlopun päivinä. Tämä on siitä poikkeuksellinen brunssi, että se on tarjolla buffetista koko aukioloajan.

Tapasin eilen uuden ihmisen, ja kun kättelimme esittäytyäksemme, tämä uusi kaveri sanoi: ”Aijoo, etkös sä ole aika usein Ruplassa?” Vastasin hämmentyneen myöntävästi ja kerroin, että tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun joku muistaa minut kahvilan mukaan.

Joka tapauksessa brunssit järjestetään juuri kyseisessä paikassa: RUPLA Helsingissä, Kalliossa, sekä Plootu-huonekaluliikkeen yhteydessä olevassa RUPLA Rööperissä, Punavuoressa.

RUPLA aloitti brunssinsa toissa viikonloppuna. Olin itse sunnuntaina Punavuoressa tekemässä töitä läppärin kanssa brunssin äärellä koko aukioloajan.

Brunssi tuntui moniin Helsingin brunsseihin verrattuna ihanan helpolta. Menin yksin ja varsin rumannäköisenä, likaisissa hiuksissa ja väsyneenä. Ei haitannut! Ei tarvinnut laittaa hienoa mekkoa, kilistellä kuohuvaa tai hifistellä ruoalla (niin paljon kuin näistäkin aina toisinaan pidän). Sai vain ryystää kahviaan rauhassa, tankata lisää kun huvitti ja asetella hauskan yksinkertaiset antimet lautaselleen nätisti.

Brunssi on täysin vege ja sopii myös vegaaneille: jugurtin ja maidon saa vegaanisena, leivän päälle voi laittaa esimerkiksi hummusta. Keliaakikot ovat myös hyvin huomioitu: brunssi toteutetaan yhteistyössä Urtekramin kanssa ja heidän tuotteensa sopivat myös gluteenittomaan ruokavalioon. Normaalin leivän sijasta on myös gluteenitonta vaihtoehtoa sekä riisikakkuja. Urtekramin tuotteet ovat lisäksi ekologisia ja luomua.

Kahdentoista euron buffetissa on tarjolla muun muassa hummusta, tahinia, pestoa, vihersalaattia, jugurttia, soijajugurttia, myslejä, leipää, tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, mehua ja oman paahtimon kahvia.

RUPLAn brunssi
12€, alle 12-vuotiaat 6€

RUPLA Helsinki
Helsinginkatu 16, Helsinki
la-su klo 12–17
(tarkista Kalliolle tyypilliset poikkeusajat facesta)

RUPLA Rööperi / Plootu
Iso Roobertinkatu 32
Helsinki
la klo 11–16
su klo 12–16

Brunssille voi tehdä pöytävarauksen, mutta se ei ole pakollista.

Palvelu oli hyvää, iloista ja hymyilyttävän inhimillistä. Kahvilapojat eivät olleet välttämättä hahmottaneet, miten asetellaan tuotteet visuaalisesti tarjoilupöytään. Myhäilivät itsekin, kun asettelivat tuotteita riveihin.

Erityismaininta siitä, että kävijöitä oikeasti kuunnellaan. Hintaa tiputettiin palautteen mukaan ensimmäisen viikonlopun jälkeen parilla eurolla ja tarjontaakin tarkistettiin kävijöiden kommenttien perusteella. Tällaisia lähikahviloiden ja -ravintoloiden kuuluisi ollakin.

Iloa viikonloppuun!

Terkuin Henriikka
(se joka on aina Ruplassa)

Ravintola BRO: Brunssi 5/5 (+brunssilahjakortin arvonta)

Yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola BRObro-brunssi-05108 kopio

Kyllähän te tiedätte, että minä olen brunssibloggaaja. Viikonloppuni ateriat koostuvat pääosin aamu- tai keskipäivän brunsseista, joilla jaksan iltaan ellen yöhön saakka. Suurimpien sunnuntaibrunssien voimalla saatan porhaltaa jopa keskiviikkoon asti.

Tänä lauantaina teimme ystävien kesken kotibrunssin, mutta eilen kävelin valmiiseen pöytään. Pitkästä aikaa sain uuden, mielettömän hyvän brunssin palaamisten arvoisten brunssien listalle, kun olimme testaamassa eilen päivänvalon nähneen Ravintola BRO:n brunssin.

Ehdotin heti tänään työkaverilleni, että menisimme pian uudestaan.

bro-brunssi-04943 kopiobro-brunssi-04747 kopiobro-brunssi-04820 kopiobro-brunssi-04982 kopio

Ravintola BRO:n keskiössä on maku. Ravintolan yhteydessä on myös Hakaniemen ensimmäinen cocktailbaari. Eilen keskityttiin keskipäivän tunnelmiin, kun aamiaisen rinnalle saatiin myös brunssi. 3 x hip hip hurraa.

En osannut olettaa brunssista mitään, sillä halusin mennä paikalle kokemaan itse ilman ennakko-oletuksia. En ollut koskaan ennen käynyt joulukussa Hakaniemen sillan kupeeseen, Hilton-hotellin yhteyteen avatussa ravintolassa. Helsingin brunssikenttää ovat lähiaikoina jyränneet etniset maut, mutta kieltämättä olen jo kaivannutkin sekaan jotain raikasta ja astetta selkeämpää ja skandinaavisempaa.

bro-brunssi-04973 kopio bro-brunssi-04772 kopio bro-brunssi-04811 kopiobro-brunssi-05067 kopio bro-brunssi-04842 kopiobro-brunssi-05115 kopio

Ravintola BRO [Bru:]
John Stenbergin ranta 4, Helsinki

Brunssi on tarjolla sunnuntaisin 6.3. alkaen klo 12-15. Hinta on 28 € (lapset alle 12v. 14 €, alle 4v. 0 €). Lisämaksusta tarjolla myös brunssidrinkkejä. Auton saa tarvittaessa pysäköityä parkkihalliin veloituksetta.

BRO:n sunnuntaibrunssipöytään nostetaan runsaasti salaatteja, smoothieita, mehuja, kala- ja äyriäisruokia, hamppareita, munakkaita, sushia, lihaa ja herkullisia hedelmiä ja jälkkäreitä. Erikoiskahvikone palvelee asiakkaita uskollisesti. Tarjonta oli kerrassaan hätkähdyttävän hyvä.

Kahdeksan hengen vaativaan pöytäseurueeseemme kuului useampi vege, yksi vegaani ja useampi gluteenitonta ruokavaliota noudattava. Kaikille riitti runsaasti. Gluteenitonta oli lähes kaikki; muistaakseni vain hampurilaiset ja jokunen salaatti jäi omien vaihtoehtojeni ulkopuolelle. Gluteenitonta leipää sai pyytämällä. Vegeille riitti yhtä lailla ja vegaaneillakin on yllättävän hyvät oltavat: salaattipöydästä sai kasvissalaatteja, sieniä, kasvissushia ja muuta hyvää. Kasvishampparit olisivat tuleville brunsseille tosin hyvä lisä.

bro-brunssi-05051 kopio bro-brunssi-04880 kopio bro-brunssi-05015 kopiobro-brunssi-04896 kopio bro-brunssi-04920 kopio

Pidin BRO:n kalaruoista kaikista eniten (lohicheviche, savukalamousse, katkaravut…) ja näin kuulin myös usean muun suusta, joten paras brunssi tämä on varmasti niille, joille kala on ok. Myös sievä, lautaselleni leikattu lihanpala oli erittäin herkullista. Kaikille kuitenkin riittää, sen kerron. BRO:ssa käytetään luomua ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan, mutta niin ruoissa kuin juomissakin mennään maku edellä.

Jos ruoka teki vaikutuksen, niin teki miljöökin. Varaukset oli koottu kirjain kirjaimelta pöydille puisilla Scrabble-kirjaimilla. Valoa riitti, samoin ravintolan korkeutta. Oli myös helppo huomata, että ravintolassa ollaan erityisen ylpeitä suomalaisesta suunnittelusta ja ekologisuudesta. Touchpoint on tehnyt henkilökunnan työvaatteet ekologisesti kierrätysmateriaaleista ja Trashtag-vesilasit vanhoista olutpulloista. Käyttöön on otettu myös alkuperäisiä astioita ja aterimia ajalta, jolloin hotelli avattiin.

Pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät suuria vaikutuksia.

bro-brunssi-05081 kopio bro-brunssi-04851 kopiobro-brunssi-05092 kopiobro-brunssi-05101 kopio

Kympin darrabrunssia saa etsiä muualta, mutta sellaiset ovatkin niin 2010. Korjaan: sellaiset eivät koskaan ole eivätkä toivottavasti olekaan in. Raikasta, herkullista, monipuolista, odotuksia ylittävää brunssia kaipaavan kannattaa suunnata BRO:hun.

Ja nyt lupaamani arvonta: Yksi onnekas voittaa kahden hengen brunssilahjakortin BRO:n sunnuntaibrunssille. Kommentoi tämän viikon aikana, viimeistään su 13.3. vapaavalintaiset kevätterveisesi kommenttiboksiin ja olet mukana arvonnassa.

Kiitos ilahduttavasta sunnuntaiseurasta Ida, Ulla, Noorat, Viena, Aino ja Sami ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Henriikka

Kuvat: Sami Jämsén

EDIT ma 14.3. VOITTAJA ON NYT ARVOTTU. Onnea nimimerkki ”sammakko”, laitan sinulle sähköpostia. Hurjasti osallistuneita, kiitos kaikille ja aurinkoista kevättä!

TEDx Youth: Puhumassa pelosta

_MG_1111 kopio

Istun juuri kaakaolla. Randomisti valikoitunut kahvila, mutta sillä ei ole merkitystä. Kaako on nimittän palkinto itselleni siitä, että olen itsestäni ylpeä. Tässä on kermaavahtoakin. Ja otan ehkä santsinkin.

Olin juuri puhumassa TEDx Youth -tapahtumassa. Tapahtuman aihe oli pelko ja rohkeus, joista minä valitsin pelon. Toisesta en ole oppinut vielä riittävästi.

Kirjoitin syyskuussa esiintymispelostani ja puheestani Markkinointiviestinnän viikoilla. Ikään kuin rangaistuksena siitä, että kirjoitin rohkeasti pelostani, sain kutsun puhumaan TED:iin. Reilua? No, olisin tietysti saanut kieltäytyä.

_MG_1062 kopio _MG_1070 kopio

Jännitin taas. Pelkäsin. Aivan kamalasti. Nukuin viime yönä huonosti enkä pystynyt syömään normaaliin, reippaaseen tahtiini tänään. Oli ensimmäinen kerta, kun pidän julkisen henkilökohtaisen puheen. Jossain vaiheessa meni niin tunteisiin, että mietin mielessäni: ”Viimeinen asia mitä nyt kannattaa tehdä on porata.” En sentään onneksi puhjennut kyyneliin.

Lohdullista oli kuitenkin, että olin puhumassa pelosta. Se antoi anteeksi pienen polvien tutinan. Sitä paitsi vakoilin Twitteristä, että kuulijoiden mielestä meni oivallisesti.

Sain niin paljon voimaa intensiivisistä, herkeämättömistä katseista yleisön joukossa. Kaikki tuntuivat kuuntelevan niin keskittyneesti. Puheen jälkeen saatu positiivinen palaute meni suoraan tallennettuihin ajatuksiin ja muistivihkoon.

Nyt hetken levähdys ja takaisin mukavuuslueelta pelkojen ääreen.

-Henriikka

Armas – Lounaaksi lähiruokaa

_MG_0068 kopio

Käyn lähes joka päivä työpäivän keskellä toimiston ulkopuolella syömässä. Lounasseteli-etu on eduista ihanin ja lounashetket keitaita välillä hyvinkin hektisen työn keskellä. Samalla pystyy tutustumaan helposti Helsingin keskustan ruokatarjontaan, sillä siinä missä toiset kaipaavat vakiopaikkaa, käyn itse harvoin kahdesti viikossa samassa paikassa.

Torstaina ja perjantaina kävin kuitenkin sattumalta nauttimassa lounaani samassa paikassa Armaksessa, Kluuvin kauppakeskuksessa Aleksanterinkadulla. Paikka mainostaa itseään konstailemattomana lähiruokana, joka on selkeää ja herkullista. Keittiön ja viinituvan menussa toistuvat usein myös erilaiset kasvisvaihtoehdot, mistä iso peukku.

_MG_0044 kopio_MG_0048 kopio

Torstaina sain harvinaista lounasseuraa Jannesta ja siksi ikuistettua kerrankin kuvia keskeltä päivää. Valitsin lounaaksi feta-juuressalaatin (9€), Janne valitsi possukebabin (10€). Kebabista en osaa itse sanoa, mutta Janne kehui hyväksi. Rinnalla oli perunarieskaa, josta tuli mukava maalaistalon fiilis. Oma salaattini oli aivan superhyvä, joskaan ei annoskooltaan mieletön. Sudennälässä en olisi tullut siitä täyteen, mutta näin perusnälkäisenä koko oli juuri hyvä. Maussa tai esillepanossa ei moittimisen sanaa, kaikki toimi tosi hyvin.

Armas on viihtyisä, hipihtävä ja maalaishenkeä tavoitteleva. Lounashintaan kuuluu kahvi, iso peukku siitä. Tilan sommittelu on mielestäni vähän erikoinen ja liian väljä, mutta toisaalta Jannen puolestaan ei kokenut asiaa näin.

_MG_0051 kopio_MG_0054 kopio

Sen sijaan siitä olimme samaa mieltä, että paikan mainoslause ei yksinkertaisesti toimi Helsingissä: Kenties parasta ruokaa Tampereen ulkopuolella? Mitähän ihmettä? Ymmärrämme toki pointin, mutta Aleksanterinkadulle emme tällä iskulauseella tulisi mainostamaan.

Uskon ainoastaan alkujaan pirkanmaalaisten heltyvän tälle voima-ajatukselle. Näin Tampereella useasti vierailleena en ainakaan itse ole kokenut Tamperetta ylivoimaisena ruokakaupunkina. Poikkeuksena ehkä wingsit, joten korkeintaan joku helsinkiläinen siipiravintola voisi mainostaa näin. Olemmeko mielipiteemme kanssa aivan kaksin vai yhtyykö joku ajatuksiimme?

_MG_0070 kopio _MG_0076 kopio _MG_0041 kopio

Iskevä mainoslause tai ei, käyn mieluusti Armaksessa lounastamassa. Muita palveluja tai kellonaikoja en ole paikassa kokeillut, mutta kertokaahan te kokemuksianne, jos olette viisaampia.

Terveisiä myrkyisestä Helsingistä ja onpa ilo, että luet. Minä niin mielelläni kirjoitan.

Huomenna, sunnuntaina myyn ystävieni kanssa vaatteita ja tavaroita Konepajan Bruno -kirppiksellä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan.

-Henriikka

Ps. Ja isoin ilo Armaksen lounaalla oli, kun yllättäen kassajonossa joku lukijoista tuli kiittämään kivasta blogista. Kiitos vielä jälkikäteen, kun eihän tuollaisissa tilanteissa osaa muuta kuin jäätyä ja hymyillä typerästi.

Design Marketin ostokset

nämä-tarjotin

Helsinki Design Week sai avajaisensa kuluvan viikon torstaina ja jatkuu koko ensi viikon, 13.9. saakka. Monille se tutuin tapahtuma, Kaapelitehtaalla järjestettävä Design Market oli tänä viikonloppuna ja sieltähän minä itseni löysin, vaikka pitkään vannoin, etten sinne ruuhkalaatikkoon astu enää jalallanikaan. Sisko sai ylipuhuttua sunnuntai-aamupäivän lungille design-kierrokselle.

Enkä toki poistunut tyhjin käsin. Oli tarkoitus löytää uusi, pitkä välikausitakki ja seinäkello, vaan mukaan tarttui jotain aivan muuta: tarjotin, sormus ja keramiikkaa.

1. Tummanvihreä, pilkullinen tarjotin (NÄMÄ, 25€, kuvassa yllä)

Kaipasin kotoa löytyvien metallisten retrotarjottimien joukkoon jotain neutraalimpaa. Tummanvihreä on sellainen väri sisustuksessa ja kattauksissa, jota lisään mielelläni.

paja_sormus

2. Ohut hopeasormus (Paja – a local design shop, 20€)

Vihkiormukseni on kultainen ja vaikkei mikään megamassiviinen olekaan, niin kuitenkin suht näyttävä. Ostin minimalistisempia päiviä varten aivan ohuen, hopeista palloista koostuvan sormuksen vasenta nimetöntäni koristamaan.

piretkändler

3. Valkoiset, keraamiset pikkukupit sirkus-teemalla (Piret Kändler, 45€/5kpl)

Joskus sitä tajuaa tarvitsevansa jotain aivan spesifiin tarkoitukseen. Onko liian elitististä, jos kerron ostaneeni valkoiset kupit sushi-iltoihin soijaa varten? Nykyiset kuppimme ovat liian pienet ja matalat, lisäksi käsityönä tehdyt astiat ja sirkus-teema ovat vertaansa vailla.

Kuka muu oli kyynerpäätaktiikalla rynnimässä Kaapelitehtaan käytäviä? Tarttuiko mitään mukaan? Itse harkitsin myös villahuiveja ja pellavapyyhkeitä, mutta rajansa rahalla, tarpeilla ja kaikella.

Kierroksen jälkeen soitimme Roosaliinan kanssa kaikki Helsingin brunssipaikat läpi toivoen, että yllättäen iskeneelle nälälle löytyisi sammuttaja ilman omia ruoanlaittotaitoja. Vaan niin siinä kuitenkin kävi, että useiden kieltävien vastausten jälkeen otimme raitiovaunun lähikauppaan. Klo 16:00 oli omatekoinen brunssi katettu ja klo 17:00 armoton ähky. Hyvä sunnuntai kaikin puolin.

– Henriikka

Kuvat: Yritysten kotisivuilta

PURRRRRRRR hyvinvointia

yhteistyössä PÜR hyvinvointikauppa (tuotteet saatu testiin)_MG_1996 kopio

Kun vaihdoin huhtikuun lopussa työpaikkaa ja työmatkani siirtyi välille Arabianranta–Keskusta, en osannut odottaa miten mukavan kivijalkaliikkeen saisin työmatkani varrelle. Julkista liikennettä käyttäessäni (99% kaikista matkoista) voin kulkea joko koko matkan raitiovaunulla tai vaihtaa raitiovaunusta metroon ja kävellä lopuksi vähän pidemmän matkan. Ensimmäinen on helpompi, jälkimmäinen vähän nopeampi. Lisäksi jälkimmäisen reitin kävelyosuudelle osuu PÜR hyvinvointikauppa, minne askeleeni usein poikkeavatkin.

PUR on erikoisliike, joka tarjoaa kattavan valikoiman luonnonmukaisia vaihtoehtoja terveyteen ja hyvään oloon. Valikoimiin kuuluvat homeopaattiset ja antroposofiset valmisteet, fytovalmisteet ja ravintolisät, laaja valikoima luomuelintarvikkeita sekä luonnonkosmetiikkaa. Hyllyiltä löytyy myös ekologiset pesuaineet ja ihonhoitosarjat.

Lisäksi myymälässä toimii mehubaari, josta saa tilattua tuoreista luomuraaka-aineista ja superfoodeista valmistettuja smoothieita, kylmäpuristettuja mehuja ja hyvän olon välipaloja. Huh, mikä kauppapaketti.



_MG_2010 kopio_MG_2004 kopio

Itselleni homeopatia, fytovalmisteet ja ravintolistä ovat aivan hepreaa, mutta elintarvikkeiden, luonnonkosmetiikan ja PUR:rin smoothieiden perässä olen usein kipaissut kaupassa. Raakapatukoita olen ostanut ulkomaanmatkoilleni siltä varalta, että nälkä yllättää eikä gluteenittomia vaihtoehtoja ole saatavilla ja perinteisen pastan sijasta olen käynyt PUR:rilla hakemassa papu- ja kvinoapastaa. Myös monet spesiaalitarvikkeet leivontaa varten ovat löytyneet Urho Kekkosen kadulta.

PUR ehdotti minulle yhteystyötä tietäen, että minulla on keliakia. He halusivat nostaa erikoisruokavalioihin sopivia tuotteita esille niitä tarvitseville tai haluaville. Putiikin oma ravintoneuvoja latoi koriini muutamia tuotteita, joita hän halusi minun kokeilevan. Kerroin rakastavani leipomista, mutta olevani vielä uuno gluteenittoman leivonnan kanssa. Lisäksi sanoin, että haluaisin vältellä tärkkelyksiä ja sokereita (näitähän gluteenittomissa valmistuotteissa on usein aivan törkeästi) ja syödä mahdollisimman ravintorikkaasti. Kukapa ei?



_MG_2012 kopio _MG_2017 kopio

Testilistalle löytyi seuraavat tuotteet:

Voimasnäkki – Gluteeniton ja vähähiilihydraattinen proteiininäkkileipä

Ihan mielettömän hyvää. Syön leipää enää nykyisin harvoin, kun kaupasta saatavat gluteenittomat ovat usein pelkkää pullamössöä. Tämä on täyttä tavaraa ja ilman leivänpäällisiäkin maistuvaa. Minulla oli pussillinen mukana Botswanassa, jos sopivaa ruokaa ei joskus löytyisi.

Biofair Qvinoa Flakes – Kvinoa-hiutaleet

Luomukvinoa-hiutaleet ovat olleet oivalleni vaihtoehto aamupuurohiutaleeksi, kun erityisherkän ihokeliakiani vuoksi joudun välttelemään parhaani mukaan myös gluteenittomia kaurahiutaleita.

Foodinin Psylliumjauhe

Luomutuotettu psylliumkuitujauhe. Gluteenittoman leipojan välttämättömyys, sillä taikinaan ei muodostu perinteisen leivonnan tapaan sitkoa.

Luomu Omega –näkkärisekoitus

Lisää muutama kananmuna ja ruususuolaa. Sekoita pehmeäksi taikinaksi, levitä pellille ja paista. Terveellinen näkkäri on valmis, voilà!

Jytte-jauhot

Jyttejauhot sopivat kaikenlaiseen leivontaan ja ruuanlaittoon. Ne sopivat keliaakikoille ja myös maito- ja soija-allergisille. Aineosat: Maissijauho, perunatärkkelys, täysjyväriisijauho, perunahiutale, tattarijauho, sokerijuurikaskuitu, psylliuminsiemenkuori, sakeuttamisaineet (johanneksenleipäpuujauhe, ksantaanikumi, tarakumi)

Soijapapupasta à la eco – Fettuccini

Parempi vaihtoehto pastalle? Kannattaa ottaa haltuun papupastat.

Cool Chile – Tortillajauho

Pelkkää maissia sisältävästä jauhosta leipaisee ja paistaa paistinpannulla oivat gluteenittomat tortillat. Oman suoritukseni näette seuraavista kuvista.

_MG_2038 kopio_MG_2027 kopio


Jotain kysyttävää paikasta tai tuotteista? Kysykää pois, niin yritän selvittää parhaani mukaan. Tässä tuli muutamia esimerkkejä PUR:rin hyllyjen tuotteista ja voin kertoa, että tässä oli vain murto-osa niistä, joihin kannattaa tutustua.

Vielä kun kauppa aukeaisi aamuvarhain, että voisi kipaista ennen töihin menoa hakemassa sumpit ja aamupalat, niin konsepti olisi täysi timantti. Mutta kotiinpaluun piristeenä pysäkki toimii yhtä lailla.

Nyt viikonloppu, meikit naamaan ja ystäville illastamaan.

– Henriikka

Kuvat PUR-kaupasta: Ida Hanhiniemi

Maa johon on mukava palata

MG_6991-860x573 kopio

Lähden tänään takaisin Suomeen, takaisin kotiin. Lento nousee aikataulun mukaan puolen päivän jälkeen Gaboronesta kohti Addis Abebaa, jonka lisäksi vaihdan vielä Tukholmassa ennen Helsinkiä. Kotiovella pitäisi olla huomenna, tiistaina päivällä kolmen jälkeen. Sormet ristiin, että kaikki menee hyvin.

Botswanan loma on ollut upea, ihmeellinen. Muutenkin tuntuu, että elokuinen lomanpätkä tuli aivan yllättäen, ikään kuin en sitä olisi koskaan ollut itse varaamassakaan. Matkalle lähtö stressi vaihtui matkastressiksi lennon myöhästelyn ja menomatkan viivästymisen vuoksi, mutta unohtui täysin kun pääsin perille ystävän luokse. Olemme nähneet ja kokeet viikossa niin paljon ja tuntuu hassulta ajatella, miten nopeasti työviikko vierähtää Suomessa.

Muutamaa päivää ennen matkaa olimme Suomenlinnassa viettämässä kesäjuhlaa Suomen Blogimedian bloggaajien kanssa. Kotimatkalla muistan ajatelleeni, että tämä on kyllä niin kaunis maa, ettei koskaan harmita tulla matkoilta takaisin kotiin. Luulen, että nämä ajatukset sopivat myös tähän maanantaihin, kun elokuun illat lyhenevät lyhenemistään, mutta kesä tuli kuulemani mukaan vielä hetkeksi piipahtamaan.

MG_6973-860x573 kopioMG_7004-860x573 kopio

Sanoin ’katso kuinka kaunis taivas’. Vastasit ulottuvuuksia on yhdeksän plus aika.

Aina sitä luulee, että on ollut pitkäänkin omilla teillään vaikka kukaan kotona ei ole edes ehtinyt huomata, että on lähtenyt. Aurinko on ehtinyt laskea vain yhdeksän kertaa ja kymmenentenä olen jo matkalla kotiin. Mutta sehän on toiveikasta! Isoihin unelmiin tarvittavat päivät voi laskea kahden käden sormilla.

Pian nähdään, kun mahdun taas Suomen kartalle ja voin jälleen viilettää Helsingin katuja vähän vähemmän keskittyneenä tulevaan.

– Henriikka

Kuvat 1,5,7: Vilma Peltonen
Kuvat 2, 3, 4, 6: Ida Hanhiniemi

Mä sanon heippa vaan hei

_MG_1137 kopio

Tavarat on pakattu, suunta on pian kohti lentokenttää. Saan onneksi autokyydin ja saattajan, niin ei tarvitse yksin maha vellinä pyöriä terminaalissa. On myös hyvä aloittaa turvallisesti Finnairilla Ruotsiin saakka, kun edessä on sen jälkeen Ethiopian ja Botswanan Airlinesia. Joskin tiedän, että laadukkaita ovat onneksi nekin.

Heräsin kuudelta tekemään vielä viimeisiä asioita. Nyt olen laittanut työmailiin automaattisen vastauksen ja vetänyt rinkan hihat kiinni. Pitää vielä käydä kertaalleen läpi pokkarikasa ja kirjahylly, jos joku opus vielä himottelisi. Sitten evässalaatti kainaloon ja menoksi. Muista puhelin, muista passi, muista nauttia.

_MG_1180 kopio_MG_1177 kopio

Eilispäivän tunnemyrsky on laantumaan päin. Liian vahvoja tunteita sisältävää musiikkia en kuitenkaan voi kuunnella ennen kuin olen päässyt lentokoneeseen. Olen vähän sellainen, virtaavien fiilisten vietävissä. Luulen, että Mikko Alatalokin olisi minulle tässä tilanteessa liikaa.

Kai se on jännitystä, hyvää sellaista. En ole tavannut pelätä sairastumista, lentokoneen tipahtamista tai mitä minulle käy. Jännitän enemmänkin ympärillä olevia puitteita: ovatko lennot ajoissa, ehdinkö vaihtaa konetta, onko Bea vastassa? Oikeastaan jännitän siis vain, pääsenkö perille. Uskon, että pääsen. Ja tiedän, että Bea on.

_MG_1140 kopio

Nyt vain täytän keuhkot Suomi-ilmalla, käännän työmoodin pois päältä ja halailen miestäni varastoon. Sitten alkaa taas yllättävän lyhyt, mutta uskoakseni sisällöltään äärimmäisen rikas reissu Afrikan kärkeen.

Julkaisen kyllä juttuja tavalliseen tapaan, mutta Botswana-Liveä voi seurata parhaiten Instagramistani (@aamukahvilla) tai Snapchatista (@henriikkasi).

Farkut naulaan, leopardikuvioiset kangashousut tilalle. Nahkakengät hyllylle, sandaalit sijalle.

– Henriikka

farkut / Levi’s, farkkupaita / Monki, laukku / Lumi (saatu), kengät / Vagabond, kuulokkeet / Urbanears

Helsingin Juhlaviikot, hooray hooray!

yhteistyössä Helsingin Juhlaviikot

Kirjoitin toukokuussa Helsingin Juhlaviikoista. Oli viileä pikniksää ja vielä trenssikelit. Nyt on vihdoin melkein hellettä, ja ajattelin sen kunniaksi tulla sähköisille linjoille muistuttamaan, että pian ne Juhlaviikot alkavat. Festivaalit järjestetään 14.–30.8. ja ainakin itse pidän Juhlaviikkoja tunnelmallisena risteyskohtana ja juhlahetkenä kesän luopumisesta ja syksyn alkamisesta.

ISO_Yasmin_Hamdan_by_Nadim_Asfar_01_hires ISO_SusanneSundfor_PressImage-credit-Luke-Gilford

Ajattelin myös paljastaa, mille kolmelle keikalle itse olen suuntaamassa. Ehkä nähdään Huviltateltalla?

Yasmine Hamdan

Ke 26.8. klo 19.00
Huvila-teltta

Polttavan ajankohtainen, sitä hän on. Kysytty ja haluttu, niin elokuva- kuin musiikkipiireissäkin. Yasmine Hamdan on arabiankielisen musiikin maaginen sanansaattaja.

Tämä nainen on päättänyt uudistaa kokonaisen kielialueen perinteen, sekä musiikin että tekstin tasolla. Äärimmäisen tyylikäs, miltei minimalistinen tumma laulutyyli yhdistyy elektrobiittiin. Arabian kielen eri murteiden sekoittaminen puolestaan nostaa tekstit poliittisten tarkoitusperien yläpuolelle, rauhan sanomaksi. Hamdan laulaa välillä Libanonin välillä Egyptin murteella, ajoittain palestiinalaisittain tai kuten beduiinit.

Yasmine Hamdan on alun perin libanonilainen laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä, joka on kotiutunut Pariisiin. Hän tuli aikanaan Beirutissa kuuluisaksi Soapkills-yhtyeestä, joka oli Lähi-idän ensimmäisiä vaihtoehtobändejä. Hamdan tunnetaan edelleen arabimaailmassa ennen muuta underground-ikonina. Artistin laajasta yhteistyöverkostosta mainittakoon amerikkalainen indie-duo CocoRosie sekä elokuvaohjaaja Jim Jarmusch. Hamdan oli Oscar-ehdokkaana Only Lovers Left Alive -elokuvaan sävelletyllä musiikillaan.

Susanne Sundfør

Sunnuntai 30.8. klo 19.00
Huvilateltta

Dramaattinen, elegantti, elokuvallinen, anteeksipyytelemätön, mukaansatempaava. Muun muassa tällaisin sanoin on kuvailtu Susanne Sundføriä, Norjan listaykköstä ja nuorta lahjakkuutta. Alle kolmikymppinen Sundfør on julkaissut jo kuusi albumia ja tehnyt yhteistyötä maanmiestensä Röyksoppin ja ranskalaisen M83:n kanssa.

Sundfør on siirtynyt nostalgisesta folkista tummanpuhuvaan poppiin ja jylhään elektroniseen musiikkiin: uusimmalla Ten Love Songs -levyllä Kate Bush kohtaa diskon. Sundfør ei arastele henkilökohtaisuutta eikä kiihkeyttä musiikissaan, ja hän on epäröimättä antanut feministisiä kannanottoja myös haastatteluissa.

————–

Vahvoja naisartisteja siis luvassa minun Juhlaviikoillani. Erityisesti jännittää, miten tuo Hamdan iskee arabian murteillaan. Näiden kahden lisäksi menen katsomaan Baobab Karavaania. Se on jo loppuunmyyty, joten en viitsi kiusata sen enempää yksityiskohdilla.

Olisi kuitenkin kiva kuulla, jos joku on saapumassa samoille keikoille?
Ehkä heipataan ja kippistellään syksylle? Ehkä taputetaan toisiamme olalle ja todetaan, että hienosti hoidimme taas kesän pakettiin?

– Henriikka

Paljon ei muuta tarvita kuin perhe

_MG_0562 kopio

Viikonloppu oli perheen täyteinen. Tajusin taas, miten kiitollisena voin olla, että olen ympäröity parhailla. Kun on perheen tuki ja turva, ei tarvita paljon muuta.

Minulla on kaksi perhettä, alkuperäinen ja Jannen kautta saatu. Sitten on tietysti molempien puolten suvut, joihin tosin pitä harmittavan vähän yhteyttä, kun ydinperheetkin ovat niin suurikokoiset. Kun sisaruksia on molemmilla puolilla kolme ja heidän kauttaan väki vain lisääntynyt, saadaan jo kunnon karkelot aikaiseksi.

Perhepäissäni selailin eilen kuvia toukokuun toiseksi viimeiseltä päivältä, kun juhlin valmistujaisiani omalla porukalla. Pyysin matalaan murjuumme kasan kivoja tyyppejä: äitiä, siskoja, veljiä, lankoja ja anoppeja. Kaikki kutsuttiin, ihan kaikki eivät päässeet, mutta pidot olivat iloiset ja juhlavieraat koreina.

_MG_0482 kopio_MG_0469 kopio _MG_0484 kopio _MG_0486 kopio _MG_0525 kopio

Sellaiset spontaanit karkelot ovat mieleeni. Yhtäkkiä huomataan kakkukasan huventuneen niin, että kaivataan raitista ilmaa. Sattumalta isoveljen auton takapaksista löytyy mölkky ja petanki. Päädytään mölkkyyn, koska petanki se vasta on tylsä laji.

Kaikki pelaavat ja jännittävät. Toiset vähän enemmän täysillä kuin toiset. Heittäminen luonnistuu hameessakin ja piknik-viltille on otettu vähän brunssiruokia siltä varalta, että nälkä yllättää kesken leikin.

_MG_0551 kopio _MG_0531 kopio _MG_0507 kopio _MG_0570 kopioÄiti_MG_0568 kopio _MG_0559 kopio

Koontina kirjoituksesta totean perheen olevan minulle kaikki kaikessa. Joskus hävettää, miten suojassa sitä onkaan saanut elää. Sitä tekisi mieli jakaa omasta perheonnestaan jollekin, joka ei ole sitä saanut kokea. Kaikilla ei ole ollut yhtä hyvin.

Tuntuu, että kesältä kertyy aina niin paljon kuvia, joita ajattelee talvella katsovansa kaiholla. Jos niitä kuvia oikeasti kävisi systemaattisesti läpi talven kylminä iltoina, ei ehtisi mitään muuta koko pakkaskaudella tehdäkään.

Kylmiä nostalgiailtoja odotellessa. Iso kuppi inkivääriteetä ja villasukat väärissä jaloissa.

– Henriikka

Treeni-into hallussa!

_MG_2519 kopio

Olen saanut taas heinäkuun alusta nauttia täydestä treenimotivaatiosta. Aloitin 1,5 kuukauden tauon jälkeen TFW Helsingillä eikä innostukselle näy loppua. Vaikka olenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana saanut taas urheilusta otetta, en muista koska viimeksi olisin odottanut treenejä näin suuresti. Olen nähnyt jopa sporttiunia ja katsonut muutamia opetusvideoita Youtubesta. Huh huh!

Kävin aiemmin viime vuonna kokeilemassa yhtä testituntia TFW:llä. Ensivaikutelma oli hyvä. Salilla tuntui olevan hyvä meno ja tekemisen sekä erityisesti tsemppaamisen meininki. Tunnelma tuntui itselleni jopa astetta liiankin villiltä ja äänekkäältä, mutta jäin kuitenkin miettimään testikuukauden kokeilua.

_MG_2346 kopio _MG_2436 kopio _MG_2459 kopio

Uuden vuoden tienoilla kirjoitin muutaman kuukauden urheilutauostani ja hukkuneesta sporttimotivaatiosta. Selailin monia nettisivuja ja mietin perinteisen salitreenin ja juoksun ohella muun muassa tankotanssia, sirkusta, aikuisten uimakoulua, trampoliinikurssia, mailapelejä, hiihtoa ja höntsäkorista. Päädyin myös takaisin TFW:n sivuille, mutta alkukevään intensiivikurssit oli jo varattu loppuun. Päädyin takaisin lähisalille omineni painoja nostamaan.

Helmikuussa huomasin uusien kurssien ilmoittautumisen alkaneen ja hätäännyin: pakko päästä, pakko päästä. Halusin kaverin mukaan ja laskin muutamassa sekunnissa mahdollisista treenikavereistani ulos Jannen ja Roosaliinan, jotka nauttivat yliopistoliikunnan etuja sekä ystäväni Bean joka 100-prosenttisen innostujan luonteestaan huolimatta asustaa tällä hetkellä Afrikan tantereella. Kelasin läpi vaihtoehdot ihmisistä, jotka innostuvat kaltaisteni lailla nollasta sataan sekunnissa. Soitin ystävälleni Johannekselle, joka sanoi miettivänsä iltaan. Viiden minuutin päästä hän soitti takaisin: ”Let’s do this!”.

_MG_2558 kopio _MG_2568 kopio _MG_2586 kopio _MG_2613 kopio

Maaliskuun puolessa välissä starttasi odottamamme kurssi, joka kantaa nimenään Cocovi-haaste. Haasteen tarkoitus on intensiivisen treenikauden lisäksi horjuttaa koko elämää ja kaikkia elämäntapoja terveellisimmille raiteille. Treenejä oli neljästi viikossa, joista kahdet ”Cocovi-haasteporukan” ja kahdet kaikkien salilla käyvien kanssa. Sen lisäksi kahteen kuukauteen mahtui kaksi ravintoluentoa (plus vähän Cocovi-herkkuja) ja uniluento. Kahden kuukauden ajan saimme myös tukea ja erilaisia viikkohaasteita facebook-ryhmäämme. Ennen ja jälkeen haasteen oli kuntotestit ja kehonkoostumusmittaukset. Kun haasteeseen lähti täysillä mukaan, se pureutui laajasti elämän eri osa-alueisiin ja tulokset olivat taattuja.

What can I say? Löysin näiden parin kuukauden aikana ihan uudenlaisen urheilijan itsestäni. Olen aina ollut endorfiini- ja adrenaliiniryöppyinen urheilija; sellainen joka saa kunnolla fiiliksiä ja tunteita pintaan sporttaillessa. Samanlaista tsemppihuumaa en ole kuitenkaan kokenut lähivuosina yksilölajeissa, punttisalilla ja juoksulenkeillä, kun kaverit ovat usein puuttuneet ympäriltä. Nyt muistin taas, miksi ryhmässä liikkuminen on ehdottomasti parasta.

_MG_2621 kopio _MG_2636 kopio _MG_2675 kopio

TFW:n tunnit ovat aina ohjattuja. Se on itselleni aika must, aloitinhan salitreenauksen vasta viime syksynä, ja olen oikeista tekniikoista usein aika epävarma. Tunneille ilmoittaudutaan netissä aina etukäteen ja mukaan mahtuu vajaa parikymmentä taistelijaa. Tunnilla tehdään lähes aina pareittain, jolloin pari tarkkailee tekniikan oikeaoppisuutta ja tsemppaa täysillä. Tämä on parhaita asioita koko jutussa. Jotenkin sitä ei pysty tekemään aivan yhtä kunnolla, jos kaveri ei kannusta rinnalla. Osa tunneista on matalasykkeisempiä voimatreenejä, osa keskittyy enemmän nostamaan sykettä ja lisäämään liikkuvuutta, nopeutta ja räjähtävyyttä. Jälkimmäiset tunnit kulkevat nimellä ”Hurrikaani” tai ”Energy Circuit”. Voimatreenit olivat ja ovat itselleni niitä ”helpompia”, toisaalta tiesin tarvitsevani enemmän oppia näistä korkeamman sykkeen tunneista. Ja toisaalta olen mieluummin urheilijanakin nopea, vahva ja ketterä, kun silkkaa jäykkää lihasta.

Koko konsepti on siitä paras, että se ei ole liian hifistelevä mutta pureutuu kuitenkin laajasti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Huomasin ajattelevani haastetta paljon laajemmin kuin pelkän urheilun näkökulmasta. Itselleni treeniä huomatavan paljon vaikeampi asia on saada terveellinen ruokavalio hyvin ja pitkäaikaisesti haltuun. Unta olen aina saanut, mutta tajusin voivani tehdä senkin eteen paljon enemmän. Näiden lisäksi muun muassa palautuminen, kehonhuolto, elämänasenne ja yleinen mielenhallinta olivat niitä osa-alueita joihin sain ammennettua paljon.

_MG_2684 kopio _MG_2736 kopio _MG_2770 kopio _MG_2773 kopio _MG_2836 kopio

Vaikka yritänkin nykyisin välttää sanaa ”inspiroitunut”, pitää kuitenkin kertoa, että treenien jälkeen olin usein sellainen. Ja vaikka se ei ollutkaan pääasia, niin myös rasvaprosentti pieneni ja lihakset kehittyivät. Muutama kaveri pudotti rasvaprosenttiaan viidellä?! Mieletön saavutus lyhyessä ajassa.

Toukokuun puolessa välissä oli aika jättää moikat Cocovi-haasteen porukalle. Kesäkuu menikin reissatessa, mutta heinäkuussa palasin TFW:lle ja olen käynyt tunneilla 3–4 kertaa viikossa. Aamutreeneihin en ole nyt heinäkuussa useasti uskaltanut, mutta syksyn tullen seitsemän aamutreenit ovat itselleni niitä mieluisimpia. Myös treenikaverini Johannes jatkoi ilokseni remmissä ja kevään Rantarunko-haasteemme jatkuukin nyt Joulurunko-haasteena.

_MG_2544 kopio _MG_2423 kopio _MG_2376 kopio

En pyri bikini fitness –lavoille tai pelkkää kanaa nakertavaksi urheiluhulluksi, mutta eritoten saan intoa ja iloa, niin treenitunneille kuin vapaa-ajallekin. Joskus treenit menevät vähän kehnonlaisesti, mutta lähden aina salilta hyvillä mielin. Olen tajunnut, että tämä iloinen taistelijoiden sali saattaa todella olla oikea paikka urheiluilleni. Kukaan ei katso kieroon, jos saatan joskus innostua aivan liian nopeasti ja aivan liian kovaäänisesti. TFW on täynnä tavallisia ihmisiä. Eri-ikäisiä, -kokoisia, -kuntoisia. Miehiä ja naisia. Toiset treenaavat oman lajinsa ohella, toisille TFW on se oma laji. Sellaisia ihmisiä, jotka urheilevat sen vuoksi, että nauttivat siitä ja että nauttisivat vapaa-ajastaan enemmän. Kukaan ei asu salilla ja kaikilla vaikuttaa olevan myös muuta elämää. Sellaisesta minä pidän.

Unelmoin, että voisin lähitulevaisuudessa tehdä oikeaoppisen Muscle Upin, niin sanotun palomiespunnerruksen. Tai jos ei oikeaoppisen, niin sitten vaikka räkäisen. Mutta yritän jo etukäteen fiilistellä tunnetta, kun olen kammennut itseni rekkitangon päälle kiikkumaan ja huudan riemusta. Train more, fear less.

– Henriikka / Zulu

Ps. Nämä kuvat on TFW:n toiselta, vähän vaatimattomammalta yläsalilta. Voin tulevaisuudessa kuvata sitä mediaseksikkäämpää. Haha.

collegepaita, trikoot, toppi  / adidas (trikoot saatu), kengät / reebok

RUPLA:n brunssi Helsinginkadulla

_MG_0779 kopio

Minulla on uusi kahvila lempikahviloiden joukossa: RUPLA Helsinginkadulla. Taidegallerian, second hand -vaatemyymälän ja kahvilan sekoitus avattiin alkuvuodesta Helsinginkadulle, Stupido Recordsin entisiin tiloihin. Paikka muutti koko Hesarin atmosfäärin.

Keväästä lähtien RUPLA:sta on saatu sunnuntaisin myös brunssia. ”Saran ja Ellin brunssit” viihdyttävät nälkäisiä kalliolaisia, turisteja ja muita kaupunkilaisia sunnuntaisin kahdessa kattauksessa. Sanon samantien: suosittelen lämpimästi.

_MG_0782 kopio _MG_0790 kopio _MG_0820 kopio _MG_0800 kopio

Menu on täysin kasviperäinen, viljaton, gluteeniton, sokeriton ja valmistettu kahden naisen toimesta puhtaista ja tuoreista raaka-aineista. Voin nämä nuoret naiset tavanneena kertoa, että intohimoa ja intoa ei hommasta puutu. Parikymppiset mimmit tietävät ruoasta enemmän kuin minä mistään koskaan.

Suomalaiset mieltävät brunssit helposti sellaisiksi ”all you can eat” -tyyppisiksi paketeiksi. Usein kyse on jopa siitä, miten paljon pystyt syömään, ei niinkään paljon haluat tai miten paljon kannattaisi syödä. RUPLA:n brunssi tarjoillaan pöytiin. Huomasin itsekin ruokamäärän nähdessäni ajattelevani, että miten tämä määrä muka riittäisi?

Haluan saada brunssilla vatsani kunnolla täyteen, jotta seuraava ruoka tarvitsee syödä vasta illalla. Mutta mitä vielä? Ruokaa jäi ylikin. Sitä syö helposti silmillään vaikka kehotan kyllä panostamaan määrän (tai määrän mahdollisuuden) sijasta laatuun. Sitä paitsi ruokaa oli oikeasti enemmän kuin runsaasti. Lisäksi tuntui astetta ylevämmältä, kun ei tarvinnut jonotella buffet-pöytään vaan sai istua nätisti tuolissaan, kun ruoka kannettiin eteen.

_MG_0788 kopio_MG_0794 kopio _MG_0818 kopio _MG_0825 kopio_MG_0845 kopio _MG_0835 kopio

————————–—-

Esimerkki-menu

Kesäinen perunasalaatti
Vihersalaatti
Tomaattinen raakapasta

Itse tehty viljaton leipä
Marinoidut kikherneet
Kvinoa kuivahedelmillä
Hummus
Aurinkokuivattu tomaattihummus

Pähkinäinen mango-kookos-suklaaparfaitti

Tuoreita hedelmiä

Luomukahvi ja -tee

Hinta: 22€

———————-

Ruoka oli tosi hyvää. Gluteenittomuus, kasviperäisyys tai maidottomuus ei laittanut tinkimään mausta. Janne perinteisempiin pekonibrunsseihin tottuneena hykerteli hänkin tyytyväisenä. Eräs perhe tuli skeptinen perheenisä mukanaan. Silmien pyörittely vaihtui lopulta iloisiin kiitoksiin. Totta kai mauissa on tottumista sokerimuro- ja paahtoleipä-aamiaisen ystäville, mutta itselläni on vahva tunne, että moni epäilijäkin nauttisi tästä kattauksesta.

Jollain brunsseista saattaa olla erikoisohjelmaa kuten musiikki- tai tanssiesityksiä, mutta niistä infotaan erikseen. Brunssin yhteydessä voi aina myös kurkata sen hetkisen vaatetarjonnan ja meneillä olevan taidenäyttelyn. Kaikki kahvilan huonekalut ovat myynnissä. Parasta brunsseilla on kuitenkin erihyvä ruoka ja yleinen ilmapiiri, sunnuntaipäivien rentous ja iloisuus. Laatukahvista korkeat, näyttävät yläfemmat.

_MG_0815 kopio_MG_0801 kopio_MG_0829 kopio_MG_0873 kopio

Tiskin takana hääräilee hyvä ystäväni Johannes. Hän on ykkös-treenikaverini, jonka kanssa olemme tsempanneet toisiamme tammikuusta lähtien TFW:llä urheilun iloihin ja saloihin. Olen hänestä (ja muusta kolmesta RUPLA:n yrittäjästä) kovin ylpeä. Yrittäjä henkeen ja vereen, aina töissä, mutta silti sydän ja pää mukana hommassa. Hymyilevää palvelua, aivan saletisti.

Olen itse käynyt brunssilla jo kahdesti. Varmaan käyn pian kolmannesti.

Nyt Pori ja jazzit. Eilen hyvin alkanut meno jatkukoon.

– Henriikka

Ps. Oon alkanut snapchattailemaan vihdoin ihan kunnolla! @henriikkasi

Asiaa brunsseista (+ Cafe Fannyn gluteeniton brunssi)

_MG_1030 copy

Brunssit, elämän keidashetket. Miten ne voivatkin tuntua niin paljon hienommilta kuin aamiaiset ja lounaat?

Brunssipaikkoja on Helsingissä niin lukuisia, että tahdon mieluummin kiertää kaikki kuin löytää vakiopöydän ja -herkut. En ole koskaan käynyt samassa brunssipaikassa kahdesti yhtä paikkaa lukuunottamatta: Arabianrannan Dylan tarjoilee niin monipuolisen ja hinta-laatusuhteeltaan huipun brunssin, että tähän meidän naapuripaikkaan olemme kipaisseet kai kolmesti. Mutta ei sitäkään voi vakkaripaikaksi laskea, sillä muuton myötä tämäkin ahkeruus varmaan laantuisi.

Olen testannut ainakin Arabian Dylanin, Punavuoren Mokon, Hakaniemen Cafe Talon, keskustan Kiilan ja Klaus K:n, Töölön Cafe Tin Tin Tangon, Kallion Pacificon ja Karl Fazerin Cafen Kluuvissa. Joululahjaksi saatu lahjakortti olisi käytettävissä Brasserie Kämpiin ja hirveästi himottelisivat myös Chjokon suklaabrunssi, kovasti kehuttu Cafe Deli Maya ja hehkutettu, sympaattinen Alppilan kirkon brunssi. Sandron brunssikin on kokematta, mikä on kyllä aikamoinen aukko sivistyksessä.

_MG_1033 copy
_MG_1041 copy_MG_1037 copy

Viimeinen brunssikokemukseni on Cafe Fannysta, Helsingin Bulevardilta. Fanny järjesti ensimmäisen gluteenittoman brunssinsa viikko sitten lauantaina 7.2., jonne Ullan vinkistä ilmoittauduin salamana. Keliaakikkonakin brunsseilla pärjää vallan mainiosti, mutta kyllähän se laajentaa valikoimaa, jos kohderyhmäksi on erikseen valittu G-porukka. Brunssin ensimmäinen kattaus oli muutoin gluteeniton, mutta yksi pöytä notkui myös ”ihan tavallista leipää” jne. Tämä on toki hyvä, jos gluteenittomat kaverit ottavat matkaansa vehnäkavereita.

Brunssi oli erittäin hyvä, lämmin suositteluni etenkin lihansyöjille. ”Tavallinen” seuralaiseni nautti yhtä lailla, tavallista ruokavaliota noudattava voi hyvin tulla G-kaverin matkassa ruokailemaan (johan minä nyt puhun koodikieltä). Seuraava gluteeniton brunssi järjestetään Fannyssa 14.3. 

_MG_1045 copy_MG_1049 copy

Helsingin brunssipaikoista löytyy lista Brunssipartion sivuilta. Pitää varmaan rasti ruutuun -meiningillä jatkaa keidaspaikkojen katsastusta, jos vaikka eläkeikäisenä olisi kaikki paikat koluttu läpi. Onko teillä mielipidettä Helsingin tai Suomen (miksei koko maailman) parhaasta brunssista?

Paras brunssini kautta aikain taitaa olla viime kesänä Porissa Cafe Elbassa. Palvelun ja ruoan taso oli mieletöntä ja jazzeista väsyneet reissulaiset olivat silmät pyöreinä kaikesta vieraanvaraisuudesta. Hyvä Pori.

– Henriikka

Helsinki Design Market: Kashmirin ja pellavan perässä

yhteistyössä Helsinki Design Week

Design market 2013–2credit otso kaijaluoto kopio

Huomenna se taas alkaa, yksi vuoden parhaista tapahtumista. Hyvät naiset ja herrat: Design Market, Pohjoismaiden suurin designvarastomyynti!

Jo kymmenettä kertaa järjestettävässä tapahtumassa sekä suuret että pienet designyritykset kokoontuvat Kaapelitehtaalle myymään niin huonekaluja, sisustustavaraa kuin vaatteita ja asusteitakin. Tämän vuoden kattaus on suurempi kuin koskaan aiemmin ja sekös jännittää. Viime vuonna kävin marketilla väsynein mielin sunnuntai-iltapäivänä ja siitä oppineena päätän kerätä itseni paikalle tänä vuonna virkeästi heti lauantai-päivänä.

Saattaa olla, että moni pääkaupunkiseudun ulkopuolinen lukija miettii nyt harmissaan, kuinka kaikki tapahtuu aina Helsingissä. Mutta sen minä vaan sanon, että tässä tapahtumassa riittää syytä matkustaa Suomi-muijan helmoihin. Ja jos lomapäiviä riittää, kannattaa jäädä nauttimaan myös muusta Helsinki Design Weekin tarjonnasta.

design market credit ville malja 2 kopiobalmuir_bedlinen_size-1 kopioDesign market 2013 credit otso kaijaluoto kopio

Lempparimyyjiä marketilla ovat muun muassa Month of Sundays, Lumi, Arela, FRENN, R/H ja Saana ja Olli. Listaa tsekkaillessani tuli sellainen olo, että siellähän on kaikki. Ihan oikeasti. Näiden lisäksi monivuotinen kestosuosikki Balmuir edustaa paikalla.

Balmuirin tiskille kävelen ensimmäisten joukossa. En kyynerpäätaktiikalla, en ryntäillen, vaan sivistyneesti käyttäytyen, päämäärätietoisesti askeltaen. Balmuirin ystävämyynneistä löytyi ennen viime joulua harmaa kashmirhuivi ja aion suunnata marketille uuden huivin osto mielessä. Käytin huivia koko viime talven, lähes joka ikinen päivä ja tulevan talven varalle olisi kiva saada uusi, hyvä kangaskumppani vuoropäiville.

Ja jos alennuksia löytyy, niin valkoisten pellavalakanoiden rinnalle haluaisin myös harmaat. Let’s see, let’s see. Viime vuonna pysyin aisoissani ja ostin kaksi kaunista espressokuppia Tonfisk Designilta. Teepannu rinnalle?

balmuir_pellavapyyhkeet_size kopiobalmuir1 kopiodesign market credit ville malja kopio

Tämmöiset tapahtumat meinaa jo ennakkoon pakahduttaa vähän liikaa. Herkkä mieleni ei kestä tätä innostumisen määrää. Kaapelitehtaan Hima & Sali tarjoilee vielä brunssiakin ja sen aikana puheevuoroja tapahtuman kantismyyjiltä ja nimiltä brändien takaa.

Helsinki Design Week: Design Market
6.—7.9., klo 11-17
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1
Vapaa pääsy!

Pakahtuminen, än yy tee nyt!

– Henriikka

Kuvat: Helsinki Design Week, Balmuir & Aamukahvilla