Kuinka oppia rakastamaan lunta?

_mg_0704-kopio

Arvatkaa millä mielenhuijaamisenkikalla jopa läpimäräksi kasteleva, suoraan naamaan satava lumi tuntuu ihanalta?

Kun kuvittelee, että kaikki päälle  laskeutuva  syöksyvä lumi on hyvää onnea. 

En ole erityisen taikauskoinen, mutten voi väittää etteikö tuntuisi ihanalta ajatella, että taivaalta tippuisi päälle silkkaa siunausta.

_mg_0627-kopio _mg_0665-kopio

Kun sataa lunta, kaikki tuntuu taianomaiselta. Kaikki on mahdollista, kaikki on vähän lempeämpää, kaikki on vähän pehmeämpää. Lumisadepäivät ovat kuin vuoden ensimmäinen viikko: koko vuosi edessä, eikä mitään unelmien tiellä.

Toki tällainen yleistys koskee lähinnä selkeää pakkaslunta, mutta rännässäkin on puolensa: milloin muulloin pelkkä sisälle pääsy tuntuu yhtä ihanalta? Kuin olisi selvinyt hurjastakin urakasta.

_mg_0656-kopio _mg_0671-kopio

Esittelin viikonloppuna ystävilleni tummanpunaista kirpputoribaskeriani, jonka olin löytänyt kaapin pohjalta: ”Ainiin! Ostin tämän mielessäni visio, että minusta tulee kotikatumme punabaskerinen tyttö, jolla on aina kahvia mukana ja metkut mielessä.”

Surin käyttämätöntä suunnitelmaani niin, että olen käyttänyt baskeria jo kolme päivää putkeen. Minusta onkin vastoin aikomusta tullut kotikatumme mummo. Mennään sillä sitten.

_mg_0679-kopio

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen ja taivaalta tulee lunta. Ei lainkaan huono startti.

Kaiken lisäksi tajusin juuri nyt – siis oikeesti nyt – että saan vihdoin juoda taas kermavaahtokaakaota sohvanpäädyssä käpertyneenä nyrkin kokoiselle kerälle.

Pus!

– Mummo-Henriikka

Maanantai on uusi perjantai

_MG_0008 kopio

Heräsin tänään äärimmäisen väsyneenä, totaalisessa koomatilassa. Siitäkin huolimatta heräsin ensimmäisen kerran kuukausin ilman torkutusta ja oloni on ollut aamusta saakka timanttinen. Pystyn tänään ihan mihin vaan!

Lähtiessäni töihin kurkkasin peiliin ja näytin kivalta. Vähän hassulta, mutta mukavan veikeältä. Niitä harvoja aamuja, kun ajattelen rehellisesti ”tältä näytän mielläni.” Näitä lisää. Janne käveli kanssani töihin ja hän näytti käsikynkässäni mukavalta myös. Toivoin, että mahdollisimman moni vastaantulija huomaisi, miten mukavilta ja mukavan hassuilta näytimme.

Kukaan ei katsonut, mutta muutama yrmynaama tuli vastaan. Lähetin heitä kohti universumin kirkkainta säteilyä ja ajattelin: ”Iloani ette vie!”

_MG_0085 kopio _MG_0067 kopio

Olen ollut jo muutaman päivän voittajan leirissä. Toisinaan päälle vaan kauhotaan timantteja, vaikka oikeus ja kohtuus olisi saada välillä vähän lantaakin. Olin koko lauantain yksin Messilässä lumilautailemassa, ja aurinko vain tuntui tulevan moikkaamaan rinnepäivääni. Tiedän totta kai, ettei se nyt aivan minua varten yksin tullut, mutta antakaa minun nyt hetken aikaa kuvitella niin. Teki mieli todeta hissijonon väelle: ”ei kestä kiitellä.

Lisäksi sain rinnekahviosta kurkkusalaattia ilmaiseksi lounasleipäni päälle. Ilmainen kurkkusalaatti vasta todellista timanttisadetta onkin.

_MG_0077 kopio_MG_0083 kopio

Kun on hyvät jamit menossa, ei tohdi ajatella tulevia hyisiä ja kyisiä päiviä. Sitä vaan antaa elämän pyöritellä piruettia ja menee virran mukana. Nilkutan sitten joskus toiste, nyt kiidän kevyenä kirkkaankeltaisen sieluni kanssa kohti kevättä.

Äsken ostin kanariankeltaisen lasikulhon muistuttamaan minua hyvistä päivistä. Vaikka nyt tuntuu vahvasti siltä, että ”happy days are here to stay.

-Henriikka

pipo/Samsoe & Samsoe, kuulokkeet/Sony (saatu), takki/& other stories, reppu/Lumi Accessories (saatu), paita/Minimum, farkut/Tiger of Sweden, lapaset/Vaiko (saatu), kengät/second hand

Toiveikasta natinaa

_MG_0623 kopio

Muistan, kun olin pieni, ja äiti tuli joskus talvella lumia puistellen sisälle ja totesi: ”ulkona oli niin uskomattoman kaunista, että minulla oli olo, että tähän voisi jäädä ja kuolla.” Katsoin järkyttyneenä, silmät lautasen kokoisina enkä ymmärtänyt.

Nyt ymmärrän. Tämä ympäröivä maailma on luminen paratiisi. Voi katsokaa mitä sinisen, harmaan ja valkoisen sävyjä! En välitä edes, että naamani on vitivalkoinen ja huutaa aurinkoa, sillä ihailen lumista luomakuntaa ja kylmästä hytiseviä puita.

Ennakkovaroituksena teille, jotka ette talvesta tykkää: Paratiisi voi hyvinkin olla juuri tällainen.

_MG_0596 kopio_MG_0524 kopio _MG_0546 kopio _MG_0578 kopio_MG_0597 kopio_MG_0560 kopio

Lumen vuoksi kenkien pohjien alla tapahtuva natina on lähes ainoaa natinaa, jota kestän. Se on sellaista toiveikaista pakkassään natinaa, joka takaa kauniit maisemat ja punaiset posket.

    Olisi niin paljon kerrottavaa ja kuitenkaan ei mitään. Haluaisin hehkuttaa kosmetologia, jolla olen käynyt nyt vuoden päivät. Hän on niin lempeä ja taitava. Mutta en ole saanut otettua vielä arvoistansa kuvitusmateriaalia. Haluaisin hehkuttaa myös sitä, että lähden lauantaina Ahvenanmaalle. Olen käynyt siellä varmaan kymmenenesti kesällä, mutta talvinen ja harmaa Åland kutkuttaa. Mitähän vielä? Voi kuulkaa, niin paljon kaikenlaista. Huomenna kirjoitan kirjojen Netflixistä, pysykääpä langoilla.

Nyt teetä ja sympatiaa.

-Henriikka

Isona muutan Lappiin

DSC_8556 kopio

Viime päivät ovat olleet surkeita, kertakaikkisen surkeita. Sisällöltään ne ovat olleet yhtä kultaisia kuin kaikki muutkin päivät, mutta tuo sateen ja pimeyden määrä! Huh huh. Taistelen usein tuulimyllyjä vastaan, pimeitä päiviä ja pimeitä öitäkin vastaan, mutta voimani alkavat olla ehtyneet. Muutan Lappiin.

Eikun ihan oikeasti, olen ensi kertaa miettinyt tosissani muuttoa Lappiin. Saisi lumilautailla päivät pääksytysten, kaivautua lumikekoihin ja ottaa sinisävyisiä kuvia (siellähän ei siis tehdä ikinä töitä).

Tiedän, etteivät ystäväni tai perheeni kuuna päivänä uskoisi, että voisin kärrätä elämäni pohjoiseen. Mutta olen vähän sellainen joko tai. Luulen, että muutan Lappiin, jos en jää loppuelämäkseni Helsinkiin. Ja tällä hetkellä täällä harmaudessa ei kyllä tee mieli asua.

DSC_8580 kopioDSC_8560 kopio

Kuvien hetki oli vain vähän luminen, mutta suuresti kaunis. Olen saanut kuin saanutkin nauttia lumesta tänä ”talvena” ihan pienen hetken. Voi sitä riemua, kun ajoimme muutama viikko takaperin Hämeenlinnaan ja auton ikkunasta näkyvä maisema muuttui lumiseksi. Vanajanlinnan pihalla oli seitinohut lumikerros ja kaikkialla oli niin kaunista.  Jos olisin tajunnut, olisin tehnyt lumienkeleitä. Ja lumilinnan. Ehkä muutaman kuuraparta-lumiukonkin.

DSC_8582 kopio

Odotan niin hartaasti lunta. Jos ei muuta, niin tykkilunta.

Jos haluaa elää loppuelämänsä Helsingissä, kannattaa ehkä tottua odottamaan.

Operaatio #muuttolappiin alkakoon.

-Henriikka

Kuvissa ihanat Ida ja Jenni & kuvaaja ihana Ulla

Nahkavaipoissa

_MG_0858 kopio

Kävin tänään ensimmäisen kerran Hotelli Tornin vessassa. Juuri siinä legendaarisessa lasikopissa, josta näkee Helsingin yli. Voi istua pissillä ihan rauhassa, ihailla kaupunkia ja miettiä, kuinka moni kiikaroi sinua samalla.

Tällainen spesiaalihetki kaipaa spesiaalihousuja. Olivat ne sitten nilkoissa tai eivät. Työkaverini kommentoi aamulla: ”Aikamoiset nahkabyysat. Vaativat kyllä kantajansa.” Vakuutteli, että olen sellainen kantaja. Uskoin häntä, vaikkei työkaveri olisikaan ehkä kehdannut myöntää muuta.

Nahkaverkkarit tulivat vaatekaappiini jouluna 2012 ja ovat olleet siellä kohta kolme vuotta. Tiedän osan edelleen kauhistelevan, missä nahkavaipoissa elämääni elän, mutta minä hiippailen niissä tyytyväisenä.

_MG_0744 kopio _MG_0911 kopio_MG_0881 kopio _MG_0938 kopio

Syyskuu ei ole pettänyt. Tiesin sen olevan paras kaikista. Jo syyskuun ensimmäinen todisti, ettei hehkutukseni ole ollut turhaa: olin unohtanut ladata matkakorttiani, ja lipuntarkastaja antoi minulle sakot anteeksi, kun olin niin surullinen.

Muutama päivä sitten olin ystäväni kanssa Hietalahden kauppahallissa syömässä lounasta. Saimme ilmaiset minijälkkärimunkit. Ja kun ostin viikonloppuna auringonkukkia, kukkasia myyvä poika oli ystävällisin asiakaspalvelija, kenet olen koskaan kohdannut. Siitäkin huolimatta, että hän teki töitä pihalla katoksessa sateen ropistessa, tuulen tuivertaessa.

Syyskuun ansiota kaikki ihana, sanon minä.

– Henriikka

nahkahousut/H&M Studio, kengät/Bianco, paita/second hand, laukku/Lumi (saatu)

Riittävän fashion?

_MG_1804 kopio

Minulta jäi kerran eräs työkeikka saamatta, kun en ollut maksavan osapuolen mielestä riittävän fashion. Vaikka se on minusta toisaalta aika huojentavaakin (kuulostaa nimittäin raskaalta olla tarpeeksi fashion), niin nämä kuvat on minusta aika fashhhh. Ei välttämättä sellaiset että Vogueen kelpaisi, mutta ensimmäisen kuvan slaavikyykky voisi hyvinkin mennä läpi jossain kuppasemmassa indiejulkaisussa. Toisaalta indiejulkaisujen kuvien pitäisi olla vähän raffimpeja. Ehkä voisin olla kyykkypissalla?

Näin erikoiset housut ovat olleet tällaiselle tavallisen pukeutumisen kesälle jotain aivan spesiaalia. Olen kulkenut lähinnä farkuissa, lenkkareissa, t-paidassa ja nahkatakissa ja jättänyt erikoisemmat vaatekappaleet odottamaan erikoisempia päiviä. Heinäkuun työpäivät ovat olleet kivoja, ja helppo, huoleton pukeutuminen on saanut duuniviikotkin tuntumaan lomalta. Satunnainen vaatteilla irrottelu muistuttaa kuitenkin, että joskus mukavuusalueelta poistuminen tuottaa parhaita tuloksia.

_MG_1740 kopio _MG_1823 kopio _MG_1793 kopio

Niskani ja hartiani voivat paremmin, kiitos kysymästä (ja vinkeistä!). Sidoin ranteet eilen yhteen nukkumaan mennessäni hikinauhalla, mutta olin unissani kieputellut itseni irti tästä ansasta ja nukuin taas kerran onnellisesti kädet pään yläpuolella. Siitäkin huolimatta voin jo vähän paremmin, ja happi on päässyt jo kulkemaan aivoihin saakka. Taidan suunnata tyyny- ja tennispallo-ostoksille heti palkkapäivän jälkeen.

Mutta arvatkaa mitä tänään kävi? Kävelin töistä kotiin Putte’sin pitsabaarin edestä. Katson usein nopeasti ikkunoiden läpi, istuuko sisällä tuttuja, sillä paikkahan on miltei aina täynnä. Sattumalta huomasin vanhan kaverin muutaman vuoden takaa. Oikein mukava jantteri, jonka kanssa samassa porukassa vietimme erästä kesää. Ilahduin, leväytin koko naamani levyisen hymyn ja vilkutin vimmatusti. Kaveri katsoi minua, suoraan minua. Tajusin, ettei hänellä ole harmainta aavistusta kuka olen. Tuijotin tiukemmin ”hei se olen minä”- ja ”kamoon, vanha kaveri” -katseillani. Ei reaktiota. Poistuin paikalta. So long sucker!  

_MG_1755 kopio _MG_1826 kopio

Hän ei varmaan vain halunnut tunnistaa, koska en ole riittävän fashion. Ympyrän kaari sulkeutuu. Saatan vihoissani poistaa hänet facebook-kavereista. Heippa vaan sitten hei.

Haha, ei tosissaan. Laitoin hänelle perään viestiä, että tuntemattomasta naamastani huolimatta tunnistin kyllä raivokkaan vilkutukseni kohteen.

– Henriikka

laukku / Lumi (saatu), kengät / Urban Outfitters, korvikset / Kiinan tuliaiset, housut / Monki (saatu), paita / second hand