Oijoijoi. Pitkästä aikaa päivä, kun ei aamulla herätessä vielä tiennyt yhtään, mitä päivä tuo tullessaan. Ei suunnitelmia, ei huolia, ei murheita.
Kello herätti yhdeksältä, mutta nukuimme antaumuksella aamupäivän ohi. Peiton alla oli niin kuuma, että oli helppo hahmottaa päivän säätilan olevan helle. Vanhat kiviseinät olivat keränneet koko viikon auringon itseensä ja hohkasivat nyt sitä meidän päällemme kuin patterit.
Viileän suihkun kautta aamiaispöytään, aamiaiseksi tahattomasti munakokkeliksi muuttunutta munakasta, kahvia sekä jugurttia vadelmilla ja siemenillä.
Aamiaisen (ja yhden New Girl -jakson) jälkeen pakkasimme kameran ja jatsinopat reppuun ja tallasimme käsi kädessä Kauppatorille pujotellen Pride-kulkueen lomassa ja törmäillen Tuska-turisteihin.
En voi uskoa, että Janne ei ollut koskaan ennen käynyt Suomenlinnassa! Tähän asiaan oli saatava muutos. Kelpuutin neitsyt-retken evääksi vain parhaat: kirsikat. Janne valitsi minttu-Puffetin. Edelliskesieni ruokavalio on koostunut lähinnä kirsikoista. Kauhistuin tänään, kun laskin, että olen ostanut niitä tänä vuonna vain pari hassua puolilitraista.
Kirsikoiden hyvät puolet eivät rajoitu niiden makuun. Koska Janne on niille allerginen, saan aina koko pussin itselleni.
Makasimme Suokin kalliolla useamman tunnin. Kallio oli kuuma ja hanhenkakka oli auringossa rutikuivaksi kuivunutta ja helposti väisteltävää. Naapurikalliolla pötkötti keski-ikäinen mies speedoissaan, ja toisella puolella pariskunta harjoitteli nuoruuden kiihkeistä kesistä tuttuja suudelmiaan. Kaikki tiesivät, että tämä saattaa olla kesän viimeinen hellepäivä.
Pelasimme yhden jatsimatsin ja saimme molemmat jatsin nelosilla, Janne viimeisellä heitollaan. Voitin kuitenkin, mikä on molempien kannalta hyvä näin lempeän onnellisena päivänä.
Takaisintulomatkalla kävelimme lautan keulaan ihailemaan tyrskyjä ja kastelimme kenkämme, kun aallot heittivät vetä kannelle. Kesä kuivaa.
-Henriikka