Avainsana: style

Maailman paras suolasuihke

Enää ei tarvitse metsästää puteleita saadaakseen surffitukan, sillä suolasuihkeiden voittaja on löytynyt. Se on ihkaoikea merivesi. Hiukset näyttävät sen jälkeen hyvältä, mutta tuntuvat hirveältä, mutta eikö jälkimmäinen ole aina epäolennainen seikka suolasuihkeita kuluttaessa? Saavuin juuri turkoosin meren ääreltä. Täysin luonnottoman näköinen, kirkkaana hohtava vesi oli erinomainen rauhoittaja orientaatiopäivän jälkeen. Kävin…

Mistä muistat vastaantulijat?

Toisinaan minulla on hämmentäviä päähänpistoja siitä, millaisena haluaisin vastaantulijoiden ja puolituttujen minut näkevän ja muistavan. En suinkaan ajattele, että muistaisivatpa he minut nättinä tai hymyilevänä tai minulla olleen mahdollisimman sievä peppu tai kauniit käsivarret. Sen sijaan mietin vaatteita: Kunpa he muistaisivat, että olen se punapipoinen tyttö. Kunpa he muistaisivat, että…

Kaikki mikä naurattaa maanantaisin

Olen nauranut tänään aivan laittoman paljon. Nauroin lounaalla eräälle hauskalle kuvalle niin, että kiskaisin pään täysillä vieressä olevaan metallitolppaan. Tiedättehän sellaisen naurutyylin, jossa revetessä heilautetaan pää kunnolla taakse ja nauretaan taivasta kohti? Joo, se on minun tapani nauraa. Voitte vain kuvitella millaisen hysteerisen naurukohtauksen tämä metallin kalahdus aiheutti. Ensin tosin…

Kevät, minä ja Tommi Läntinen

Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Naa-na-na-na-na-naa Naa-naa-na-na-naa Ei mikään oo niin ihanaa kuin kulkea öisiä katuja, mmmmm, kevätaikaan, kun maa alkaa tuoksua. Ja niin minä kävelen kohti meren rantaa, missä jäät alkaa lähteä ja aalloilleen tilaa antaa. On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin. Kevät ja minä, mikä pari,…

Rakennusmiehet mielessä

Herran jestas tätä kevättä! Sitä turstuilee ovista, ikkunoista, korvista ja suista. Olen yhtä hymyä vasemmalta ohimolta leukakuopan kautta oikealle ohimolle, eikä mikään tunnu pysäyttävän hyvää kevätrytmiä. Ihailen jokaista vastaantulevaa lakaisukonetta, olihan lapsena yksi haaveammateistanikin kadunlakaisija. Tosin minä halusin käyttää työhöni kunnon varsiharjaa enkä mitään teknisiä vempaimia. Lakaisukoneet saavat kuitenkin sydämeni…

Kun naapurit ei saa päättää

Meni aikansa, että lopetin odottamasta lunta tulevaksi. Valkoista iloa kesti hetken verran ja nyt on aika suunnata katse vaaleankeltaiseen, ruohonvihreään ja sellaisiin lempeisiin pääsiäisen väreihin. Kuuntelen juuri Spotifystä Lucaksen Kauniita yhdessä ja hihittelen, miten laaduttomaksi musiikkimakuni välillä liitelee. Nykyisessä kodissamme seinät ovat entiseen verrattuna huomattavasti huokeammat, ja naapurit saavat osansa…

Maanantai on uusi perjantai

Heräsin tänään äärimmäisen väsyneenä, totaalisessa koomatilassa. Siitäkin huolimatta heräsin ensimmäisen kerran kuukausin ilman torkutusta ja oloni on ollut aamusta saakka timanttinen. Pystyn tänään ihan mihin vaan! Lähtiessäni töihin kurkkasin peiliin ja näytin kivalta. Vähän hassulta, mutta mukavan veikeältä. Niitä harvoja aamuja, kun ajattelen rehellisesti ”tältä näytän mielläni.” Näitä lisää. Janne…

Viuhahdus jääköön ensi vuoteen

Kuinka monta kertaa Robinin levyn voi kuunnella läpi yhden lauantaiaamun aikana? Ystävä oli aamiaisella, ja sen aikaa kuuntelin vielä jotain ikäisilleni suunnatumpaa. Heti oven pamahdettua kiinni vaihdoin Robbarin leiriin. Bileet pystyyn. Toisaalta Robinhan vaihtoi uuden sinkkunsa kautta ikäryhmäänsäkin, joten voin varmasti tulla ulos kaapista (ikään kuin siellä koskaan olisin ollutkaan)….

Tyyli huomiseen gaalaan?

Huomenna juhlitaan Some Awards -gaalaa Vanhalla ylioppilastalolla. Gaalassa palkitaan vuoden 2015 someonnistujat. Kutsussa luvattiin, että luvassa on kutkuttava ilta täynnä tiukkaa reaalimaailman läsnäoloa, laavaakin kuumempaa somepresenssiä ja riemukasta juhlafiilistä. Suuria lupauksia, sanoisinko. Saas nähdä kuinka kemut onnistuvat. Tulin juuri kotiin ja tajusin, että nakupellenä tuskin pääsee sisään. Pukukoodi on rennon…

Millekään ei mitään tarvetta

Alennusmyynneissä on hurjan paljon kivempaa, kun ei ole kotikaupungissaan. Voi kulkea turistina ja kaikki näyttää uudelta ja hienommalta. Kahvi maistuu vieraassa kahvilassa kivemmalta, ja Helsingin ulkopuolella tunnutaan käyttävän myös vähemmän kyynerpäitä. Ei Helsingissäkään käytetä fyysisiä kyynerpäitä kuin Hulluilla päivillä, mutta henkiset kyynerpäät sojottavat uhkaavina kohti kilpaostajia. Helsingissä joulunjälkeisinä päivinä kaupat…

Pysähdyn johonkin odottamaan sinua

Olen lukenut joululomalla John Greenin kirjaa ”Arvoitus nimeltä Margo”. Kyseessä on nuortenkirja, jonka kohderyhmä on varmasti ikääni matalampi enkä siksi ladannut kirjalle suuria odotuksia. Greeniltä ilmestyi kuitenkin vuoden 2014 nuortenkirja ”Tähtiin kirjoitettu virhe”, mikä enteili vähintään keskinkertaista lukukokemusta. Lisäksi myös tästä uudesta kirjasta on ilmestynyt elokuva, jota tähdittää huippumalli Cara…

Onkohan minulla tunnelukkoja?

Lähipäivinä mieleni on vaellellut ja sielu heittelehtinyt. Parempi niin päin, sillä vaikka nämäkin ovat olleet varsin analyyttisia päiviä, niin sielunvaellus se vasta olisikin hard corea. Tuntuu, ettei ihmisen päähän voi edes mahtua näin paljon ajatuksia kuin minulla nyt on ollut. Tavallisesti nukkumaanmenoa edeltävä juttutuokiomme on maksimissaan seitsemän minuuttia, kun nyt…

Tiptaptiptaptipetipe

”Sulla on uusi villapaita”, huomasi ystävä. ”Joo, niin on. Se on metsänvihreä, mun lempiväri!” vastasin innoissani ja lisäsin heti: ”niin ja kirkkaankeltainen myös.” Tuntui, että keltaiselle voi tulla paha mieli, jos unohdan toisen suosikkini ja hehkutan vain vihreää. Villapaita ei erikoisemmin imartele minua, ja olen muutenkin tainnut ottaa muutaman lisäkilon…

Keltaista kahvia, vihreitä sydämiä

On marraskuu ja ulkona on syyskuu. Pitäisi olla kaamos, mutta onkin väriä ja lämpöä enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Olen isänpäiväretkellä kehäkolmosen ulkopuolella. Olen kiitollinen siitä, että tänä syksynä olemme oikeasti jaksaneet tehdä asioita viikonloppuisin. Kotiin jääminen on aina se rentouttavin vaihtoehto, mutta usein lyhytkin reissu siirtää ajatuksia omasta elämästä…

Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää

Ethän korjaa minusta mitään, ethän yritä mua pelastaa. Ethän hio minusta mitään pois, ei siinä onnistuneet toisetkaan. Eikä minua tarvitse kantaa eikä pitää kädestä. Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää. Sinä valitsit minut, minut, minut, joo ja minut sinä sait. Ota minut tällaisena kuin oon, tällaisena kuin oon….

Taas kävelin ohi ja moikkasin

Pidän lempeistä, sävyisistä ihmisistä. Pidän hymyilevistä ihmisistä. Mutta hymyilemättömyyskään ei haittaa, jos on lempeä. Päätetty lempeys riittää, eikä se katso persoonaa tai sitä, oletko synnynnäisesti jotenkin erityisen säyseä. Päätetty lempeys tarkoittaa halua käyttää sydäntään muihinkin kuin itseensä. Halua olla ystävällinen muillekin kuin lähimmilleen. Vaikeinta on olla lempeä niille, joille ei…

Nahkavaipoissa

Kävin tänään ensimmäisen kerran Hotelli Tornin vessassa. Juuri siinä legendaarisessa lasikopissa, josta näkee Helsingin yli. Voi istua pissillä ihan rauhassa, ihailla kaupunkia ja miettiä, kuinka moni kiikaroi sinua samalla. Tällainen spesiaalihetki kaipaa spesiaalihousuja. Olivat ne sitten nilkoissa tai eivät. Työkaverini kommentoi aamulla: ”Aikamoiset nahkabyysat. Vaativat kyllä kantajansa.” Vakuutteli, että olen…

Riittävän fashion?

Minulta jäi kerran eräs työkeikka saamatta, kun en ollut maksavan osapuolen mielestä riittävän fashion. Vaikka se on minusta toisaalta aika huojentavaakin (kuulostaa nimittäin raskaalta olla tarpeeksi fashion), niin nämä kuvat on minusta aika fashhhh. Ei välttämättä sellaiset että Vogueen kelpaisi, mutta ensimmäisen kuvan slaavikyykky voisi hyvinkin mennä läpi jossain kuppasemmassa…