Muutama valittu astia keittiönkaappiin

_MG_1829 kopio

Voi astiat! Rakastan niitä niin pinnallisen syvästi.

Tunnen jokaista astiaani kohtaan sellaista lämpöistä suojeluviettiä. Kunpa niille ei sattuisi mitään tämän maailman tiimellyksessä. Tosin Janne kyllä mursi voimillaan tänä aamuna yhden shampanjalasin rikki, valtava kaappimies kun on. Mutta keraamiset astiat ovat niitä suojeltavimpia, joten Jannen ei tarvitse nukkua sohvalla.

Ennen koin heikkoutta kauniiden koriste-esineiden edessä. En väitä, etteikö minullla edelleen olisi levottomat hetkeni niissäkin tilanteissa, mutta astiat vievät nykyisin vallan. Siinä missä koriste-esineiden ympärille on vaikea luoda mielikuvissaan tunnelmia, pystyy astiat näkemään heti ystävien lettukesteillä, rauhallisella aamiaisella tai kauniisti katetun illallispöydän koristeina. Astiat tuovat moneen arjen tilanteisiin paljon ja juuri sen takia ne ovat niin vastustamattomia.

_MG_1835 kopio _MG_1842 kopio

Asuimme ennen Arabianrannassa, Arabian tehtaiden ja Iittalan Outletin vieressä. Kävin siellä haavekierroksellani lähes viikottain. En sentään aina kantanut mitään kotiin, mutta toisinaan kyllä.

Maanantaina kävin siellä suunnilla taas pitkästä aikaa ja piipahdin liikkeessä. Se oli juuri se maailman onnellisin päivä, josta kirjoitin. Ostin kirkkaankeltaisen kastehelmikulhon 30 prosentin alennuksesta, eikä se ainakaan laannuttanut iloani.

Sen lisäksi ostin kakkoslaatuisia Sarjaton-sarjan astioita: valkoisen ja vaaleansinisen lautasen ja lettikuvioisen kulhon. Meillä on joitain Sarjattoman astioita, mutta olen pitänyt tärkeänä, että ne oikeasti pysyvät sarjattomina. En halua ostaa enempää kuin yhden samanlaisen.

_MG_1849 kopio _MG_1846 kopio _MG_1852 kopio

Kuinka pistävänä tunnenkaan äitini syyllistävät silmät astiaostosteni vuoksi. Hän kyllä tietää, miten polveni notkahtavat kauppojen astiahyllyjen välissä. Onneksi niissä silmissä on myös pilkettä, ei ole turhan köyhä äidinkään astiavalikoima.

Tulin itse asiassa juuri kotiin Iittalan liikkeestä. Olin Iittala X Issey Miyake -kokoelman lanseeraustilaisuudessa. Japani ja Suomi löivät ajattoman muotoilun ajatuksensa yhteen, ja lopputulos näytti erittäin kauniilta. Mutta kukkaronnyörit olivat umpisolmulla, vaikka teekupit kutsuivat suojelemaan.

Leikkokukkia ja kauniita astioita ei voi koskaan olla liikaa. Paitsi jossain vaiheessa.

-Henriikka

Rompetorilla

_MG_1314 kopio

Hääpäivän vietosta anoppilan suojiin. Viikonloppu meni kevyesti Tampereen kyljessä, Kangasalla. Kun Helsingissä perjantai vihmoi oikein kunnolla, niin Tampereen juna-asemalla odotti yli 20 astetta. Ilta kului sukulaisten kanssa grillaten. Nukahdinpa pihakeinuunkin, itikoiden syötäväksi. Rantasauna laitettiin lämpimäksi ja join monta litraa appiukon raparperimehua. Uskaltauduin uimaankin, hyytävän kylmään veteen. Pelasin petanqueta ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden ja totesin, että voi odottaa seuraavaa kertaa taas parikymmentä vuotta. Maailman tylsin peli.

Kesäjuttuja siis ja oikein kunnolla olikin. Lauantaina otimme varastosta kaikille pyörät, sellaiset kun sattui löytymään. Itse sain lankomiehen vanhan maastopyörän, valkoisen ja virtaviivaisen. Poljimme Restaurantapäiville, Suomen suurimmille ja vanhimmille rompemarkkinoille.

_MG_1313 kopio_MG_1371 kopio _MG_1357 kopio _MG_1356 kopio _MG_1347 kopio _MG_1341 kopio _MG_1340 kopio _MG_1338 kopio

Sadat ja sadat myyntipyödät kiersivät koulurakennuksia ja jäähallia. Oli vanhaa autonromua, leluja, vaatteita, huonekaluja, astioita ja muuta roinaa. Oli makkarakiskat ja metrilakunmyyjiä. Vaikka suurin osa pöydistä oli itselleni aivan liian antiikkista keräilykampetta, menin aivan vanhojen lasiesineiden lumoihin. Viime aikoina on kiinnostanut erityisesti värillinen lasi: sininen, vihreä, vaalenpunainen, neonkeltainen… Retrokausi on väistynyt vähän taka-alalle ja retrovärien sijaan silmät tarttuvat iloisiin, kirkkaisiin väreihin.

Kaksi tuntia kierrettyämme kädet olivat vielä tyhjät. Tein pari löytöä vasta kierroksen loppumetreillä. Nuutajärven Aprikoosi-vaaleanpunainen Olympia-malja 1950-luvulta kustansi 17 euroa ja luumunväriset Oiva Toikan suunnittelemat Flora-astiat sain tingattua 30 eurolla ja leveällä hymyllä. 1960- tai 1970-luvulta peräisin olevassa setissä on isompi malja ja kolme pientä (ei siis alun perin settinä myyty). Koristeeksi en halua astioita ostaa, joten luulen lasiesineiden löytävän paikkansa jälkiruokakattauksista.

_MG_1376 kopio_MG_1387 kopio

Nyt olemme jo painelemassa junalla kohti Helsinkiä. Yritän tässä arpoa, käyttäisikö illan leffaan vai lenkkiin. Tiedän, että joku fitnesssaleesupertigis-IG varmaan karjuu alitajunnassani, että lenkki it is. Mutta koska ensi viikon treenikalenteri näyttää mukavan täydeltä, karjun mahdollisesti kahta kovempaa takaisin elokuvaa, sohvannurkkaa ja amerikkalaisia pastilleita.

Kävin äsken Tampereelle ennen junaan hyppäämistä Idan luona. Pälpätimme kuulumisia yli kaksi tuntia yhteen soittoon. Siinä vasta helmi muju! Super. Ja jos kauniita kesäherkkureseptejä kaipaa, niin kannattaa kurkata millaisia äsken söimme kahvin kanssa.

Sunnuntaita kaikille! Vastailen kaikkiin kommentteihin ensi viikon aikana. Olkoon kesälomanne edelleen lämpöinen ja lempeä.

– Henriikka