Ystävänpäiväkimput elämäni naisille

Kaupallinen yhteistyö: Kauniisti Kotimainen & Asennemedia

Ensi viikon tiistaina on ystävänpäivä. Pidän siitä päivästä aivan erityisesti. Välttämättä ei tarvitse juhlia, hankkia lahjoja tai edes muistaa koko juhlapäivää, mutta halutessaan saa ottaa vaikka kaiken irti.

Viimeistään huomenna, 10.2., pitäisi lähettää postikortit. Siihen ei tänä vuonna taida riittää aika. Mutta halusin muistaa ainakin kahta elämäni spesiaalinaista viime viikonloppuna, kun näimme sopivasti ennen ystävänpäivää.

Äidille valkoinen kimppu, siskolle hennosti eri sävyihin taittuvia punaisia (upeimpia tänä vuonna näkemiäni). Tulppaanikimppu on ajoitukseltaan ja ulkonäöltään täydellinen ystävänpäivälahja. Sitä paitsi on ihana antaa lahjaksi lupaus keväästä.

Nämä kaksi naista ovat laittaneet taas kuluneena vuonna parastaan ystävyyteemme. Ovat soittaneet ja laittaneet viestiä, kun minusta ei ole kuulunut. Neuvoneet, kun olen ollut risteyskohdassa. Nauraneet kanssani, itkeneetkin ehkä vähän. Olleet vihaisia, iloisia, hämmästyneitä ja turhautuneita kanssani, mutta eivät koskaan lannistuneita.

Tulppaanit ovat pieni lahja ystävyyden rinnalla, mutta iso ilo kotona. Muistan ihmetelleeni jo lapsena, miten äiti voi niin suurin sanoin ylistää leikkokukkia. Nykyään tyttäretkin ymmärtävät.

Luulen, että olette itsekin huomanneet tulppaanien vallanneen kaupat. Pääsesonki sijoittuu tammi–helmikuulle, mutta saatavuus jatkuu aina pääsiäiseen saakka.

Ja mikä on tulppaaneissa erityislaatuista? Suomessa myytävistä tulppaaneista 85% on kotimaisia! Mieletön luku. Kotimaisten kukkien löytäminen pitäisi onnistua siis eri helposti. Jos pikkupränttiä ei jaksa selata, niin voi pyrkiä bongaaman tuota ylläolevan kuvan Sirkkalehtimerkkiä.

Laadun, kestävyyden ja ties minkä monen kotimaisuuden kanssa käsikkäin kulkevan hyveen rinnalla on kukkaostoksilla mukava ajatella, että kukkia ei ole kuljetettu kaukaa.

Haaveilen vielä sellaisesta valtavasta tulppaanikimpusta (niin kuin Artulla oli pari viikkoa sitten), jolla voin yllättää koko kotimme yleistunnelman. Joka suuntaan nöyränä kumartelevia, vaan silti kaiken kestäviä tulppaaneita.

Taitavat olla yhtä sitkeitä kuin nuo elämäni naiset. Sitä kyllä aina ihmettelen, että milloin pikkuriikkinen pikkusisko venähti minun ja äidin ohi?

-Henriikka

Kolme yllätystä viikonlopulta

Tämä viikonloppu on ollut pieniä, suurilta tuntuvia yllätyksiä täynnä.

Janne unohti torstaina nimipäivänäni, ja pienoisen slaagini seurauksena hän oli kantanut perjantaina kotiin kolme kimppua kukkia, ladannut kahvimasiinan ja piilottanut jääkaappiin mango-sitruunakakkua. Kortissa luki ”Happy Birthday”, mutta se oli helppo antaa anteeksi, olenhan niin hirveän kiva vaimo.

Perjantaina kotona odotti myös muita yllätyksiä: ulko-oveen oli ripustettu paperikassi ja eteisen matolta löytyi nimellä ja osoitteellani varustettu kirjekuori.

Kuoresta löytyi kortti lukijalta. Ihailin pitkään kuvaa ja hymyilin tekstille. Kiitos uskollinen lukija S., että tapojesi vastaisesti lähestyit tuntematonta postikortilla. Tämä ilahdutti eritoten:

”The true secret of happiness lies in taking a genuine interest in all the details of daily life.” -William Morris

Naulasta riippuvasta paperikassista löytyi upea kukkakimppu ja postikortti, jossa luki: ”Ihanaa kevään alkua!” Kauniisti kotimainen kiitti joulun kukkayhteistyöstä jälkikäteen ja toivotti hyvää alkanutta vuotta. Vaikka kotona oli pilkkopimeää, lähetys tuntui aloittaneen kevään.

Viikonlopun (toistaiseksi) viimeinen yllätys tuli ystävältäni Johannekselta. Näimme pitkästä aikaa ja saimme joululahjan jälkikäteen. Anteeksi nyt vain, mutta voiko sydän olla sulamatta, kun noin kämäsen surkeilla tikkukirjaimilla on kirjoitettu jotain noin herkkää?

GreenStreetin joululahjapavuista syntyy aivan tuotapikaa sunnuntai-illan maaginen kahvihetki.

Nautitaan viikonlopun rippeistä. Ja muistakaa: Pusu tekee ihmeitä.

-Henriikka

Mikä tuo meidän kotiimme joulun?

Yhteistyössä Kauniisti Kotimainen & Asennemedia_mg_0629-kopio

Joulu on nurkan takana.  Jo  Vasta toinen joulu putkeen, kun en ole kirjoittanut joululahjalistaa, vaan keskityn rauhaan, tunnelmaan ja odottamiseen. Glögiä olemme juoneet jo siitä lähtien, kun lumet saapuivat ensimmäisen kerran. Nyt joulutunnelma alkaa kuitenkin valua kunnolla lahkeista, kauluksista ja hihansuista sisään.

Joulukodin sisustus syntyy kolmen elementin voimin: joulukukilla, jouluvaloilla ja Jouluradiolla.

Olenko muistanut kertoa, että Janne on Jouluradiolla töissä? Aika söpönkuuloinen duuni, vaikka tähän aikaan vuodesta melko vauhdikasta työtä onkin.

_mg_0545-kopio_mg_0639-kopio

Meillä on kanahäkissä pieni laatikko, johon olemme säästäneet muutaman joulukoristeen: olkipukin, yhden mintunvihreän joulupallon, kaksi ihanan rumaa ja retroa joulucollegea ja pienen olkiseimen. Muuta emme ole koskaan kokeneet tarvitsevamme. Tänä vuonna seulan läpi pääsi pelkästään minttu joulupallo, joka nyt kantaa joulukoristepaineita yksin harteillaan.

Koristeiden sijaan olemme hankkineet kotiimme joulukukkia: menin kukkakauppaan hakemaan nöyrää, valkoista joulutähteä. Mutta kuinka kävikään: palasin kotiin ylvään, suuren ja tulenpunaisen joulutähden kanssa. Miten kaunis se onkaan.

Sattumalta sain myös ystävältä syntymäpäivälahjaksi minijoulutähden. Maailman söpöin joulukukka on toimittanut pöytäkoristeen virkaa muki ruukkunaan. Aion viedä itsekin jouluisia ruukkukukkia ystäville joulunajan tuliaisiksi.

_mg_0602-kopio

Bongasin kukkakaupasta vain kotimaisia kukkia. Varmistelin asiaa myyjältä fanaattisena ja hymisin tyytyväisenä, kun hän kertoi kaikkien heidän joulutähtiensä olevan Suomesta. Mutta esimerkiksi leikko-hyasintit ja -ritarinkukat olivat ulkomaisia, joten ne olisi pitänyt ostaa ruukkuversioina, jos kaipaa kotimaista.

Miten ihanalta punaiset kukat näyttävätkään muuten niin valkoisessa kodissamme. Haluan jylhien joulutähtieni säilyvän mahdollisimman pitkään.

Kotimaiset kukat tulevat kauppoihin läheltä eivätkä kärsi pitkistä kuljetusmatkoista. Sen vuoksi lähikukat ovat usein kestävämpiä ja laadukkaampia. Enkä varsinaisesti valita, että saan tukea ja työllistää suomalaisia.

_mg_0624-kopio _mg_0573-kopio

Työpaikallamme on kauniisti kortisteltu joulukuusi, ja odotan tietysti molempien perheiden joulukuusien ääreen istahtamista. Mutta meidän kotiimme ei tarvita tämän ihmeellisempää. Kuuma höyryävä glögikuppi, joulukukat ja synttärilahjaksi saatu Anna-Kaari Hakkaraisen kirja riittävät pitkälle.

Miten teillä laitetaan joulukoti valmiiksi? Mikä tuo kotiin juhlatunnelman?

-Henriikka