Postikortteja Berliinistä

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany

Lokakuinen Berliini tulvahti kertaheitolla takaisin mieleeni, kun valitsin vielä 20 kuvaa ja hetkeä tätä viiimeistä Berliini-kirjoitusta varten. Useamman matkakohteen kirjoitukset odottavat vielä julkaisuaan (Islanti, Jenkit-Kanada, Kreikka, Skotlanti.. woops), joten yhtä reissua ei voi jäädä pyörittelemään liian pitkäksi aikaa.

En niinkään välitä siitä, mitä matkalla tapahtuu ja tai mitä matkalla tehdään. Olen enemmän kiinnostunut siitä, miltä matkalla tuntuu.

Kun selasin näitä kuvia, muistin hyvin millaisiin tunnelmiin olin Berliinissä kiedottu. Tunsin oloni aikuiseksi, tunsin oloni tyyneksi. Silmäni ja aistini olivat auki ympäristölle, ja koin olevani oivallisella tavalla ulkopuolinen – riittävän ulkona nähdäkseni ympäristön ja asiat objektiivisemmin. Tunsin olevani ihanan yksin, muutaman kerran myös yksinäinen.

Muistan kahvin maun suussani. Miten monessa Berliinin paikassa osataankin tehdä hyvää kahvia! (Ja miten valitettavan monessa surkeaa…)

Berliinin parhaita kahvipaikkoja ovat esimerkiksi:

Silo Coffee
The Barn
Bonanza Coffee

Kahdesta jälkimmäisestä kirjoitin jo vuonna 2014 ylistävästi.

Ja lisäksi olen kuullut luotettavalta lähteeltä, Helsingin Kahvila Blossomin pitäjältä, että Roamers Berlin on hänen lempikahvilansa maailmassa. Sen on siis oltava hyvä, vaikken ole vielä itse päässyt siellä käymään.

Hotellin hohtavan valkoiset, rapeat lakanat muistaa myös helposti. Toiset lähtevät reissuilleen tutustuakseen yöelämään ja juhliakseen kunnolla, minulle matkat ovat usein pelkkää pitkää päiväunta. Voin helposti nukkua viikonkin putkeen kymmenen tuntia yössä.

Tällä kertaa majoituin kauniissa Bio Hotel Almodovarissa, joka on muuten mainio vinkki kaikille, jotka tahtovat matkustaa kestävämmin. Lisäksi paikka on omiaan vegaaneille, sillä hotellin ravintola on luomu-vegaanibistro. Aamiaisen lisäksi söin siellä yhden illallisen ja yhden lounaankin.

Muistoihin jäi kirkkaasti myös muutamia suosikkisalapaikkoja, joista syystä tai toisesta löysin itseni:

Briefmarken Weine – aivan ihana, tunnelmallinen ja kotoisa viinibaari, jossa nautin myös toisen illalliseni. Ovesta sisään astuessaan tuntuu kuin matkustaisi joitain vuosikymmeniä taaksepäin fiiniin salakapakkaan. Seinälle on heijastettua mustavalkoelokuvaa ja työntekijät tietävät taatusti viineistään. Varaus kannattaa tehdä, sillä paikka ei ole iso.

ORA Berlin – ”Oranien Apotheke” Jos kaipaa mitä vain lasillisen ja illallisen väliltä, niin vanhaan apteekkirakennukseen tehty ravintola ajaa asian.

Cafe Godot – tuntuu, että söin koko reissun ajan vain aamiaista. Yhden lounaan sijasta nautitun aamupalan söin Godotissa: jugurttia, hedelmäsalaattia, leipää, hilloja, vihanneksia, juustoja. Oi että, oli niin hyvää. Paikka on aika rapistunut, mutta se kuuluu asiaan.

Ja yksi parhaista asioista oli tietysti laahustaminen pienissä putiikeissa, jotka sattumalta osuivat tielleni, joiden nimiä en enää muista, ja joiden omistajilla oli aikaa jutella. Näin kauniita keraamisia vaatteita, paljon paikan päällä tehtyjä design-vaatteita, joulukoristeita, mattoja ja muita tekstiileitä.

Sekä tietysti käsintehdyt konvehdit ja macaron-leivokset, joita ostin yhtäkkiä, kun mieli teki. On se hyvä, että vaikka makkarakiskat ovat paikoillaan, on Berliinistä tullut koko ajan monipuolisempi kulinaristikaupunki.

Paljon jäi näkemättä, mutta niin jää aina. Paljon jää kokemattakin, tuntemattakin, eikä oma kapasiteettinikaan ole niin suuri, että pystyisin muutaman päivän sisään ottamaan vastaan kaiken mitä on ympärillä.

Kirjoitin jo aiemmin, mitä kertoisin Berliinistä ystävilleni. Ja vinkkasin kahdesta vaihtoehdosta perinteiselle hop on hop off -bussille. Ehkä itseäni olisi kiinnostanut vielä enemmän selvittää, mitkä ovat kaupungin tämänhetkiset ykkösbrunssit, vaan kolmen päivän aikana en ehtinyt tutkimustyöhön. Lisäksi historia on Berliinin kantava kiinnostava teema, sillä se huokuu päälle ovenkarmeista, tienvarsista ja ikkunalaudoista.

Berliinistä jäi tosi hyvä, mutta edelleen erikoinen fiilis – en saa oikein otetta, mikä on kaupungin todellinen tuntu, todellinen sielu. Ehkä se on todella niin muuttuva, ettei siitä pystykään saamaan kiinni. Berliini on liukas saippuapala, jota rakastaa käyttää silloin tällöin, mutta jonka rinnalle kaipaa helppoa nestesaippaa. Ha haha.

Äitini ja isäni lähtevät Berliiniin ensi viikolla. Saa nähdä mitä he minulle kertovat. Mutta voi jumpe, he saavat ainakin kokea joulumarkkinat!

-Henriikka

Kuinka ottaa Berliini haltuun? Kaksi vaihtoehtoa hop on hop off -bussille

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany

Vietin syksyisen kolmipäiväisen Berliinissä syyskuun puolivälissä. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Berliinissä ja suosituimmat turistikohteet olin rastinut listaltani jo edellisillä kerroilla: Check point Charlie oli nähty, samoin DDR-museo, Brandenburgin portti ja monet muistomerkit. Tällä kertaa päästiin siis itse asiaan: sukeltamaan kaupungin todelliseen luonteeseen.

Ajattelin ensin, että kuljen kaupungissa itsekseni sen kummempia suunnittelematta. Tajusin kuitenkin aika pian, ettei kahden yön reissulla saa näin suuresta kaupungista riittävästi irti, jos lähtee harhailemaan päättömästi.

Lopulta päädyin Visit Berlinin suosituksesta kahdelle erilaiselle turistikierrokselle, joita voin molempia suositella lämmöllä. Vaikka en yleensä nauti ohjatuista kierroksista, osallistuisin kummalle tahansa uudestaan.

Berliini pyöräillen

Berliini on rentojen polkupyöräilijöiden unelmakaupunki: homma on yhtä helppoa kuin Kööpenhaminassa, mutta sääntöihin suhtaudutaan puolet hövelimmin.

Olin Berlin on Bike -yrityksen ohjatulla pyöräkierroksella, joka kiemurteli useamman kymmenen kilometriä ympäri Berliiniä. Parasta oli kierroksen teema: Green & Alternative Berlin. Kuuntelin herkeämättä oppaan puheita ja kyselin lisää. Opas oli oikea Berliini-tietopankki mutta selkeästi hyvin perillä muustakin kuin patsaista ja historiasta.

Sama lafka vuokraa pyöriä myös omatoimiseen kiertelyyn, mutta nautin kyllä itse siitä, että joku ohjasi letkaa ja sain vain onnellisesti seurata perässä punaisella pyörälläni.

Pyöräilimme viisi tuntia (käsittämättömän pitkään!) mutta aika tuntui kuin kahdelta tunnilta.

Esimerkkejä paikoista, joissa kävimme:

Marchenbrunnen fairy tail fountain

Ihana, ihana suihkulähdepuistikko. Haluan ensi kerralla ottaa tänne eväät ja viettää aikaa kirjaa lukien.

Berlin’s Holzmarkt Urban Village

Luova alueprojekti, jossa joen viereen on alettu rakentaa urbaani kylää: alueella työskentelee luovan alan toimijoita ja hökkeleissä on niin ravintoloita, kahviloita kuin baarejakin. Voin vain kuvitella, millainen lungi meno täällä vallitsee kesäiltoina.

Martkthalle Neun

Berliinin vanha kauppahalli täynnä uutta energiaa. Paljon ruokatarjontaa kakuista hedelmämyyjiin ja ruokaisampiin puljuihin. Leikkokukkia, kaupunkilaistapahtumia teemoittain ja koko kaupungin kirjo kohtaamassa toisiaan.

Prinzessinnengärten / Princess Garden

Keskellä kaupunkia, aitojen takana on avoin mutta salaiselta tuntuva puutarha. Puulaatikoissa kasvaa vaikka mitä kasveja ja yrttejä, ja kojusta voi ottaa matkaan siemenpommeja vapaaehtoisella maksulla. Vuonna 2009 aloitettu pilottiprojekti on upean vihreä ja energisoiva.

Green Berlin Tour

Varmaan arvaattekin, että myös Berliinistä löytyy kasvisruokaa, kestävän kehityksen projekteja, luonnonkosmetiikkaa, zero waste -juttuja ja ekologista elämäntyyliä… Berliini on äänestetty vegaaneiden ykköskaupungiksi. GreenMe Berlinin järjestämä ”turistikierrokseni” paneutuikin näihin teemoihin kaupungissa.

Oppaanani oli aivan ihana Florinn, josta kirjoitinkin jo paikan päällä oman juttunsa. Hän kirjoittaa kestävään kehitykseen paneutuvaa heads up! -nettijulkaisua ja kiertelimme Berliiniä yhdessä monta tuntia.

Esimerkkejä paikoista, joissa kävimme:

FOLKDAYS

Aivan ihana kivijalkaputiikki, jonka tuotteet ovat myynnissä myös nettikaupassa. Reiluja, laadukkaasti käsintehtyjä tuotteita käsityöläisiltä eri puolilta maailmaa urbaanilla designilla. Jään varmasti seuraamaan nettikauppaa Suomesta käsin.

Ju’s Bar

Mehuja, smoothieita, voileipiä, cateringia… Nuoret mimmit laittoivat putiikin pystyyn ja hoitivat bisnestään hymyllä ja innolla.

Tofu Tussis

Palasimme kauppahalliin, sillä kierrokseen kuului Tofu Tussis -tofuhampparit. Tofuun keskittynyt firma myi niin monennäköistä tofua, että oma tietämykseni kyseisestä raaka-aineesta kalpeni täysin.

Urban Cosmetics Berlin

Todella mielenkiintoista tutustua berliiniläiseen luonnonkosmetiikkaan! Nöyrä omistajanainen kertoi meille tuotteistaan ja ideologiasta pienehkössä liiketilassaan. Ostin muutaman lentolaukkuun menevän minipullon kotiinkin, vaan en näin lyhyen käyttökokemuksen jälkeen osaa kommentoida vielä kunnolla.

Original Unverpackt

Zero Waste -kauppa, joka sai sen avaamisen yhteydessä paljon medianäkyvyyttä myös Suomessa. Putiikin tarkoituksena on tarjota ostomahdollisuuksia ilman pakkausmateriaaleja tai mitään ylimääräistä roskaa, kemikaaleja tms.

Florinn oli varautunut omiin ostoksiina ottamalla mukaan pari paperipussia. Oliiviöljylle hänellä oli mukana vanha pullonsa. Kaupasta pystyi ostamaan irtomyyntinä myös esimerkiksi shampoota.

Jotenkin uskon ja toivon, että tulevaisuus voisi näyttää tältä vielä paljon laajemmassa mittakaavasa.

Ehkä olen ylipäänsä vähän liian jökkiytynyt ajatukseen, että kaikki kaupunkikierrokset olisivat luurit päässä hop on hop off -bussilla kierrettäviä massaturistirysäyksiä. Varmasti monella muullakin kaupungilla olisi tällaisia vastaavia vaihtoehtokierroksia, jos vain ottaisin selvää.

Aion kyllä totta kai myöhemmin paneutua vielä niihin salapaikkoihin, jotka löysin aivan itse. Mutta jos totta puhutaan, niin nämä opastetut kierrokset toivat hyvää ryhtiä lomapäiviin ja toivat myös paljon informaatiota ja hiljaista tietoa, jota en koskaan olisi omin päin keksinyt.

-Henriikka

Mitä kertoisin Berliinistä ystävilleni?

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany

Raitiovaunut ovat kauniin keltaisia.

Kaupunki elää koko ajan. Ympärillä voi tapahtua ihan mitä vain. Festivaaleja, tapahtumia, klubikeikkoja, konsertteja, teatteria, kirpputoreja, viikonloppumarketteja… Uusia kauppoja ja ravintoloita nousee kivijalkatiloihin tuon tuosta, eivätkä paikallisetkaan pysy perässä, mitä kaikkea ympärillä on vasta tapahtunut. Jos joku paikka on ollut paikoillaan viisi vuotta, se on vanha. Jos kymmenen, niin se on aivan ikäloppu.

Todellinen tunnelma löytyy vasta, kun Check Point Charlien ja DDR-museot on kierretty ja voi sukeltaa mukaan eri kaupunginosien sykkeeseen. (Mutta historian tunteminen avaa kyllä silmiä kaupungin ymmärtämiselle, joten en myöskään skippaisia perinteisiä turistikohteitakaan.)

Jäätelö on ihanan halpaa. Ja lähes aina tosi hyvää. Perinteiden gelato-kioskien seassa on myös bio- ja vegaanikiskoja.

Paikalliset näyttävät keskenään erilaisilta. (Tosin harva Berliinissä asuva on alun perin sieltä tai edes Saksasta kotoisin, joten virallista paikallista on vaikea tunnistaa. Lisäksi kaduilla haahuilee koko ajan noin 200 000 turistia, jotka sekoittuvat kameroineen ja karttoineen iloiseen ihmissoppaan.)

On säännöt, mutta niitä katsotaan sopivasti läpi sormien. Katsoin monesti puisia rakennelmia ja sinne päin rakennettuja klubihökkeleitä Suomi-silmälasein: ne eivät koskaan läpäisi turvallisuus- tai muita kriteereitä Helsingissä.  Berliinissäkin on tiukat säännöt, mutta paikallisten mukaan ne ovat viranomaisillekin melko löyhiä ohjenuoria. Tämä onkin yksi syy, miksi kaupunkikulttuuri kukoistaa – hommat rullaavat eteenpäin ketterästi, eivätkä byrokraattiset seikat eivät vie kymmentä vuotta.

Useimmissa ravintoloissa saa vielä polttaa. (Tai siis virallisten sääntöjen mukaan ei, mutta sillähän ei ole niin merkitystä.) Tupruttelijoita on kuitenkin sisällä ihanan vähän.

Suomen hipsteri-vaatetyyli vaikuttaa olevan Berliinin normi. Tunsin monesti oloni liian kypsäksi ja tylsäksi trenssitakissani ja tavallisissa sinisissä farkuissani, joissa on vain yksi reikä polvessa.

Vastaan saattaa kävellä vaikka minkänäköistä hiipparia, mutta olo tuntuu silti turvalliselta. Tunnistin kyllä huumekauppiaita ja kävelin kaupunginosien läpi, jossa business kukoistaa, mutta tilanteissa ei ole vaaraa. Pilviveikot ja laitapuolen tallaajat pysyvät pitkälti omissa piireissään, ja Polizei on valppaana. Toisinaan kaduilla on kerjääjiä, jotka keräävät käsinkirjoitettujen lappujen mukaan rahaa kaljaan ja pilveen. Pimeimmille kujille tuskin kannattaa lähteä yksin hortoilemaan, mutta muuten Berliini on turvallisen tuntuinen suurkaupunki.

Ruoka on Suomeen verraten halpaa. Kalja vielä halvempaa.

Berliinissä arvostetaan aamupalaa. Monesta paikasta aamiaista saa vielä myöhään päivällä, joistain koko päivän. Paikalliset syövät lounaan yhden–kahden maissa ja naureskelevat hyväntahtoisesti pohjoismaiselle lounalle, jota kinutaan ravintoloissa turhaan jo klo 11:30. Illallinen voi hyvin olla vasta kahdeksan-yhdeksän maissa.

Berliini on mitä luultavimmin vegaanien ykköskaupunki koko maailmassa. Vegaanius tai useimmiten osittainen-vegaanius on pikemminkin standardi kuin harkittu valinta. Oikeat kaupunginosat ja tiet löydettyään jokaisen ravintolan ikkunassa on kyltti ”vegan”, usein myös ”100% vegan”.

Kakku on ihanaa! Berliinissä pidetään kakuistakin. Niitä löytyy monesta paikasta, monessa eri sortissa.

Julkisissa liikennevälineissä, useissa liikkeissä ja ravintoloissa ja metroasemilla on kamalan kuuma, kun vanhojen tilojen ilmanvaihto on niin surkea. Kannattaa kantaa vesipulloa matkassaan, jos matkustaa talvipakkasten ulkopuolisina aikoina.

Ihmiset ovat mukavia ja mutkattoman oloisia. Koska turismi on Berliinin ykköselinkeino, osataan turistit ottaa lämpimästi – tai vähintään neutraalisti – vastaan. En kokenut huonoa asiakaspalvelua kolmen päivän aikana kertaakaan.

Berliinin slogan ”poor but sexy” alkaa pikkuhiljaa murtua. Ei enää ihan niin köyhä, eikä ehkä ihan niin seksikäskään, mutta onneksi paljon kaikkea muuta.

-Henriikka

Joskus menettäisin hermoni, nyt hymyilen salaa

Istun kämäsessä, mutta tunnelmallisessa berliiniläisessä kuppilassa, jossa tuoksuu vanha, penkkeihin tarttunut tupakka ja hyllyillä liian pitkään odottaneet viinit. Tilasin turvallisesti vihreän teen sitruunalla ja istuin hetkeksi kirjoittamaan, ennen kuin siirryn seuraavaan kortteliin illalliselle. Tapasin aamiaisella iloisen, paikallisen naisen, joka suositteli kyseistä ravintolaa ja tein varauksen samantien.

Puhelimessa varausta tekevä henkilö kysyi: ”It was Alexander, right?” Naurahdin ja totesin, että eikun ihan Henriikka vaan. Saa nähdä millaista henkilöä hän odottaa.

Kuvissa kanssani poseeraa Florinn – berliiniläinen kolmekymppinen, joka kirjoittaa kestävään kehitykseen keskittyvää heads up! -nettilehteä ja kenet myös tapasin ensi kerran tänään. Osallistuin Green Berlin -kierrokselle, ja Florinn oli oppaanani koko iltapäivän. Yhtäkkiä neljä tuntia oli taas hujahtanut paikallisia kosmetiikkaputiikkeja, ruokakauppoja, toreja ja kivijalkakauppoja kiertäen.

Luulenpa, että parasta oli kuitenkin minun ja oppaani kemiat. Elämä yllättää niin usein ja niin puun takaa. Keskustelumme kulkivat maailman lempipaikoista kauniisiin romansseihin ja virtsatientulehdusten kautta takaisin reaalimaailmaan.

Viimeisen virallisen pysähdyspaikkamme jälkeen päätimme ottaa muutaman selfiet muistoksi, jolloin Florinn sanoi: ”Hei mä tsekkasin sun blogista, että säkin pystyt tekemään Michael Jackson -nenän!

Kun olin lopettanut nauruni, imaisimme nenät hetkeksi suppuun ja otimme kuvan, jonka jälkeen nauroimme taas.

Äsken melkein pelkäsin, kun kävelin suorinta reittiä, pimeitä sivupolkuja pitkin perille. Mutta nyt kämäsen kahvilan lämmössä tuntuu mukavalta. Kaiuttimista tulee Cyndi Lauperin Time after time -biisin cover vähän liian venyvästi ja latautuneesti esitettynä. Naapuripöydän nuhainen mies sytutti tupakan, mistä yritän olla välittämättä, sillä tämähän on hyvänen aika Berliini. Ihmettelen kyllä, miksei hän niistä. On omituista kuulla, mitä hänen nenässään tapahtuu. Joskus menettäisin hermoni, nyt hymyilen salaa ja kätken sen punaiseen hihaani.

Teeni on loppu, ja illallisaika lähestyy. Ei ole lainkaan nälkä, mutta ehkä hypin pihalla muutaman haarahypyn, niin taas mahtuu.

-Henriikka

Matka on osa Nordic TB:n #citybreakgermany-kampanjaa