Haaveitteni sadonkorjuujuhlat kutistuivat lounaaksi

_mg_2627-kopio

Alkusyksystä minulla oli mielessäni massiivinen tapahtumatuotanto: sadonkorjuujuhlat.

Kutsuisin tuvan täyteen tuttuja ja tuntemattomia, paikka olisi koristeltu viljantähkin ja kurpitsoin. Haalisin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista eriparisia, mutta samanhenkisiä lautasia, violetteja ja smaragdinvihreitä viinilaseja ja ajanpatinoimia kuparilusikoita.

Kaikki olisi käsinkosketeltavan rustiikkista ja huolettoman viimeistelemätöntä.

_mg_2589-kopio_mg_2594-kopio_mg_2603-kopio

Laseja kohoteltaisiin ja kilisteltäisiin, vieraat pitäisivät nauruhermoja koettelevia ja loppumattoman liikuttavia puheita syksystä, onnellisuudesta ja selviytymisestä. Pöytä notkuisi satokausikalenterin mukaisia ja kesältä talteen kerättyjä herkkuja: sienisalaatit olisi aseteltu pieniin, sieviin kulhoihin ja keskellä pöytää kohoaisi vallaton kotimaisten marjojen vuori.

Pöytäpaikat olisi tietysti nimikoitu ja mukaan saisi onnenlausahduksella varustetun hillopurkin:

”You attract the right things when you have a sense of who you are.” – Amy Poehler

Viimeiset vieraat viipyisivät aamuyöhön, kun kynttilät palaisivat sisäpihalla ja viltin alla lämmössä olisi haikea onni.

_mg_2631-kopio_mg_2591-kopio_mg_2635-kopio_mg_2630-kopio _mg_2616-kopio

Mutta kuinka kävi? Kapasiteettini ei riittänyt. Jaksamiseni, aikani eivätkä rahani riittäneet. Päivämäärä oli jo kalenterissa, paikkakin varattu. Kaikesta huolimatta oli pakko todeta, nyt en pysty, nyt en jaksa. Ja toivoa, että joku ympärillä elävistäni kutsuisi minut joihonkin syksyisin juhliin, joilla ei ole kunnollista syytä, mutta joita muistellaan pitkään.

Sen sijaan kutsuimme Jannen kanssa kaksi tärkeää ystävää meille viettämään sunnuntaipäivää. Teimme ruokaa suppilovahveroista, joiden vuoksi samat ystävät joutuivat odottamaan meitä eräs syyskuinen ilta Nuuksiossa. Häärimme jokaisen mättään kohdalla, ja viiden kilometrin lenkkimme kesti monta tuntia.

Lupasimme silloin, että palkitsemme kärsivällisen odotuksen myöhemmin sieniaterialla ja siihen sopivalla viinillä.

_mg_2600-kopio_mg_2612-kopio _mg_2619-kopio

Päivä oli ihana. Tosi ihana. Meillä oli omat pienet sadonkorjuujuhlat ja ne riittivät tällä kertaa oikein hyvin.

Joskus on hyvä myöntää, että oma ideaveturi puksuttaa jo täyttä vauhtia silmän kantamattomissa, kun itse istuu veturista irronneessa viimeisessä vaunussa kapasiteettinsa kanssa, jota luuli kymmenkertaiseksi.

Mutta ne juhlat! Kyllä minä ne vielä pidän. Niistä saattaa tulla kolmipäiväiset festivaalit. Huikkaa, jos haluat esiintyjäksi, valosuunnittelijaksi, roudaajaksi tai bajamaja-vapaaehtoiseksi. Lisäksi tarvitsisin muutamia vapaaehtoisia sytyttämään kanssani kaikki kolmetuhattakolmesataa kynttilää.

-Henriikka

Suppilovahvero-tomaatti-chilipasta (tai sama herkkusienillä)

_MG_0823 kopio

Mitä jos söisit tänä iltana vähän sieniä? Ei tekisi kasvisruoka sinullekaan varmasti yhtään hassumpaa.

Suppilovahvero-tomaatti-chilipasta

500 g tuoreita suppilovahveroita pilkottuna
1 rkl oliiviöljyä kuulottamiseen
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 mieto tuore punainen chili hienonnettuna (tai 1/2–1 tlk kuivattua chilimurskaa)
(2 dl kuohukermaa)
3 rk tomaattipyreetä (esim. Mutti)
suolaa
pippuria
500 g nauhapasta (esim. tagliatelle tai spagetti)
2 rkl sileälehtistä persiljaa hienonnettuna

Kuivapaista suppilovahveroita laakealla paistinpannulla niin, että niistä alkaa irrota nestettä. Lisää lämpöä ja haihduta sienten neste niin, että ne ovat lähes kuivia. Laske pannun lämpötilaa ja lisää oliiviöljy sienten päälle, sitten valkosipuli ja chili (ja kerma, jos haluat). Sekoita.

Lisää joukkoon tomaattipyree. Kypsennä kastiketta n. 7–10 minuuttia, lisää suola ja pippuri ja ota pois lämmöltä.

Keitä pasta ohjeen mukaan. Kun pasta on al dente, kaada vesi pois, mutta ota talteen noin 2 dl keitinvettä. Kaada pasta pienissä erissä kastikkeen päälle pannulle ja sekoita. Jos kastike on liian kuivaa, lisää joukkoon keitinvettä vähän kerrallaan. Viimeistele pasta persiljalla.

_MG_0792 kopio

Resepti on Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! -kirjasta. Keittokirja on tätä nykyä keittiömme käytetyin fyysinen reseptilähde ja olen opuksen suuri fani.

Pakko nauraa tähän väliin vähän! Googlasin kesken kirjoituksen lisätietoa kirjasta ja mitä mitä mitä! Klikkasin auki oman kirjoitukseni. Olenkin siis kirjoittanut kirjasta jo aiemmin, en siis paasaa pitkään.

Tänään kirjasta julkaistiin kuitenkin jo neljäs, laajennettu painos. Yksi liian helposti epäonnistuva resepti on poistettu ja jo valmiiksi jykevään kirjaan on lisätty vielä yli 20 uutta reseptiä.

_MG_0809 kopio_MG_0794 kopio

Koska soveltaminen on ruoanlaiton a ja o, ei annoskuvissakaan näkyvä ruoka ole aivan ohjeen mukainen. Koska tuoreita suppiksia on  huonosti  olemattomasti tähän aikaan saatavilla, käytin pois jääkaapin herkkusienet.

Peruspastan sijasta käytin Clearspringin riisipastaa ja maitopohjaisen kerman sijasta soijavalmistetta. Päälle raastoin parmesaania.

_MG_0833 kopio

Yhtäkkiä minusta on tullut ruoka- ja ravintolaihminen. Toki olen sitä aina ollut, mutta ihan uudella levelillä. Löydän itseni nykyisin yllättävän usein fiilistelemässä valkosuklaalla kuorrutettua pihlajansilmua tai graavattua munankeltuaista.

Kohta varmaan paljastan keittiöpaheenikin kuin ruokabloggaajat konsanaan.

Hyviä sienihetkiä!

-Henriikka

kirja saatu arvostelukappaleena