Pian herään Tansaniasta

Pakattu laukku odottaa olohuoneen lattialla. Reppukin on lastattu. Muistikortit on tyhjennetty, läppäri varmuuskopioitu ja malarialääkkeet hankittu. Muutama Da Capo-patukka ja Vanha auto on hankittu menomatkan iloksi. Tansania odottaa, loma odottaa.

Huomenna iltapäivällä kone nousee taivaan tuuliin ja Suomi jää reilu kahdeksi viikoksi. En osaa juuri ajatella matkoja etukäteen, joten katsotaan sitten perillä, mitä päivät tuovat tullessaan. Odotan kuitenkin vähän ainakin maissipuuroa ja sitä, kun Afrikan auringon alla kylmä limsa maistuu aina taivaalliselta, vaikken Suomessa koskaan edes juo limua.

Ja tietenkin näitä nappisilmiä, joita pääsin kohtaamaan viimeksi Tansaniassa viisi vuotta sitten.

Olen tehnyt viimeisten viikkojen ajan niin paljon töitä ja asioita valmiiksi, että blogi on kulkenut vähän tavallista harvempitahtisesti ja ehkä sisällöltäänkin vähän himmeällä liekillä. Lomankin olen ajatellut ottaa loman kannalta: toivon kerääväni reilusti voimia ja intoa tulevaan vuoteen. En siis ota paineita, millaisia jalokiviä tänne tulisi reissun aikana tipahdella.

Mutta kokemuksesta tiedän, että loma saa minut usein inspiroituneeksi, mikä tarkoittaa ahkeraa kirjoitustyötä. Joten tuskinpa pääsette minusta joulunpyhiksikään.

Ja ensi vuonna kirjoitan sitten pelkkää timanttia, otan kantaa kaikkiin yhteiskunnallisiin asioihin ja kehityn ihmisenä ohi äiti Teresasta, Obamasta ja muista arjen sankareista. Mutta sitä ennen onneksi vähän lomaa.

Tanzania Tanzania, Nakupenda kwa moyo wote.

  -Henriikka