Aikuisena kielikurssilla

ef kielikurssi honolulu

Voivatko aikuisetkin lähteä kielikurssille? Järjestetäänkö sellaisia?” Olen kuullut nämä kysymykset viimeisen kuukauden aikana niin useasti ja niin monen positiivisesti yllätyneen ihmisen suusta, että ajattelin kertoa teille vähän tarkemmin kielikoulustani Honolulussa.

En ollut lukioikäisenä kielikurssilla enkä koskaan osannut kaivatakaan sellaista. Nyt myöhemmin olen ihmetellyt, miksen mennyt tai miksi en lähtenyt lukioikäisenä vaihto-oppilaaksi. Ehkä näiden ammottavien kokemusaukkojen johdosta olin jo vuoden päivät harvakseltaan etsinyt tietoa aikuisten kielikursseista ulkomailla. Halusin tietää, onko sellaisia edes olemassa.

Kun EF sitten kysyi halukkuuttani osallistua kielikurssille, ei tarvinnut kahdesti miettiä. Kohdemaana oli USA, sijaintina tarkemmin Havaijin suurkaupunki, Honolulu.

ef kielikurssi honolulu

Honolulun kielikoulu (ja tietääkseni kaikki muutkin kielikoulut) palvelee ympäri vuoden. Kesäaika on luonnollisesti kaikista suosituinta, mutta nyt syys-lokakuun vaihteessa oli jo paljon rauhallisempaa ja koululla opiskeli noin 200 oppilasta.

Kielikurssini kesto oli kaksi viikkoa. Lähes kaikki tulevat pidemmäksi aikaa: toiset 3 viikoksi, toiset 9 kuukaudeksi. Lyhyempiäkään pätkiä ei kannata kuitenkaan vähätellä, sillä jos on valmis vaihtamaan suomen opiskeltavaan kieleen ja käyttämään sitä, saa parissa viikossakin tosi hyvin aktivoitua omaa osaamista ja kielenkäyttöä.

Toiset majoittuvat host-perheiden luona, toiset koulun asuntolassa, missä suurimmalla osalla oli huonekaveri tai useampi. Toki jokainen saa järjestää asumisensa myös aivan itse ja nukkua vaikka teltassa. Itselläni oli huone koulun asuntolassa pienellä keittokomerolla ja kylpyhuoneella. Pärjäsin ja viihdyin hyvin.

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Koulumatkassa ei ainakaan ollut valittamista: puolisen tuntia kanaalin vartta palmujen huojuessa, sinisen taivaan alla. Nautin koulumatkakävelyistä ja sen tuottamasta hyötyliikunnasta suuresti.

Itse koulurakennus aiheutti itselleni aluksi suurta hämmennystä. Kampus-sanasta tulee itselleni mieleen jotain aivan muuta kuin ylläolevan kuvan toimistotalo. Mutta kyllä vain, kuvassa on koulumme! Hissillä 7.kerrokseen ja siinä se. Aloha!

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Koulutilat ja -miljöö olivat tosi hyvät ja innostavat. Modernit luokkahuoneet ja upea ikkunanäkymä saivat minut tulemaan paikalle aina varttia ennen. Hörpin kahviani ja ilahduin ympärillä pyörivistä ihmisistä. Ison aulatilan lisäksi tiloissa oli noin kymmenisen luokkahuonetta, tietokonehuone ja henkilökunnan tilat. Miljöössä oli sellaista mukavaa kodintuntua uudesta ulkonäöstä huolimatta.

Koululla oli oppilaita kaikkialta maailmasta, ja ikähaarukka oli laaja: samoilla luokilla opiskelivat niin 16- kuin 50-vuotiaatkin. Kautta aikain vanhin oppilas on kuulema ollut yli 80-vuotias.

Luokat määräytyivät tason mukaan. Ennen reissuunlähtöä tehtiin tasotesti, jonka lisäksi ensimmäisenä päivänä arvioitiin myös suullista osaamista. Luokkia oli yli kymmenen ja jokaisessa maksimissaan parikymmentä oppilasta. Meidän luokallamme oli noin kymmenen.

ef kielikurssi honolulu ef kielikurssi honolulu

Opintovuosiopiskelijat tulevat opiskelemaan 6–11 kuukaudeksi. Suurin osa tulee kuitenkin lyhyemmälle kurssille. Kurssille tulija saa valita kurssinsa muutamista vaihtoehdoista. Olin itse yleiskurssilla, johon kuului 26 oppituntia viikossa. Yhden oppitunnin mitta on 40 minuuttia. Harkitsin myös 32 oppitunnin intensiivikurssia, mutta päätin haluavani myös reilusti vapaa-aikaa.

Kalenteri rakentuu niin, että joka toinen päivä opiskellaan aamuisin, joka toinen päivä iltapäivisin. Tasoltaan korkeammalla olevat opiskelevat ma, ke ja to aamuisin, sekä ti- ja to-iltapäivisin, kun taas tasoltaan vielä vähän matalammalla olevat käyvät koulua päinvastaisessa järjestyksessä.

Järjestelmä oli oikeastaan tosi kiva. Välillä saattoi valvoa pidempään, hengailla ulkona aikatauluista välittämättä, ja toisinaan pystyi tekemään vielä vaikka mitä koulun jälkeen.

ef kielikurssi honolulu ef kielikurssi honolulu

Yritin saada kahdesta viikostani kaiken irti. Viittasin, kyselin, tein extrakotiläksyjä ja nörtteilin ylpeänä. On kuitenkin vaikea pukea sanoiksi, mitä viikkojen aikana oppi.

Kielikylpy vaahtosi minut vähintään hyvin, siitä ei ole epäilystäkään. Kun ei ole suomalaisia turvana, eikä soittele Skype-puheluita, oppii aika nopeasti kommunikoimaan pelkästään englanniksi. Kuunteleminen ei vaadi enää lisäenergiaa, suu tottuu ääntämään ja ajattelu vaihtuu englanninkieliseksi.

Oppitunneilla käytiin läpi sanastoa, kielioppia, ääntämistä ja monenlaisia asioita. Koko systeemi toimii varmasti parhaiten niille, jotka ovat koululla pidempään, sillä viikot rakentuvat teemojen ympärille. Keskustelu oli tunneilla tosi vahvasti läsnä. Aina toisinaan keskustelu tuppasi lähtemään vähän väärille raiteille, mutta onneksi useimmiten pyörittiin hyödyllisten asioiden äärellä, kuten paljon puhuttaneissa presidentinvaaleissa.

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Paikalliset ihmettelivät välillä, miksi tulimme Honoluluun oppimaan englantia. Siellähän puhutaan englannista väännettyä kieltä, ja harva kommunikoi vahvasti perinteisellä englannilla.

Ja tuskin matkustaisin itsekään Havaijille, jos haluaisin oppia englannin mahdollisimman nopeasti ja jäisin koko vuodeksi. Mutta kahden viikon reissuuni paikka oli mieletön. Aurinko, ihmiset, tunnelma, kaikki! Loma ja opiskelu samassa paketissa. Olisin voinut jatkaa samoilla höyryillä vielä pari kuukautta.

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Varsinaisten tuntien lisäksi koulu järjesti myös todella paljon erilaista vapaa-ajan tekemistä. Olin ukulele-tunnilla, lei-workshopissa, SUP-boardaamassa, uimassa delfiinien kanssa, nyyttäri-illallisella rannalla auringon laskiessa, pelaamassa beach volleytä, kiertämässä bussilla saarta… Näistä ehdin kirjoittaa vasta myöhemmin.

Mutta  aktiviteettienkin rinnalla koulu tuntui tosi kivalta. Olin taannoin koulussa se, joka ei uskaltanut viitata englannin tunnilla, kun pelkäsin kaikkien nauravan vastauksilleni. Nyt oikein odotin, että pääsen puhumaan ääneen ja oppimaan koko ajan lisää.

Mutta hei! Tuskin osaan kertoa kaikkea olennaista, joten osaisitteko te kysyä tarkentavia?

Kauniita unia!

Terveisin,
Jetlag-Henriikka

Huom! Olin kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastannut kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Matkalla Havaijille!

hawaii-drawingKäynnissä on erittäin pitkä matkustuspäivä. Istun juuri Lontoon lentokentällä ja iloitsen ilmaisesta verkosta. Jos kaikki menee hyvin, olen perillä Honolulussa paikallista aikaa klo 22:43. Mutta 13 tunnin aikaeron vuoksi Suomessa kello lähestyy silloin jo sunnuntain puoltapäivää. Ensimmäinen lento Helsingistä Lontooseen lähti tänään ennen kahdeksaa, joten matkustusta kertyy tälle päivälle leppoisat 28 tuntia. Yritän ajatella toiveikkaana, että tällä kertaa en myöhästy lennoilta, eikä matkustusaika veny yli kahteen vuorokauteen.

Jännittää kyllä. Olen vasta viime vuosina tajunnut olevani matkajännittäjä. En ollut keksinyt sitä aiemmin, sillä mieleni pysyy kyllä miltei aina rauhallisena. Jännitys vain antaa itsestään merkkejä esimerkiksi fyysisin oikuin: on vaikeampi nukahtaa, ruokahalu on epätavallinen… Jännitys on lievää ja positiivista, semmoinen ajattelemaan ja toimimaan herättelevä voimavara. Minun on kuitenkaan turha väittää, etten jännittäisi.

Poden yleensä myös edellisillan lähtödepistä: ”Miksi edes lähden? Olisi niin ihana vain pitää lomaa Suomessa ja olla kotona.” Onneksi tunnen itseni ja tiedän, että tämä fiilis karkaa kuitenkin oitis, kun laukun saa hihnalle ja pääsee lentokentän turvatarkastuksesta läpi.

Alun perin minun piti lähteä reissuun vasta sunnuntaiaamuna. Onneksi päätin kuitenkin vaihtaa lähdön lauantaille, sillä maanantaina alkaa jo kielikurssi. Nyt minulla on koko sunnuntai aikaa levätä, tutkia paikkoja ja olla rauhassa. Voin käydä kurkkimassa missä EF:n kampus ja tulevat oppituntini ovat ja näyttääkö Waikikin uimaranta niin taivaalliselta kuin Pinterestissä.

On myös ihana purkaa kamat tulevaan kahden viikon kotiin. Minulla on oma huone EF:n asuntolassa ja aion tehdä siitä lempeän kotipesän. Sitten voin tarkistaa koulutarvikkeeni ja virittäytyä opiskelumoodiin: osallistun tulevan loman aikana 52 englannin oppitunnille. Se on todella paljon se. Se on ihanan paljon se.

Tarjolla olisi ollut myös 64 oppitunnin intensiivikurssi, mutta aktiivisista opinnoistani on jo sen verran aikaa, että uskon aivoni sietävän paremmin vähän lievempää tulitusta. Sitä paitsi en pistä pahakseni, jos saan tutustua kaupunkiin ja saareen vapaa-ajallani niin hyvin kuin mahdollista.

Toivon kovasti, että tulevissa kurssitovereissani on joku, joka tykkäisi tutkimusmatkailla kanssani. En välitä, olisiko hän 15- vai 85-vuotias, kunhan mieli olisi avoin ja utelias. Kaipaan varmasti opiskelun vastapainoksi myös paljon aikaa yksin, mutta tiedän, että saatan helposti myös liueta omiin oloihini uudessa sosiaalisessa ympäristössä, koska se on itselleni helpointa. Saan kuitenkin varmasti eniten irti, kun joku riuhtoisi mukaan tilanteisiin ja tapahtumiin. Pitää muistaa riuhtoa itse itseään.

Uskon, että reissusta tulee upea ja muistettava. Nyt vähän väsyttää, mutta kolmen lennon jälkeen pääsen suoraan nukkumaan. Lontoon ja Los Angelesin pysähdysten jälkeen on Honolulun vuoro ja olen saanut infoviestin, jossa kerrottiin Havaiji-paitaisten autonkuljettajien odottavan minua ja mahdollisesti muita kurssilaisia lentokentällä.

Laitahan seurantaan myös Instagram ja Snapchat (molemmat @aamukahvilla), niin pysyt perillä reissukuulumisista.

-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Kuva: Lili’s

Viikon päästä kielikurssille Havaijille!

_mg_3376-kopio

Viikon päästä tähän aikaan istun lentokoneessa. Matka on startannut jo ennen kahdeksaa aamulla ja olen perillä paikallista aikaa ennen keskiyötä. Olen toivottavasti saanut pitkillä lennoilla tehtyä kirjoitustöitä valmiiksi ja ajastettua mahdollisimman monta blogijuttua, jotta voin perillä Honolulussa vain olla ja keskittyä hetkeen. Aikaero paikkojen välillä on 13 tuntia, ja yhteensä matka perille kestää noin vuorokauden.

Kerroin spontaanin matkani määränpäästä viikko sitten ja paljastin, ettei kyseessä ole silkka loma. Ja nyt kerron lisää: lähden EF:n kielikurssille kahdeksi viikoksi opiskelemaan. EF kutsui minut pikaisella varoitusajalla kurssilleen, ja syöksyin jopa kesken kesäloman takaisin töihin, että sain matkan raivattua kalenteriin. Menen opiskelemaan meille kaikille tuttua englantia, sillä kaipaan kovasti sellaista hanakkaa englannin kielen intensiivikertausta. Molemmat viikot tulevat sisältämään 26 tuntia opiskelua, jonka rinnalla pääsen onneksi tutustumaan myös Havaijiin ja Honoluluun, siniseen mereen ja aaltoihin. Löysin jo Pinterestistä vinkin kaupungin parhaista kahvipaikoista.

Honolulun EF:n kampus on reilunkokoinen, muttei mikään jättiläinen. Olettaakseni kampuksella on noin 200 opiskelijaa, joista toiset ovat kielikursseilla ja toiset useamman kuukauden, jopa vuoden mittaisilla opintojaksoilla. Kerron lisää, kun pääsen tutustumaan paikkaan paremmin. Koulu sijaitsee kaupungin keskustassa ja ikkunasta näkee Tyynen valtameren. Kävelyetäisyyden päässä ovat Waikikin hiekkarannat. Ei varmaan tarvitse vakuutella, kuinka paljon odotan kaikkea.

Tulen asumaan koulun asuntolassa, omassa huoneessani. Lähden matkaan yksin, eikä perilläkään ole muita suomalaisia kielikurssilaisia samanaikaisesti. Saatan kuulemma kuitenkin kuulla suomea, sillä muutama nuori mimmi viettää siellä pidempää opintojaksoa. Mutta enhän minä sinne suomea menekään kuulemaan, vaan oppimaan kieltä ja oppimaan uutta (erityisesti hula-tanssia.)

_mg_3400-kopio

Kyllä jännittää. Tämä on taas aivan uudenlaista matkustamista. Vaikka pursuankin intoa enkä periaatteessa ole mistään huolissani, huomaan välillä miettiväni aivan uudenlaisia asioita: Entä jos intensiivinen kielenopiskelu saa pääni aivan sekaisin? Entä jos en saakaan yhtään ystävää ja vietän kaksi viikkoa ypöyksin? Entä jos koko kaupungista ei saa gluteenitonta ruokaa? Entä jos en enää mahdu bikineihini? Entä jos kaikki muut haluavat bailata ja minä opiskella? Entä jos matkani on kuin kahden viikon kestoiset fuksiaiset? Ja aiheista tärkein: kuka oikein valokuvaa, kun Janne jää kotiin?

Hahahaha! Aukikirjoitettuna pohditut asiat kuulostavat aina paljon huvittavimmilta. Sydämestäni uskon, että edessä ovat kaksi viikkoa, jotka jäävät mieleeni koko loppuelämäksi. Voin sitten askel askeleelta murtaa ennakkopelkojani ja kirjoittaa teille, mitä kaikkea muuta kielikurssit ovatkaan kuin lukioikäisten juhlintaa. Haluan oppia niin paljon, nähdä niin paljon, tutustua ihmisiin ja kerätä pankkiin sellaisia elämyksiä, joista en ole ennen edes osaillut haaveilla. Kuka ties näkisin vaikka iloisen delfiinin!

Passi on voimassa, Esta on haettu. Viikko aikaa pakata. Iiiiiiiik!
-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lisätietoa löydät täältä.