Tytöt turvaan

Epäkaupallinen yhteistyö: Solidaarisuus

Kun ajattelen lapsuuteni joululomia, mieleeni tulee jännittävä joulujuhla ja sitä seurannut todistuksen jako. Todistus pokattiin kättelemällä, opettajaa tuli katsoa silmiin. ”Saa tietysti hymyilläkin, jos siltä tuntuu”, neuvoi äitini, kun kysyin häneltä asiasta. Todistuksen kanssa sai Fazerin sinisen suklaalevyn (maidottomille oli Talousuklaa, mikä aina säälitti), mutta mikä parasta: vapauden tehdä seuraavien viikkojen aikana mitä tahansa. Oli vapaus, taianomainen joulunaika ja kerrankin aikaa leikkiä ja levätä.

Minun muistoissani joululoma on lupa olla rauhassa. Olla vapaa. Kaikkialla näin ei ole. Moni tyttö saa joululahjakseen ihmisoikeusrikoksen. Tänäkin jouluna moni tyttö on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi.

Miksi joulu on sitten erityisen vaarallista aikaa näille pienille, arvokkaille tytöille? Koska iso osa sukuelinten silpomisista tehdään joululomien aikana, kun tytöillä on aikaa toipua leikkauksen aiheuttamista vammoista. Joululoma on siksi yksi leikkaussesongeista.

Riittääkö joululoma sitten todellisuudessa parantamaan leikkauksen fyysisistä vammoista? Ei todellakaan.

Likaiset välineet levittävät HIV-tartuntaa ja tulevista synnytyksistä tulee hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Sisäsynnytintulehdukset ovat yleisiä, samoin krooniset virtsatieinfektiot. Virtsa voi pakkautua niin sanotuiksi vaginakiviksi ja kuukautisveri voi pakkautua ja aiheuttaa tulehduksia ja kovia kipuja.

Seksuaalisen nautinnon saaminen on vaikeaa, usein mahdotonta. Äärimmäisen muodon läpikäynneillä virtsaaminen on hidasta ja yhdynnät äärimmäisen vaikeita.

Mutta vielä järkyttävämpää kaikesta tekee tytöille jäävät henkiset vammat. Itse silpomisesta johtuneen tuskan ja välittömien komplikaatioiden, kuten verenhukan, verenmyrkytyksen ja kipushokin lisäksi toimenpiteestä seuraa pysyvät henkiset ja psyykkiset traumat sekä lukuisia muita terveyshaittoja. Tyttöjen sukuelinten silpominen on järjestelmällistä, perinteisiin ja vanhoihin uskomuksiin pohjautuvaa väkivaltaa tyttöjä ja naisia kohtaan. Traumat ja vammat seuraavat tyttöjä koko elämän ja silpominen johtaa pahimmillaan kuolemaan.

Solidaarisuus kirjoittaa Silpomaton-kampanjan myötä blogissaan paljon aiheeseen liittyvää tietoa ja tosikertomuksia. Olen itse nyt ollut pian kolme vuotta vakituinen Solidaarisuuden lahjoittaja ja pyrin nostamaan silpomisen vastaista sanomaa esille kanavissani tasaisesti. Haluan bloggaajana ja sosiaalisen median aktiivina vaikuttaa näennäisesti turhien ja viihdearvollisen asioiden rinnalla myös todella tärkeisiin asioihin. Tämä on yksi aiheista, joka on sydämeni päällä lujasti.

Aiheeseen paneutuminen ei ole koskaan kivaa – inhottaa lukea aiheesta ja olisi kivempi katsoa kissa- ja skeittimoka-videoita Youtubesta. Mutta aihe on äärimmäisen tärkeä ja myös vahvasti feministisen elämänpaloni kanssa käsi kädessä. Nämä tytöt on saatava turvaan, vanha perinne on saatava katkeamaan mahdollisimman pian.

Tuntuu niin käsittämättömältä, että syvin perustelu silpomiselle on äidin rakkaus lastaan kohtaan. Vaihtoehtoja ei nähdä, jos tytölle halutaan turvata hyvä tulevaisuus. Toisaalta rakkauden ollessa argumenttina, uskon myös, että muutos on mahdollista. Mahdollisempaa kuin jos rakkauden ja suojelun tilalla olisi vihaa.

”Pikkutyttö, jonka kuuluisi saada rakastavaa huolenpitoa ja suojelua, joutuu kohtaamaan mitä julminta väkivaltaa niiltä ihmisiltä, joita hän eniten rakastaa ja joihin hän luottaa. — Vanhemmat ja muut huoltajat ovat miettineet jo nyt tarkkaan, kuinka toimenpide saadaan tehtyä. Kaikki tietävät varsin hyvin silpomisperinteen olevan täällä laissa kielletty ja sen vuoksi suunnitelmat tehdään hiljaisuudessa ja salaa. Huoltajat ovat määritelleet, ketkä tytöistä ympärileikataan tällä lomalla ja yleisenä tapana on, ettei valituille tytöille hiiskuta suunnitelmista etukäteen, jotteivat he karkaisi. Yhteisö auttaa perheitä rahallisesti, kuten hankkimaan upouuden prinsessamekon ja hyvää ruokaa ympärileikatulle tytölle.”

Silpomaton-kampanjan aktiivi, Kenian hanketyöntekijä Grace Kerubo The Black Holidays -blogikirjoituksessaan

”Olin 12-vuotias, kun minut leikattiin. Meitä oli 20-30 tyttöä ja heräsimme aikaisin aamulla. Teimme jonon, ja joku tytöistä yritti juosta karkuun. Hänet otettiin kiinni ja tuotiin takaisin. Jos lapsi ei suostu leikattavaksi, hänet ajetaan yhteisön ulkopuolelle. Ei ole mitään mahdollisuutta paeta, vaan leikkaus on pakotettu. Leikkaukseen käytettiin veistä ja partakoneenterää. Näin lapsuuteni aikana, kuinka jotkut tytöistä kuolivat – he vuotivat kuiviin. Joskus vuotaminen yritettiin lopettaa työntämällä maan multaa haavaan. — Leikkauksen jälkeen pysyin sisällä puolitoista kuukautta. Tytär ei saa nähdä ketään miespuolista henkilöä, ei edes isäänsä tai veljiänsä. Tytön täytyy olla täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta.”

Rachel Ongiri Meeri Koutaniemen haastattelussa

”Kenian kisii-heimon tytöistä lähes jokainen käy läpi ympärileikkauksen. Äiti, isoäidit ja suvun naiset laulavat tytölle leikkauksen ja pitkän toipumisen aikana lauluja, joissa opetetaan, miten tyttö on nyt nainen ja kuinka hänen kuuluu tästä eteenpäin palvella miehiä ja olla mahdollisimman miellyttävä. Tytön kunniaksi järjestetään juhlat ja hän saa lahjoja.

Ympärileikkauksen jälkeen tyttöä pidetään avioliittokelpoisena ja hänet nähdään kunniallisena naisena. Silpomaton tyttö voidaan sulkea yhteisön ulkopuolelle ja hänen mahdollisuutensa päästä naimisiin ovat heikommat. Silpomattoman tytön uskotaan ajautuvan huonoille teille ja juoksevan miesten perässä.

”Jotkut tytöt oma-aloitteisesti kysyvät ‘milloin minut ympärileikataan, jotta voin olla kuten kaikki muut ja sovin osaksi yhteisöä, eikä minua pilkata”

Solidaarisuuden blogikirjoitus

Mutta se asia, mihin teiltä pyydän apua, on nimenomaan Silpomaton-kampanjaan lahjoittaminen. Skippaa muutama kakkupala, uuden t-paidan hankkiminen tai nappaa vaikka lomasäästöistä, mutta auta tyttöjä turvaan lahjoittamalla kampanjaan.

Solidaarisuus järjestää leirejä joululoman ajalle, joilla tytöt saavat olla turvassa ja oppivat samalla omista oikeuksistaan. Tämän lisäksi Solidaarisuus kouluttaa tyttöjen vanhempia, viranomaisia, johtajia, terveydenhoitajia ja lääkäreitä silpomisen haitoista.

Esimerkkejä rahasummien käytössä kampanjassa:

10€ – nuori pääsee silpomista käsittelevään työpajaan, jossa hän oppii puolustamaan oikeuksiaan.

30€ – tyttö pääsee leirille aikana, jolloin hän olisi vaarassa joutua silvotuksi.

100€ – tyttöjen vanhempia koulutetaan silpomisen haitoista, jotta he säästäisivät tyttärensä silpomiselta.

Anna lahjaksi turvallinen joulu. Auta tytöt turvaan. Ja tee lahjoitus nyt, kun kuitenkin unohdat myöhemmin.

Lupaan myös viime vuoden tapaan lahjoittaa jokaisesta kuukausilahjoittajaksi ryhtyneestä ylimääräiset 10 euroa kampanjalle, joten hihkaisehan kommenttiboksissa tai somekanavissa (vaikka anonyymisti), tai laita sähköpostia tulemaan, jos päätit ryhtyä lahjoittajaksi.

Arvioiden mukaan 200 miljoonaa tyttöä tai naista elää silvottuna. Toivottavasti tulevaisuudessa ei yksikään.

Lempeää, vapaata, levollista joulua kaikille. Erityisesti tytöille. Saamme jokainen päättää omasta kehostamme.

-Henriikka

Lue edellisiä kirjoituksiani aiheesta:

Naisilla on oikeus päättää omasta kehostaan 
Joululahjaksi ihmisoikeusrikos
Koska minäkin saan päättää omasta kehostani

Lisää aiheesta:
www.silpomaton.fi

Kuvat:
Toni Eskelinen (kotisivut, Instagram)

Joululahjaksi ihmisoikeusrikos

”Rakas joulupukki… tahtoisin joululahjaksi nukenvaunut ja 3D-palapelin… ja ei silpomista.”

Kylmät väreet kulkivat koko kehon läpi, kun katsoin Solidaarisuuden Tytöt turvaan –kampanjan mainosvideon. Tekisi mieli lamaantua, hukkua maailmantuskaan. Tekisi mieli huutaa: tämä on niin väärin!

Ja se on niin väärin kuin vain voi olla. Tänäkin jouluna moni tyttö on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Joulu on vaarallista aikaa esimerkiksi Kenian kisii-yhteisön tytöille, sillä iso osa tyttöjen sukuelinten silpomisista tehdään juuri joululomien aikana. Ei joulun vuoksi, vaan sen takia, että on ylipäänsä lomaa.

Kuvitelkaa, että tuo meidän mielestä ihana aika on niin monissa paikoissa nimenomaan kivun ja pelon aikaa.

Keniassa silpominen on lailla kielletty. Vuosikymmenen alusta myös siinä avustaminen on ollut kiellettyä. Lakimuutokset eivät kuitenkaan ole tuoneet asiaan muutosta, vaan tytöt vain silvotaan entistä nuorempina ja heidät lähetetään naapurikyliin tai jopa naapurimaihin operaatiota varten.

Asian ymmärtäminen laaja-alaisesti on vaikeaa, sillä siihen liittyy valtavasti eri syitä ja taustoja. Olen kirjoittanut silpomisesta yleisesti ennenkin, laajimmin täällä. Perimmäinen syy silpomiselle on kuitenkin vanhempien, erityisesti äidin, rakkaus lastaan kohtaan. Silpomisella tytöstä halutaan siveellinen ja hänelle halutaan varmistaa hyvä tulevaisuus. Fyysisen toimenpiteen sijasta kyse on paljon nimenomaan aikuistumisriitistä – lapsuuden päättymisestä.

En meinannut uskoa korviani, kun kuulin tästä. Joskus tytön silpomiselta pelastava asia voi olla joku vaihtoehtoinen aikuistumisen siirtymäriitti: esimerkiksi lomakaudella järjestetty leiri. Perinne aikuistumisriitistä on niin syvällä kulttuurissa, että on usein paljon helpompaa vaihtaa silpominen johonkin, joka tulee ottamaan paikkaa vanhan kulttuurisen tavan syiltä, kuin yrittää poistaa se täysin.

Kävin itse rippikoulun sinä vuonna, kun täytin 15. Osa kävi Prometheus-leirin. Jollain tapaa 10 päivän leiri oli itsellenikin aikuistumisen alku. Kaveripiiri laajeni, kotiintuloajat löyhenivät, sain vanhemmilta enemmän vastuuta ja otin sitä myös itse. Vaikka riparista harvemmin puhuttiin aikuistumiseen liittyvänä asiana, kohtelu sen jälkeen oli jollain tapaa erilaista. Ja mikä parasta: omasta mielestäni riparilla oli aivan mahtavaa. Sieltä on edelleen ihmisiä elämässä mukana ja niin paljon hyviä muistoja.

Voi kunpa voisin luvata kaikille silpomisen vaarassa oleville tytöille veitsenterän ja ihmisoikeusrikoksen sijaan ihania leirimuistoja. Miettikää nyt, tämä maailma on sitten julma. Kunpa kenenkään ei tarvitsisi aikuistua väkisin väkivallalla.

Tärkeää olisi, että kaikki ihanat tytöt voivat aikuistua rauhassa ja saada yhteisön hyväksynnän ilman silpomista. Asennemuutos on kuitenkin hidasta, sillä sosiaaliset normit ovat vieläkin tiukemmassa kuin laki. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei muutosta koko ajan tapahtuisi.

Solidaarisuuden tuella koulujen loma-aikoihin ajoittuvat leirit voivat parhaimmillaan toimia vaihtoehtoisena siirtymäriittinä.

Lomat ovat vaaran aika tytöille, mutta ne voivat myös olla mahdollisuus johonkin hyvään. Lomalla tytöillä on mahdollisuus osallistua leirille, oppia silpomisen haitoista ja omista oikeuksistaan. Vaikka moni tyttö on tänäkin jouluna vaarassa joutua silvottavaksi, samalla moni tyttö voi pelastua turhalta leikkaukselta”, kirjoittaa Vilma Vuorio Solidaarisuuden artikkelissa ”Miksi joulu on tytöille vaarallista aikaa?

Solidaarisuus tekee tärkeää työtä, jota olen tukenut kuukausilahjoituksin jo yli vuoden päivät. Siitä lähtien, kun aiheeseen kunnolla tutustuin. Heidän hankkeissaan silpomista lähestytään monitahoisesti konkreettisten terveyshaittojen, kansallisten lakien ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Muutos ei tapahdu pelkästään tiedottamalla laista vaan muuttamalla taustalla olevia epätasa-arvoisia asenteita ja kertomalla silpomisen haitoista. Samalla puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja naisten oikeuksista laajemminkin, mikä on tietysti itselleni yksi suurista sydämen tilaa vievistä asioista.

10 eurolla nuori pääsee silpomista käsittelevään koulutukseen.
30 eurolla äiti koulutetaan silpomisen haittavaikutuksista.
100 eurolla tyttö pääsee leirille aikana, jolloin hän olisi vaarassa joutua silvotuksi.

Ehkä voisit tänä vuonna jättää parit joululahjat, glögitölkit, pikkujoulumekot tai vaikka lounaat ostamatta ja laittaa rahat lahjoituksena Tytöt turvaan -kampanjalle. Ja tee se nyt, kun kuitenkin unohdat myöhemmin. Lupaan myös lahjoittaa jokaisesta kuukausilahjoittajaksi ryhtyneestä ylimääräiset 10 euroa kampanjalle, joten hihkaisehan kommenttiboksissa tai somekanavissa (vaikka anonyymisti), tai laita sähköpostia tulemaan, jos päätit ryhtyä lahjoittajaksi.

Anna lahjaksi turvallinen joulu. Auta tytöt turvaan. Kirkkaampaa tulevaisuutta ja joulunodotusta niin tänne kuin kaikkialle maailmaan.

-Henriikka

Kuvat: Meeri Koutaniemi

Lähteet ja lisätietoa:
https://silpomaton.fi/
http://www.solidaarisuus.fi/miksi-joulu-tytoille-vaarallista-aikaa/
http://www.solidaarisuus.fi/silpomisen-kieltava-laki-ei-yksin-ehkaise-perinnetta/
http://www.solidaarisuus.fi/silpominen-este-tyttojen-koulutukselle/
https://antroblogi.fi/2017/08/silpominen-keta-laki-suojelee/

Koska minäkin saan päättää omasta kehostani

Minä saan päättää omasta kehostani. Kaikilla ei ole yhtä hyvin. Joka minuutti kuusi arvokasta tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Koen, että minun on oltava yksi pieni ratas suuressa muutoksessa. Yritän sinnikkäästi olla Muutoksentekijä.

Kirjoitin lokakuussa kirjoituksen aiheesta. Jos se meni sinulta ohi, pyydän että käytät muutaman minuutin sen lukemiseen. Jos luit sen, voit ehkä lukea sen nyt uudestaan.

Ehkä ajattelit silloin, että alkaisit lahjoittajaksi, muttet saanut koskaan aikaiseksi. Vielä ehdit. Kaksi cappucinoa vähemmän kuussa pelastaa monta tärkeää pimppiä. Monta tärkeää omanarvontuntoa, itseluottamusta, seksuaalista halua ja kokemusta naiseudesta, kokemusta ihmisyydestä. Tänään on silpomisen vastainen päivä, joten erittäin hyvä päivä tarttua toimeen.

Lue lisää osoitteesta: www.silpomaton.fi

-Henriikka

Naisilla on oikeus päättää omasta kehostaan

Yhteistyössä Solidaarisuus & Asennemedia

Ylläolevassa kuvassa on Elizabeth, joka tulee Masai-heimosta. Hänet oli määrä ympärileikata 9-vuotiaana ja naittaa 11-vuotiaana 65-vuotiaalle miehelle. Hän karkasi. Suurin osa ei karkaa.

Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen uhriksi. Kun edes yritän ajatella tätä faktaa, pääni meinaa seota. En voi käsittää, miten paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta naisten ympärileikkaukseen kuuluu. Olen vihainen, neuvoton ja pohjattoman surullinen. Olen ollut kyyneleet silmissä asian kanssa monta kertaa, sillä aihe on liian rankka ja käsittämätön.

Asuin 18-vuotiaana muutaman kuukauden Etiopiassa ja osa tämän kirjoituksen kuvistakin on otettu silloin. Sinne työskentelemään saapuneesta suomenruotsalaisesta kätilöstä tuli silloinen paras ystäväni. Hän itki lähes joka ilta kaikkea sitä kauheutta, jonka hän joutui kohtaamaan työssään. Synnytykset olivat hengenvaarallisia sekä äidille että lapselle, ja koko kauheus konkretisoitui synnytyssaleissa. Aihe oli silloin vaikea ja se on sitä edelleen.

Tiedän tiedän, olen tähän maailmaan verrattuna pumpulissa kasvanut nainen. Mutta kai mekin voimme yrittää auttaa jotenkin?

img_8233-kopio

Huom! Seuraava teksti sisältää paikoitellen karua ja yksityiskohtaista kuvausta naisten ympärileikkauksesta.

Mitä silpominen on?

Silpomisen äärimmäisessä muodossa naiselta poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet: klitoriksen huppu, klitoris sekä pienet ja suuret häpyhuulet limakalvojen puolelta, ja alue ommellaan umpeen. Ommeltava avohaava saattaa olla nyrkinkokoinen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni ulostuloaukko.

Naisen sukupuolielimissä on paljon hermopäätteitä ja verisuonia, mikä tekee toimenpiteestä äärimmäisen kivuliaan ja verenvuodosta runsasta. Kivunlievityksenä on usein pelkkä kylmä vesi ja välineenä epähygieninen veitsi, lasinsiru tai partakoneen terä.

Keniassa kiisiläisten keskuudessa silpominen tehtiin aiemmin murrosikään tulleille 12–14-vuotiaille tytöille avoimessa seremoniassa, jossa silpoja oli perinteinen ympärileikkaaja. Nykyään silpominen tehdään yhä useammin klinikoilla ja jo alle 9-vuotiaille tytöille, jotka eivät osaa vielä vastustaa toimenpidettä. Välineet ovat usein likaisia ja tyttöjä silvotaan useampi kerralla. Silpomisen kieltämisen jälkeen toimenpidettä suoritetaan myös entistä enemmän salaa kodeissa.

img_7264-kopioimg_8336-kopio

Kenian kisii-yhteisössä tyttöjen sukupuolielinten silpominen on pitkään elänyt perinne. Siellä jopa 96% tytöistä silvotaan, vaikka se on Kenian laissa kiellettyä. Somalimaassa 98% 6–9-vuotiaista tytöistä joutuu silpomisen uhriksi.

UNICEF:in mukaan maailmassa on tällä hetkellä noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista, yli 30 maassa. Näistä 200 miljoonasta yli puolet asuvat Indonesiassa, Egyptissä ja Etiopiassa. 44 miljoonaa silvotuista on alle 15-vuotiaita ja nuorimmat ovat alle viiden vanhoja.

En pysty käsittelemään surua ja vihaa, joka sisälläni on, kun luen faktoja aiheesta. Tämä on oikeasti totta.

Ylläoleva kuva: Seitsemäsluokkalainen Mercy oli määrä ympärileikata ja naittaa eräälle vanhalle miehelle. Hän oli nähnyt, miten hänen isosiskonsa oli leikattu ja joutunut naimisiin. Mercyn äiti sopi pastorien kanssa, että Mercy karkaisi. Äiti auttoi tytärtään, vaikka tiesi joutuvansa kotikylässä suuriin vaikeuksiin, jos tytär katoaa. Äidille oli kuitenkin tärkeintä, että Mercy pääsee kouluun. Ympärileikatut tytöt joutuvat naimisiin eivätkä voi jatkaa koulunkäyntiä.”

Miksi tyttöjä ympärileikataan?

Luulin ennen syvempää perehtymistä asiaan, että silpomisen juuret johtavat uskontoon. Näin ei kuitenkaan ole. Ikivanha perinne on ollut olemassa jo kauan ennen islamia ja kristinuskoa, eikä sille ole lääketieteellistä eikä uskonnollista perustetta. Jo Egyptin faaraoiden ajan muumioista on löytynyt todisteita silpomisesta.

Kyseessä on syvälle kulttuuriin juurtuneesta perinteestä. Silpomista pidetään normina niillä alueilla, joilla sitä tehdään. Perinnettä on vaikea verrata mihinkään kulttuurissamme olevaan asiaan. Vaikka harjoittaminen olisi lain vastaista, siitä ei raportoida poliisille, sillä se tehdään kaikille.

Näin oli Etiopiassakin. Tiesin prosenttien valossa, että kaikki ympärilläni olivat silvottuja. Kaikki paikalliset ystäväni olivat silvottuja, ja vain minä olin silpomaton, joka tuossa kulttuurissa on haukkumasana. Silpomattomien tyttöjen uskotaan olevan moraalittomia ja ajautuvan kunniattomaan elämään kuten prostituoiduiksi.

Silpomisen uskotaan olevan tytölle hyväksi ja sen uskotaan vahvistavan. Kunniallinen ja siveellinen tyttö on aina ympärileikattu, eikä terveyshaittoja yhdistetä silpomiseen.

img_0733-kopio

Ylläoleva kuva: 13-vuotias Serina pakeni kylästään kolme vuotta sitten, ettei häntä ympärileikattaisi. Hän unelmoi lentäjän ammatista.

Kuinka äidit voivat alistaa tyttärensä julmalle toimenpiteelle?

Vaikka sitä on vaikea käsittää, niin äidit antavat tyttärensä ympärileikattaviksi, koska haluavat heille parasta ja parhaan mahdollisen elämän. Varmasti monilla tätä tekstiä lukevillakin on lapsia, ja voin vain kuvitella, miten pahaa tämän tekstin lukeminen tekee.

Köyhissä yhteisöissä naiset ja tytöt ovat usein heikomassa asemassa, ja vain avioliitto voi taata hyvän elämän. Avioliiton varmistamiseksi tytöt silvotaan, sillä leikkaamaton tyttö voi jäädä yhteisön ulkopuolelle ja häntä voidaan pitää naimakelvottomana, siveettömänä ja epäkunniallisena. Leikkaamaton nainen voidaan raiskata.

Kun kätilöystäväni keskusteli Etiopiassa paikallisen ystävänsä kanssa asiasta toivoen, että tämä voisi muuttaa mieltään asiasta oman tyttärensä suhteen, vastaus oli selkeä: totta kai tytär silvotaan. Koska muuten hän ei saa elämässään mitään.

Ylläoleva kuva: Maasai-heimon Isina ja Naserian päivää ennen heidän ympärileikkaustaan.

Silpomisen terveysvaikutukset

Voin pahoin, kun vain ajattelenkin itse toimenpidettä. Kuvitella, että äidit katsovat vierestä ja mahdollisesti pitävät väkisin kiinni, kun omaa tytärtä ympärileikataan.

Itse silpomisesta johtuneen tuskan ja välittömien komplikaatioiden, kuten verenhukan, verenmyrkytyksen ja kipushokin lisäksi toimenpiteestä seuraa pysyvät henkiset ja psyykkiset traumat sekä lukuisia muita terveyshaittoja.

Likaiset välineet levittävät HIV-tartuntaa ja tulevista synnytyksistä tulee hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Sisäsynnytintulehdukset ovat yleisiä, samoin krooniset virtsatieinfektiot. Virtsa voi pakkautua niin sanotuiksi vaginakiviksi ja kuukautisveri voi pakkautua ja aiheuttaa tulehduksia ja kovia kipuja.

Seksuaalisen nautinnon saaminen on vaikeaa, usein mahdotonta. Äärimmäisen muodon läpikäynneillä virtsaaminen on hidasta ja yhdynnät äärimmäisen vaikeita.

img_0944-kopio

Miksi kirjoitan aiheesta?

Siksi, että mikään ei ole pitkään aikaan tuntunut näin tärkeältä.

Kun olin osallistunut Solidaarisuus-järjestön aiheesta informoivaan tapahtumaan, tiesin heti että haluan käyttää omaa blogiani aiheen esilletuomiseen. Haluan yrittää autttaa, jotta perinteen kierre saadaan katkaistuksi.

Solidaarisuus on tehnyt silpomisen vastaista työtä Somalimaassa kymmenen vuotta ja tänä vuonna he ovat siirtyneet myös Keniaan. Vuodet ovat näyttäneet, että perinne voidaan katkaista lisäämällä yhteisöissä tietoa silpomisen haitoista ja vaikuttamalla asenteisiin. Somalimaassa 86 % koulutuksiin osallistuneista koululaisista kertoi, että he puhuvat nyt silpomisperinnettä vastaan. Keniassa vasta alkanut työ on tuottanut jo tulosta: paikalliset opettajat haluavat silpomisen vastaisen teeman koulujen viralliseen opetussuunnitelmaan.

Kaiken keskiössä ovat yhteisöt. Pelko huonosta elämästä ja yhteisön ulkopuolelle jäämisestä on valtava. Perinteen hylkääminen vaatii yhteistä päätöstä luopua siitä, jotta jokainen perhe voi luottaa muidenkin luopuvan tavasta. Yhteisön asennemuutos luo hiljalleen uuden normin, jossa silpomattomalla on yhtä vahva sosiaalinen status kuin silvotuilla.

img_8229-kopio

Miten silpomisen vastaista työtä tehdään?

En usko siihen, että perinne katkaistaan sillä, että me yksin menemme paikalle kertomaan asioista, joissa emme itse ole sisällä. Eikä usko Solidaarisuuskaan.

Ensiksi sopivat kumppanijärjestöt koulutetaan silpomisen vastaiseen työhön. Olennaisina tekijöinä muutoksessa toimivat kuitenkin kumppanien kouluttamat vapaaehtoiset, jotka ovat paikallisia aktiiveja. He kiertävät kylissä ja kouluissa levittämässä tietoa silpomisen haitoista ja toimivat kuten ensimmäisen kuvan Elizabeth: he puhuvat aktiivisesti silpomista vastaan erilaisissa tilaisuuksissa.Vapaaehtoisten pitämissä keskustelutilaisuuksissa ihmiset oppivat puhumaan tabusta, kun taas samaan aikaan kumppanit järjestävät koulutuksia päättäjille ja viranomaisille.

Yllättäväkin seikka oli, kun Solidaarisuus-järjestön yhteyshenkilöni kertoi monen aktiivin olevan nimenomaan miehiä. Kun tietoisuus siitä on levinnyt, että silpomaton nainen voi oikeasti nauttia seksistä ja että naiset ovat terveempiä ja onnellisempia ympärileikkaaamattomina, myös miehet ovat alkaneet nousta vastarintaan silpomista vastaan.

Myös moni uskonnollinen päättäjä puhuu nyt silpomista vastaan. Heidän vaikutuksensa ja mielipiteensä ovat tietysti moninkertaisesti vahvempia taistelussa vanhaa perinnettä vastaan. Vaikka Solidaarisuus tarjoaa kumppaneille tukea, rahoitusta ja asiantuntemusta, pysyvään muutokseen tarvitaan nimenomaan yhteisön sisällä tapahtuvaa vaikuttamista ja keskustelua.

Työ on äärimmäisen raskasta ja vaikeaa, mutta sukupolvi sukupolvelta ollaan lähempänä tilannetta, jolloin silpominen ei enää määritä tyttöjen asemaa eikä vastaavanlaista väkivallantekoa tarvitse enää suorittaa yhdellekään tytölle.

"Isoäitini ja äitini olivat molemmat ympärileikkaajia. Äitini kuitenkin säästi minut silpomiselta, mistä olen hänelle kiitollinen. En aio ympärileikata omia lapsiani. Tunnun itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta." Doreen Cheptoyek lapsensa Amos Kiprotichin kanssa.

Ylläoleva kuva: Doreenin isoäiti ja äiti olivat molemmat ympärileikkaajia. Hänen äitinsä säästi hänet kuitenkin silpomiselta eikä hän aio nyt ympärileikata omia lapsiaan. ”Tunnen itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta”

Tarkoitukseni ei ole pelotella, tarkoitus ei ole moralisoida. Tarkoitukseni on kertoa faktoja vallitsevasta todellisuudesta ja levittää tietoutta asiasta. Olen keskustellut asiasta niin perheeni, ystävieni kuin tuntemattomienkin ihmisten kanssa ja tuntuu, että tämä työ on todella sellaista, jossa haluan olla pitkäjänteisesti mukana. Tuntuu, että oma sydämeni palaa juuri tälle aiheelle. Haluan olla mukana auttamassa näitä naisia ja näitä tyttöjä.

Solidaarisuus-järjestöllä on käynnissä #silpomaton-kampanja, ja kampanjasivulta löytyy lisätietoa aiheesta. Bloggaajista aiheesta on kertomassa minä ja Jenni, ja muita vaikuttajia ovat muun muassa Meeri Koutaniemi, Iina Kuustonen ja Tarja Halonen. Aloitin tänään itse kuukausilahjoittajana ja toivon mahdollisimman monen tekevän samoin. Myös kertalahjoituksia otetaan kiitollisena vastaan.

Jutellessani Solidaarisuus-järjestöllä kampanjasta, yhteyshenkilö kertoi vaipuvansa joskus hetkellisesti masennukseen. Tuntuu, ettei mitään ole tehtävissä. Mutta sitten hän kertoi, että huomio on siirrettävä kaikesta siitä tapahtuvasta julmuudesta siihen muutokseen, joka on jo tapahtunut. Tämän postauksen kuvatekstillisissä kuvissa on selviytymistarinoita ja häivähdyksiä kirkkaammasta tulevaisuudesta, jolloin tyttöjä ei enää yritetä kontrolloida väkivallan teoin.

Kertokaa ihmeessä kommentein, millaisia ajatuksia aihe teissä herättää.

-Henriikka

Kuvat 1, 5, 7, 8, 11: Meeri Koutaniemi
Muut kuvat: Etiopian matkaltani vuonna 2009