Mikä on puhtaan ja normaalin kauran ero?

Kaupallinen yhteistyö: Vuohelan Herkku & Asennemedia

Olen viettänyt viikonlopun Jannen vanhempien luona. On aina ihana saapua sinne, kun joka kerta tuntee itsensä tervetulleeksi: pieni villakoira meinaa revetä liitoksistaan, kun on niin innoissaan, ja jääkaappi on täynnä ihanaa yllätysruokaa. Saunaan saa mennä koska tahansa ja jos ei ole itse muistanut kaulahuivia mukaan, voi lainata anopilta kivaa vaaleanpunaista. ”Minä olen sen sinulta saanut!”, sanoi hän. Onpa minulla hyvä maku.

Kivaa, jos näin nyt saa sanoa, on se, että myös anopilla on keliakia. En tietenkään riemuitse hänen sairaudestaan, vaan siitä, että se luo ymmärrystä omaan tilanteeseeni: minun ei tarvitse selittää, mitä voin syödä ja miten. Voiveitset tajutaan pitää erillään, vehnäjauhot ovat aisoissa ja kaiken lisäksi keittiössä valmistuu kaikkia ihania gluteenittomia leivonnaisia. Tänä viikonloppuna syötiin marjapiirakkaa.

Varsinkin neljä vuotta sitten, keliakiani alkaessa, sain tosi paljon neuvoa anopiltani sairauteeni liittyen. Joitain yhdistää yhteinen harrastus tai mielenkiinnonkohde, meillä se nyt sattuu olemaan sairaus. Ilo irti siis siitäkin.

Aloitan tällä kirjoituksella vuoden mittaisen yhteistyön Vuohelan Herkun kanssa. Kun minua pari kuukautta sitten kysyttiin mukaan yhteistyöhön, oli helppo vastata kyllä. Vuohelan Herkku oli nimittäin nimenomaan se gluteeniton brändi, jonka vuoksi aloin uskoa, että gluteenittomat tuotteet voivat olla yhtä hyviä kuin gluteenillisetkin. Varsinkin aluksi oli haastava alkaa etsiä tuotteita kaupasta ja alkaa käydä läpi tuntemattomia, epämääräisiltä vaikuttavia tuotteita. Keliaakikkoveljeni vinkkasi jossain vaiheessa kaura-porkkanasämpylöistä, minkä kautta löysin Vuohelan Herkun tuotteet laajemminkin.

Näissä kuvissa käsissäni on Kotitalon kaurasämpylöitä (ei, en hengaile yleensä sämpylöiden kanssa pihamaalla, vaan nämä kuvat otimme vain kuvituskuviksi tähän juttuun, hah). Omasta mielestäni aivan tosi hyviä. Vuohelan Herkun perustaja on itsekin keliaakikko, minkä vuoksi hän tuntee gluteenittoman maailman haasteet. Spesiaalia on, ettei tuotteissa koskaan käytetä gluteenitonta vehnätärkkelystäkään. Gluteenittomuuden lisäksi nämä sämpylät ovat lisäksi maidottomia, laktoosittomia, soijattomia ja kananmunattomia. Ton-ton-ton-ton-maailma hallussa.

Olen huomannut, että monien harhaluulo on, että keliaakikolle sopii mikä tahansa kaura. Tämä ei pidä paikkaansa. Mitä eroa on sitten gluteenittomalla, puhtaalla kauralla verrattuna tavalliseen?

Puhdas kaura on viljelty, korjattu, kuljetettu, varastoitu, valmistettu ja käsitelty niin, että kaura ei missään vaiheessa joudu kosketuksiin vehnän, ohran tai rukiin kanssa. Vuohelan Herkun kohdalla kaura on aina suomalaista, eikä siihen sekoitu myöskään muita gluteenittomia viljoja, mikä on olennaista niille, jotka ovat esimerkiksi allergisia jollekin toiselle gluteenittomalle viljalle.

Tuntuu ehkä tyhmältä ajatella, että asia olisi näin tarkka, mutta näin tarkka minun tulee ihan oikeasti olla. Joskus se rasittaa, mutta olen jo tottunut siihen, eikä se juuri vaikuta elämääni. Mutta nyt olen kyllä huomannut kämppis- ja vähän kontrolloimattomammin metsäelämää eläessäni, että naamaani ilmestyy välillä ihokeliakia-laikkuja. Ja näin käy siltikin, vaikka olen yrittänyt olla aivan supertarkka kaiken kanssa. En siis missään tapaukessa viitsi rasittaa suolistoani ja elimistöni enempää syömällä vielä tuotteita, joissa on koko ajan olemassa kontaminaatioriski gluteenillisista viljoista.

Aivan järkyttävä nälkä tulee, kun kirjoittaa tätä. En ole vielä syönyt edes lounasta ja kello lähestyy kahta. Pelkillä kaurasämpylöillä en viitsi koko päivää elää, joten on lähdettävä ruoan metsästyshommiin.

Illalla kutsuu taas Nuuksio, jonne suuntaamme kahden luokkakaverin kanssa vähän ennakkoon. Huomenna muu porukka tulee aamuksi paikalle ja vietämme kansallispuiston maisemissa vielä toisenkin yön. Luvassa on ensimmäinen koko porukan yö puolijoukkueteltassa. Korvatulpat on pakattu matkaan, samoin ihana, paksu makuupussi. Olen iloinen päästessäni taas luontoon, olemaan ajattelematta yhtään mitään ja stressaamatta yhtään mistään.

Ja hei! Olisi myös kiinnostaa ja kiva kuulla kommenttipoksissa, jos teillä on omakohtaisia kokemuksia siitä, että puhtaan kauran ja normikauran sekoittaminen olisi aiheuttanut teille haasteita arkeen. Joko ruoan syöjänä, tarjoajana tai sivustaseuranneena.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

-Henriikka

Ps. Aiheeseen täysin liittymätön seikka: pitäisi selkeästi nukkaharjata tuo merinovillapaita!

Vatsaystävällistä ruisleipää

Yhteistyössä Asennemedia ja  Fazer 

Taloudessamme asuu kaksi ihmistä, jotka rakastavat leipää. Leipä on arjen helppo kaveri, hartaamman hetken hitaasti valmisteltu ja nautittu herkku.

Taloudessamme asuu kuitenkin myös samat kaksi ihmistä, joiden vatsat ovat toisinaan mielihalujen kanssa eri mieltä. Vaikka keliakiani oireileekin iholla, löytyy lähtökohtainen ongelma suolistosta. Jannen herkkä vatsa reagoi kaikkeen, niin kuin monen muunkin suomalaisen. Etenkään ruisleipä ei ole hänen listansa helpoin rasti.


Olemme testailleet nyt kuukauden päivät  Fazer Vatsaystävällinen -leipäperheen leipiä. Uusi sarja sisältää kolme leipää, jotka hellivät vatsaa: ruisleivän, 100-prosenttisen kauraleivän ja riisi-maissi-tattari-peruna-sekoitteisen gluteenittoman leivän.

Tässä on kuvia eräältä välipalahetkeltä, kun teimme pidemmän kaavan kautta herkkuleipiä. Oman leipäni päällä on vuohenjuustoa, viikunoita, baby-rucolaa ja saksanpähkinöitä. Jannen ruisleivällä on hänen suosikkejaan tomaattia, mozzarellaa, basilikaa ja pippuria.

Janne ruisleivästä:

”Leipä on tosi hyvää. Sellaista… voisinkohan sanoa mehevää? Maistuu tuoreelta ja on parempaa kuin sellainen peruskama. Vatsa ei ole ainakaan reistaillut yhtään jälkikäteen, vaikka yleensä ruis on aika tujua.”

Omat fiilikset gluteenittomasta leivästä:

Kaipaan koko ajan enemmän gluteenittomia leipävaihtoehtoja, jotka eivät ole pakastettuja. Oma vatsani ei reagoi juuri mihinkään (paitsi salaa suolistossa), joten keskityn makuun. Leipä on napakan kokoinen, ja auringonkukan- ja kurpitsansiemet toimivat niin maullisesti kuin visuaalisesti. Oikein oiva leipä.

Olin itsekin melkoinen rukiin ystävä ek (=ennen keliakiaa) ja niin on moni ystäväkin. Mutta aivan uskomattoman moni lähipiiriläinen kärsii suolisto- ja vatsaongelmista.

Fazer Vatsaystävällinen Ruis on sanottu olevan maailman ensimmäinen vatsalle lempeä ruisleipä. Se on leivottu uudenlaiseen taikinajuureen, joka vähentää leivän FODMAP-hiilihydraatteja. FODMAP-hiilihydraatit ovat juuri niitä huonosti sulavia ja aiheuttavat monille esimerkiksi turvotusta ja vatsakipuja.

Vatsaystävällinen Ruis on leivottu Suomessa kotimaisesta täysjyvärukiista ja -kaurasta ja sille on myönnetty Sydänmerkki.

Pakko lopettaa kirjoitus mielipiteeseen, että taikinajuuri on yksi suomen kielen ihanimmista sanoista. Toinen ihana on ruis. Kolmas on esimerkiksi lempeä, neljäs on haaveilla, viides on toivo. Onhan noita.

Lempeää ja vatsaa sekä mieltä hellivää viikonalkua kaikille.

-Henriikka

Kuvat meistä yhdessä: Ida Hanhiniemi, joka myös kirjoitti samoista leivistä omat ajatuksensa